kun olette menettäneet rakkaan poika/tyttö-ystävän.
Mitkä asiat vaikutti asioihin?
Mitkä on tunteet edesemennyttä poika/tyttö-ystävää kohtaan jälkeenpäin?
Mitkä asiat vaikutti asioihin?
Mitkä on tunteet edesemennyttä poika/tyttö-ystävää kohtaan jälkeenpäin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
erosta selviämiseen...
kuinka kauan oltiin yhdessä, millainen suhde oli, miksi se katkesi jne
mutta se psykodynaaminen prosessi jonka joutuu läpikäymään esim. avioerossa, kestää parisen vuotta
selviämistä edesauttaa työn teko, kaikki mahdolliset ilon aiheet, muiden ihmisten kohtaaminen, lohduttava musiikki ja -älä naura- oranssiin väriin pukeutuminen, myös vihreään
Tosiaan aika moni asia vaikuttaa joo ja sitten oma kohtainen kokemus on ollut että en ole 2 vuoteen pystynyt seurustelemaan tulee melkein jokaisesta asiasta edesmennyt ihminen mieleen ja tuntuu etten pääse koskaan irti tästä tunteesta..=( mutta tämä nyt ei kauheana sinua auta, anteeksi! voimia..
Voi tulla elämääni rakkautta"puhdasta"sellaista-kun on kerran raiskattu-sielussaan kantaa ikuista arpea-on hyväksikäytetty-vain osa ihmisestä!Mitä mieltä te miehet olette tällaisesta-itsestäni tuntuu,kuin olisin ollut osa "orjakauppaa-avuton-puolustuskyvytön-SAAStAA...
kissoja jotka putoavat pehmeästi tassuilleen, toiset siipirikkoja lintuja jotka eivät koskaan enää lennä...
tuulessa taipuva kasvi säilyy hengissä kun taas järkähtämättömän taipumaton puu voi myrskyssä katketa...
suruun ja menetykseen voisi suhtautua kuten tunneliin, joka on annettu kuljettavaksi...
se voi olla pitkä ja pimeä, ahdistava ja väsyttävä mutta ei loputon
...tunnelin toisessa päässä suru jää taakse, pääsee valoon, hengittäminen helpottuu, alkaa nähdä värejä, vähitellen ympäristöä, alkaa palautua elämälle!!!
eämässä ihmisen tehtävä on elää, palautua, parantua, ei kuolla pystyyn!
elämän voi aina alkaa uudestaan
vaikka kissan askelin : )
mielessä käynyt. Ei halua, ei tarvetta? uuden löytämiseen. Kaippa tuo tulee jos tullakseen.
Risto Rasaa lainatakseni: "Olet jättänyt minuun valtakunnan jota ei miehitetä".
Kirjoitin aiemmin omasta tapauksesta ja siitä kun löysin nopeasti uuden kumppanin.
Sain vastaani aikamoisen arvosteluryöpyn.
Tosi asia oli että työstin surua ja menetystä pari vuotta mutta uuden kumppanin rinnalla.
Ehkä asiaan vaikutti se että uusi kumppani oli kokenut saman.
Voihan se olla etten olisi yksin työstänyt surua vaan olisin työntänyt sen jonnekkin, nyt kävin sen kuitenkin läpi ja sain tukea kun sitä tarvitsin. Samoin oli myös uudella kumppanillani.
ja olen huomannut eräänkin naapurin kyttäävän menemisiäni ja tulemisiani. Laskee toiselle naapurille eläkkeitäni, kyttää ketä meillä käy ym. Kateus tulee usein raadollisesti pinnalle juuri tällaisissa tilanteissa, vaikkei todellakaan mitään kadehdittavaa olekaan. Voisivat ottaa kohdalleen kaiken tämän tuskan, jonka joutuu vastaanottamaan, jotkut toisen saman kokeneen kanssa ja toiset yksin.
Äitini jäi leskeksi 52v, 25 vuotta sitten. Siihen jäi hänen elämänsä, pian 80v, eikä isän kuoleman jälkeen ole elänyt päivääkään.
