Tätä palstaa lukiessa tulee sellanen olo että mies kyllä otetaan, mutta miehen perhettä ei haluta kuvioihin ollenkaan.
Olen oikeassa elämässäkin huomannut ihan saman ilmiön monien tyttökaverieni kohdalla.
Omat vanhemmat ja muu perhe on aina tervetullutta. Ja saavat vaellella pariskunnan asunnossa melkein kun kotonaan. Mutta sitten, Auta Armias sitä valittamisen ryöppyä, kun kavereille on anoppi ja appiukko tulossa kylään.
Oma perhe saa laukoa aika paljon, vaateuksesta, sisustuksesta ja vapaa-ajan käytöstä, mutta herttinen sentäs jos anoppi uskaltaakin suutaan avata, ja sanoa että sohvan väri on mielestään ruma.
Ennen se nainen naitiin miehen sukuun, nyt asia on kääntynyt niin että nykyään mies naidaan naisen sukuun. Heh, kaipa se on sitä tasa-arvoa sitten.
Varmaan sanomattakin selvää, että JOS joulut ja muut pyhät vietetään jossain, se on aina naisen sukulaisissa. Harvemmin siellä miehen sukulaisten puolella. Saatetaan kyllä kohteliaisuusvierailu tehdä.
TAI, jos kerran taivutaan menemään tällä kertaa sinne anoppilaan, niin IHAN jokainen juttu oli sitten ihna kamalaa ja väärinpäin. Anoppi ei osannut tehdä sitten yhtään mitään. (ja ihme että se mies on jotenkin aikuiseksi asti selvinnyt kuolematta)
Tän palstan juttujen taso on muutenkin suhteellisen huvittavaa. Että sitä pitää jokaisesta mahdollisesta asiasta se riita ja eriporu repiä. Mietin vaan että miten täällä ihmiset sitten kasvattavat omat lapsensa, kun eivät edes itse osaa hyvin pitkälle käyttäytyä.
Olen oikeassa elämässäkin huomannut ihan saman ilmiön monien tyttökaverieni kohdalla.
Omat vanhemmat ja muu perhe on aina tervetullutta. Ja saavat vaellella pariskunnan asunnossa melkein kun kotonaan. Mutta sitten, Auta Armias sitä valittamisen ryöppyä, kun kavereille on anoppi ja appiukko tulossa kylään.
Oma perhe saa laukoa aika paljon, vaateuksesta, sisustuksesta ja vapaa-ajan käytöstä, mutta herttinen sentäs jos anoppi uskaltaakin suutaan avata, ja sanoa että sohvan väri on mielestään ruma.
Ennen se nainen naitiin miehen sukuun, nyt asia on kääntynyt niin että nykyään mies naidaan naisen sukuun. Heh, kaipa se on sitä tasa-arvoa sitten.
Varmaan sanomattakin selvää, että JOS joulut ja muut pyhät vietetään jossain, se on aina naisen sukulaisissa. Harvemmin siellä miehen sukulaisten puolella. Saatetaan kyllä kohteliaisuusvierailu tehdä.
TAI, jos kerran taivutaan menemään tällä kertaa sinne anoppilaan, niin IHAN jokainen juttu oli sitten ihna kamalaa ja väärinpäin. Anoppi ei osannut tehdä sitten yhtään mitään. (ja ihme että se mies on jotenkin aikuiseksi asti selvinnyt kuolematta)
Tän palstan juttujen taso on muutenkin suhteellisen huvittavaa. Että sitä pitää jokaisesta mahdollisesta asiasta se riita ja eriporu repiä. Mietin vaan että miten täällä ihmiset sitten kasvattavat omat lapsensa, kun eivät edes itse osaa hyvin pitkälle käyttäytyä.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Onhan se sanomattakin selvää, että on luontevampaa tavata omaa lapsuuden perhettä (äitiä ja isää) kuin anoppia tai appea. Meillä ainakin anoppi on niin mustasukkainen apesta, että vahtii appea kuin haukkaa. Ole siinä sitten luonteva. Anoppi on vieras ja tullut miehen mukana (halusi tai ei).
että myös oma äitisi on vieras sinun miehellesi, onhan hänkin anoppi, joten älä sitten raahaa sitä miestäsi sinne lapsuudenkotiisi joulunviettoon äläkä pyydä häntä muutenkaan sinne kyläilemään, ventovieraan huusholliin.
