Olen aika hiljainen ja varmaan teidän mielestä anopin perseen-nuolija mutta päätinkin rohkaistua ja näyttää anopille että kyllä minäkin osaan vastaan sanoa.
Minua on jo pitemmän aikaa inhottanut anopin käytös kun hän tulee meille hän käy kaapit läpi ja antaa komenttejaan. Menimme sitten anoppilaan niin minä aloinkin käydä anopin kaappeja läpi samalla kommentoiden hänen järjestystään ja olisipa ollut kamera mukana niin olisi saanut tosi mairean ilmeen anopista.Anoppi on kyllä muuten mukava ja tulin hänen kanssa hyvin toimeen mutta tämän jälkeen olemme olleet kuin ilmaa hänelle.Että se siitä vastavuoroisuudesta.
Minua on jo pitemmän aikaa inhottanut anopin käytös kun hän tulee meille hän käy kaapit läpi ja antaa komenttejaan. Menimme sitten anoppilaan niin minä aloinkin käydä anopin kaappeja läpi samalla kommentoiden hänen järjestystään ja olisipa ollut kamera mukana niin olisi saanut tosi mairean ilmeen anopista.Anoppi on kyllä muuten mukava ja tulin hänen kanssa hyvin toimeen mutta tämän jälkeen olemme olleet kuin ilmaa hänelle.Että se siitä vastavuoroisuudesta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Taisi kolahtaa anopille arkaan paikkaan. No, jos hänessä on naista kohtaamaan oma typerä käytöksensä, hän kyllä lähestyy sinua jossain vaiheessa. Jos taas ei, niin anna olla. Kyllä anopinkin on kyettävä ottamaan vastaan sitä, mitä hän itse tekee.
Tuli mieleen oman anopin äiti. Kun vanha mummo tulee käymään minun anoppilaan, niin hän käy aina kaikki huoneet ja kaapit läpi.
Kommentteja tulee siisteydestä ja erityisesti siitä, kuinka ja missä vanhan mummon valmistamia käsitöitä on esillä. Anoppi joutuu aina ennen vierailua varmistamaan, että on riittävä määrä erilaisia (vähän hutiloiden ommeltuja) seinävaatteita ja tyynyjä joka huoneessa niin, että äiti on tyytyväinen.
Anoppi itse on kätevämpi käsistään kuin äitinsä, eikä välttämättä haluaisi pitää esillä kyseisiä (taidon)näytteitä.
että kannattiko? Välit on helppo laittaa poikki, kuten huomasitkin jo. Korjaaminen onkin sitten toinen juttu. Uskoisin, että olisi riittänyt miehesi huomautus äidilleen, ettei penkoisi kaappeja.
Hoidatko kaikkia ihmissuhteitasi saman mallin mukaan? Ajattelemattomuus ja "tyhmyys" kostetaan ilkeilyllä? Itseasiassa laskit itsesi ihmisenä alemmalle tasolle kuin anoppisi on, hän teki tuota ehkä tyhmyyttään, sinä ilkeyttäsi.
Onko miehesi sinusta kovinkin ylpeä tällä hetkellä, oliko tuo hänen mielestään viisas veto? Pieni asia sinulle, aikaa myöten vain voi paisua suuremmaksi kuin olisit ikinä voinut kuvitella. Mutta hei, elämä opettaa....
Minusta alkuperäinen kirjoittaja teki hyvän siirron. Anoppi ei tykännyt omien kaappiensa penkomisesta ja ymmärsi takuuvarmasti samalla, että miniästä oli tuntunut samalta kun hän oli miniän kaapeilla käynyt.
Nyt anoppia hävettää ja siksi välit ovat olleet viileähköt, mutta korjautuvat varmasti. Eikä anoppi enää ikinä tule penkomaan miniänsä, eikä kenenkään muunkaan kaappeja, kun tietää ettei se ole mukavaa kaapin omistajasta.
Ilman miniän tempausta anoppi ei edelleenkään tietäisi miltä kaappiratsia tuntuu. Nyt hän on yhtä kokemusta viisaampi.
miten asiat sujuvat, mutta kieltämättä uskallan vähän epäillä. Sehän on vain minun mielipiteeni.
Tarkoitin nimenomaan sitä, että muuten tulivat hyvin toimeen eikä ongelmia ollut. Eikö silloin olisi voinut hoitaa tuollaisen asian puhumalla? Tuollaiset välikohtaukset nakertavat luottamusta aika ratkaisevasti. Ennen kiltti miniä näyttää ilkeän puolensa. Noh, anoppi saa vettä myllyihinsä, miettii kuinka pahasti onkaan erehtynyt luonteesta.
