Olen seurustellut miesystäväni kanssa hieman alle vuoden. Asumme vielä eri paikkakunnilla, mutta miesystäväni (kutsutaan häntä vaikka "Antiksi") muuttaa ensi kuussa tänne samaan kaupunkiin, missä minäkin asun. Nyt olen alkanut empimään, koska kolme viimeistä kuukauttamme ovat olleet hyvin erikoisia.
Ensinnäkin, Antti uskoi minuun ja piti minua uskollisena kumppanina ensimmäiset kuukaudet. Hän on minusta hyvin mustasukkainen ja on nykyään kuin päiväkirja, jolle minun pitäisi kertoa päiväni jokainen minuutti. Hän on syytellyt myös täysin perättömistä asioista: olen ravintolassa tuijottanut täysin vieraan hieman takapuolta ja vinkkaillut toiselle. Olen myös katsonut siskoni miestä liian erikoisella katseella. Nämä loukkaavat minua syvästi, koska olen uskollinen persoona, myös ajatuksissani. En välttämättä voi todistaa hänelle olevani uskollinen..
Olen itsekin myös hyvin mustasukkainen Antista. Suhteemme ensimmäisinä kuukausina hän soitti aina silloin kuin oli luvannut, nykyään puhelut saattavat myöhästyä jopa 3:lla tunnilla. Kesällä yritin saada häneen yhteyden neljällä puhelulla ja kahdella tekstarilla, enkä saanut millään häntä kiinni, kunnes hän vastasi viimein 5. puheluun. Hän kertoi istuneensa koko ajan tietokoneella ja ei käsitä, miten ei kuullut puhelimensa soivan! Noin kuukausi sitten hän myöhästyi tapaamisestamme kahdella tunnilla, koska hän tapasi kaupungilla Turusta tulleen erään parhaimman ystävänsä ja he menivät kahville. Minua kummastuttaa yhä suuresti, miksi yksi hänen parhaista kavereistansa ilmestyy yllättäen Antin kaupunkiin Antille ilmoittamatta?? Jonkun takia hän ei jaksanut puhua minulle puhelimessa tämän matkan aikana. Hän on silti vannonut olleensa/olevansa aina uskollinen minulle. Silti moni asia on jäänyt minulle pimentoon.
Olen nykyään myös hänen "stressipallonsa". Hän kertoo asiat tavoin, että olisin osasyyllinen, kuten töiden hankaluuteen tai tietokoneen jumittamiseen, tai jopa siihen että hän on väsynyt. Olen sanonut hänelle valehtelematta 100 kertaa ettei soita minulle jos on väsynyt vaan lepää. Silti hän soittaa minulle, ja alkaa ennemmin tai myöhemmin valittamaan ettei jaksa puhua minun kanssani. Hän on kuin hakisi minusta syntipukkia tai jotain jonka kanssa riidellä. Hän ei kuitenkaan hauku minua suoraan eikä käytä myöskään fyysisesti hyväksi. Antilla on väkivaltainen menneisyys, mutta on nyt oppinut tavoille. Mutta silti pelkään, jos riitelemme kasvokkain. Riitojen selvittyä hän kertoo, ettei hänellä ole tarkoitusta purkaa vihaansa ja ettei mikään ole minun syytäni. Tämä on toistunut jo suoraan sanoen 15 kertaa. Tätä kaikkea on jatkunut noin kolme kuukautta.
Onko muilla ollut joskus samanlaisia tilanteita? Miksi Antti on yllättäen lakannut luottamasta minuun? Pitäisikö minun yrittää luottaa häneen enemmän vai onko syy yksin hänen? Pitäisikö meidän siirtää hänen muuttoaan ja/tai pitää pientä välimatkaa toisiimme?
Ensinnäkin, Antti uskoi minuun ja piti minua uskollisena kumppanina ensimmäiset kuukaudet. Hän on minusta hyvin mustasukkainen ja on nykyään kuin päiväkirja, jolle minun pitäisi kertoa päiväni jokainen minuutti. Hän on syytellyt myös täysin perättömistä asioista: olen ravintolassa tuijottanut täysin vieraan hieman takapuolta ja vinkkaillut toiselle. Olen myös katsonut siskoni miestä liian erikoisella katseella. Nämä loukkaavat minua syvästi, koska olen uskollinen persoona, myös ajatuksissani. En välttämättä voi todistaa hänelle olevani uskollinen..
Olen itsekin myös hyvin mustasukkainen Antista. Suhteemme ensimmäisinä kuukausina hän soitti aina silloin kuin oli luvannut, nykyään puhelut saattavat myöhästyä jopa 3:lla tunnilla. Kesällä yritin saada häneen yhteyden neljällä puhelulla ja kahdella tekstarilla, enkä saanut millään häntä kiinni, kunnes hän vastasi viimein 5. puheluun. Hän kertoi istuneensa koko ajan tietokoneella ja ei käsitä, miten ei kuullut puhelimensa soivan! Noin kuukausi sitten hän myöhästyi tapaamisestamme kahdella tunnilla, koska hän tapasi kaupungilla Turusta tulleen erään parhaimman ystävänsä ja he menivät kahville. Minua kummastuttaa yhä suuresti, miksi yksi hänen parhaista kavereistansa ilmestyy yllättäen Antin kaupunkiin Antille ilmoittamatta?? Jonkun takia hän ei jaksanut puhua minulle puhelimessa tämän matkan aikana. Hän on silti vannonut olleensa/olevansa aina uskollinen minulle. Silti moni asia on jäänyt minulle pimentoon.
Olen nykyään myös hänen "stressipallonsa". Hän kertoo asiat tavoin, että olisin osasyyllinen, kuten töiden hankaluuteen tai tietokoneen jumittamiseen, tai jopa siihen että hän on väsynyt. Olen sanonut hänelle valehtelematta 100 kertaa ettei soita minulle jos on väsynyt vaan lepää. Silti hän soittaa minulle, ja alkaa ennemmin tai myöhemmin valittamaan ettei jaksa puhua minun kanssani. Hän on kuin hakisi minusta syntipukkia tai jotain jonka kanssa riidellä. Hän ei kuitenkaan hauku minua suoraan eikä käytä myöskään fyysisesti hyväksi. Antilla on väkivaltainen menneisyys, mutta on nyt oppinut tavoille. Mutta silti pelkään, jos riitelemme kasvokkain. Riitojen selvittyä hän kertoo, ettei hänellä ole tarkoitusta purkaa vihaansa ja ettei mikään ole minun syytäni. Tämä on toistunut jo suoraan sanoen 15 kertaa. Tätä kaikkea on jatkunut noin kolme kuukautta.
Onko muilla ollut joskus samanlaisia tilanteita? Miksi Antti on yllättäen lakannut luottamasta minuun? Pitäisikö minun yrittää luottaa häneen enemmän vai onko syy yksin hänen? Pitäisikö meidän siirtää hänen muuttoaan ja/tai pitää pientä välimatkaa toisiimme?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asia 1 Haluatko edes ajatella olevasi suhteessa missä joutuisit pelkäämään?
Asia 2 Mikä on lopputulos, jos kahdella mustasukkaisella henkilöllä on suhde?
Asia 3 Haluatko jatkaa suhdetta Antin kanssa? Luulen, että tiedät jo tässä vaiheessa itse siihen vastauksen.
Voipi olla että hän on mustasukkainen pettäjä. Ehkei sen kannata muuttaa samaan kaupunkiin. No joo, kannattaako seurustelua tuollaisen tyypin kanssa jatkaa?