Kävin tuossa juuri läpi elämäni kamalimman vuoden.. 5 vuotta kestänyt suhteeni rikkoutui, eroprosessin aikana sain hädin tuskin töissä ja koulussa käytyä. TUnsin itseni epäonnistuneeksi surkimukseksi, oli todella vaikea päästää kumppanista irti, vaikka hän petti ja käyttäytyi muutenkin törkeästi. Kävelemään hän lähti 4 kuukautta sitten, muutti uuden rakkaansa luo.
Nyt vasta on pari päivää ollut parempi olo ja tänä aamuna sain älynväläyksen: Olen vapaa!! nythän kuka tahansa saa yrittää iskeä meikäläistä! sellainen onni mitä pariskuntien välillä olen nähnyt ja sitä kadehtinut, on mulla vielä edessä päin!! lisäksi alan tuntea oloni todella hyväksi siitä, että exä todellakin lähti elämästäni, eikä tarvitse olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Olo siitä paranee vain päivä päivältä. Heti eron jälkeen näkeminen oli tuskaista, joka aamu heräsin ahdistukseen ja iltaisin itkin. nyt nuo ajat alkavat olla ohi. Kesän istuin töissä aamusta iltaan, nyt vasta olen alkanut harrastaakin pikku hiljaa asioita, joita en ole aikoihin tehnyt. Ennen kaikkea huomaan että pärjään ja olen pärjännyt yksin.. Tämä on vapauttava tunne. Alan myös ymmärtää niitä ystäviä ja tuttuja jotka rohkaisivat mua eron aikana "elämäsi tulee olemaan paljon parempaa ilman häntä" ja näin todella on! Onneksi meillä ei sentään ollut lapsia (olemme alle 3-kymppisiä, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!! =) nyt en enää sure! koko elämähän tässä on vielä edessä.
Että teille jotka kärsitte erosuruista vuositolkulla: toivon että kokisitte saman! =)
Nyt vasta on pari päivää ollut parempi olo ja tänä aamuna sain älynväläyksen: Olen vapaa!! nythän kuka tahansa saa yrittää iskeä meikäläistä! sellainen onni mitä pariskuntien välillä olen nähnyt ja sitä kadehtinut, on mulla vielä edessä päin!! lisäksi alan tuntea oloni todella hyväksi siitä, että exä todellakin lähti elämästäni, eikä tarvitse olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Olo siitä paranee vain päivä päivältä. Heti eron jälkeen näkeminen oli tuskaista, joka aamu heräsin ahdistukseen ja iltaisin itkin. nyt nuo ajat alkavat olla ohi. Kesän istuin töissä aamusta iltaan, nyt vasta olen alkanut harrastaakin pikku hiljaa asioita, joita en ole aikoihin tehnyt. Ennen kaikkea huomaan että pärjään ja olen pärjännyt yksin.. Tämä on vapauttava tunne. Alan myös ymmärtää niitä ystäviä ja tuttuja jotka rohkaisivat mua eron aikana "elämäsi tulee olemaan paljon parempaa ilman häntä" ja näin todella on! Onneksi meillä ei sentään ollut lapsia (olemme alle 3-kymppisiä, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!! =) nyt en enää sure! koko elämähän tässä on vielä edessä.
Että teille jotka kärsitte erosuruista vuositolkulla: toivon että kokisitte saman! =)
Vastaukset 5
Vanhimmat
että (vähän pitemmän kuin sulla) suhteen päättymiseen olin jo etukäteen jotenkin valmistautunut. Silti romahdin hylätyksi tulemisen tunteesta.
Kuitenkin ihan pieninä välähdyksinä koen just ton "hei, mähän olen VAPAA!" Voi oikeastaan tehdä mitä haluan, voin aloittaa jotain uutta, voin muuttaa toiselle paikkakunnalle...
Silti.. ääh..
Mutta sain taas uutta elämäniloa kun luin kirjoituksesi, kiitos siitä!
Jaksellaan, me kaikki!
"...nythän kuka tahansa saa yrittää iskeä meikäläistä!"
Ymmärtäisit, että moninkertaistat hyvän miehen löytymisen todennäköisyyden tekemällä itsekin aloitteita, etkä vain jäisi passiivisena odottamaan ja toivomaan, että tapaus joka sinua seuraavaksi lähtee viemään, olisi parempi kuin edellinen.
Täytyy sanoa samaa kuin sinäkin, että on ollut mahtavaa eron jälkeen ensi kertaa huomata oma vapautensa. Erosin kesällä pitkästä suhteesta (8v), ja tässä toissa päivänä siivotessani yhtäkkiä huomasin et; hei, mä en ole katunut eropäätöstäni ollenkaan ja vihdoinkin olen vapaa tekemään tasan niinkuin itseäni huvittaa! Se oli mahtavaa. Ennen eroani pyörittelin vielä mielessäni (niinkuin varmaan kaikki), että onko tämä nyt varmasti oikea ratkaisu ja entä jos... Nyt täytyy kyllä sanoa, että olin todella järkevä kun eropäätöksen tein! Elämä on liian lyhyt elettäväksi huonossa parisuhteessa, ja ehkäpä minuakin vielä odottaa jossain se unelmien prinssi, mutta tällä hetkellä haluan nauttia täysillä omasta, itsenäisestä elämästä!
Terveesti olet asian prosessoinut ja tullut miellyttävään lopputulokseen. Käyn tavallani läpi samaa mutta paljon pienemmässä mittakaavassa ja on mukava lukea tällaisia kannustavia asioita täältä.
Kiitos, ja onnea tulevaisuuteen:)
Unohda kateus muiden onnea kohtaan, sillä se on itseltä pois.
Enemmin tai myöhemmin tapaat Sen Oikean. Toivottavasti nyt tiedostat ne kaikki ikävät asiat aikaisemmasta suhteesta, että tiedät, mitä ainakaan et halua enää parisuhteessasi olevan.
Tsemppiä ja värikästä syksyä.