Elämässä yleensä hyvällä saa paljon enemmän kuin pahalla. Minulla on kokemusta anoppiongelmistakin, pidin vain pääni kylmänä, enkä ikinä mennyt samalle tasolle. Hyvällä saimme nuo ongelmat luovittua ja omasta puolestani voin sanoa, että todellakin kannatti.
Anoppini luottaa minuun tänä päivänä yhtä paljon kuin omaan poikaansa, olen hänelle kuin tytär. Minusta on mukava elää näin, eikä kaunaa kantaen mieheni äitiä kohtaan.
Kun itse aikanani saan miniän, toivon sydämestäni että hän sanoo suoraan jos hölmöilen ja tuon asian aionkin tehdä heti alkuun selväksi. Ihminen se anoppikin on, eikä aina ihan täydellinen sellainen. Kukaan meistä ei ole täydellinen, aina on jotain ja siitähän se ihmissuhteiden rikkaus tuleekin.
teko nimenomaan vastaa suoraan puhumista - siinä on vaan vähän huumoria höysteenä mukana. Jos anoppi olisi sen kaltainen, että kestää suoraan puhumisen, kestäisi hän kyllä tuonkin.
Jos tuollaisesta suuttuu, on aika pikkumainen. Jos minä tekisin tuollaista toisille ja sitten joku antaisi potut pottuina, en voisi muuta kuin todeta, että olenpas ollut ajattelematon.
Toivottavasti anoppi tulee järkiinsä ja ymmärtää, kuinka kurjasta alkuperäisestä on kohnaaminen tuntunut. Muuten on kyllä ihan tosikko tyyppi.
ei kannattanut.Olisi pitänyt uskaltautua puhumaan anopin kanssa ehkä hän olisi ymmärtänyt.Jos mieheni soittaa anopille hän lyö vain luurin korvaan. Parempi siis vain odotella miten asiat sujuvat.Kiitos vastaajille niin kannustavista kuin vähemmän kannustavista. :)
Anoppi on nyt kauhean nolona. Kumma muuten, miten voimakkaasti hän reagoi, joku paremman itsetunnon omaava olisi voinut jopa nauraa sydämellisesti kun olisi tunnistanut itsensä. Tempauksesi oli nimittäin hyvin huumorintajuisesti toteutettu. Nähtävästi anopille oli todella arka paikka nähdä miten typerältä komeroiden kaivelu näyttääkään.
Älä syytä itseäsi, anoppisi olisi loukkaantunut yhtä verisesti, vaikka olisit sanallisesti yrittänyt viestittää asiaa. Hän tuntuu olevan sen sortin ihminen, joka ottaa itsensä hyvin vakavasti, eikä ainakaan kykene nauramaan itselleen.
Kaikkein pahin vaihtoehto olisi ollut vain niellä kaappitarkistukset vuodesta toiseen. Kyllä kissa on hyvä nostaa pöydälle, ihan omanarvontuntosi vuoksi. Ei tee hyvää jatkuvasti alistua sellaiseen, minkä kokee loukkaavaksi.
Perherauhan vuoksi olisi varmasti jossain vaiheessa tarpeellista hieroa rauhaa anopin kanssa esimerkiksi pyytämällä anteeksi, että tulit pahoittaneeksi anopin mielen. Sehän ei ollut tarkoituksesi. Voisit myös kertoa hänelle, että olet aina arvostanut sitä, että teillä on ollut hyvät välit. Älä suostu puimaan tapahtunutta, ei sitä kun sinä pengoit kaappeja, tai kun hän penkoi sinun kaappeja, se nolottaa häntä liian paljon. Pyydä vain, että kaikki tapahtunut unohdetaan ja aloitetaan alusta ystävinä.
okei, anoppi on nyt lopullisesti nolattu.
Tietääkö teistä kukaan tapausta, että nolaaja ja nolattu milloinkaan ystävystyisivät?
Minua hämmästyttää miniän(vai miniäkandidaatin) sydämetön ja ylimitoittu ilkeilytempaus. Miksi sanat eivät riittäneet?
Jos minä miniänä olisin tehnyt jotain vastaavaa, en kehtaisi silmiäni näyttää anopille. No, enpä ole vielä miniä.
