Ottaa hulluna päähän tää ainanen riitely...
Ollaan oltu n.5 vuotta yhessä,eka oltiin onnellisia ja sit alkoki menee alamäkee..
Erottiin ja muutettiin erilleen,n.kuukauden kuluttua siitä huomasin olevani raskaana,ilmotin miehelle joka koitti kovasti painostaa aborttiin johon en suostunu ja aioin olla yh.
Raskausaika oli yhtä helvettiä,se kävi vähän välii ja soitteli näitä "rakastan sua"-puheluita mut sit kuitenki oli et en taho seurustella ja en taho olla isä jne...Olin tosi väsyny ja masentunu kun se kokoajan riivas mua kännisillä soitteluilla eikä jättäny rauhaan..
No sit tuli synnytyksen aika,jonne tunki mukaan ja kävi joka päivä laitoksella ja haki meidät sieltä,asettu sit meidän luokse asuun.Ollaan nyt oltu yhessä ja hän on ihan loistava isä.Mut huomaan etten ees tiiä oikeesti uskallanko välittää siitä,oon ihan helvetin katkera edelleen enkä todella tiedä et pääsenkö niiden muistojen yli..
Tahottas olla yhessä ja et meidän lapsella ois perhe mut meillä tuntuu olevan ihan liikaa kaunoja(olin ennen raskautta kova juhlimaan ja se on kaunanen siitä),tapellaan joka päivä ja huomaan aattelevani sillon aina et eihän toi mikskään oo muuttunu samalainen paskiainen vieläki ja kohta se taas häipyy ja jättää mut yksin lapsen kans.Ehkä oiski helpompi ku jättäski ni ei tarttis ainakaan pelätä kokoajan et millon..
Kaiken lisäks lapsella on paha koliikki,mies yötöissä enkä saa nukkua tai olla muutenkaan rauhassa juuri koskaan,eli oon tosi väsyny ja masentunu tilanteesta.Tuntuu ettei vaan jaksa tämmöstä enää ja kaikista helpoin ois vaan hypätä jortsuun tms...Rankasti yli...
Ollaan oltu n.5 vuotta yhessä,eka oltiin onnellisia ja sit alkoki menee alamäkee..
Erottiin ja muutettiin erilleen,n.kuukauden kuluttua siitä huomasin olevani raskaana,ilmotin miehelle joka koitti kovasti painostaa aborttiin johon en suostunu ja aioin olla yh.
Raskausaika oli yhtä helvettiä,se kävi vähän välii ja soitteli näitä "rakastan sua"-puheluita mut sit kuitenki oli et en taho seurustella ja en taho olla isä jne...Olin tosi väsyny ja masentunu kun se kokoajan riivas mua kännisillä soitteluilla eikä jättäny rauhaan..
No sit tuli synnytyksen aika,jonne tunki mukaan ja kävi joka päivä laitoksella ja haki meidät sieltä,asettu sit meidän luokse asuun.Ollaan nyt oltu yhessä ja hän on ihan loistava isä.Mut huomaan etten ees tiiä oikeesti uskallanko välittää siitä,oon ihan helvetin katkera edelleen enkä todella tiedä et pääsenkö niiden muistojen yli..
Tahottas olla yhessä ja et meidän lapsella ois perhe mut meillä tuntuu olevan ihan liikaa kaunoja(olin ennen raskautta kova juhlimaan ja se on kaunanen siitä),tapellaan joka päivä ja huomaan aattelevani sillon aina et eihän toi mikskään oo muuttunu samalainen paskiainen vieläki ja kohta se taas häipyy ja jättää mut yksin lapsen kans.Ehkä oiski helpompi ku jättäski ni ei tarttis ainakaan pelätä kokoajan et millon..
Kaiken lisäks lapsella on paha koliikki,mies yötöissä enkä saa nukkua tai olla muutenkaan rauhassa juuri koskaan,eli oon tosi väsyny ja masentunu tilanteesta.Tuntuu ettei vaan jaksa tämmöstä enää ja kaikista helpoin ois vaan hypätä jortsuun tms...Rankasti yli...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukaanhan ei riitele yksin! Sinä olet väsynyt ja myös varmaan hyvin riitaherrkä .Eihän tossa auta muukuin istua naamatusten ja keskustella menneet ulos ja katsoa tulevaisuuteen.Hitsi että on paha paikka kun yhessä ollaan vain lapsen takia.Ehkä pääsette sopuun jonkun ammatti auttajan avustuksella.Lapsi on myös koliikin lisäksi herkkä aistimaan hermostuneen äidin,joten siltäkin osin kannattaisi ottaa asia puheeksi neuvolassa ja hankit keskusteluapua itsellesi,välittömästi!!
Mun on ihan paha mieli sun puolestasi... Ei varmasti ole helppoa. Niinkuin edellinen totesi, minunkin mielestäni teidän pitäisi puhua asiat halki, ja sopia, että kun ne kerran on puhuttu, niitä ei enää revitä auki, varsinkaan seuraavan kerran kun on riitaa... mikä on sovittu on sovittu. Itse olen huomannut, että kun on oikein väsynyt, alkaa herkemmin ikettämään ja tuntuu että kaikki maailman asiat ovat omilla harteilla. Silloin pitäisi vain mennä hetkeksi nukkumaan. Olis mahtava juttu, kun joku ottaisi vauvaanne hetkeksi hoitoon, että saisitte hieman omaa aikaa itsellenne. Se ei tarkoita että olisit jotenkin huono äiti, jos tarvitset hieman lepo-aikaa. Sitten taas jaksat eteenpäin arjen aherruksessa. Ja koliikkikin menee onneksi ohi :)Toivon sulle jaksamista!!!
en missään nimessä sanokkaan etteikö minussa olis vikaa,kyllä tulee itelläkin tiuskittua ym. ja tarkoitinkin että kun oon kaiken lisäksi kumminki vielä katkera niin riitaa tulee..
Eikä siis olla yhessä lapsen takia,mun selitykset on kai vaan hiukan epäselviä.Toki lapsi on yksi syy,mutta ei ainoa.
Tänään tuli taas riita,iso,ja sanoin etten voi näin jatkaa niin mmies ehotti ite perheneuvolaa tms. joten täytyy nyt ottaa yhteyttä sinne ja lähtee purkaan tätä vyyhtiä,koska kuten jo aiemmin sanoin niin ei haluttais erotakkaan..Aika näyttää:)