Olin ystävieni kanssa pelaamassa tennistä. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta nyt minusta tuntuu että siinäpä on laji minua varten. Se on hurjan hauskaa, toki asiaan vaikuttaa se että ystäväni vakuuttivat minulla olevan todella tarkka koordinaatio, osuin palloon kuulemma paljon paremmin kun useimmat aloittelijat. Lyöntitekniikan puuttuessa ne tietysti menivät vähän mihin sattui, mutta se asia on korjattavissa.
Tennis on kuitenkin rankka laji ja kuntoni ei ole todellakaan hyvä. Siispä haluaisin kysyä täältä joltain asiaa tuntevalta että miten tämä VHH-dieettini vaikuttaa kuntoon, siis miten kuntoa voisi nostaa parhaiten. Mitään maratoonaria minusta ei ole tarvis tulla mutta tennis on paljon hauskempaa jos ei heti parin erän jälkeen ole aivan puhki. Laihdutuksen takia en liikuntaa tarvitse.
Miten siis kuntoa olisi parasta nostaa ja onko ruokavaliota syytä muuttaa? Olen pysytellyt hoikkana VHH:n avulla (lähinnä Zone-dieetti, mutta hieman niukemmin hiilareita) jo muutaman vuoden mutta minusta tuntuu että voin ehkä lisätä syömistä jos alan kuntoilemaan. Tarkoitan siis siinä tapauksessa jos alkaa nälkä vaivaamaan tai muuten tuntuu että ei nykyinen määrä riitä (n. 1700 kcal, joskus 1900).
Niin että asiantuntevia neuvoja tarvitaan, pliis!
Tennis on kuitenkin rankka laji ja kuntoni ei ole todellakaan hyvä. Siispä haluaisin kysyä täältä joltain asiaa tuntevalta että miten tämä VHH-dieettini vaikuttaa kuntoon, siis miten kuntoa voisi nostaa parhaiten. Mitään maratoonaria minusta ei ole tarvis tulla mutta tennis on paljon hauskempaa jos ei heti parin erän jälkeen ole aivan puhki. Laihdutuksen takia en liikuntaa tarvitse.
Miten siis kuntoa olisi parasta nostaa ja onko ruokavaliota syytä muuttaa? Olen pysytellyt hoikkana VHH:n avulla (lähinnä Zone-dieetti, mutta hieman niukemmin hiilareita) jo muutaman vuoden mutta minusta tuntuu että voin ehkä lisätä syömistä jos alan kuntoilemaan. Tarkoitan siis siinä tapauksessa jos alkaa nälkä vaivaamaan tai muuten tuntuu että ei nykyinen määrä riitä (n. 1700 kcal, joskus 1900).
Niin että asiantuntevia neuvoja tarvitaan, pliis!
Vastaukset 29
Vanhimmat
upee provo , pravooooooooooooo
Et sä saa sanoa noin, kohta sua luullaan minuksi. ;)
Hiilihydraatteja runsaasti rajoittavalla ruokavaliolla palautuminen on ongelma, siis heti kun kyseessä on kuormittava ja toistuva liikunta (ns.aerobinen). Paremmin saat hiilaritietoiset.net:sivuilta Christer Sundqvistilta joka vastaa mielestäni asiallisesti. Ei sitten ole mikään VHH-kiihkoilija.
Itselläni ei hiilihydraattien rajoittaminen johtanut kuin treenitulosten totaaliseen romahtamiseen ja palautumisen hidastumiseen sekä erittäin vaikeisiin lihassärkyihin. Ei sopinut minulle. Ehkä passiivisemmille ihmisille istuu paremmin, mene ja tiedä.
rajoittanut. Tuskin tiedät koko vhh ruokavaliosta mitään muuta kuin että sitä pitää vastustaa kun virallinen suositus niin sanoo
Miksi laitat tänne tuollaisen viestin? Aloitus on asiallinen ja siihen toivotaan asiallisia vastauksia (ja on niitä tullutkin) ja triplesterkin puhui ihan asiaa, mutta sitten laisesi VHH-apina tulee tänne häiriköimään? Mikä on motiivisi? Mihin pyrit moisella paskakommentilla? Kerro!
