Olen eroamassa miehestäni, joka käytti päihteitä siis muutakin kuin viinaa, oli väkivaltainen ym. Siis kaikkea mahdollista ikävää.. Olen saanut hänet nyt viikonloppuna pois yhteisestä asunnostamme ja saanut avaimet häneltä pois ym. Nyt hän soittelee, että käy psykiatrilla ja että nyt vasta ymmärtää kaiken mitä on minulle "rakkaalle ihmiselleen" ja "ainoalleen" tehnyt.. ja väittää, että psykiatrikin ja hän itse on sitä mieltä, että meidän pitäisi vain vielä ystävinä tapailla siihen asti kun harkinta-aikaa vielä on noin 3 kuukautta..
Hän yrittää nyt olla ilman päihteitä (ollut ehkä pari viikkoa) ja saa ahdistus ja paniikkikohtauksia ja itkee jatkuvasti. Tunteeni ovat aika kylmät.. hermostun tuollaisesta roikkumisesta. Hän valittaa, että kun hänellä ei ole kavereinakaan kuin hörhöjä, joista yrittää päästä eroon, vanhempiinsa ja sisaruksiinsa on katkaissut välinsä, omaan poikaansa myös, joka ei ole meidän yhteinen.. Minä olisin ainoa, jolle puhua.. ei en kestä.. Mitä ihmiset sanotte, onko järkeä auttaa, keskustella hänen kanssaan ja esim. tänään hän haluaa tulla laittamaan tv:ni digiboxin kuntoon ja laittaisi meille ruokaa, syynä, että hänellä ei vielä ole keittiön pöytää.. Neuvoja..
Hän yrittää nyt olla ilman päihteitä (ollut ehkä pari viikkoa) ja saa ahdistus ja paniikkikohtauksia ja itkee jatkuvasti. Tunteeni ovat aika kylmät.. hermostun tuollaisesta roikkumisesta. Hän valittaa, että kun hänellä ei ole kavereinakaan kuin hörhöjä, joista yrittää päästä eroon, vanhempiinsa ja sisaruksiinsa on katkaissut välinsä, omaan poikaansa myös, joka ei ole meidän yhteinen.. Minä olisin ainoa, jolle puhua.. ei en kestä.. Mitä ihmiset sanotte, onko järkeä auttaa, keskustella hänen kanssaan ja esim. tänään hän haluaa tulla laittamaan tv:ni digiboxin kuntoon ja laittaisi meille ruokaa, syynä, että hänellä ei vielä ole keittiön pöytää.. Neuvoja..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos olet saanut asiat jo noin pitkälle, elä missään nimessä anna tuumaakaan periksi. Jos et todellakaan tunne mitään, niin silloin et tunne, miehesi yrittää nyt kaikin keinoin uskotella sinulle, että on muuttunut ja nyt kykenisi tekemään sinut onnelliseksi. Epätoivoisia valheita, sanon minä. Todellisuudessa ei mikään ole muuttunut, tai jos on niin vain hetkeksi, kunnes palaa samaan vanhaan kaavaan. Tsemppiä ja voimia, pysy lujana!!
itsekkin ajattelen.. pakko toppuuttaa sitä.. enkä minä myöskään usko muuttumiseen.. avioliittoa on 10 vuotta takana, siitä kamalaa päihteiden käyttöä vähän yli neljä vuotta..
Vai ei mikään tule muuttumaan, kirjoitti edellinen. Ehkä ei. Ehkä ihmiset muuttuu tai on erilaisia eri seurassa.
Mieheni käytti alkoholia turhankin runsaasti yli kymmenen vuotta edellisen avioliiton aikana. Avioliitto kesti 13 vuotta. Juominen vei työn ja asunnon, lopulta perheen.
Kun perhe meni mies lopetti alkoholin kanssa lutraamisen. Me tapasimme niinä aikoina ja tutustuimem vähitellen, ensin ystävinä. Perheensä - siis vanhempiensa ja sisarustensa - tuella mies raitistui ja pääsi jaloilleen. Mies piti parhaansa mukaan yhteyttä toiseen perheeseensä - siis ex-vaimoonsa ja lapsiin. Heitä ei yhteydenpito kiinnostanut. Ex-vaimo vain vähätteli nimitteli ja halveksi. Lapsetkin tuntui suhtautuvan samoin, joskin epäröiden. Suhtautuminen oli selkeästi äidiltä opittua. Lasten äiti ei mitenkään tukenut lasten ja miehen suhdetta vaikka mies oli raitistunut. Hän vain hoki ettei mikään ole muuttunut. Ex-vaimon ystävät hoki samaa, että vielä mies ratkahtaa. Niine saateine mekin avioiduimme aikanaan. Huonoa tulevaisuutta manattiin.
Vaan kuinkas on käynyt. Kahdeksan vuotta ollaan yhdessä kuljettu vasta. Mies on saanut koulutustakin ja hyvän työpaikan. Menneisyydessä oli hankittu hyvät pohjat. Miehen lapset uskovat isäänsä nykyään ja sekin suhde on parantunut. Vain miehen ex-vaimo jaksaa vieläkin uskoa kaiken vielä muuttuvan: pahaksi.