Ja entäpä lapsesi,vielä enemmän he ovat vieraita vanhemmillesikin, vastasyntyneet varsinkin, joten annappas heidänkin olla ihan siellä kotosalla vaan ja omissa olsoissaan äläkä vie vieraitten ihmisten luo.
Vieraita ihmisiä onkartettava kaikin keinoin !
Entä miehesi? Eikö hän halua nähdä vanhempiaan? Ovatko vain sinun
vanhempasi tärkeitä? Miksi miehesi täytyisi tutustua ja vierailla sinun
vanhempiesi luona, jos sinäkään et ole valmis viettämään aikaa
hänen sukunsa luona? Miksi muka pitäisi olla aina niin, että naisen
vanhemmat ovat tärkeämpiä?
Luuletko ettei mies haluaisi viedä lapsiaan oman äitinsä nähtäviksi? Mutta ei,
yleensä vaan äiti päättää, että taas mennään hänen äitiään katsomaan
ja miehen äiti näkee lapsenlastaan vain kun vaimolle sattuu
sopimaan.
Epäreilua, eikö vaan?
Muista seuraavaksi kun haluat mennä äitisi luokse vierailulle, että seuraavaksi
on miehesi vanhempien vuoro, vaikka mies ei sitä suoraan sanoisikaan.
Vai haluatko vain olla itsekäs?
Itse olet täys toope. Jos apelle pitää flirttailla niin taidat olla tosi h....
mies ei lähde vaimon suvun luo jouluna niin syntyy sellainen riita että siinä on totaalisesti joulu pilalla.En muuten ole koskaan työpaikallanikaan kuullut miesten valittavan menoa anoppilaan, naiset taas ja useammatkin näin tekevät. Mistähän tämäkin johtuu?
niin asiahan on juuri noin. Minä olen tosi itsekäs ja ehkä vähän mustasukkainenkin, täytyy myöntää, anopille kun on osanut kasvattaa noin hienon miehen. Onko minusta siihen samaan? Toivottavasti mieheni avulla.
vieras henkilö anopille ja hänen pojalleen, jotta parempi, että eroat mitä nopeammin sen parempi, koska siinä niin käy kuitenkin.
Äiti ja poika ovat paljon läheisemmät kuin äiti ja tytär, onhan se sanomattakin selvää.
Jo synnytyslaitoksella on ihan eri asia, kun nainen saa pojan kuin että saisi tyttären.
Ihan on kunnialaukauksetkin kuningaskunnissa paljon pidemmät poikavauvan syntyessä kuin tytön.
Siis loppujen lopuksi äidin ja pojan väliin ei pääse kukaan vieras nainen, kaikki hupi naisen kohdalla loppuu aikanaan, olet yh pikapuoliin ja sen olet ansainnut.
Muussa tapauksessa mies on tunneköyhä ja kehittymätön renttu, ei hyvä mies.
Hyvä mies rakastaa ja kunnioittaa vanhempiaan.
Vaan eipä näin meillä. Miehelle vanhemmat ovat vain vanhemmat, minun kanssaan hän on naimisissa. Omat vanhempani ovat miehelleni paljon läheisemmät, kuin hänen omansa, jotka ovatkin valitettavasti kylmiä luonteiltaan. Mitä lapsiimme tulee, niitä ei vielä ole, mutta sitten joskus kun on, niin tulevat tod.näk. viettämään paljon enemmän aikaa omien vanhempieni seurassa, koska: asuvat lähempänä ja kohtelisivat lapsia ihmisiä, eikä työkoneina, niin kuin mieheni vanhemmat. Paskapuhetta tuollainen, ettei äidin & pojan väliin muka sopisi. Perverssiä moinen väite, taidat tykätä insestistä? Kyllä minä menen helposti miehen äidin edelle, olenhan mieheni vaimo.
