Keskustelin pitkään vastikään sinkkuuntuneen ystäväni kanssa. Hän kertoi että hänellä on arvoton olo, koska hänellä ei enää ole miestä. Hän oli sitä mieltä että naisille syötetään nykyäänkin ajatusta ettei nainen ole mitään ilman miestä.
Mä en allekirjoittanut tätä väitettä koska en itsessäni sellaista tunnetta tunnista. Olen ollut niin pitkiä aikoja sinkkuna että kyllä itsetunto on täytynyt perustaa muiden juttujen varaan.
Rupesin kuitenkin miettimään asiaa. Kyllä vaan mullakin täytyy olla aina tiedossa joku jolta saa seksiä ja haleja. Jos ei ole, elämä tuntuu tyhjältä. Läheisriippuvaisuutta? Aivopesua?
Ajattelin kokeilla miltä tuntuu olla täysin yksin.
Mitä tuumitte, onko sinkkunainen arvottomampi kuin vakiintunut nainen? Oletteko huomanneet tällaista asennetta ilmassa?
Entäs toisinpäin, pidetäänkö miestä ilman naista huonompana kuin pariutunutta miestä?
Koetteko sinkkumiehet arvottomuutta?
Mä en allekirjoittanut tätä väitettä koska en itsessäni sellaista tunnetta tunnista. Olen ollut niin pitkiä aikoja sinkkuna että kyllä itsetunto on täytynyt perustaa muiden juttujen varaan.
Rupesin kuitenkin miettimään asiaa. Kyllä vaan mullakin täytyy olla aina tiedossa joku jolta saa seksiä ja haleja. Jos ei ole, elämä tuntuu tyhjältä. Läheisriippuvaisuutta? Aivopesua?
Ajattelin kokeilla miltä tuntuu olla täysin yksin.
Mitä tuumitte, onko sinkkunainen arvottomampi kuin vakiintunut nainen? Oletteko huomanneet tällaista asennetta ilmassa?
Entäs toisinpäin, pidetäänkö miestä ilman naista huonompana kuin pariutunutta miestä?
Koetteko sinkkumiehet arvottomuutta?
Vastaukset 63
Vanhimmat
Jokaisella on oikeus olla sinkku jos niin haluaa eikä sitä kuulu muiden arvioida tai arvostella!
Jotenkin haiskahti cosmo-peräiseltä paskalta tuo mitä hänelle on syötetty...
Siitä ei ole kuin 50v kun ainoa oikea taviksen tapa elää oli perustaa perhe,ja mielellään ennen kuin 25v tuli täyteen.
Muuttuvatko ihmisten asenteet niin nopeasti?
ei tarvitse pistää monta vuosikymmentä lisää, niin täällä käytiin sisällissotaa. Nyt se vaikuttaa itselleni aika etäiseltä ajatukselta, mutta enpä tietenkään tiedä muiden asenteista.
Joo, en mäkään allekirjoita tuollaista väitettä. En myöskään pidä ketään minään vaikka sillä olisikin joku. Arvon voi saada jokainen mutta vain omilla ansioillaan.
"hänellä on arvoton olo, koska hänellä ei enää ole miestä."
-Tälläistä vanhanaikaista ja alistunutta asennetta, puhetta ja puhujaa minä suorastaan halveksin mutta ihan sama, ei se mulle kuulu. Kukin tyylillään mutta en minä tuollaista yleisempää asennetta ole huomannut. Nykyään ollaan päästy jo aika hyvin eroon noista jutuista, kiitos tasa-arvo-kamppailun.
Jos mulle tulis oikeesti joku tuollaista lässyttään, että noin pitää käyttäytyä, niin minähän pistän vastaan viimeiseen hengenvetoon asti.. ihan vaan periaatteesta ja piruuttani :D Niin ja tietysti sen takia ettei se minun maailmankuvan mukaan ole oikein.
hieman ihmettelin ystäväni ajatusta, mutta kaikilla meillä on omat angstimme. Paljonhan on kiinni siitä millainen malli sulle kotona opetetaan. Fiksu ihminen sitten tietysti kamppailee siitä mallista eroon jos se ei ole sopiva.
Kyllä mulle sinkkunaiset on paljon arvokkaampia =)
"Kyllä vaan mullakin täytyy olla aina tiedossa joku jolta saa seksiä ja haleja. Jos ei ole, elämä tuntuu tyhjältä. Läheisriippuvaisuutta? Aivopesua? "
Biologiaa.
