Takana on neljä muistorikasta yhteistä vuotta parivuotta vanhemman jätkän kanssa. Molemmat ovat ottaneet suhteen vakavasti, mutta viimeaikoina olen alkanut olla hieman alakuloinen...
Herään aamulla. Kenties meikkaan vähän ja pukeudun mielestäni hyvännäköisiin vaatteisiin. Ja kun nään mieheni hän ei sano sanaakaan ulkonäöstäni/vaatteista/yms.
(tulipa huono esimerkki)
Kun tarkoitukseni, oli kysyä muiden mielipiteitä siihen, että onko asiassa teidän mielestenne jotain outoa, kun odottaa,että se oma rakas sanoisi päivässä yhden hyvän asian arjen keskellä itsestä.
Se piristää päivää niin mukavasti ja saa niin hyvälle tuulelle.
Olen puhunut asiasta kerran hänen kanssaan, hän vakuutti ymmärtävänsä asian, mutta muutosta ei ole vielä näkynyt.
Miehet.
*huokaus*
Herään aamulla. Kenties meikkaan vähän ja pukeudun mielestäni hyvännäköisiin vaatteisiin. Ja kun nään mieheni hän ei sano sanaakaan ulkonäöstäni/vaatteista/yms.
(tulipa huono esimerkki)
Kun tarkoitukseni, oli kysyä muiden mielipiteitä siihen, että onko asiassa teidän mielestenne jotain outoa, kun odottaa,että se oma rakas sanoisi päivässä yhden hyvän asian arjen keskellä itsestä.
Se piristää päivää niin mukavasti ja saa niin hyvälle tuulelle.
Olen puhunut asiasta kerran hänen kanssaan, hän vakuutti ymmärtävänsä asian, mutta muutosta ei ole vielä näkynyt.
Miehet.
*huokaus*
Vastaukset 8
Vanhimmat
Todennäköisesti olet tyytymätön johonkin muuhun asiaan, ja kanavoit tyytymättömyytesi tuollaiseksi ongelmaksi. Koska en nimittäin ole kuullut koskaan että tuollainen olisi kenellekään ollut ongelma :D Siis tottahan se on kiva joskus kuulla nätti sana, mutta eihän kukaan jaksa toista joka saakelin päivä kehua? "Onpas sulla kivan näköinen paita" - jonka olet omistanut jo kaksi vuotta. "Kylläpä sun peppu näyttää hyvältä" - taas, jo 14. kerran tässä kuussa.
Se on just sitä arkea suhteessa. Mies ei ehkä enää näe sua samalla tavalla kuin joskus aikanaan. Ehkä hän ei itse tiedosta, tajua, huomaa sitä, että nyt sä olet pistänyt kivat vaatteet päällesi ja sen sellaista. Sä kun olet sitä vakiokalustoa jo, niin ehkei se vaan huomioi sun uusia vaatteita ja sen sellaista.
Vaimo olisi kyllä halukas ottamaan vastaan kaikkea hellyyttä, huomiota, kauniita sanoja ym. tekemään yhteisä asioita jne.
Asiassa on kuitenkin sellainen kääntöpuoli, että yhteiset asiat olisi vaimon toiveiden mukaisia.
Itse en saa vaimoa mukaan sellaiseen yhteiseen tekemiseen, joka on itselleni tärkeää ja jota haluaisi yhdessä tehdä. Koen suhteen yksipuoliseksi ja sen myötä on kadonnut lähes kaikki läheisyys, seksi ja nyt on tunteetkin jo kuolleet aika nollaan.
Olen kyllä monet kerrat sanonut, mitä kaipaisin suhteeltamme, mutta ilmeisesti sitä ei oteta ollenkaan vakavasti, vaan ihmetellään vain, miksi asiat muuttuvat huonompaan.
Rehellisesti sanottuna läheisyys ahdistaa ja tuntuu vastenmieliseltä, seksiä ei ole haluttanut pitkään aikaan.
Monesti asiat saattavat olla niin, että nainen antaa miehelle niitä asioita, joita itse kaipaa, mutta ei välttämättä koskaan kysy, että mitä mies oikeasti kaipaisi suhteessa.
Minulla ainakin läheisyys, kauniit sanat ja seksi tulee automaattisesti sen myötä, kun suhde on tasapuolinen ja myös minun tarpeeni halutaan ottaa oikeasti huomioon.
Esimerkiksi jos pyydän vaimoani kuntosalille mukaan, niin vedotaan siihen, että ei jaksa kun on ollut töissä. Kuitenkaan tuntien shoppailut ei tunnu missään työpäivän jälkeenkään. Kysehän on vain valinnoista ja siitä, mikä on itselle tärkeää...
Tunnistan tekstissäsi(Mies.) joitakin samoja elemenntejä, kuin meidän arjessa.
Se toisen huomioiminen on yllättävän vaikeaa.