Aikaisemmin se olin minä, joka muistutin että voitaisko nyt käydä hänen vanhempiensa luona. Joitakin vuosia sitten hän jopa sanoi, ettei hänen mielestään (hänen puolen) isovanhempia tarttis lastenlasten nähdä niin usein, kun hänellä itsellään on lapsuusajastaan huonoja muistoja. Nyt kun isänsä on vakavasti sairas, tulee sentään joskus aloite tapaamiseen miehenkin puolelta.
MIES OSAA SANOA - AINAKIN MEILLÄ OSAA- ETTEI HALUA TAVATA ÄITIÄÄN ELI ANOPPIA KOVIN USEIN!
Tyttäret on minulle "mummolle" ne elämäni parhaat ilon aiheet olleet, sekä oma miniäni. pojasta on ollut pelkkää murhetta koko ikäni ajan, poikani on esikoinen, ja sulkeutunut-mokomakin renttu!-. Tyttäristä on tullut tälle mummulle ne rakkaimmat!
Miehet eivät siis halua tavata äitiään. Entä isäänsä? Jos asuvat samassa taloudessa, eikö tavata kumpaakaan? Ottavatko miehet aina oman anoppinsa avosylin vastaan oman perheensä jäseneksi?
Saman asian olen pannut merkille. Erään perheen miniä viettää kaikki lomansa ja vapaa-aikansa vanhempiensa kotona ja miehen on tietenkin oltava mukana. Mies tuskin saa käydä entisessä lapsuuskodissaan. Miehen vanhemmat on lähes kokonaan jätetty ulkopuolelle perhekuvioista ja surettaa heidän puolestaan, koska ovat todella mukavia ja rakastettavia ihmisiä.
Kun itse perustin perheen ja saimme lapsia, niin koitimme luovia tasapuolisesti molempien vanhempien kotona lasten kanssa. Molempien vanhemmat kuuluivat tasapuolisesti meidän lähipiiriin ja olivat hyviä ystäviä myös keskenään, kyläilivät toistensa luona ilman, että meidän olisi tarvinnut olla siinä mukana.
Pistipä silmään edellisessä viestissä tuo "miniä viettää kaikki lomansa ja juhlapyhät vanhempiensa luona" tai jotenkin sensuuntaisesti se meni.
Joo. Mietin vain, että jos minun aikuistuvat lapseni(sekä tyttäriä että poikia) perustavat joskus perheen ja tulevat viettämään kaikki juhlapyhät ja lomat lapsuudenkodissaan eli meillä, niin minä en jaksa. Yksikin nuoriperhe, joka olisi "aina" meillä, olisi työläs ja rasittava kuvio. Toki tahtoisin lapsiani nähdä jatkossakin, mutta vähempikin kyllä riittää.
Tässä on ikiomaa lapsiperheen joulua pyöritetty pian 20 v ja haaveilen ajasta, jolloin äitikin saisi vaan olla ja lueskella. Jos lapset sitten poikkeaisivat torttukahvilla tai puurolla, niin se olisi ihanaa ja riittäisi tälle äidille mainiosti. Tai jos eivät poikkea, niin no hard feelings. Nuorilla on omat joulujuttunsa ja hyvä niin. Ehkäpä näemme jossakin toisessa yhteydessä.
Jos lapset vaan tulisi meillekin lomailemaan olisin varmaan rättiväsynyt. Mutta meillä on lapset kasvatettu niin että jokainen tekee jotain ja auttaa äitiä parhaansa mukaan.Näin ei kukaan joudu väsymään jouluna.Nyt myös mukana häärii pari lastenlastakin ja osaavat jo tiskata ja laittaa salaattia ym..Toki jos lapsia ei opeteta kotihommiin, voi niitä valituksia lukea näiltä sivuilta kun ei mitään osata tehdä.