Ei kukaan kehtaa väittää, että ihmiset tahtovat syödä ja käydä paskalla aivopesun tai jonkun riippuvuuden takia.
Se on kylmää biologiaa, ihminen on sosiaalinen ja seksuaalinen eläin, sitä ei ole viritetty elämään erakkona tai sinkkuna.
sen ymmärrän että eroottinen vietti on biologiaa mutta että läheisyydentarvekin... No mutta kun noin ajattelee niin siltä se tuntuu. Kosketuksen tarve tuntuu öhm munuaisissa saakka. Ja samassa paikassa tuntuu kun joku koskettaa ihanasti. Keho ja psyyke on tosiaan yhteydessä toisiinsa, tai itse asiassa uskon että ne on yhtä ja samaa.
Sinkkunaisiin pätee varmaankin pitkälti samat ennakkoluulot kuin sinkkumiehiin. Mä olen suorastaan kuuluisa kaveripiirissäni siitä, että mulla ei ole koskaan ollut varsinaista tyttöystävää. Kaikenlaista muuta säätöä kyllä enemmän kuin tarpeeksi, mutta seurustelusuhteessa en ole koskaan ollut. Ikää on 24 vuotta.
Ja kyllä mä olen törmännyt sellaisiin ennakkoluuloihin, että sinkussa pitää olla jotain "vialla" ja että sinkku on jotenkin "huono" ihminen, kun ei kerran ole "saanut" vakikumppania rinnalleen.
Mä olen aina saanut näistä mun satunnaisista säädöistäni kaikkia kaipaamiani asioita. Toki jokainen mies joskus kaipaa naisen hymyä, heleää ääntä, pehmeää ihoa, tuoksuvia hiuksia, kosketusta, seksiä, yhdessäoloa jne. Mutta mä en kaipaa näitä asioita niin paljon ja niin usein, että mä olisin valmis sitoutumaan yhteen ainoaan ihmiseen. Voitte kutsua sitä sitoutumiskammoksi tai puhtaaksi itsekkyydeksi tai ihan miksi tahansa, mutta mua hirvittää pelkkä ajatuskin siitä, että mun pitäisi herätä jokaikinen aamu saman ihmisen vierestä koko loppuelämäni ajan.
yhteenkään säätöösi, vai onko se sulle sama kenen pehmeä iho ja heleä ääni on kyseessä?
Mua henk.koht.hivenen vituttaa miehet jotka haluaa suhteen ilot kuitenkaan antamatta itse juuri mitään.
En ole koskaan rakastanut ketään. Ja kyllä mulle joskus(yleensä kännissä) on tultu sössöttämään, että mä olen sisältä kuollut ja tunnevammainen ja mitä milloinkin.
Mä en todellakaan ole sellainen "pisto, nosto, ravistus, kiitos ja näkemiin"-tyyppinen mies. Silloin kun mä esimerkiksi vietän iltaa naisen kanssa, niin kyllä mä olen siinä täysillä mukana. Eli en näe naisia pelkkänä omien halujeni tyydyttäjinä vaan kyllä mä pidän naisista ja haluan että naisella on mukavaa mun seurassani.
Mutta mä en halua mitään muuta. Yhden illan hauskanpito aina silloin tällöin riittää mulle. Mä en ikinä lupaile kenellekään mitään. En lupaa soitella enkä lupaa viedä piknikille puistoon. Jotkut naiset joskus hermostuvat kun tajuavat, että mä en ole mitään poikaystävä/aviomies-materiaalia. Mutta ketään en koskaan johda harhaan ainakaan tietoisesti ja kyllä suurin osa naisista ymmärtää ihan sanomattakin, että tämä oli nyt tällä kertaa tässä ja katsellaan taas joskus tulevaisuudessa jos taas tehtäisiin jotain mukavaa yhdessä.
eletään hetki niinkuin seurusteltaisiin, kunnes se on ohi ja jäljelle jää vain tyhjyys. Sitä sopii miettiä onko parempi että on ne lyhyet hetket vai ei mitään.