Mutta mun mielestä suhteen perus arkeen/rutiiniehin tulee jotain pitäntä potkua, jos oma rakas huomaa esim. uuden paidan :).
(kuullostanpa materialistilta, se ei ollut kyllä tarkoitukseni)
Ootkos sä kysynyt sun naiselta, mitä se haluaa teidän suhteelta?
meilläkään 14v aikana olla huomattu edes hiusten leikkuuta.Siis niin radikaalia kuin selkäänasti vaalea tukka leikattiin ihan lyhkäseksi ja värjättiin suklaan ruskeaksi.Elikkä ei vooooiiiii olla huomaamatta.Mutta ei kommenttia edes siitä.Minäkin aluksi vuosia ,kehuin passasin jne.Hän nautti olotilastaa.Mutta ei mitään tule takas päin ,niin alkaa vituttaan.Nyt olen tosi masis ja yksin.Varmaan tulee ero tässä lähiaikoina.oon kyllästynyt itserakkaseen paskaläjään.
Uskon, että suhteessanne on koittanut arki. Olen itse mietiskellyt samoja asioita omasta suhteestani ja olemme keskustelleet mieheni kanssa. On tainnut koittaa arki meidän suhteessa ja myös teidän.
Mies joka vastasi tähän samaiseen keskusteluun on täysin oikeassa. Parisuhteessa tulee aina muistaa toisen huomiointi, eikä vain ajatella itseään. Me naiset tietysti toivomme, että miehet huomaavat pieniäkin asioita ja että meitä mm. kehutaan kauniiksi myös kahden vuoden seurustelun jälkeen, ei se ole itsestään selvää meille, vaikka sitä on sanottu useasti seurustelun alussa. Nainen haluaa yleensä olla imarreltu (ainakin minä). Kuulen kehuja itsestäni lähinnä baarissa muilta miehiltä, mutta eikai tämä ole tarkoitus tai mieheni toive.
Tietysti sekin tuntuu tyhmältä että nyt kun olemme keskustelleet asiasta avokkini kanssa, hän sitten jakelee koko ajan kehuja, kun alkaa tuntumaan liioittelulta ja sellaiselta että ei se nyt varmaan edes kaikkea tarkoita.
Asiassasi ei siis ole mielestäni mitään outoa, eikä tuo tarkoita että suhteenne on loppu. Parisuhteessa ihastuminen vaihtuu rakkaudeksi ja lopulta rakkaus välittämiseksi. Toivotaan, että toinen on onnellinen ja tyytyväinen. Ja unohdetaan pienet seikat, joilla ihmisen oikeasti saisi onnelliseksi, kuten kehuminen.
Kiinnostaisi kysyä sinulta, kuinka itse otat miehesi huomioon? Itse olen huomannut, että vaadin omalta mieheltäni huomiota, mutta itse pidän häntä itsestään selvyytenä. Tottakai teemme jotain hänenkin tykkäämiä asioita yhdessä, mutta voisin yrittää enemmän.
Olisi kiva kuulla jos jonkun suhde on vielä usean vuoden jälkeen yhtä kuhertelua, toivon kyllä että jollakin on tällaista, mutta miten siihen pääsee ja kuinka sen ihastumisvaiheen kutkutuksen saa säilytettyä parisuhteessa. Neuvoja?
Vaikeita me naiset ollaan :) Ja onhan ne miehetkin.
ja huomataan uudet hiukset. Vaatetuksesta kuulen päivittäin, mutta...mutta... Mikä siinä on, kun en halua kuulla aina niitä kehuja?
Onko se tosiaan niin, että ihminen haluaa aina sitä, mitä ei ole, eikä siis osaa arvostaa saamiaan kehuja. Uskon kyllä, että huomio ja kehut tulevat sydämestä, mutta en vaan jaksa noteerata sitä.
Ja sekin ärsyttää, kun mies aina katsoo kun illalla riisuudun. Taidan olla outo lintu.
Saitpas kirjoitettua hyvin ajatuksiani viestiisi. :)
Miestäni ei voi kehua uusista vaatteista yms. ,koska niitä ei yleensä ilmesty :)
Vaan kehun hänen ulkonäköään aamulla,takerrun suihkussa käsivarteen ja sanon wttä hänen kätensä ovat ihanat ,tai jos huomaan että auto on pesty/siivottu ja yks hyvä mun mielestä on se kun mieheni tykkää rakentelusta kehun hänen tuotoksiaa. Esim nyt on tekeillä sellainen kylpytynnyri :)
Voisin muuten joskus keskustella taas asiasta. Huomaako hän,että huomioin häntä. Koska huomioimiselle voi tulla passiiviseksi...
HUOM! En kuitenkaan tee noita kaikkia jokapäivä, vaan pikkuisen verran päivässä.
Mites sinä huomioit oman miehesi(/naisesi)?