Olin parikymmentä vuotta ex-miehen kanssa,sitten se lähti toisen naisen matkaan,jätti aika tyhjän päälle.Rimpuilua taloudellisesti ja henkisesti(käyttäytyivät tosi veemäisesti yhdessä minua kohta).Selvisin siitä.Yksinoloa,joitain "suhteita",kunnes tapasin miehen,jota kohtaan tunne oli oikea puoleltani.Seurusteltiin pitemmän aikaa.Mies petti,jätin,oltiin puoli vuotta erossa.Halusi kovasti takaisin.Alettiin "alusta",juuri kun uskaltauduin taas luottamaan,häipyi.
Miten löydän vielä uskoa johonkin hyvään?
Työpaikkakin taitaa mennä "tässä sivussa".Mistä enää löytyy voimavaroja?
Miten löydän vielä uskoa johonkin hyvään?
Työpaikkakin taitaa mennä "tässä sivussa".Mistä enää löytyy voimavaroja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
osaa sen paremmin sanoa, mutta toivottavasti sulla on sellaisia ystäviä tai muita läheisiä, jotka tukevat kaikin tavoin tarvittaessa, siis henkisesti ja taloudellisesti ja muutenkin jos on tarvetta.
Ei ole mikään ihmekään, että työnteko ja kaikki muukin kärsii silloin, kun on paljon vastoinkäymisiä eikä se varmaan ole tehokasta työntekoa muutenkaan silloin, kun ajatukset kumminkin harhailee ties missä ja kaikki asiat tuntuu painavan päälle.
Mutta sun täytyisi keksiä jotain sellaista elämääsi, joka sua kiinnostaisi niin paljon, että saisit edes suurimmaksi osaksi ajasta ajatukset siirrettyä pois kaikista huonoista asioista. En tiedä, mitä se voisi olla; ehkä joku uusi harrastus, lemmikki, onko sulla lapsia?, joku matkakin voisi piristää. Ei sen tarvi olla mihinkään kauas edes, mutta vaikka joku rentouttava viikonloppu ystävän kanssa jossain kylpylässä tai vastaavassa :)
Toivottavasti nyt keksisit jonkun iloisen asian, jonka avulla pääsisit taas voiton puolelle.
20 vuotta on jo älyttömän pitkä aika olla yhdessä nykaikana. Ehkäpä mies tunsi olevansa ansassa, vankina? Halusi vähän vielä nauttia elämästään ja tavata muitakin. Sama juttu niiden muiden miesten kanssa. Se on elämää, sitä sattuu. Miehet on miehiä ja kyllä sitä hyvää elämässä ilman miehiäkin on vai?
tohon olen törmännyt naisen kohdalla, kuinka ollakaan. halutaan, toivotaan ja kuitenkaan ei haluta luopua omien sanojensa mukaan "tyhmästä" elämästään. onnellisuutta kaivataan ja mitään ei olla valmiita tekemään sen saavuttamiseksi. kuinka sokea ihminen voi oikeasti olla??
tulkoon se päivä jolloin kaikki saamme katua tekemiämme valintoja, miksen valinnut toisin, tai tehnyt niin ja näin.
lykkyä tykö kaikille, elämä ei oo helppoa varsinkaan vakuuttavien kusettajien ympäröimänä.