Mä haluan pitää vakipanoshteessau selvät rajat niin tunteet pysyy poissa, mutta mun vakkari oli se joka yritti vetää mukaan kaikkea seurusteluun liittyvää. Kertoi huoliaan jne. Musta on väärin käyttää toista seurustelukumppanin korvikkeena jos ei kuitenkaan ole tarkoitus seurustella.
Toisen harhaanjohtaminen on väärin, mutta mä en ainakaan mielestäni käytä ketään hyväkseni. Mä otan naisilta mitä haluan ja anna heille mitä he haluavat eli kaikki voittavat. Enkä nyt tarkoita pelkkää seksiä.
Ei huolien kertominen mun mielestä ole vielä mikään seurustelun merkki. Itse harvemmin puhun asioistani kenellekään mutta kyllä mulle saa huoliaan kertoa ja kuuntelen mielelläni. Ja kyllä naiset yleensä avautuvat mulle milloin mistäkin. Varsinkin parin lasillisen jälkeen. Ei mulla vielä siinä vaiheessa ala hälytyskellot soimaa. Mutta siinä vaiheessa ne alkavat soida, kun nainen heti seuraavana päivänä pistää tekstiviestiä, että olisi kiva taas nähdä joku päivä.
en osaa selittää mitä tarkoitan. Mä haluan että pano on pano. En halua että vakkari alkaa mussuttamaan tunnepuolen juttuja, tai haluaa tehdä mun kanssa muuta kuin niitä juttuja mitä tehdään lähekkäin ja alasti.
Musta ne asiat kuuluu seurusteluun, ja sydäntäni säästääkseni otan vakipanon vain seksinä.
Ei tuo tyyppi mua yrittänyt harhaan johtaa, asiat tehtiin selviksi jo alussa, silloin vuosi sitten.
Jos ei halua seurustella ei tarvitse odottaa niitä ilojakaan joita seurusteluun sisältyy. Asioista ei voi vain ottaa kermoja päältä.
Mutta etkö sä siis halua, että ennen sitä panoa esimerkiksi tehtäisiin yhdessä ruokaa, otettaisiin pari lasillista ja juteltaisiin niitä näitä?
Mä tuon jonkun naisen kämpilleni tai menen itse naisen kämpille ehkä korkeintaan kerran viikossa. Eli aika harvinaisesta herkusta kuitenkin on kyse. Kyllä mä ainakin siinä vaiheessa haluan tehdä muutakin kuin naida. Haluan nauttia siitä naisesta. Hänen seurastaan ja läsnäolostaan. Toki lopuksi pannaan niin että tyrät rytkyy, mutta miksei siinä samalla vaivalla voisi ottaa niitä muitakin kaipaamiaan asioita kuten esim. yhdessäoloa, nauramista ja juttelua?
että seksi seksinä,muut jutut muina juttuina. En halua sotkea vakipanoon mitään seurusteluun viittaavaa. Mun jutuissa on menty hyvin nopeasti asiaan, toki on pintapuoliset kuulumiset vaihdettu.
Sitäpaitsi mä olen halunnut käyttää sen ajan seksistä nauttimiseen, ja useaan kertaan, kyl mä voin ruokaa laittaa yksiksenikin.
Se mihin olen sentään langennut on ihana silittely ja halailu seksin jälkeen. Siinä on vaaran paikka ihastua. Tuo vika suhde oli siitä hyvä että tiesin etten siihen jamppaan ihastu.
Kaikki on ok, mikä sopii molemmille.
Siellä se mies itkee kotonaan kaikki illat
Minkälaisista asioista sä tykkäät niissä vakkareissa? Ulkonäkö, olemus, tuoksu, seksitaidot...vai kaikki yhteensä?
miellyttävännäköistä, taitavaa miestä jolla on mukavahko luonne. Miehen täytyy haluta mun parasta sängyssä. Kokeilunhalu on plussaa. On jees jos mies tykkää vähän alistua :)
Vakkarin kanssa ei kuitenkaan saa synkata tunnepuolella liian hyvin. Liikaa intohimoa ei saa olla. Muistelen esim.lämmöllä erästä vakkariani yli vuoden takaa. Hän oli vastikään Helsinkiin muuttanut, puhelias, vähän yksinkertainen jannu. Mukava mutta tyhmähkö ja pinnallinen=ihastumisvaaraa ei ollut.
periaatteessa potentiaalinen mies vaikka kumppaniksi, mutta tietty etäisyys on pidettävä, jotta ei pääse ihastumaan?