Oot sitten vittu oikeen typerys sinäkin. Koko vitun VHH-paskasta saa tietoa ihan kuinka vaan ja yhtä helposti saa tietoa että se on yks vitun huono sellaiselle jolla on joku urheilullinen päämäärä. Vittu lukisit sinäkin velttoläski jotain muuta kuin pelkää Heikkilän kirjaa niin voisit oppiakin jotain. Perkeleen merkillistä että pitäis joka urheilijankin alkaa VHH-paskalle vaan siksi että täällä on yks paskaapuhuva fanaattinen VHH-idiootti jonka maailmaan ei muuta mahdu kuin rasvapalleroiden pyörittely sekä 7/24-nettihäiriköinti. Eikä mikään virallinen suositus sano että VHH:ta pitää vstustaa, se on vain sinun vainoharhaisen pösilön mielikuvituksen tuotetta. Ikinä ei tällaista VHH-paskaa tulla hyväksymään virallisiin suosituksiin se on varmaa se. Pidä sinä vaan typerys lärvisi kiinni silloin kun puhutaan liikunnasta ja keskity vaikka siihen VHH-valhepropagandasi levittämiseen jossain muualla kun muuhunkaan et kykene.
Tässä muutama perusasia liikunnassa tapahtuvasta energiankäytöstä.
Lihaksien pottoaine on ATP. Se muodostetaan lihaksessa joko glykogeenista (eräs glukoosin varastomuoto) tai rasvasta. Glykogeenista ATP:n muodostaminen on nopeaa ja rasvasta muutos kestää huomattavasti kauemmin. Näitä käytetään yht'aikaa (niin kauan kuin kumpaistakin on saatavilla) ja rasva on pääasiallinen enenrgialähde silloin kun ei lihaksia rasiteta, rasituksessa tilanne muuttuu päinvastaiseksi.
Lihasten glykogeenivarastot ovat varsin rajalliset, ja lihaksiin päätynyt glykogeeni ei sieltä lähde pois paitsi lihastyön kautta siinä lihaksessa johon sitä on varastoitunut. Jos jostain lihaksesta loppuu glykogeeni, lihas ei saa täydennystä muista lihaksista, vaikka niiden varastot olisivat miten täynnä. Silloin lihas käyttää energiana pelkästään rasvaa, muistaakseni triglyserolia. Tämän hitaamman ATP:ksi muuttamisprosessin takia suorituskyky laskee selvästi koska nopeita glykogeeneja ei enää ole. Tämä on kuitenkin luonnollinen ilmiö, siitä ei ole syytä huolestua. Asia korjaantuu lihaksen palautumisen yhteydessä.
Lihasten glykogeenivarastot voivat täydentyä kahta tietä: ravinnon mukana tulevien hiilihydraattien (muutetaan glukoosiksi) kautta tai maksan rasvasta muodostaman glukoosin kautta jos hiilihydraatteja ei ole saatavilla.
Mikäli ravinnosta on saatavissa hiilihydraatteja riittävästi, lihasten glykogeenivarastot täyttyvät varsin nopeasti ja jopa ylitäyttyvät tilanteesta riippuen. Jos hiilihydraateista on pulaa, kuten VHH:ssa, kestää lihasten energiavarastojen täyttyminen kauemmin ja ne saattavat jäävät hieman vajaaksi.
Näin ollen ravinnolla ja varsinkin välittömästi liikunnan jälkeisellä ravinnolla on suuri merkitys lihasten palautumiseen ja suorituskykyyn. Jos heti rasituksen jälkeen juo ns. palautusjuoman, joka sisältää hiilihydraatteja ja proteiinia, alkaa lihasten palautuminen ja niiden energiavarastojen täyttyminen nopeasti. Tämä tarkoittaa sitä että seuraava harjoitus jossa lihasta käytetään voidaan tehdä aikaisemmin ja/tai lujempaa verrattuna tilanteeseen jossa ei nautita minkäänlaista palautumisravinnetta tai jos muuten välttää hiilihydraaatteja. Palautuminen on tietysti parempaa jos hiilihydraattien nauttiminen ei jää pelkästään palautumisjuoman varaan, vaan myöhemmin nautitaan muutakin hiilihydraattipitoista ruokaa.