Jos anopin mielestä on asiallista penkoa toisten kaappeja, niin pitäisihän hänen tasapuolisuuden nimessä olla valmis myös siihen, että hänenkin kaappejaan availlaan!
Ei alkuperäinen kirjoittaja nolannut anoppiaan. Anoppi nolostui itse, kun huomasi, että hänen käytöksensä oli ollut typerää. (Tai sitten hän suuttui miniälle kaappien availusta, eikä lainkaan yhdistä miniän kaappien availua omiin ratsioihinsa miniän kodissa, joskus ihmiset ovat yllättävän sokeita omille tekemisilleen.)
Miksi selvästä asiasta ei voi puhua selvästi ja kohteliaasti?
mielenosoituksellinen draama ei paranna ihmissuhteita.
Eikös se anoppikin nolannut miniää, kun alkoi miniän kotona kaappeja penkomaan? Ja keskustella ei aina voi, jos toinen ei siihen ala. Ei keskustelu mene toiselle perille, loukkaantuu vain. Niin tai näin, aina väärin päin.
voi voi tätä pientä mailmaa vävyni inventoi tässä taannoin mauste kokoelmani heitti pois maustepusseja mis oli päiväykset ummessa tai muuten hyvin vähän pussin pohjalla eikä mua harmittanut lainkaan vaikka motkotti et tämmösiä säilyttelet ,lähinnä huvitti . seuraavana päivänä pilke silmäkulmassa huokailin et no niin ny olisin tarvinnut sitä ja sitä maustetta mut ei ole ku heitit pois.ei tullut mieleenkään loukkaantua moisesta eikä kyllä vävynikään moiti vaikka availen heillä kaappeja.
Jos ne olisikin vain keittiönkaapit mutta kun kaikki vaatehuoneesta lähtien käydään läpi.Taustalla on kyllä kummankin lapsuuden kodista lähtenyt kuri (isät reservin upseereita)mutta mielestäni minun kodissani omat kaapit saa olla siinä järjestyksessä minä haluan.Mieheni ei edes ole huomannut kaappien tarkistusta, ihme kyllä, ja on nyt niin ulalla kun ei olla anopin kanssa väleissä. Kävimme usein kaupungilla ja shoppailemassa on kyllä aika omituista. Anoppi täyttää ensi viikolla 50 enkä tiedä voinko nyt mennä juhliin kun miehenikään ei ole jutellut äitinsä kanssa. Pelottaa jos menen jos hän saa jonkun raivarin ja alkaa huutaa minulle.Terv.Ap
tapahtui.Mieheni kävi ruokatunnilla anopilla. Anoppi oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun mieheni oli lähdössä pois anoppi sanoi kai tulet poikasi kanssa synttäreilleni minun ei kuulema tarvi tulla. Ja sanoi vielä että ovat jouluksi lähdössä etelään. Kamalaa kun aina menimme jouluaamuina reellä kirkkoon ja Tapaninajelulle. Nyt mä sitten olen pilanut kaiken ja joudun yksikseni kököttää kotona. Se vielä sanon, kun olen niin arka ollut etten tälläistä olisi tehnyt ellen olisi lukenut näitä sivuja jotenkin rohkaistuin ja tein ton typeryyden. Älkää ottako oppia.
Et sinä ole mitään pilannut, vaikka harkitsemattomasti toimitkin. Mitenkään ei voi olettaa, että ihmissuhteet toimisivat aina siten, että röyhkeimmät voivat toimia tahtomallaan tavalla ja arkojen on alistuttava. Ikä ja vanhemmuus eivät anna oikeutta huonoon käytökseen.
Mielestäni olisikin lähinnä miehesi tehtävänä, asetella arvojaan järjestykseen. Salliiko hän noinkin asiattoman mököttämisen aiheuttaa sinulle pahaa mieltä. Kuinka on mahdollista ylipäätään se, että miehesi on hyväksynyt tupatarkastusperinteen jatkumisen myös avioliiton solmimisen jälkeen.
Ihmisillä on oikeus pitää puoliaan ja heillä on myös oikeus odottaa tähän toimintaan tukea läheisiltään.
Anoppisi käyttäytyi täysin epäasiallisesti tutkiessaan ja kommentoidessaan kaappienne sisältöä. Ei hänellä ole sinne minkään valtakunnan asiaa.