Kyllä sulla ihan hyvät kriteerit on olemassa ja jos totta puhutaan, niin mä olen lähes sata varma, että sä jonain hiljaisina yön tunteina haaveilet enemmästäkin, mutta joku jarru on vielä päällä. Tunnepuolihan ei syty, ellei sitä päästä syttymään.
Pelkäätkö, että seksi muuttuu arkipäiväiseksi, jos henkisellä tasolla lähentyy vakkarin kanssa?
tuskin :D
Enkö tunnekkaan miestä vaikka en tiedä hänestä mitään?
mä haaveilen enemmästä enkä salaa sitä! Osittain siksihän mä sen vakkarin jätinkin. Mutten mä halua lähentyä VAKKARIN kanssa. Koska sellaisissa jutuissa pelin henki on ettei suhteen ole tarkoitus muuttua seurusteluksi.
Sytytän tunnepuolen mielelläni miehen kanssa joka haluaa samaa. En sellaisen miehen kanssa joka haluaa kermat päältä kerran viikossa.
Vakkarin kanssa seksi muuttuu arkipäiväiseksi melko pian, koska siitä ei saa henkisiä kiksejä. Vakipanosuhteessa ei ole ihastumisen tuomia värinöitä, eikä uutuudenviehätystä/seikkailua.
en halunnut unohtaa tätä elementtiä, joka on ensiarvoisen tärkeä:
"Sytytän tunnepuolen mielelläni miehen kanssa joka haluaa samaa."
Kyllä se vielä osuu kohdalle :)
oikein vaiko väärin,mutta mielestäni sinäkin teet niin sinkkunaisena....aivan et ole löytänyt sitä oikeaa vielä ehkäkö...
Nuo tekopirteät kannustuksen sanat saa mulla vaan karvat pystyyn.
on hyvä merkki, että edes jotain tapahtuu. Tietää, että reagoi asioihin osittain tunteellakin :D
Öööö... mitkä karvat sulla nousee pystyyn?
muuten tiedät, että se oli tekopirteä? Jos se olikin ihan vilpitön sydämen toive!
joka olen parturoinut, arvaa minne? :)
Mä reagoin tunteella ihan liikaa.
Tavallaan joo, kyllä jotkut katsovat tällaista reilu nelikymppistä sinkkua nenän vartta pitkin, mutta ei se ole minua juurikaan haitannut. Aikanaan olin katkera siitä, että lapsettomia naisia pidettiin toisen luokan kansalaisina. Nyt olen tottunut jo siihenkin. Olen lapseton omasta tahdostani huolimatta. Siksi se aikanaan sattui.
väkisin mieleen se toinen ääripää, jossa nainen on yhdessä "miehen" kanssa, joka hakkaa, pettää, ryyppää, eikä välitä mistään mitään. Miksi? Kokeeko tällaisessakin tilanteessa nainen sen miehen statusarvon niin voimakkaana, ettei voi jäädä yksin.
Nostin tämän näkökannan, koska eräs ystävänainen on juuri tällaisessa tilanteessa ja sanoo "Ettei halua olla yksin".
Ilmeisesti edellä mainittu tilanne kuitenkin vaikuttaa naisen henkiseen puoleen niin voimakkaasti, ettei yksinjäämiselle tai yksinelämiselle löydy voimia edes ajatuksen tasolla, vaan jaksetaan vuodesta toiseen toivoa ja odottaa sitä "parempaa huomista".
Veikkaisin, että hyvin moni on suhteessa siitä syystä, että on rakastunut siihen haaveeseen, jota edelleen odottaa yhteiseltä elämältä.
minäkin, miksi niin moni nainen roikkuu väkivaltaisessa tms paskassa suhteessa. Siinä täytyy olla joku sellainen asetelma että naisen itsetunto on nujerrettu, mies hallitsee häntä. Nainen voi myös kuvitella olevansa miehen pelastaja, marttyyri siis. Jos on esim. väkivaltainen koti niin nainen ei tiedä paremmasta, pitää sitä nomaalina suhteena.
Emmä tiä, ei jummarra.
koskaan ymmärtänyt niitä jokka roikkuu siinä hakkaajassa kiinni, jos en oo niitä hakkaajiakaan koskaan ymmärtänyt.
Eka lyönti ja siitä poikki, on hyvä sääntö.