VHH:lla rajoitetaan hiilihydraaattien saantia jolloin palautuminen on hitaampaa joten harjoitusrytmi tulisi muokata sen mukaiseksi eli verkkaisemmaksi. Lihasten täytyy saada silloin tällöin palautua täysin.
Palautusjuoman hiilihydraateilla on sekin merkitys, että ne nostavat insuliinitasoa ja insuliini taas avaa lihasten verisuonet apposelleen jolloin lihashuolto pääsee alkamaan heti täydellä teholla. Jos insuliinitason kanssa on ongelmia on tähän "huolto-osuuteen" kenties kiinnitettävä erityinen huomio. On kuitenkin todettava, että juuri insuliini on hormoni jolla on suuri merkitys lihasten kasvulle mainitun ominaisuuden ansiosta.
Palautumiseen on kaikesta huolimatta kiinnitettävä ensiarvoisen tärkeä huomio mikäli haluaa nousujohteisesti kohottaa kuntoa elikkä tilanteessa jossa pelitemposi tai -määrä kasvaa.
Hapenottokyky on erinomaisen tärkeä ominaisuus kuntoilijalla, myös tenniksen pelaajalle. Vaikka tenniksessä rasitustaso nousee vähintään keskikovaksi, on matalan sykkeen harjoitukset erittäin suositeltavia. Hapenottokyky kehittyy varsin hyvin syketasolla 120-130, ja se on rasitus joka tuskin hengästyttää. Harjoituken olisi hyvä kestää ainakin n. kolme varttia. Nämä harjoitukset eivät juuri syö lihasten glykogeenivarastoja, vaan silloin lihasten energia tulee pääasiassa rasvasta. Tällöin ei myöskään palautusravinteet näyttele merkittävää osaa, mutta tietysti hiilihydraattien puute yleensä hidastaa palautumista.
Tenniksessä glykogeenivarastot kuluvat ja siksi kovan matsin jälkeen palautusjuoma olisi tarpeellinen.
Siinä jotain perusteita jonka avulla voit toivottavasti päättää miten tennisharrastustasi jatkat. VHH:lla voi aivan mainiosti harrastaa liikuntaa, mutta silloin sinun on hyväksyttävä se että hiilihydraatteja nauttivien ystäviesi rinnalla kuntosi junnaa paikallaan.
Mikäli ravinnossa on niukasti hiilareita, on suorituskyky kautta linjan heikompi verrattuna hiilareita nauttivaan kaveriin. Ainoastaan matalalla rasituksella eroa ei aina huomaa, koska silloin ei glykogeeniä juuri tarvita.
Syödähän voi sitten enemmän jos liikkuu enemmän. Totean vielä lopuksi, että ihmisen, jonka lihaskunto on hyvä, kuluttaa niiden aineenvaihduntaan joka päivä 100-300 kcal enmmän kuin huonokuntoinen. Tämä on siis bonus, jonka saa vaikka nukkuisi koko päivän.
Supistuakseen lihas tarvitsee energiaa, jota se saa adenosiinitrifosfaattiin (ATP) sitoutuneen vapaan energian muodossa. Lihaksen ATP-varastot eivät ole suuria, joten ATP:a täytyy muodostaa jatkuvasti lisää. ATP:n tuottoon ja hyväksikäyttöön on erilaisia reittejä. Energiaa tuotetaan joko aerobisesti (hapen avulla) tai anaerobisesti (ilman happea). Näiden tapojen osuutta on vaikea määrittää tehon vaihdellessa alinomaa harjoitteen aikana, esimerkiksi intervalliharjoitteessa.
