ollaan seurusteltu suunnilleen 2,5 vuotta ja ollaan asuttu yhdessä ajoittain esim.kesäisin,mut nyt itse opiskelen ja mieheni asuu kotipaikkakunnallaan ja joutuu matkustamaan paljon työnsä takia. Itseäni rasittaa,kun meidän niin sanottu kaukosuhde tulee kestämään koko elämän eli mieheni joutuu olemaan aina viikot poissa ja nähdään v.loppusin. Tiedän,että joillekin asia ei kuulosta pahalta,mutta minulle ei kaukosuhde sovi...soitellaan joskus iltaisin,mut yleensä asioista tulee riita ja itse hermostun koko hommaan. Tekstaillaan joskus arkisista asioista.kun ollaan yhdessä kaikki menee hyvin ja ihanaa on...rasittaa myös se,kun itse aina valitan ikävää ja olen muutenkin tunteellinen,mut jätkällä on aina yhtä helppo lähtee pois ja ei muutenkaan valita asiasta tai näytä tunteitaan. Olen nyt miettinyt että kannattaako jatkaa suhdetta,jos koko elämä on tätä....jätkä muuten aivan ihana ja varsinainen "timantti"
reissaava työ
turhautunut123
4998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
.. sain kerran serkultani hyvän ohjeen. Mieti mitä kestät ja mitä et ja millasen elämän itse haluat ni on helpompi tehä isoja ratkaisuja. Sit sen asian joko hyväksyy tai ei. Jos ei, ni parempi erota kun vaivata päätään aina samalla asialla...
tuntuu nyt siltä,että pakko päättää ja sit vaan elää asian kanssa...eli jos päätän jatkaa elämääni näin,se täytyy kestää ilman valitusta,koska kerran asiasta päätin ja jos päätän lopettaa suhteen,,se myös täytyy pitää...ois vaan helpompaa,jos jätkä ymmärtäis mua,koska olen kertonut hänelle huolestani,mut ei,ku ei osaa puhua mistään ja muutenkaan en tiedä edes välittääkö,koska joskus tuntuu siltä...
Vaikka avokki ei asukkaan toisella paikkakunnalla vaan ihan tässä 10km päässä on meillä siltikkin kaukosuhde :E Mies ei jaksa käydä luonani kuin vain kerran viikossa ja minua on kielletty käymästä siellä yleisen pilkan takia(wtf?). Monesti tapaamme kerran pari kuukaudessa koska hän "ei jaksa, usko jo! jos ei kelpaa seura niin hanki uusi. minä en siellä joka päivä ala juoksemaan!"
Minäkin olen kertonut että olen ajatellut eroa koska hommasta ei vaan tule mitään jos toinen antaa kaikkensa ja toinen ei mitään.
Mies ei koskaan puhu omista tunteistaan ja kun kysyn jotakin edes hieman hänen "yksityistä asiaa" saan yleensä vain olankohautuksen tai törkeän vastauksen. Monesti vaan tuntuu että hän on kanssani pelkän seksin takia ja olen sanonut siitäki mutta väittää rakastavansa.. Blaah ole siitäkin enään varma.
Yhdessä ollaan oltu parisen vuotta.
me kyllä nähdään joka v.loppu,mut sillon monesti jätkä turhautnut,koska ei ole mun luona mitään tekemistä,koska kaikki ysätävät ja tutut toisella paikkakunnalla. monesti olen kysynyt hänen tnteistaan ja saanut vastauksen: "älä taas jaksa kysellä,koska en kuintenkaan osaa vastata kuten haluat tai taas´ko haluat aiheuttaa riitaa." vielä vuosi sitten jätkä halus kihloihin,mut nyt ei halua ees kuulla mitään sellasta. Ois kiva elää yhdessä niin sanottua normaalia elämää,missä molemmat käy seittemästä neljään töissä,mut nykyään meidän yhteinen elämä tapahtuu vain v.loppuisin.
jos taas erottais,tuntuu että koko pari vuotta on menny ihan hukkaan...en tiedä.