Miehet eläisivät mielummin kaksi kertaa useammin huonossakin suhteessa kuin yksin, siis verrattuna naisiin.
lähdetilaston meille näkösälle.
Koski avioliittoa..
Perhettä koskevissa arvioissa suomalaiset miehet ovat jonkin verran konservatiivisempia, tai perinteellisempiä kuin naiset. Miesten käsitykset esimerkiksi naisten työssäkäynnistä, kotitöiden jakamisesta tai perheen sisäisestä päätöksenteosta noudattavat perinteistä näkemystä miesten keskeisestä asemasta perheessä. Miehet myös pitävät perhettä ja avioliittoa sinänsä suuremmassa arvossa kuin naiset. Melkein kolmannes (30%) miehistä ja vain vajaa viidennes naisista (17%) katsoo, että naimisissa olevat ovat yleisesti ottaen onnellisempia kuin naimattomat. Eri mieltä väitteen kanssa on runsas neljännes miehistä ja vajaa puolet naisista. Seitsemän miestä sadasta katsoo, että parempi huono avioliitto kuin ei avioliittoa ollenkaan, naisista samaa mieltä on kaksi sadasta.
Eli 7 prosenttia miehistä ottaisi mielummin huononkin avioliiton ja naisista kaksi %.
http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/sosiologia/perhe2.html
vertailupohja, niin pitää määrittää, mikä on miehestä huono avioliitto ja mikä naisesta huono avioliitto.
mutta jotain voi ehkä päätellä siitä, että naiset hakevat eroa miehiä useammin.
sen huonompi ole, kuin suhteessa oleva.
Ite kun oli sinkku, niin sehän oli helvetin hauskaa, siinä oli puolensa, mutta aikansa kutakin.
Perkule nyt kun oikein miettii, ei lähipiiriini kuulu montaakaan sinkkua, ilmeisesti lähipiirini on kovaa pariutumaan.
sinkku ei ole sen arvottomampi, kuin parisuhteessa eläväkään. (Aikas julma ilmaisu tuo arvottomampi ym.ihmisistä käytettynä)
En itse ainakaan koe noin tämän hetkistä sinkkuuttani, vaan päinvastoin, mutta joo, itsellänikin tarvii näköjään olla joku jolta saa läheisyyttä ja seksiä, koska ns."vakipanosuhteen" omaankin tosin samaa sukupuolta olevan kanssa.
Ei se ole aivopesua, eikä läheisriippuvuutta. Ei minusta ainakaan.
Olen kyllä monta vuotta elänytkin selibaatissa (en täydellisessä, koska omaa apua ja leluja käyttänyt) mutta se on aika helvettiä ja eniten siinä kaipaa toisen ihmisen koskettamista, ei niinkään seksiä. Opettavaista aikaa se tosin on, että siitä vaa kokeilemaan yksin oloa. Mä en kyllä enää viitsi :))
Sullahan on mullistusta elämässä! Se sun parisuhde kariutui? Ja oot löytänyt naishoitelijan?
Miltäs se nainen susta tuntuu, onko eka?
pettämiseen eli sääntöjen rikkomiseen (vanha nisti rupes rykii kamaa), mut ei se haittaa. Ei siitä olis muutenkaan tullut mitään liikaa vaikutti synnytyksen jälkeiset hormoonit asiaan, sitä oli liika pehmee, eikä osannut ajatella järkevästi tulevaisuutta. Pakko miettii lapsiakin ja varsinkin nuorinta, joka on vauva vasta ja elämä edessä.
Tää on vanha hyvä ystävä, eikä mikään uus, joten ei seksikumppaneiden lukumäärä vieläkään kasva. Se kasvaa vasta, kun löydän semmoisen miehen, jonka kanssa tahdon olla loppu elämäni ja jota rakastan ihan älyttömästi. Siihen saakka näillä eväillä ja jos en koskaan elämäni miestä tapaa, nii ei sitä tiiä vaik vauvan kasvettua isommaksi (kun haluaa hän itse mennä kavereillensa yökylään) alan sekstaa yhden yön jutskii pelkästään ;D
Tämä onkin mielenkiintoinen aihe. Olen ollut aikoinani pitkiä aikoja sinkkuna mutta myös pitkässä suhteessa joka tosin loppui keväällä. Eron jälkeen tunsin kyllä itseni melkoisen arvottomaksi, en tiedä johtuiko se yksinolosta vai exäni tavasta hoitaa ero. Joka tapauksessa tunsin itseni nimenomaan arvottomaksi.