Riippuen suorituksen kestosta ja intensiteetistä, käytetään urheilusuorituksen aikana eri energiantuottotapoja. Yhtä urheilulajia on vaikeaa sijoittaa mihinkään yhteen energiantuottotavan luokkaan, sillä yleensä kaikkia kolmea tapaa käytetään suorituksen aikana – vain näiden painotukset ja ajoitukset vaihtelevat. Nämä kolme energiantuottotapaa ovat ATP:n ja KP (kreatiinifosfaatti):n välitön käyttö, maitohappojärjestelmä (anaerobinen glykolyysi) sekä aerobinen järjestelmä.
Alle kuuden sekunnin suorituksissa käytetään yleensä vain välittömiä, lihaksessa olevia energianlähteitä eli ATP:a ja KP:a. Kun suorituksen pituus lähentelee 60 sekuntia, tapahtuu energiantuotto anaerobisesti ja keston edelleen kasvaessa aerobisen energiantuoton osuus kasvaa.
ATP:n riittävyys on 1-2 sekuntia ja sen varastojen palautuminen kestää 1-3 minuuttia, kun KP riittää 8-30 sekunniksi varastojen palautuessa 3-5 minuutissa. Anaerobisen glykolyysin avulla tuotetun energian riittävyys on 30-60 sekuntia ja palautumisaika sille on 15-60 minuuttia. Aerobisen hajotuksen energian riittävyys on 1-2 tuntia ja palautumisaika 1-3 vuorokautta.
Anaerobinen glykolyysi
Anaerobinen glykolyysi on prosessi, jossa glukoosia hajotetaan erityisten entsyymien avulla. Glukoosia saadaan ravinnon hiilihydraateista sekä maksan glykogeenistä. Ennen kuin glukoosia tai glykogeeniä voidaan käyttää energiaksi, täytyy sen käydä läpi 10 eri vaihetta (kemiallista reaktiota). Ensin glukoosista ja/tai glykogeenistä muodostetaan glukoosi-6-fosfaattia, jotta glykolyysi voi alkaa. Glykolyysissä muodostetaan palorypälehappoa eikä siinä tarvita happea. Ilman happea tapahtuvassa glykolyysissä palorypälehappo muutetaan maitohapoksi. Tämä energiantuottotapa ei tuota paljoa ATP:a, mutta lyhyissä, maksimaalisissa suorituksissa elimistön on toimittava tällä epätaloudellisella tavalla suuren hetkittäisen energiantarpeen vuoksi.
Veren laktaatti
Anaerobisen glykolyysin lopputuotteena syntyy maitohappoa, jota kerääntyy työskenteleviin lihassoluihin, joista sitä nopeasti siirtyy myös ympäröiviinkin lihassoluihin. Maitohapon tuotto on suorassa suhteessa työskentelevien lihasten massaan ja suorituksen intensiteettiin lyhytkestoisesta suorituksesta puhuttaessa.
Maitohappoa muodostuu lihaksissa jo heti suorituksen alussa, mutta se näkyy veressä vasta myöhemmin. Muodostumisen jälkeen maitohappo hajoaa nopeasti vety- ja laktaatti-ioneiksi, jotka kuljetetaan tai diffusoituvat lihaksesta verenkiertoon ja muihin kehon nesteisiin. Näin maitohapon tuotto nostaa veren vety-ionikonsentraatiota, mikä taas laskee veren pH-arvoa.
Lihassolut osallistuvat maitohapon tuoton lisäksi myös laktaatin poistoon verenkierrosta. Nopeat lihassolut vastaavat suurelta osin laktaatin tuotosta, kun taas hitaat lihassolut kykenevät paremmin käyttämään laktaattia hyväksi palorypälehapon uudismuodostuksessa.
