Jos kävisikin niin, että tutustuisi viehättävään, aitoon ja puoleensavetävään ihmiseen jonka kanssa olisi mukavaa olla yhdessä, mutta ei kuitenkaan välttämättä ikuisuuteen tähdäten.
Ja jos toinen vastaisi kiinnostukseen, ja vakuuttelisi, että ok ja eihän sitä kuitenkaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta jos lähtökuopissa tämä toinen kuitenkin olisi lähdössä liikkeelle ns. tositarkoituksella ja toinen ei niinkään.
Onko kukaan eri mieltä kuin minä, joka väitän että on parempi jättää tilaamatta ikävyyksiä vaikka niitä ennen saattaisikin olla hauskaa. Näkökulmia?
Ja jos toinen vastaisi kiinnostukseen, ja vakuuttelisi, että ok ja eihän sitä kuitenkaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta jos lähtökuopissa tämä toinen kuitenkin olisi lähdössä liikkeelle ns. tositarkoituksella ja toinen ei niinkään.
Onko kukaan eri mieltä kuin minä, joka väitän että on parempi jättää tilaamatta ikävyyksiä vaikka niitä ennen saattaisikin olla hauskaa. Näkökulmia?
Vastaukset 15
Vanhimmat
n vai m?
m puolinen
Kannattaa puhua toiselle heti pikimmiten, jos ajattelee suhteesta ns. määräaikaista, jotta tämä pysyisi "kartalla" ja ei alkaisi kuvittelemaan liikoja. Siinä on sitten hänelläkin päätöksen paikka, mitä haluaa tehdä.
Henk. koht. en kannata minkäänlaisia tarkoituksellisia määräaikaissuhteita, mutta jokaisella on tietenkin oikeus omiin mielipiteisiinsä. Miten pitkästä määräaikaissuhteesta olis kysymys?
että en tiedä.
Periaatteessa ei haittaa vaikka pidemmästäkin mutta olisi helpompaa sitten "määräajan" päätyttyä jatkaa kuin heti kättelyssä ruveta sitä yhteistä hautapaikkaa suunnittelemaan. Tämä on klassinen sitoutumiskammoinen tapaus en vain halua johtaa toista harhaan.
Voisihan sitä myös harkita kertovansa tälle toiselle osapuolelle olevansa sitoutumiskammoinen ja ettei halua heti kättelyssä ruveta suunnittelemaan tulevaisuutta. Itsekkään en pidä siitä että ensi tapaamisesta lähtien pitäisi olla toiselle tilitysvelvollinen kaikista menoistaan, myös "sit ens kuussa.."-jutut on ahdistavia. Toisaalta kyllä haluaisin löytää jonkun ihmisen jonka kanssa ajan myötä olisi mukava alkaa puhua myös tulevaisuudesta. Tietysti on melko vaikeaa löytää ihmistä joka jaksaa tälläistä tyyppiä joka saattaa ahdistua ja lyödä liinat kiinni milloin tahansa suhteen etenemisen kanssa.
(aloitus siis) olla erään tuntemani miehen kirjoittama...
Itse otan aina toisen ihmisen vakavasti. Kaikki muu on mielestäni toisen ihmisen elämän (ja omankin) tuhlaamista. Kun on toinen ihminen kyseessä täytyy lähteä siitä että toisenkin elämää täytyy kunnioittaa.
Yhdessä voidaan olla vakavasti myös niin että sitä yhteistä hautapaikkaa ei aleta suunnittelemaan, eikä tehdä pitkälle tähtääviä suunnitelmia tyyliin mitä tehdään kesälomalla (kun nyt on vasta syyskuu).
Itse olen hyvin sitoutumiskammoinen nainen mutta mielestäni olisi sikamaisen väärin silti lähteä yhteenkään suhteeseen ketunhäntä kainalossa ajatellen että katonpa tässä nyt pari kuukautta. Otan aina toisen ihmisen tosissani. Mutta elämässä ei ikinä tiedä mitä sattuu, ja aina on olemassa mahdollisuus että suhde syystä tai toisesta loppuu. Ehkä nyt, ehkä 10 vuoden päästä.
Jos toinen on hakemassa itselleen aviopuolisoa tai vastaavaa ja on siinä tosissaan ei mielestäni sinun kannata suhteeseen alkaa ollenkaan. Anna hänen vapaasti hakea sitä puolisoa, jos sinulla ei kerran ole mitään halua sellaiseen ikinä alkaa. Sinulle ei ole kukaan antanut mitään oikeutta pelleillä toisen elämällä.
ajatustasi suoraan, koska elämässä kaikki on mahdollista ja on sitä huonommillakin motiiveilla suhdetta tullut aloitettua. Siis itsestäni puhun.
Rehellisyys on kuitenkin tärkeää ja asioista on osattava puhua. Mun mielestä se on tärkeintä suhteessa, et kaksi ihmistä viihtyy yhdessä toistensa kanssa ja niillä on hyvä olla yhdessä. Ei se välttämättä vaadi mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Mutta se on tärkeää, että on sitä luottamusta ja se, että vaikeistakin asioista voi puhua toisen kanssa. Siitä saa vahvan pohjan suhteelle.