Alkoholia ei meillä juoda tippaakaan koskaan, mutta ei tarvitsekaan. On ihmisiä jotka ei ymmärrä että ilman sitäkin voi elää. Edes lasillinen ei maistu, koska alkohlojuomat ovat pahanmakuisia. En tiedä miten mies pärjäisi ex-vaimonsa kanssa joka kuitenkin tykkää joskus vähän juhliakin.
Minun ex-mies ei käyttänyt alkoholia, mutta osoittautui jonkin asteen kaksoiseläjäksi. Hänellä oli toisaalla naisystävä ja kaksi lasta tämän kanssa. Nainen tiesi miehen perheestä eli meistä eikä edes halunnut miestä vakituiseksi kumppanikseen. Järjestely sopi heille. Minultahan ei edes kysytty, eikä se tosiaan olisi sopinut. Kuulin siitä vasta kun meidän lapsi meni samaan kouluun sen toisen naisen lapsen kanssa. Asiat alkoi vähitellen tulla ilmi.
Maailmaan mahtuu monenlaista. Rakkaus on molemminpuolinen, ja kerran petetyksi tullutta voi olla vaikea toiste höynäyttää. Sen huomaa jos toisen tunteet viilenee haalenee tai katoaa. Meillä rakkaus on ja säilyy.
Päihteet on kamala asia. Tukekaa rakkaitanne ettei päihteet vie mukana.
Joo, ajattelin itsekkin tuota, että ainakaan minun seurassani en usko hänen muuttuvan vaikka niin väittää, koska ajattelen, että minun seurassani tai siis minun kanssa ollessaanhan hän huumeiden käytön aloittikin.. miksei jatkaisi tai aloittaisi uudelleen...
Mutta syy ei ole sinun. Jos hän sun seurasssa tuntee itsensä jotekin heikoksi tai sellasta. Päihteistä eroon pääsy edellyttää tahtoa ja voimia. Molempia. Ja tukea. Jos sinusta on vain haitaksi, on kai parempi että elätte erillänne ainakin kunnes mies on kuivilla. Sen jälkeen? Ehkä parempi pysyä erossa, tai ehkä mies pysyy kuivilla. Mutta muista syy ei ole sinun. Joskus jotkut kaksi ihmistä ei voi elää yhdessä vaikka muiden kanssa voivat. Olkoon rakkautta tai ei. Rakkautta on myös erota jos se on parhaaksi. Toivottavasti pystyt joskus käsittelemään miehen väkivaltaisen käytöksen siten ettei mies ymmärtänyt mitä teki, ja ettei se ollut sinun syy. Jos nyt olet miestä vahvempi pysy vahvana. Mies tahtoo sinun tukea mutta ymmärtääkö mies onko se hyvä vai paha. Tietysti mies tukeutuu tuttuun ja turvalliseen. Ehkä joku ulkopuolinen apu olisi parempi. Teillä on muitakin traumoja kuin hänen päihteet.
osuus siitä ystävänä tapailemisesta. Tarjoudu vaikka mukaan psykiatrin istuntoon, jos psykiatri (vai psykologi) sitä haluaa. Ei sinun tarvitse terapeutiksi ruveta. Digiboxin saat kuntoon muutoinkin.
samaa ajattelin, että taruja vain sepittää, niinkuin on sepittänyt ennenkin..
mielessä pyörii vain biisi, now you say you´re lonely, and you cry all night long. Cry me a river, I cried a river over you...
Ei siihen osaa kukaan muu sanoa onko järkeä vai ei. Sinun itsesi pitää pohtia (ehkä sinut tuntevien ihmisten kanssa) avioliittonne merkitystä: myötä- ja vastoinkäymisissä. Onko sinun järkeä tukea puolisoasi myös silloin kun hän on heikoilla ja tosiaan tarvitsee apuasi. Jos koet ettei ole järkeä, voit sanoa miehelle että avioliittonne on ohi, ja mitä kaikkea nyt sitten voisittekaan asiasta puhua. Se, että miehellä on päihdeongelma ei ole sama asia kuin ettei hän rakastaisi sinua. Päihteet on joillekin oikea sairaus ja kuten tiedät päihtyneenä ihminen ei ole oma itsensä. Mieti asiaa toisinpäin. Jos sinä sairastuisit ja tarvitsisit miehesi tukea, niin hän siinä tilanteessa ilmoittaa ettei jaksa enää, eikä avioliitossanne ole järkeä. Jos et oikeasti välitä miehestä, voithan sen hänelle kertoa ihan asialllisesti. Silti hän voi säilyä ystävänä, kaverina, mitä tahansa.
Me ei olla koettu teidän avioliittoa sun puolelta. Mutta voidaan sanoa, että pohdi asioita monelta kannalta.
kannattaisiko aloittajan nyt antaa ajan kulua muutaman viikon verran eteenpäin. Jos mies haluaa edelleenkin tavata jutellakseen, voisi tapaamisen sopia vaikka johonkin kahvilaan, asuntoon ei miestä kannata missään tapauksessa päästää. Onhan parin joka tapauksessa selviteltävä omaisuutensa (jos on yhteinen omistusasunto tms.) ja jaettava irtain.
Hän ei ole enää miehesi eikä hänen elämänsä ole sinun ongelmasi. Väkivaltaisen käyttäjän kanssa ei ole mitään syytä olla missään tekemisisissä. Tiedät sen oikeasti itsekin.