Veren maitohappopitoisuus voidaan mitata helposti, mutta sitä on tulkittava varovaisesti. Kohonnut veren maitohappopitoisuus kertoo seuraavaa: lihaksissa tuotetaan maitohappoa, lihasten aerobista energiantuottoa on täydennetty anaerobisella energiantuotolla ja maitohapon tulo vereen on ollut suurempaa kuin sen poisto. Vaikka veren maitohappoa voidaan sanoa anaerobisen aineenvaihdunnan indeksiksi, ei se kerro anaerobisen energiantuoton määrää eikä tehoa.
Vasta työtehon noustessa yli 50 – 80 %:n maksimaalisesta aerobisesta tehosta, alkaa maitohappopitoisuus nousta havaittavasti ja työtehon yhä lisääntyessä kasvaa maitohapon tuotto suoraviivaisesti. Laktaattipitoisuuden noustessa laktaatin siirtyminen verenkierrosta takaisin lihaksiin nopeutuu. Suurin osa laktaatista siirtyy kuitenkin sydänlihakseen ja maksaan, joissa se käytetään suoraan energiantuottoon tai glukoosin muodostukseen.
Maitohappo laskee veren pH-arvoa, mistä seuraa hengityksen stimuloiminen. Hengityksellä ja sen tehostamisella on tärkeä rooli veren pH:n tasapainottamisessa, koska hengityksen tehostamisella lisätään hiilidioksidin poistoa elimistöstä. Laktaattipitoisuuden ja veren pH-arvojen välillä on todettu olevan voimakas korrelaatio. Veren puskurointikyvyn ansiosta suurikaan laktaattipitoisuuden nousu ei kuitenkaan nosta vety-ionipitoisuutta samassa suhteessa ja täten veren pH pysyy turvallisella tasolla.
Maitohappo on sittenkin hyödyksi lihaksissa
20.08.2004 YLEn Tiedeuutiset/ YLE
Lihasten väsyminen ja maitohappo lihaksissa liittyvät yhteen, mutta ilmeisesti toisinpäin kuin yleisesti uskotaan. Tanskalaistutkimuksessa mitattiin laboratoriossa erillisen rotan lihaksen toimintaa ja lihaksen ympäristön tekeminen happameksi maitohapolla paransi lihaksen supistumisvoimaa. Lihasten väsyminen liitettiin maitohapon muodostumiseen 1929 tehdyissä kokeissa, joissa havaittiin maitohappoa kertyvän lihakseen rasituksen aikana ja samalla lihaksen supistumisvoima heikkeni. Lihakset saatiin supistumaan uudelleen tehokkaammin poistamalla maitohappo kemiallisesti lihaksista. Tästä tehtiin virheellinen johtopäätös, että maitohappo johti väsymiseen.
Samalla tavalla tehdyissä kokeissa vahvistettiin havaintoa ja vasta vuosikymmeniä myöhemmin havaittiin, että asia ei ole välttämättä näin. Maitohappo syntyy lihaksessa olevasta glykogeenista, joka hajoaa anaerobisessa eli hapettomassa rasituksessa maitohapoksi. 80-luvun lopulla havaittiin, että lihakset väsyivät ja jopa nopeammin ihmisillä, joilta puuttuu glykogeenia hajottava entsyymi. Heillä ei lihaksiin muodostu maitohappoa lainkaan.
Uudemmat kokeet yksittäisillä lihassäikeillä ovat osoittaneet, että ympäristön muuttaminen happamaksi ei vaikuta lihasten väsymiseen mitään. Kolme vuotta sitten toisessa tanskalaistutkimuksessa osoitettiin, että maitohappo on oikeasti hyödyksi lihaksen väsyessä. Lihassolujen aktiivinen toiminta tuottaa solujen ulkopuolelle runsaasti kaliumioneja. Kun kaliumioneja lisättiin tarkoituksellisesti, koeputkessa olevan lihaksen supistumisvoima heikkeni. Tekemällä ympäristöstä hapan supistumisvoima parani ja voima kasvoi. Uusimmassa tutkimuksessa lihassäikeitä ärsytettiin sähköisesti ja tutkittiin taas happaman ympäristön vaikutusta lihasten supistumisvoiman muutoksiin. Maitohapon lisääminen paransi jo rasitetun lihassäikeen supistumista.