..asiaa!!
Saman minäkin olen huomannut kun täällä käväisen lukaisemassa näitä juttuja.
Toki varmasti hankaliakin anoppeja on mutta tuntuu että tikusta väännetään ärtymyksen juurta kun ei anoppi oikeaan aikaan sano päivää...
Se on kyllä niin että nykypäivän miniöistä osa on tätä minä-minä-minä kulttuuripohjaista väkeä jotka ei kertakaikkiaan osaa eikä halua nähdä elämää (ja anoppiaan) realistisesti.
Jos tuo nyt oli oikea sana kuvaamaan.
Hyvin sanoit,että miten sitä lapsensa osaa kasvattaa jos ei itse osaa käyttäytyä....
kun ei ne anopit osaa aina käyttäytyä. Tahallaan tehdään kiusaa ja haukutaan ja nälvitään. Kieroillaan ja ollaan yksinkertaisesti kamalia. Kunpa sanoisikin päivää, mutta sanoo niin paljon kaikkea muuta mitä ei vain voi ymmärtää eikä ottaisi keneltäkään vastaan. Yritetty on anoppia ymmärtää, mutta omaa terveyttä en lähde enempää uhraamaan, kun pieniä lapsiakin on kyseessä, jotka tarvitsevat turvallista ja hyvää hoitoa. Se on helppo täällä palstoilla kaikenlaista sanoa, kun ei tiedetä miten asiat oikein ovat eikä olla toisten kengissä.
Ei minun vanhemmat hauku ja ivaa miestäni. On hyvät välit. Mutta miten voi olla hyvät välit sellaisen kanssa, joka saattaa tulla huutaen ovesta sisään eikä yksinkertaisesti osaa keskustella asiallisesti.
Ei ei. Asiat eivät aina ole niin kuin luulisi.
Ja hyvät lapset olen kasvattanut. Anopin kanssa olisi varmasti tullut huonot. Nyt arvostavat toisia ihmisiä eivätkä kenestäkään pahaa sano.
lastesi isäksi sen huonon, anopin kasvattaman ihmisen ? Miten onnistuit välttämään hänen geeninsä lastesi perimään ?
anopeista on noita minä-minä -ihmisiä. Että molemmin puolin löytyy.
Meillä on ainakin se tilanne, että minä en suostu anoppilaan menemään, kun en muuta saa kuulla, kuin että olen hullu huora(en ole siis koskaan miestäni pettänyt) ja mies ei halua lasten kanssa lähteä siellä käymään, koska matka on pitkä (1000km) ja tietäähän sen lasten kanssa matkustelun. Olen tarjonnut anopille mahdollisuutta tulla meille, mutta hän ei halua, joten asia on sillä selvä.
Parempi on kun jätät anoppilaan menon. Turha täällä on valittaa vai onko kuitenkin niin että haluaisitkin käydä anoppilassa??
sinustakin, ilm. tulee aikanaan anoppi.
Asiasi ovat hyvin, mikäli sinulla on vain tyttöjä, sillä siinä tapauksessa osaat käyttäytyä hyvin tulevaa miniääsi kohtaan.
Mikäli sinulla onnettomalla kuitenkin sattuu olemaan poika tai poikia, niin ota huomioon, että huomaamattasi muutut hirviöksi miniäsi silmissä.
Sitä tuskin kukaan nykyinen miniä omalle kohdalleen myöntää. Enhän minä. Minähän olen niin hyvät lapsetkin kasvattanut. Minä olen se poikkeus säännöistä.
Anopin kasvattamista lapsista tulee varmasti huonoja!!! Esimerkkinä on oma mies.
Joskus miniän arvostelukyky vaan pettää. Nim. silloin, kun valitsee miehekseen ja lastensa isäksi anopin kasvattaman pojan.
Ehkäpä olisi parasta etsiä miehekseen äidittömänä kasvanut poika. Onhan niitä jo pienenä huostaanotettuja, tai vielä parempi, äidistään orvoksi jääneitä.
