hei.yritän tässä lyhyesti kertoa missä tilanteessa olen ja toivon saavani sitten vähän osviittaa miten kannattaisi toimia.eli olemme pariskunta jolla 3 lasta,yli 10 vuotta yhdessä oloa.n parisen vuotta mennyt huonosti,välillä hyviä jaksoja.suurin syy huonostimenemiseen oli mun,oli vknloppu reissuja,en näyttänyt tunteita,ei puhuttu yms,ne klassiset mokat mitä mies voi tehdä.pari kertaa muija herättänyt mut ero jutuilla,mutta aina jonku ajan päästä oltu samassa tilanteessa.puolisen vuotta sitten muija aloitti yö työt tehtaassa.sen jälkeen muija muuttui totaalisesti,tunnusti myös ettei ole hetkeen enää rakastanut,ja mitä sitten tapahtui,löysin itsestäni sellaisia tunteita mitä en enää luulut olevan.ollaan tällä hetkellä suvanto vaiheessa lasten takia ja sen että jos lähden hän ei saa lasten ammaa kotiin yöksi.antakaa vähä vinkkejä miten ratkasta tää pulma.tuntuu turhalta olla yksin tässä suhteessa.olen yrittänyt olla höveli,mut ei oikeen saa vasta kaikua.
vaikea tilanne
yksinäinen mies
51044
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sekö pitää nainen saada vittuuntumaan ja kyllästymään ennenkuin tajuatte et nyt on vaimon tunteet viilenneet!!Sinuakin varoitettiin montakertaa, mikä siinä on ettet uskonut kun jo erokin tuli esille!! Nyt sitten vaimo on löytänyt uusia tuulia työpaikan myötä,luovuttanut suhteesi.Niin minäkin olisin asemassaan tehnyt.Kyllä miehen on myös huolehdittava että vaimo siinä suhteessa on ihan jotain muuta kuin itsestään selvyys.Toivotaan nyt ettei hänen rakkautensa sentään ole kuihtunut.Teille kaikille miehille tiedoksi,kun vaimo alkaa puhua teille missä mennään tyyliin ja kaipaa läheisyyttä,on hän tullut siihen pisteeseen että kokee tulleensa hylätyksi ja kyllästynyt tasapaksuun arkirutiiniin jossa ei mieheltä heru mitään tyydyttävää kommunikointia.Se ei ole silkkaa akkojen lässytystä vaan todellinen seikka jossa kummanki pitäisi ymmärtää ryhtyä kohentamaan parisuhdetta.
Puhut asiaa!
Meille kävi JUST noin!
Otin asian esille muutamaan otteeseen, mutta mies ei kuunnellut tai ottanut tosissaan, nyt ollaa oltu erossa muutama kuukausi.
Edelleen hän ihmettelee miksi näin kävi, vaikka asiasta on puhuttu jälkikäteenkin kymmeniä kertoja, ei vain tajua tai halua tajuta!
Lisäksi on suoraan myöntänyt, ettei olisi ikinä uskonut, että se olen minä joka lähden! Eli; taisin olla itsestään selvyys...
Jos muijan työajat on hankalat, niin olisiko parempi, jos sinä ottaisit lapset?
itsesäälissä. Pistäkää pakka kahtia ja suunnatkaa kupikin omia reittejänne kohti uusia juttuja. Turhaa roikkua parisuhteen löysässä hirressä kun homma ei toimi niin ei se siitä ala myöskään enää toimimaan. Ja ilmainen neuvo: vältä kaikenmaailman "parisuhdeterapeutteja", ne vasta elon helvetilliseksi tekevätkin.
En tuomitse parisuhdeterapeuttiakaan, kunhan molemmilla on halu vielä yrittää. Se kysymys pitää vaan uskaltaa kysyä toiselta, haluaako toinen yrittää, ja terapeutti voi sitten olla tukena. Pääasia on itselleen tunnustaa, että homma on finito, eikä roikkua. Itsesäälissä ei kannata roikkua, takuulla olet yrittänyt, mutta ehkä sillä toisella ei ole ollut halua kompromisseja, tai olette unohtaneet puhumisen, myös rakentavan riitelyn. Yhtä lailla miehet ja naiset yrittävät toista muuttaa, eivätkä hyväksy toista sellaisena kuin toinen on. Tunteitasi kannattaa sinun jonkun kanssa kuitenkin käydä läpi, jos et oikein pääse yli, tai haluat päästä nopeammin eteenpäin.