Mekanismi on monimutkainen eikä sitä kokonaisuudessaan vielä ymmärretä. Maitohappo poistuu aikanaan lihassoluista ja samalla happamuus solun ulkopuolella lisääntyy. Tästä aiheutuu todennäköisesti tuskallinen tuntemus, jonka jokainen lihaksiaan käyttänyt väsymykseen liittää. Elimistössä maitohappo aine päätyy verenkiertoon ja hajoaa. Sillä on kuitenkin todennäköisesti vaikutuksia muualla elimistössä. Todennäköisesti se vaikuttaa verenkierron ja hengityksen säätelyyn. Ennen kuin maitohaposta ryhdytään tekemään pillereitä lihasten väsymyksen korjaamiseen on selvitettävä väsymisen mekanismi perusteellisesti.
Lihasten aineenvaihduntaan kuuluu monta osatekijää kuten maitohappo, glykogeeni, fosfokreatiini, epäorgaaninen fosfaatti, ATP sekä kalsium-, natrium- ja kalium-ionit. Niiden pitoisuudet muuttuvat lihasta käytettäessä ja kaikkiin liittyy erilaisten solun tuottamien proteiinien toiminta.
ja pitää jopa paikkansa kun syö runsashiilarisesti ja VHH:n aloituksen aikaan. Kun kumminkin jatkaa VHHta pidemmän aikaa, niin näistä pelotteluista ei enää tarvitse pelätä vaan sekä palautuminen että kehittyminen on normaalia.
Tätä ei tietenkään saavuta ne jotka kokeilevat lehtien innoittamana VHH:ta muutaman viikon ja sinä aikana vielä todennäköisesti toteuttavat VHH:ta väärin.
nämä tietosi jälleen kerran?
Kun käytät muiden kirjoituksia niin tapoihin kuuluu laittaa myös lähdeviite mukaan.
missä urheilulajissa pärjää VHH.ssa?
Jos päivän suurin ponnistuksesi on roskapussin vieminen ulos niin siihen Vhh.palautuminen varmaan riittää. Mutta jos ihan oikeasti rasittaa lihaksia niin ei sitten.
Josko näyttäisit lähteet jossa kerrotaan että palautuminen ja kehittyminen (lihasten?) on normaalia Vhh.lla verrattuna hiilihydraattien nauttijaan.
Jaksan odottaa lisätietoja, laita kun löydät, mutta pelkäänpä, että sinä kyllästyt hakemisen ennenkuin löydät ainokaistakaan.
Kaupallisessa urheilussa liikkuu isot rahat, ja sieltä päin ei löydy mitään joka tukisi sinun näkemystäsi. Sama juttu harrastelijaurheilussa.
Nimim. Tukhoman maratoonari (jo vuodesta 2001).
provoilustasi "Jos päivän suurin ponnistuksesi on roskapussin vieminen ulos".
Kerropa sitten jotakin muuta sellaista missä VHH olisi urheilussa avuksi. Pelkää sanotun arvostelu "provoiluksi" ei valitettavasti riitä argumentiksi siitä että väite olisi vääränlainen. Ilman perusteluja omkin väitteesi on provo.
että sinä väität että VHH ja urheilu ei sovi yhteen, joten sinä olet se jonka pitää todistaa väittämänsä.
Mutta koska tiedän että et siihen pysty niin etsi vaikkapa huippu-urheilusta naisten 5-ottelun suomen mestari (7-ottelija) ja kerro miksi hän ei pärjää VHH:lla?
Tai miksi Uuspaavalniemi ei olisi urheilija?
Tai onko Evilän hiilihydraatteja rajoittava ruokavalio VHH:ta vai ei?
miten on osoitettavissa ettei ko. henkilöt pärjäisi urheilussa vielä paremmin hiilaripitoisella ravinnolla?