Jokuhan heidätkin on kasvattanut, mutta epäilemättä lopputulos on huomattavasti parempi kuin oman äidin kasvatuksen.
Eikä ole sitten sitä vihattua anoppiakaan riesana.
Tarkoitin tietenkin "tulevaa vävyäsi kohtaan".
Itselläni ainakin anoppiongelma syntyy siitä, että anoppi ei kohtele aikuisena, vaan pikkukakarana. Sanoo kaiken mitä sylki suuhun tuo. Eikä pysy erossa asioista, jotka hänelle eivät kuulu. Miehensä ja itsensä vastaaviin asioihin eivät voisi missään tapauksessa heidän omat sukulaisensa puuttua.
Ja asennoituu niin, että miniän asioiden (taloudell) on oltava huonommin kuin hänellä itsellään : vahtii esim kateellisenä kaikkia tulevia ostoksia (esim puutarhan laitossa), moittii jo tehdyistä. Vaikka me "nuoripari" (>50v) elämme kaikessa täysin omilla rahoillamme. Hänellä on omaan puutarhaansa kyllä lupa hankkia hedelmäpuita, marjapensaita, koristepensaita, kukkia, jne. Mutta miniällepä pitäisikin riittää anopin penkistä kaivetut juuret. Kaupasta ei ole lupa ostaa mitään!
Miniän huushollin hoito on oltava millilleen samanlaista kuin anopilla, jos miniä haluaa selvitä ilman ojennuksia ja moitteita.
Elikkä anopilla on vimmattu ylikävelemisen tarve ja vimmattu ylemmyyskompleksi. Miniälle ei voi antaa missään aiassa aikuisen, tasavertaisen ihmisen arvoa. Ei voi kohdella esim kuin naapurin emäntää: asiallisesti kuten vierasta kuuluu kohdella.
Miniäkään ei halua tällaista aikuista tavata.
Ottakaa anopit aikuisten käytöstavat käyttöön, jos haluatte, että miniä pitää teihin yhteyttä!
kuulema onkin tuo äiditön mies!! Minun äidillä oli sellainen -siis isäni- ja hyvin meni!!
Tuo oli aivan kuin kuvaus omasta anopistani. MItään ei saa ostaa,kohdellaan kuin lasta (ikää pian 30v.), myös miestäni kohdellaan kuin lasta.
aivan täyttä totta. Juuri näin se menee. Ei lisättävää.
Usein näissä kirjoituksissa vedotaan siihen, että anoppi/miniä on aivan kamala eli juo, haukkuu, on omituinen jne.,jos yhteyttä ei pidetä.
Uskoisin, että kuvatuissa tilanteissa on kyseessä kuitenkin ääripäät. Useimmat anopit/miniät ovat aivan tavallisia ihmisiä hyvine ja huonoine hetkineen, joten en ymmärrä, miksi yhteyttä ei haluta pitää edes molempien lähimpiin sukulaisiin.
jos välit ovat kunnossa ja kumpaankaan suuntaan ei ole halveksivaa ja törkeää käytöstä. En tiedä yhtäkään sellaista tapausta, että yhteyttä ei pidettäisi, jos välit ovat kunnossa.
Kyllä siihen aina on joku syy, jos yhteyttä ei pidetä ja niin kauan kun ihmiset eivät kykene puhumalla selvittämään ongelmiaan, tilanne on varmasti se, että ei kiinnosta pitää yhteyttä.
Ihan saman huomion olen minäkin tehnyt.
Liittyyköhän tämäkin jollain tapaa suureen avioeromäärään. Kuka jaksaa kovin itsekkään ihmisen kanssa olla kovin kauan naimisissa.
Oletteko koskaan ajatelleet, että ihan tavallisissa suomalaisissa perheissäkin on kulttuurieroja. Näin esim. minulla ja miehelläni.
Oma perheeni on monisäikeinen, mutta läheinen. Äitini perhe asuu kauempana, isäni ihan naapurissa. Mieheni perhe asuu myös ihan lähellä. Silti tuntuu, että olemme eniten tekemisissä äitini perheen kanssa. Miksi näin?
