Ihan sääliksi käy kun lukee näillä forumeilla, kuinka ihmiset mollaavat aivan normaalipainoisia ihmisiä (lähinnä tyttöjä) laardiperseiksi ja läskeiksi. Joku tauno jaksaa urputtaa, että painukaa salille kun mäkin treenaan miljoona tuntia viikossa. Haluatteko te todellakin, että kaikki me ihmiset oltaisiin samanlaisia alipainoisia urheiluhulluja?!
Kuka enää jaksaisi tehdä raskaita töitä kun ihmiset ois heikkoja grammakeijuja? Kuka ylipäätänsä ehtisi tehdä töitä ja pitää yhteiskuntaa pystyssä, kun kaikki vaan rehkisi saleillä ja tuijottais peiliin mittaillen kroppaansa?
Paljon tavoiteltavampaa olisi henkinen eheys ja viisaus, ulkoinen kuori kuitenkin rapistuu ajanmyötä. Panostakaa ihmiset enemmän aivomassaanne kuin lihasmassaanne!!
Kun ikää tulee, ei plastikkakirurgikaan ihmeisiin pysty, ei se tee kenestäkään nuorta ja kaunista vaan kumisen pellen.
Teistä toisia ihmisa mollaavista on todennäköisesti suurin osa nuoria tai nuoria aikuisia ( ja sitten tietysti se jäljelle jäävä osa muuten vaan kehityksestä jälkeen jääneitä eli niitä jotka eivät koskaan aikuistu). Oletteko koskaan miettineet, että 10-20-vuoden päästä teidänkin ulkoiset avut hiljalleen hiipuvat. Tällä en tarkoita ettei keski-ikäinen voisi olla kaunis, mutta ei siinä iässä monikaan ole enää niin "timmi" ja virheetön - tietysti poikkeuksiakin löytyy. Voin sanoa että aika rientää todella nopeasti ja PIAN keski-ikäisenä huomaatte, että käytitte kaikki vuotenne aivan mitättömiin asioihin - itsenne ehostukseen, himokuntoiluun ja muodikkaitten rytkyjen ostamiseen. Siinä vaiheessa toivoisitte, että olisitte hankkineet hieman henkistä pääomaa ettekä olisi tuhlanneet kaikkia rahojanne kuntosaleihin ja muotikuteisiin - niillä muotikuteilla kun ei ole arvoa kuin hetken verran nykymaailmassa muodin nopean vaihtuvuuden vuoksi.
Itse olin parikymppisenä todella pinnallinen. Harrastin liikuntaa päivittäin ja söin todella niukasti. Ostin itselleni viimestä muotia olleita vaatteita ja niiden takia tuhlasin aina palkkani ja sain hankittua itselleni maksuhäiriön. Lopulta vuosien vouhottamisen jälkeen jostain syystä heräsin ja havahduin, ettei tässä ole mitään mieltä. Kai kohdallani tapahtui jonkinmoinen aikuistuminen. Kalorienlaskenta jäi sikseen ja vaatekaupoissa ravaaminen väheni hurjasti. Nykyään olen hieman pyöreä, mutta erittäin onnellinen. En tuhlaa jokaista lanttia vaatteisiin vaan olen jopa saanut hiukan säästöön matkustelua ja omaa asuntoani
varten. Harrastan edelleen liikuntaa, mutta kohtuudella ja välillä jää hieman vähemmällekin. Nykyään annan aikaa muillekin harrastuksille, kuten lukemiselle ja maalaamiselle
Uskon olevani onnellisempi kuin te toisia lihaviksi haukkuvat nuorukaiset. Teidän kirjoitustenne perusteella olette juuri siinä tilassa, jossa itse olin pari vuotta sitten ja silloin en ollut todellakaan onnellinen. Ehkä ette ymmärrä minun pointtiani vielä nyt, koska ette ole vielä siihen valmiita - ja kaikki teistä tuskin koskaan tulee olemaankaan.