En kuitenkaan ajatellut koskaan että arvottomuuden tunne johtuisi varsinaisesti siitä ettei minulla ole enää miestä mutta ehkä siinä tarkemmin ajateltuna sillä hetkellä jotain sellaistakin oli. Lähimmät ystäväni ovat kaikki parisuhteessa ja perheytyvät vauhdilla ja ehkä tunsin jollain tavalla olevani ulkopuolinen, epäonnistunut. Hölmö tunne, jokaisellahan on oma elämänsä ja oma polkunsa eikä sitä saa koskaan verrata toisten elämään mutta katkerina itkuisina itsesäälihetkinä tunsin todellakin että olen arvoton. Enää en onneksi tunne niin, olen menneinä kuukausina oppinut arvostamaan itseäni uudelleen joten tuo arvottomuuden tunne liittyi minulla ainakin siihen pahimpaan yksinolotuskan hetkeen.
Kyllähän siihen asenteeseen itseasiassa vieläkin törmää että "mikäs sussa on vikana kun ei ole miestä" ja ihmiset saattavat heittää kommenttia että olisin nirso tms. vaikka haluaisin vain selvitä edellisestä suhteestani rauhassa. Eli ehkä ihmiset jossain määrin ajattelevat että jokaisella naisella tulee olla mies tai muuten on jotenkin poikkeava. Ehkä se on jokin syvään juurtunut ajattelutapa eikä siitä ihan parissa vuosikymmenessä päästä eroon.
> Koetteko sinkkumiehet arvottomuutta?
Kyllä, aika turhia ollaan.
> Mitä tuumitte, onko sinkkunainen arvottomampi kuin vakiintunut nainen?
On. Naisten arvojärjestys menee näin:
1. Oikeat pikkuprinsessat. Ikää alle 16 v.
2. Naimisissa olevat naiset, joilla lapsia. Lapset rokotettuja ja käyttäytyvät ihmisiksi.
3. Naimisissa olevat naiset, joilla lapsia. (lapset suhtkoht normaaleja)
4. Naimisissa olevat naiset, ei lapsia.
5. Lesket, hampaat suussa.
6. Hampaattomat lesket.
7. Naimattomat sinkut. Tasapainoset ja normaalipainoiset.
8. Eronneet. Ei lapsia.
9. Yli-ikäiset pikkuprinsessat ja muut "sinkut".
10. Yh-äidit.
Kuninkaallisuus, aatelisuus tai muu siniverisyys voi nostaa arvoa asteikossa parilla pykälällä.
kun lista on valmis vois alkaa painamaan hihamerkkejä joissa tuo asema näkyy suoraan. Sit voi esim. kaupan jonossakin tietää, et kaikki alempana olevat saa kiilata, mut ei ylhäisempiä.
entäs tasapainottomat naimattomat sinkut? :D
Siellä ne seisoo.
alle 16-vuotiaat "poikatytöt", jotka ovat kaikkea muuta, kuin pikkuprinsessoja?
Entäs eronneet yhteishuoltaja naiset?
Entäs naimisissa olevat ei rokotetut lapset, jotka käyttäytyvät suht´ "normaalisti" semmoisiakin olen tavannut?
"poikatytöt" tai pikkuprinsessat - ihan sama, lapset kuitenkin aina ajatuksissa ykkössijalla. Jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuus pilata elämänsä ihan itse.
> Entäs eronneet yhteishuoltaja naiset?
Hehheh. Yh on siitä hyvä lyhenne, että se kattaa molemmat. Ei kyllä olisi pitänyt kommentoida: Kuvittelin että lista olisi tarpeeksi absurdi, mutta kohta joku ottaa nämä vielä tosissaan.
*menee askartelemaan hihamerkkejä*
hihamerkkeis, nii virkkaapas ittelles löysempi pipo ;DD
mun pipot aina kutistuu aivopesussa.