Kummatkin perheeni ovat ottaneet mieheni ensi hetkestä lähtien avoimin sylin vastaan, osaksi perhettä. Siskoni sanoin "he jumaloivat sitä miestä". Hänen ei ole koskaan ollut pakko tulla mukaan perheeni luokse, niin kuin ei minunkaan hänen perheensä luokse. Välit ovat hyvät kaikkien kanssa.
Mieheni perhekulttuuriin taas kuuluu se, että on vain he eikä muita päästetä sisäpiiriin. Monta vuotta meni totutellessa tähän, sillä omat perheeni ovat niin avoimia kaikille ja kaikelle. Nyt olen sen hyväksynyt, eikä asia ole ongelma - kenellekään.
Me olemme yksi oma perheemme ja onneksi meillä on sen lisäksi vielä lapsuuden perheet - ne kaikki kolme yhteensä.
Lopuksi vielä miksi oma äiti saa tehdä, tutkia ja siivota meidän asunnossa, mutta anoppi ei. Ihan siitä syystä, että oma äiti on se tuttu ja turvallinen. Anoppi on turvallinen, muttei niin tuttu. Ja jos ei ole ihan niin läheinen haluaa, että paikat ovat siistit silloin kun anoppi tulee kylään. Tosin olen kieltänyt omaakin äitiä tulemasta kylään, kun on niin sekaista.
Monet painottavat, että poika on anopin kasvattama. Eiköhän siihen kasvatukseen vaikuta monet ihmiset. Eihän poika vain äitinsä kanssa elämäänsä elä. Turha siis siihen vedota. Jokainenhan miettii, että minähän en vanhempieni virheitä toista, joten poikakin jättää ne anopin viat pois :-)
Kyllä miehen äiti on myös ihan oma äiti, miksei siis saa siivota?
Meillä se kyllä menee aivan toisinpäin. Olen miniänä ja olen iloinen ja otettu aina, kun anppivanhemmat tulevat kylään. Samoin he odottavat ja ottavat avosylin meidät vastaan kun tulemme kylään. Äitini tullessa kylään joudun piilottamaan asioita joita hän ei hyväksy, mutta meille kuuluu jokapäiväiseen elämiseen. Samoin kaapit ja kaikki pitää katsoa ennen hänen tuloa kylään että sieltä ei vain löydy väärän merkkistä vitamiini purkkia tai vastaavaa.
Appvanhempien luonna en mene keittiöön availemaan kaappeja ellei lupaa ole. Kuitenkin keittiö on heidän ja he tietävät missä on mikäkin. Tarjoan apuani ja autan kun pyytävät. Tällöin saan samalla luvan mennä kaapeille. Samoin he voivat kommentoida aivan vapaasti meidän vaatetusta ja kaikkea. Kyllä sen kestää. Äitiini on pelko ja siksi pyrin hoitamaan asiat aina asiallisesti hänen kanssaan.
Joulut vietämme normaallisti mieheni vanhempien luonna jonne myös äitini on viimeisimpinä jouluina tullut.
Yhteispeliä se kuitenkin loppupelissä on. Jokainen meistä on erilainen ja jokaisella meistä on omat huonot puolensa. Asioista kun puhuu heti kättelyssä niin säästytään pahmmilta hammastenkiristelyiltä.
järkevä miniä. Olisipa kaltaisia miniöitä useampia niin säästyttäisiin monelta mielipahalta:))
Mielenkiinnolla odotan tunnustuksia.
Koska omassa lähipiirissä ap.n kuvailema tilanne on aika yleinen. Eli omat vanhemmat kuuluvat lähipiiriin, ja miehen vanhemmat sinne jonnekkin kauemmaksi, johonkin EI kovinkaan miellyttävään osastoon. Ihan tietty ymmärrän että varmasti omat vanhemmat on tärkeämpiä, ja sen takia omat appivanhemmat ovat eriarvoisessa asemassa.