Mielestäni kannattaa olla kerjäämättä niitä ikävyyksiä ehdoin tahdoin. Siinä saattaa kuitenkin käydä niin vastakkaisista vakuutteluista huolimatta että se ihastuneempi osapuoli haaveilee 'suhteen' edetessä että sen toisenkin tunteet siitä syvenis ja pettymyshän siinä sitten on edessä jos niin ei käy... Mutta toisaalta ainahan ihmissuhteet on hankalia. Ja oikeasti ei koskaan voi tietää mitä elämä tuo eteen.
mikäli molemmat osapuolet ymmärtävät jutun juonen.
esim.
-kolmen tapaamisen optio
-kuukukauden parisuhdeleikki optio
tai vaihtoehtoisesti juurikin sellainen kun tilataan.
muistutettakoon vielä että moinen 'suhde'/optio ei ole mahdollista jokaisen vastaan tulijan* kanssa.
* = ihmistyyppiä/luonnetta.
..mitä toinen haluaa, miksei määräaikainenkin käy.
Mutta ...minä olen ainakin niin tunneihminen, että en edes lähtisi suhteeseen, jos en tuntisi voimakkaasti - mutten tiedä, uskaltaisinko silti tuntematta vielä toista luvata liikaa. Ainakaan lyhyen tapaamishistorian perusteella.
ilman rehellisyyttä ainakaan sellainen suhde ei voi johtaa mihinkään hyvään
kuulostaa erittäin pahalta, saattaisi johtaa elinikäisiin ikävyyksiin
Mäkin haluaisin sellaisen suhteen, jossa ensin katsotaan, mihin se johtaa ja onko kipinöintiä ilmassa. Eihän kenenkään kanssa voi ruveta olemaan, jos ei todella tunnu siltä, että henki salpautuu ja ajatukset vaan on siinä tyypissä jne. Tai ainakaan tällainen äärimmäinen tunneihminen ei voi. Sitte se onkin menoa, mutta eihän koskaan voi toisesta ihmisestä tietää, mitä se ajattelee ja suunnittelee ja miten kauan ne tunteet kestää. Eihän suhteita voi ihan järjellisesti rakentaa. Rakastuminenhan on tilapäinen mielenhäiriö! Sellainen ihminen, joka on tiukasti jalat maassa eikä paljon hetkahda mihinkään suuntaan, vaikka mitä elämässä tapahtuis, saattaa pystyä suhteeseen, jossa vaan ollaan ja koko ajan mietitään suhteen lopettamista. Eihän se oo mitään rakkautta!
Itse olen jossain määrin sitoutumiskammoinen ja ehkä ahdistuisinkin, jos toinen rupeaisi heti suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta ikuisuuksien päähän, tuntuisi melkein kuin olisi joutunut vangiksi. Olen usein ihmetellyt, että miten nuoret parit voivat varata hääkirkon jo vuotta aiemmin, koska eihän kukaan voi tietää mitä seuraavan vuoden aikana tapahtuu!
Eli kerro partnerillesi ajatuksesi etukäteen. Mä ainakin olisin siitä tyytyväinen, koska olen samoilla linjoilla.
No, en periaatteessa hyväksy suhteita, joissa molemmat eivät ole täysillä mukana.
Kuitenkin olen itse ajautumassa sellaiseen. Oikeastaan se, miksi itse en ole "täysillä mukana" on se, etten usko tuon miehenkään olevan, vaikka hän kirkkain silmin vakuuttelee olevansa. Toisaalta haluaisin kokeilla, millaista kaikki hänen kanssaan olisi, mutta pelkään ottavani suhteen paljon vakavammin kuin hän, ja tämä siis pelottaa. Monimutkaista, eikö?
Ehkä tässä vaiheessa olisi siis hyvä lyödä jarrut pohjaan. Samaa kyllä suosittelen sinulle -on kaikille osapuolille pelkästään ajan tuhlausta olla suhteessa, jota ei voisi missään nimessä kuvitella vakituiseksi.
Päätin sitten niin, että en johda harhaan, vaan puhuin suoraan. Kuinka ollakaan, tunne oli molemminpuolinen.
Mutta siihen mitä tuossa aikaisemmin puhuttiin kipinöinnistä ja sellaisesta. Tämä on ensimmäinen kerta kun on vain hyvä olla toisen lähellä. Ei kipinöi, säkenöi tms. sellaista, joka ajan kanssa aivan taatusti katoaa, mutta vain on hyvä.
Päätin sitten niin ettei tarvitse tässä vaiheessa päättää mutta heti jos tuntuu, että päättymään tulee, niin kerron heti.
Tuntuupa kovin kliiniseltä keskustelulta.Elämän suolaa on nimenomaa huuma ja intohimo,muuten on elomme aika kuivaa.Heittäytykää,hyvät ihmiset, elämän virtaan ja nauttikaan toisistanne ja antaakaa tunteiden palaa.Mitä turhaa pihtailemaan ja panttaamaan elämää, sellaista laskelmointia kyllä vanhempana katuu.