Joo. Se listan kymppikohta olisi ollut parempi jättää kirjoittamatta. Mutta kun jonkun ihmisryhmän taholta saa aina kuulla pelkkää haukkua ja valitusta, niin jotenkin se muistuu tuollaisessa tilanteessa.
kyllä se kymppikohtakin siihen listaasi kuuluu, mutta siltikin sulla jäi listaamatta eronneet yhteishuoltaja naiset (esim.minä en kolmelle vanhimmalle lapselleni ole koskaan ollut yksinhuoltaja vaan yhteishuoltajana yhdessä heidän isänsä kanssa. Yksin huoltaja on todellakin vain yksin huoltaja. Halusit sinä sitä tai et) ja nyt tuli mieleen eronneet etä-äidit hekin ovat oma ryhmänsä ja puuttuvat listastasi ;DD
Tiedän yh:n ja sen toisen yh:n juridisen eron. Käytännössä niitä termejä käytetään aika villisti ja yhteishuoltajuudessakin toinen on yleensä kuitenkin lähi ja toinen etä. Pitäisikö uudella listalla todella erotella lähiyhteishuoltajaäidit ja etäyhteishuoltajaäidit?
Toivottavasti ollaan yhtä mieltä edes siitä, että lasten paikka on ykkösenä. Ja ei: tyttölapsen ei ole pakko olla prinsessa jos ei haluu.:)
No jos nuoresta asti on ollut yksissä, niin kyllähän sitä on rakentanut omanarvontunteensa sen toisen varaan. Jos ei ole ollut muuta elämässään kuin päteä tyttöystävänä.
Itse olen rakentanut omanarvontunteeni täysin muiden asioiden varaan.
En myöskään allekirjoita väitettä, että sinkkunainen olisi jotenkin arvottomampi. No kai se on niiden mielestä, jotka nakittavat itsetuntonsa suhteen varaan.
Onhan täälläkin väitelty aiheesta voiko sinkkuus olla ihan oma valinta. Suurin osa ihmisistä taitaa oikeasti kuvitella, että ihan jokainen haluaa syvällä sisimmässään pariutua, ja tähän asenteeseen olen minäkin törmännyt viimeisen parin, kolmen vuoden aikana useasti.
Höh ja pöh, sanon minä. Mun mielestäni se menee ihan toisinpäin. Sinkkuna mä olen kokonaisempi ja täydellisempi, parisuhteessa pitää taas antaa sille toiselle puoliskolle joitakin palasia itsestään. Mutta on se silti joskus sen arvoistakin.
Ihmiset ovat erilaisia, ja tässä asiassa mä olen varmastikin poikkeava, kun en osaa kaivata läheisyyttä kun silloin, kun on joku, jolta sitä kaivata. Ja silloinkin vain vähäsen.
ja onnekas olet jos et läheisyyttä kaipaa :)
Mutta eihän antaminen riko kokonaisuutta?
niinkin on joskus käynyt, mutta onneksi saa ottaa opikseen.
ajattelu ei sovi sulle.
naisiin kohdistu enemmän odotuksia perheen ja parisuhteen muodostamisessa....ja jossakin piireissä sitä pidetään epäonnistumisena...joka on suht perseestä.
mitä sää tällä meinasit "Olen ollut niin pitkiä aikoja sinkkuna että kyllä itsetunto on täytynyt perustaa muiden juttujen varaan".
näemmä ihmiset tarvitsee jonkinmoisen "munanjatkeen", että pystyy kävelee kadulla pää pystyssä...toiset bemarin, toiset parisuhteen.
itse arvostan ihmistä näin. otan kaiken materian(esim.parisuhde, bemari,raha) mielessäni pois ja katson mitä se on miehiään/naisiaan.
??????
eiks nämä takertujat pidä sitä materiana. jotka itseään ei pidä minään, jos ei ole parisuhteessa.
Henkilökohtaisesti koko ajatus sinkkunaisen tai -miehen arvottomuudesta on ihan outo. Päinvastoin vähän ihailenkin heitä, jotka ovat itseriittoisempia kuin koen itse olevani...
Ilman miestä pystyy mainiosti elämään, mutta pakko myöntää että olen niitä naisia, jotka tuntevat elämänsä ja naisellisuutensa (luovuutensakin) olevan *täyteläintä* miehen kanssa ollessa. Läheisriippuvaisuutta tai ei, läheisyys on kaikissa muodoissaan antoisaa.
Etkös sä ollut se tunnekylmä nainen, joka ei missään nimessä edes halunnut mitään parisuhdetta.