Ehkäpä ei ole olemassa ketään niin rohkeaa joka tunnustaa asian.
Hei oikeesti, kuka uskaltaa tunnustaa? Vai eikö kukaan vaan ilkeä myöntää?
Meillä kieltämättä on tilanne, että miehen vanhemmat eivät kuulu lähipiiriin. Tai kuuluvat miehen ja lasten lähipiiriin mutta eivät miniän siis minun lähipiiriin. Väistämättä kun mies ei mikään suupaltti ole ja soittaa vain jos asiaa, niin väistämättä miehen yhtyes vanhempiin ei ole niitä tiiviimpiä, lähinnä juhlapyhinä soittelee ja käy puolenkymmentä kertaa vuodessa lasten kanssa.
Tasapuolisuuden vuoksi todettakoon, etten pakota miestä mukaan omien vanhempieni luokse. Käymme vain pakolliset sukujuhlat koko perheenä kummankin luona. Itse pidän tiivistä yhteyttä omaan äitiini. Vastaavasti omat vanhempani eivät majaile/käy meillä yhtään sen enempää kuin appivanhemmatkaan. Jos kutsuisin omat (jotka ei kutsumatta tule jos sillinkaan), olisi pakko kutsua myös appivanhemmat samassa suhteessa.
Suhde äitiini on ihmissuhde joka toimii. Takana on vuosikymmenten historia ja peruskiintymys. Tutulta ihmiseltä negatiivinenkin palaute tai kritiikki on helpommin sulateltavissa, itse sitä monesti kysyykin ja pyytää suoraan. Suhteemme toimii varmaankin siksi, että äitini pysyttelee visusti erossa avioliitostani,mieheni asioista ja meidän avioparin asioista. Ei kysy eikä kommentoi eikä tyrkytä omia mielipiteitä. Ei arvostele eikä syytä. Ei rollaa selän takana.
Suhde anoppiin taas on kuin miinakenttä. Anoppi kääntää ja vääntää ja etsii asioista aina sen pahat puolet ja jos niitä ei ole, niin keksii sitten tuulesta temmaten. Äänessä koko ajan ja on vain yksi tapa elää oikein: se jolla hän elää. Kaikkien pitäisi olla kuten hän. Jos olette katsoneet joskun Hella Wuolijoen kirjasta tehdyn mustavalkoisen elokuvaversion, jossa juoruilevaa vanhapiikaa esitti Eila Pelkonen, niin kaksoisolento anopilleni löytyy tuosta roolihahmosta.
aikanaan enemmän mieheni kotona ja muutenkin tekemisissä enemmän mieheni vanhempien kanssa kuin omieni - vietimme heillä lomiakin. Joskus oli lomalla samaan aikaan anopinkin anoppi ja hyvin sujui!
Isäni ei pitänyt lapsista, joten vierailut jäivät vähäisiksi siellä. Ei meillä ollut muutenkaan paljon puhuttavaa.
Nyt lapsillamme on perheet ja täytyy tunnustaa, että tyttärien perheet ovat enemmän meillä - ahaa, taitaa nuorimmaisemme viihtyä enemmän miehensä kotona - joulunkin siellä vietti, mikä oli aivan hyvä! Mutta yleensä ottaen, olisiko se kuitenkin luonnollista, että tytär on läheisempi... Minä ainakin koen niin. Kaikki ovat toki tervetulleita!
Minä olen aika arka anoppina puuttumaan mihinkään, jos miniät eivät halua tulla meille se on toki heidän asiansa. Lapsia haluaisin kyllä nähdä!
Tyttärilleni olen sanonut, että kävisivät miestensä kotona myös ja olisivat joustavampia kuin mitä ovat, mutta en tiedä onko siitä ollut mitään hyötyä.