Kokonaisuutta tarkastellen ei muutamasta yksilöstä voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että urheilijan pitää olla todella lahjakkuus pärjätäkseen VHH:lla. Tai että laji on sellainen jossa ei tarvita suuria fyysisiä ponnisteluja tai kestävyyttä.
Evilän ruokavaliosta en tiedä (enkä muidenkaan), mutta hänenkään lajinsa ei kestävyyttä vaadi.
Muutamien yksilöiden perustella tuhatpäisestä joukosta ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että näiden yksilöiden kohdalla VHH riittää. Jotain kertoo sekin että yksikän heistä ei ole kestävyyslajin urheilija.
Mutta kuntoilua he harrastavat. Pelkkä VHH ei riitä.
Kerropa sinä sitten Evilän tai muiden mainitsemiesi urheiijoiden ruokavaliosta jotain? Minkäalainen se on?
Ainakaan mitään todellisia syitä et tuonut esille, ainoastaan sen että et USKO. Jos suomen parhaat ei sinulle riitä, niin silloin ei varmaan kukaan muukaan, mutta kertoisit edes miksi he eivät voi urheilla vaikka ovatkin VHH:lla?
Jos muutamat yksilöt (vaikka ovat vähemmistössä) nousevat esiin niin se jo itsessään on melko vahva todiste siitä että VHH:lla pärjää. Kuinka paljon enemmän huipulla olisikaan VHH-urheilijoita jos heitä ylipäätään olisi?
VHH:lla ei pärjää koska rasvan muuntaminen lihaksen ATP:ksi on huomattavasti hitaampi prosessi kuin lihaksen glykogeenin muuttaminen ATP:ksi. Tästä syystä rasvalla ei pääse millään samaan tulokseen kuin glykogeenin avulla.
Lihasten glykogeeni-energiavarastot jäävät VHH-ravinnolla paljon vajaammaksi kuin hiilihydraattiravinnolla. Näin ollen nopea energia loppuu lihaksista nopeammin ja jälleen on etulyöntiasema sillä jolla glykogeenia on enemmän.
Lihasten glykogeenivarastojen nopeampi täyttyminen tarkoittaa nopeampaa palautumista ja näin ollen silloin voi harjoitella enemmän ja kovempaa. VHH-ravinnolla lihasten palautuminen on hitaampaa kuin hiilihydraattipitoisella ravinnolla.
Nämä ovat tunnettuja faktoja, ja se näkyy urheilumaailmassa. Jos siellä haluaa pärjätä lajeissa, joissa oikeasti tarvitaan kestävyyttä ja nopeutta, ei VHH-ravinnolla pärjää.
Väitteesi siitä että muutaman VHH:lainen pääsy suurkisoihin tukisi väitettä siitä että VHH;lla pärjäisi yleisesti on yhtä naurettava kuin että otettaisiin malliksi muutama maailman lyhyin koripallon pelaaja ja väitettäisiin että he juuri osoittavat että lyhyys on koripallon pelaajan etu.
hienoa teoriaa joka on käytännössä osoitettu vain osittain oikeaksi.
teoria joka pätee urheilun joka tasolla. Puutteistaan huolimatta.
Yksi väittää että yli50% energiasta liikunnan aikana tulee rasvasta vaikka ei olisi VHH:lla ja toinen väittää että se ei ole mahdolista.
Yrittäisitte nyt päättää.
Yksi väittää että yli50% energiasta liikunnan aikana tulee rasvasta vaikka ei olisi VHH:lla ja toinen väittää että se ei ole mahdolista.
Yrittäisitte nyt päättää.
Nukkuessa n. puolet energiasta tulee rasvasta.
Heräämisen jälkeen päivän askareissa ja kevyessä rasituksessa rasvasta saatavan energian osuus kasvaa, se menee jopa yli 90%:n.
Lisättäessä lihasrasitusta rasvan osuus energiasta putoaa rasitukseen verrannollisesti jopa hyvin vähäiseksi, äärimmäisesä rasituksessa jopA alle 20%:n.