Mutta muistakaa, maailmassa on muutakin kuin ihmisten ulkokuori. Elämä ei ole miään kauneuskilpailu. Ei siihen niin helvetin kauan aikaa ole, kunnes istutte kiikkustuolissa ja ihmettelette että kuinka elämänne vietitte...
Kuka enää jaksaisi tehdä raskaita töitä kun ihmiset ois heikkoja grammakeijuja? Kuka ylipäätänsä ehtisi tehdä töitä ja pitää yhteiskuntaa pystyssä, kun kaikki vaan rehkisi saleillä ja tuijottais peiliin mittaillen kroppaansa?
Paljon tavoiteltavampaa olisi henkinen eheys ja viisaus, ulkoinen kuori kuitenkin rapistuu ajanmyötä. Panostakaa ihmiset enemmän aivomassaanne kuin lihasmassaanne!!
Kun ikää tulee, ei plastikkakirurgikaan ihmeisiin pysty, ei se tee kenestäkään nuorta ja kaunista vaan kumisen pellen.
Teistä toisia ihmisa mollaavista on todennäköisesti suurin osa nuoria tai nuoria aikuisia ( ja sitten tietysti se jäljelle jäävä osa muuten vaan kehityksestä jälkeen jääneitä eli niitä jotka eivät koskaan aikuistu). Oletteko koskaan miettineet, että 10-20-vuoden päästä teidänkin ulkoiset avut hiljalleen hiipuvat. Tällä en tarkoita ettei keski-ikäinen voisi olla kaunis, mutta ei siinä iässä monikaan ole enää niin "timmi" ja virheetön - tietysti poikkeuksiakin löytyy. Voin sanoa että aika rientää todella nopeasti ja PIAN keski-ikäisenä huomaatte, että käytitte kaikki vuotenne aivan mitättömiin asioihin - itsenne ehostukseen, himokuntoiluun ja muodikkaitten rytkyjen ostamiseen. Siinä vaiheessa toivoisitte, että olisitte hankkineet hieman henkistä pääomaa ettekä olisi tuhlanneet kaikkia rahojanne kuntosaleihin ja muotikuteisiin - niillä muotikuteilla kun ei ole arvoa kuin hetken verran nykymaailmassa muodin nopean vaihtuvuuden vuoksi.
Itse olin parikymppisenä todella pinnallinen. Harrastin liikuntaa päivittäin ja söin todella niukasti. Ostin itselleni viimestä muotia olleita vaatteita ja niiden takia tuhlasin aina palkkani ja sain hankittua itselleni maksuhäiriön. Lopulta vuosien vouhottamisen jälkeen jostain syystä heräsin ja havahduin, ettei tässä ole mitään mieltä. Kai kohdallani tapahtui jonkinmoinen aikuistuminen. Kalorienlaskenta jäi sikseen ja vaatekaupoissa ravaaminen väheni hurjasti. Nykyään olen hieman pyöreä, mutta erittäin onnellinen. En tuhlaa jokaista lanttia vaatteisiin vaan olen jopa saanut hiukan säästöön matkustelua ja omaa asuntoani
varten. Harrastan edelleen liikuntaa, mutta kohtuudella ja välillä jää hieman vähemmällekin. Nykyään annan aikaa muillekin harrastuksille, kuten lukemiselle ja maalaamiselle
Uskon olevani onnellisempi kuin te toisia lihaviksi haukkuvat nuorukaiset. Teidän kirjoitustenne perusteella olette juuri siinä tilassa, jossa itse olin pari vuotta sitten ja silloin en ollut todellakaan onnellinen. Ehkä ette ymmärrä minun pointtiani vielä nyt, koska ette ole vielä siihen valmiita - ja kaikki teistä tuskin koskaan tulee olemaankaan.
Mutta muistakaa, maailmassa on muutakin kuin ihmisten ulkokuori. Elämä ei ole miään kauneuskilpailu. Ei siihen niin helvetin kauan aikaa ole, kunnes istutte kiikkustuolissa ja ihmettelette että kuinka elämänne vietitte...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rakkaus ruostuu, kauneus katoaa mutta, herpes on ikuinen....
ei tiennytkään