Minun on kyllä todella vaikea kuvitella, että miniät alusta asti olisivat miehensä perhettä vastaan. Kyllä välien kiristymiseen tai viilenemiseen joku syy on. Itse käyn anoppini luona pakolliset vierailut ja kestän pitkin hampain hänen vierailunsa meillä. Nuorena miniänä 80-luvulla olimme paljonkin mieheni perheen luona ja suhtauduin appivanhempiini positiivisesti. Anoppini vaikuttaa päällepäin enemmänkin hissukalta kuin päsmäriltä. Hän on ollut aikoinaan alistettu miniä, hänen anoppi jopa asui heillä. Ehkä sieltä juontaa hänen käytöksensä syyt. Hän oli pitkästä aikaa meillä kaksi päivää kylässä apen kanssa. Appi on mukava tyyppi, hän on meillä nimenomaan kylässä. Meillä käy siivooja parin viikon välein, joten kerroin anopille, että hänen (73 vuotias) ei tarvitse sitten meillä siivota eikä ylipäätään tehdä mitään. Jos meidän töissäollessamme haluaa jälkensä siivota, se on tietysti kiva. Anoppi oli yhdistellyt ensimmäisenä päivänä eri hillojen loput jääkaapista yhteen purkkiin. Ei tullut mieleen, että eri hilloilla sattuu olemaan meille joku eri käyttötarkoitus. Anoppi oli järjestellyt kuivauskaapin, jossa säilytämme erinäköisiä tavaroita, koska emme tarvitse kuivauskaappia. Töistä palattuani tavarat olivat siis ties missä. Anoppi oli käynyt ostamassa meille ruokailuvälineiden kuivaustelineen, koska ei nähtävästi pystynyt elämään paria päivää taloudessa, jossa ei ole kyseistä tavaraa. Lienee selvää, ettemme sellaista tarvitse, koska emme ole sellaista ostaneet. Meillä on syksyisin pakastin aina täynnä ruokaa, mutta anoppi oli täyttänyt vielä muutaman tyhjän kolosen jäätelöillä jne. Jos miniältä odotetaan hienotunteisuutta, voisi sitä odottaa myös elämää nähneeltä anopilta. Miksi anoppit eivät voi olla kylässä poikansa kotona?
En käy anoppini luona kuin pakosta. Sehän ei tietenkään estä miestäni käymästä perheensä luona, jos hän haluaa. Miksi muuten miehet eivät näe tärkeäksi pitää yhteyttä lapsuuden perheeseensä? Minua ei mieheni voisi estää pitämästä yhteyttä vanhempiini. Millään uhkailuilla ja temppuiluilla se ei onnistuisi.
Mieheni ei halua kotiinsa jouluksi. Minä taas joskus haluan, en aina. Mieheni ei ole minun juoksupoikani, hänellä on ihan oma tahto.
Tottakai on selvä, että äitini ja minun suhde toimii ihan lähtökohtaisesti paremmin kuin anoppini ja minun. Meillä on yhteinen tausta ja kasvatuksesta johtuen paljon yhteisiä tapoja. Anoppi on ventovieras. Sellaiseksi hän jäikin lähinnä oman käytöksensa takia. Minun tavoitteeni se ei ollut.
Minä yritin pitää yhteyttä myös mieheni sukulaisiin käymällä kylässä ja kutsumalla vierailulle, mutta he eivät ole kiinnostuneet pitämään yhteyttä meihin muuta kuin välttämättömän ja isovanhempien puoleltakin vain niin, että meidän pitää vierailla heillä. Toisin päin ei sovi.
Varmaan sanomattakin selvää, että
- jos mies antaa naiselle niin paljon valtaa, että se saa kieltää käymästä omilla vanhemmilla (samaan ryhmään jatkamaan harrastuksia, tapaamaan kavereita)
- jos nainen ei yritä tulla appivanhempien kanssa toimeen eikä välitä yhtään
- jos nainen reagoi jokaiseen lauseen vihamielisesti
- jos nainen ei osaa/haluaa tehdä kompromisseja eikä se kostaudu
MIES on kotieläin :))
(vaikka elämä olis helppoa, en silti haluais olla sellaisen kanssa naimisissa)