N. puolentoista tunnin keskikovan rasituksen jälkeen kaikki energia tulee rasvasta, koska lihasten sisäiset energiavarastot ovat tyhjentyneet. Tässä yhteydessä myös suorituskyky laskee.
%-osuudet vaihtelevat eri ihmisllä jossain määrin, mutta trendi on mainittu. VHH:lla ollessa tietysti rasvan osuus on suurempi koska lihasten omat varastot ovat pienemmät. Luonnollisesti tämä näkyy suorituskyvyssä varsinkin rasituksen noustua kevyttä rasitusta korkeammaksi.
Tämä ei ole kenenkään päätös tai mielipide, vaan elimistön tosiasiallinen tapa käyttää energiaa. Netistä on vaikea löytää nimenomaan tätä täsmätietoa, asiaa käsitteleviä kirjoja löytyy paljon helpommin.
"Heräsi kysymys"..... entä itse, milloin heräät?
Minusta näyttää että henkilö on heräämässä, itse asiassa jo aika valveillakin.
noudattanut lainkaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Jos elimistö olisi tottunut polttamaan rasvaa niinkuin vhh-ruokavaliossa tapahtuu niin et olisi puhki heti kahden erän jälkeen. Kuvailemasi puhkimenemiset tapahtuu silloin jos elimistö on tottunut sokerin polttoon ja ilmeisesti sinulla on ruokavalio runsashiilihydraattinen että menet puhki parin erän jälkeen
Jälleen täällä riitaa haastamassa.
Jos mielummin aloittaisit jälleen kerran jonkun "aloittelija kysyy, hiilarit väsyttävät"-ketjun ja vastaisit siihen, niin saisit ajan kulumaan paremmin. On se varmaan synkkää klikkailla hiirtä kerran minuutissa ja katsoa että eikö k u k a a n todellakaan tule palstalle.
Kiitos teille hyvistä neuvoista, niitä oli enemmän kuin pystyn tältä seisomalta edes sulattamaan. Tietoa olen hakenut tietysti muualtakin, ja voin todeta että täältä saamani tiedot täsmäävät oikein hyvin moneen muualta saamaani tietoon. Pidän niitä luotettavina.
Oli todella yllätys että liikuntaa käsittelevään kysymykseen saa tältä palstalta todella asiantuntevia vastauksia. Taannoin kyselin täältä VHH:stakin, mutta vastauksista ei saanut oikein mitään irti, luulisi että niihinkin olisi saanut asiantuntevia vastauksia, onhan nämä VHH- eikä urheilupalsta. Ravintoasioissa suosittelen mm. hiilaritietoiset.net-keskustelupalstaa.
Ilmeisesti VHH:laiset hoitavat kuntoaan aktiivisesti, ja nythän minäkin liityn joukkoonne (en tosin ole varma onko kaikki vastaajat VHH:laisia, mutta mitäpä siitä).
Elikkä dieettini jatkuu nyt siten että päivinä joina urheilen nautin palautusjuomia, muina päivinä en. Se on alku, pieni askel, mutta kehoani kuunnellen sitten muuttelen syömisiäni myöhemminkin, päämääränä saada kunto nousemaan ja löysä, veltto (vaikkakin hoikka) vartaloni timmiin kuntoon. Vartalon löysyys on alkanut tuntumaan päivä päivältä vastenmielisemmältä, mutta ensi kesänä asia on toisin. Vartaloni tulee olemaan samanlainen kuin se oli ollessani 16-vuotias, ennen kuin aloin käyttämään e-pillereitä.
Ja tietysti, pari kertaa viikossa aion tehdä tunnin mittaisen sauvakävelylenkin.
Kiitos vielä kerran. Tulen vierailemaan täällä uudestaankin jos tulee jotain kysyttävää liikunnasta. Nyt pitää lopettaa, hyppytunti loppui ja kohta alkaa ahkera opiskelu :p
Voi pientä, et sä kyllä ole vielä oppinut mitään. :(
"samanlainen kuin se oli oll..."?