Kieltämättä täytyy myöntää, että on paskanmaku suussa. Harkinta-aika menossa (vaikkakaan ei aikomustakaan mitenkään sovitella...) niin tulevalla ex-vaimolla jo uusi mies asumassa luonaan... Ettei malttanut odottaa edes sitä virallista eroa kun piti jo uusi mies olla asumassa. Mustasukkainen sinällään en ole, mutta tämä temppu vesitti ne harvat hyvät muistot jota viisivuotisesta liitosta oli olemassa.
Ja itse olisin halunnut päättää liiton jotenkin sivistyneemmin vaikka tapaamalla ja keskustelemalla homma selväksi. Nyt siihen ei mahdollisuutta ole. Asiat voi hoitaa joko huonosti tai huonommin, tämä varmaan se jälkimmäinen. osoittaa myös sen kuinka huonosti sitä toisen ihmisen kuitenkin tuntee vaikka muka luulee tuntevansa. Tässäkin halusi ex vain jotenkin loukata minua ja/tai osoittaa olevansa haluttu. Mutta osoittaa ihan jotain muuta ja luulen jokaisen ihmisen tarkistavan hänen kohdalla käsitystään hänestä ja hänen tavoistaan toimia.
Tämä tästä tälläkertaa, jos joku haluaa asiasta tarkemmin jutella niin heittäkää emailia. Mulla on aikaa...
Ja itse olisin halunnut päättää liiton jotenkin sivistyneemmin vaikka tapaamalla ja keskustelemalla homma selväksi. Nyt siihen ei mahdollisuutta ole. Asiat voi hoitaa joko huonosti tai huonommin, tämä varmaan se jälkimmäinen. osoittaa myös sen kuinka huonosti sitä toisen ihmisen kuitenkin tuntee vaikka muka luulee tuntevansa. Tässäkin halusi ex vain jotenkin loukata minua ja/tai osoittaa olevansa haluttu. Mutta osoittaa ihan jotain muuta ja luulen jokaisen ihmisen tarkistavan hänen kohdalla käsitystään hänestä ja hänen tavoistaan toimia.
Tämä tästä tälläkertaa, jos joku haluaa asiasta tarkemmin jutella niin heittäkää emailia. Mulla on aikaa...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen itse harkinta-ajalla eikä aikomustakaan sovitella ex-miehen kanssa mitään. Hän on väkivaltainen ja arvaamton, lähinnä henkistä väkivaltaa ja alistamista joten en näe mitään syytä kanssakäymiseen hänen kanssaan, ainakaan livenä. Sähköpostilla hoidamme välttämättömät asiat.
Itse en voi ajatella että ottaisin kotiini asumaan miehen, kun olen juuri päässyt exästä eroon. Yksin on kiva olla, oikeasti.
En oikeasti ymmärrä, miten joku voi haluta noin vakavaan suhteeseen (siis asumaan yhteen) heti eron jälkeen. Minä ainakin etenen seuruseluissa rauhallisesti.
Olisi ikävää muuttaa yhteen lähes tuntemattoman ihmisen kanssa heti eron jälkeen, mutta jos joku ajattelee asiasta toisin, se sallittakoon. En tosin oikein pystyisikään kun ex omistaa asunnosta missä asun puolet.
Ymmärrän, että sinä olet loukkaantunut, älä nyt kuitenkaan anna moisen pilata elämääsi.
On totta, että ex-mieheni vähättelevä käytös minua kohtaan voisi kyllä käydä itsetunnon päälle, mutta enpä väkivaltaisen miehen mielipitetistä ole kiinnostunut. Arvoton silmissäni kun tuuppi minua.
Olen pahoillani, mutta ymmärrän tulevaa ex-vaimoasi vähän ja myös seuraavaa kirjoittajaa, koska itselleni kävi näin. Olin laittanut eron voimaan noin kuukausi aikaisemmin, mieheni ei oikein sitä tajunnut ja jatkoi vain typerää käytöstään. Hermostuin ja lähdin etsimään uutta seuraa ja löysin.. rakastuin ihan mielettömästi, en oikein vieläkään ymmärrä miten voin niin rakastua tällaisessa tilanteessa, ehkä se oli joku reaktio kaikkeen mitä olin kaivannut tms. Joo rakastuin ihan hulluna ja olin jo valmis muuttamaan yhteen ja kaikkea. Onneksi se uusi rakkauden kohteeni huomasi alkaa toppuuttelemaan ja sanoi kaiken menneen liian nopeasti ja jätti minut elämässään vain ns. ystäväksi. No nyt kun olemme aviomieheni kanssa muuttaneet erillemme ja mieheni ei tiedä tässä välissä minulla olleesta suhteesta mitään, huomaan, että on paljon järkevämpää ja helpompaa asua nyt yksin ja opetella pärjäämään omillaan ja tavallaan luoda suhde ensin itsensä kanssa kun heti jonkun uuden suhteen kanssa. Että saattaa se tuleva ex-vaimosikin vielä katua, että aloittivat suhteen niin nopeasti.. voi tulla myöhemmin ongelmia..
en tietenkää sitä toivo, mutta saattaa olla hyvinki todennäköistä. Ei todellakaan kuulu minulle erilleen muuttamisen jälkeen mitä ja kenen kanssa hän touhuilee ja toisinpäin, mutta edelleen se sama paskanmaku suussa ja rinnassa.
Itsellä on jonkinasteinen suhde, mutta en voisi kuvitellakkaan muuttavani yhteen näin lyhyen ajan jälkeen vaikka hyvä ihminen onkin. Mutta tilanne verrattaen sama kuin silloin kun me exän kanssa ruvettiin seurustelemaan, hänellä oli harkinta päällä ja en sitä silloin edes tiennyt... Että sama kaava...
No jos te ette edes asu enää yhdessä, niin mitä se sinun exäsi touhu sinulle enää kuuluu? Yleensä kritisoidaan sitä, että uudet suhteet aloitetaan ennen kuin avioeroa on saatu edes vireille.
Hei!
Voimia sinulle tässä elämäntilanteessasi. Vanha sanonta aika parantaa pitänee paikkansa, vaikka minunkin sitä tässä vaiheessa vaikea uskoa. Nimittäin melkein sama tilanne. 30 vuotta yhdessäoloa päättyi kuin seinään. Ei aikaa ei keskustelua, ja tietenkin uusi kuvioissa. Ja asiat hoidettu ala-arvoisesti varsinkin lapsia ajatellen. Eli sama maku suussa.
Uskon että lähipiirini käsitykset tästä ihmisestä
kyllä muuttuneet.
Mutta eteenpäin on mentävä, päivä kerrallaan!