Itselleni en sellaista tulevaisuutta halua. Ja niinkuin pappi(vaikka en uskovainen olekaan) vihkisanoissaan sanoo, että olette aviopuolisot siihen asti kunnes kuolema teidät erottaa. Eli ei tarkoita sitä, kun toinen puolisoista kuolee, että toisenkin loppuelämä jää elämättä. En olisi halunnut, että mieheni surisi aina, (jos olisin kuollut ensin)enkä luule, että hänkään haluaisi minun jäävän äitini moiseksi, masentuneeksi ihmispoloksi. Siitä oli niin usein puhetta, ja kummankin mielestä se oli surullista.
Sinun puolestasi olen onnellinen, että olet löytänyt uuden ihmisen rinnallesi. Arvosteluista ei kannata piitata. (kateudella on sormensa tässäkin pelissä) Ihmiset, kun tykkäävät sääliä, murheenmurtamia ressukoita.Kun läpi käy oman puolison kuoleman, ei voisi vähempää kiinnostaa pikkusieluisten ihmisten puheet ja ajatukset. Olkaa onnellisia, että teillä on toisenne!
Niinkuin tyttäreni sanoi isänsä kuoleman jälkeen, että ärsyttää jotkut kaverit, kun niiden suurin murhe on, että kampa on kadonnut ja siitä jaksetaan puhua tuntikausia. Tyttäreni murhe oli isänsä kuolema. Niin ne asioiden tärkeysjärjestykset muuttuu.
Uusi ihminen elämään tulee, jos on tullakseen, ennemmin tai myöhemmin.
Loppuun haluan vielä kirjoittaa Tommy Tabermannin runon. Tässä on taas sitä jotakin.
Murheeseen suhtautukaamme
kuin raskaan lumen painama oksa.
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen jossain
kukkii oksa.
menetettyyn läheiseesi? Kun on elänyt pitkään yhden kanssa ajattelee osaisiko sitä enää uuden kanssa ollakaan. Itse menetin vähän aikaa sitten läheiseni enkä ole sinänsä uutta ajatellut, mutta yksinäisyys on melkoinen.
jos yhteistä taivalta takana puolet elämästä eli 22 vuotta, kuten mulla. Uutta ei ole, mutta jos joskus kohdalle sattuu tulee tod.näk. vertailutilanteita ihan tahtomattaan.
Totta kai sitä vertaa, jos ei vertaisi niin silloinhan olisit unohtanut täysin edesmenneen puolisosi.
Vertailu ei vain ole sellaista että se hallitsee, joitakin asioita hän tekee samallalailla ja joitakin erinlailla mutta en minä hänestä edesmenneen puolisoni kopiota halua, hän on hyvä ihan omana itsenä.
että sitten kun joskus tulevaisuudessa tulee aika päästää irti ja jatkaa omaa elämää,etsii sitä sitten vaan ihmistä joka olisi samankaltainen kuin edesmennyt mies.vaikka samanlaista ei maa päällään kanna pelkään että en kelpuuttaisi ketään toista..mitä jos sitten elämäni meneekin siinä että etsin vain sitä täydellistä rakkautta ja en koskaan kuitenkaan löydä..eihän kukaan toinen voi hänen paikkaansa viedä sydämessäni.
että kukaan ottaisi sen poismenneen rakkaan paikkaa sydämessä! -Eihän sitä voi ottaa! Sielä se on ja pysyy, mutta ehkä aikanaan antaa pikiriikkisen tilaa toiselle rakkaudelle :)
Älä murehdi tulevaa, eletään vaan päivää ja välillä jopa hetkeä kerralaan. Katsotaan mitä elämä TUO tullessaan, ei ETSITÄ. Mukavaa syksyä Sinulle!
olla kenenkään kanssa puolikkaana.pitäisi olla kokonaan tai ei ollenkaan.ehkä olet oikeassa että joskus voi asiat olla toisin ja ehkä joksus pystyy vielä olemaan onnellinen ja rakastamaan.hyvää jatkoa sinullekin!