Ymmärtäisin, että äiti voi tehdä sellaista, jolloin itsekin ottaisit kommenteista vaarin. Tai sitten käskisit äitiäsi hoitamaan omat kaappinsa ja tukkimaan suunsa. Siitä saattaisi tulla pientä kränää, mutta se loppuisi siihen.
Täällä jossakin kirjoituksessa joku sanoi saaneensa miniöistä tyttäriä, mutta se ei pidä paikkaansa. Miniä ei koskaan ole tytär, eikä anoppi äidin asemassa.
Anopin ja miniän suhde, parhaimmassakin tapauksessa, on helposti haavoittuva ystävyyssuhde, jossa on koko ajan huomioitava toisen tunteet ja varottava loukkaamasta. Näitä loukkauksia kun on vaikea unohtaa.
Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että olisit voinut mahdollisimman rauhallisesti SANOA anopillesi suoraan, että hän antaisi kaappienne olla niinkuin ovat. Ne kelpaavat teille ja sillä siisti.
Anoppi olisi ilm. ollut vähän aikaa nokka nyrpyssä, mutta olisi myös huomannut, ettei sinunkaan silmillesi jatkuvasti hypitä.
No, tehty mikä tehty.
Anoppisi on kuitenkin niin nuori, etten ollenkaan ymmärrä, että hän tällaisesta sydänjuuriaan myöten loukkaantuu.
Näinhän se on ymmärrettävä, koska sinä et ole tervetullut synttäreille ja etelään mennään jouluksi. Kyllä tässä on nyt anopillakin kasvun paikka.
Jos hän olisi minun ystäväni, niin sanoisin kyllä hänelle, " Älä viitsi. Sinulla on kunnon miniä, jonka kanssa olette olleet ystäviä. Jos hän nyt vähän osoittikin mieltään, niin alunperin syy on sinussa. Mitäs menet tonkimaan toisten kaappeja. Olisitko itse hyväksynyt vastaavaa omalta anopiltasi? Sano heti pojallesi, että sinä kimpaannuit turhaan ja miniä on tervetullut synttäreille."
Minä nyt kuitenkaan en ole anoppisi ystävä, joten tuo oli vain kuvittelua.
Se jouluksi etelään meno on kyllä hätävarjelun liioittelua. Anoppisi esittää marttyyria ja ilm. nauttii siitä kuvitellessaan kuinka miniää nyt harmittaa.
Tosin asioissa on aina kaksi puolta. Emme ole kuulleet anopin kantaa. Ts. liittyykö tähän jotain muuta asiaan vaikuttavaa.
Uskon, että anoppi kuitenkin haluaisi sinut synttäreilleen, mutta ylpeys vaan sai pienen kolauksen.
Nyt olisi miehesi nopeasti syytä toimia välittäjänä. Koska niinhän se on, että kun asiat pitkittyvät, niin ne mutkistuvat.
Mitä tekee sellaisella ihmissuhteella, jossa tuntee itsensä loukatuksi tai alistetuksi? Oma anoppini ei ymmärrä hienotunteisuudesta mitään. Aikani hänen touhujaan kestin. Lopulta tulin siihen tulokseen, etten ikinä moista ihmistä lähipiirini vapaaehtoisesti haluaisi. Anoppiaan ei voi vaihtaa miestä vaihtamatta. Miehen kanssa kuitenkin menin naimisiin ja anopista yritän pysytellä erossa ja aika hyvin se onnistuu. Yritin myös vuosia sitten suoraan puhua anopille, ettei puuttuisi kodinhoitoomme, mutta ei mennyt jakeluun. Appivanhemmat asuvat kohtalaisen kaukana, joten ovat yleensä usemman päivän kylässä. Ihan kiva, että haluavat lapsia tavata. En vain tajua, etteikö aika kulu pienten lasten kanssa ilman, että pitää kaapit penkoa, vuodevaatteet pestä jne. Itsekään en toisten nurkisssa pyörimisestä pidä, mutta pyrin lähtemään kylästä pois siinä vaiheessa, kun tekee mieli liikaa puuttua vaikkapa omien vanhempieni elämään.
Mielestäni alkuperäinen ei ollut ilkeä. Hän käyttäytyi kuten anoppi. Miksi toisen pitää alistua, mutta toiselle samanlainen käyttäytyminen on sallittua? En voi tajuta tuota logiikkaa. Kiltit tytöt pääsee taivaaseen, tuhmat minne haluaa...
Nyt kyllä anoppisi reagoi käsittämättömiä.
Jos miehelläsi on munaa, niin hänen kuuluisi tässä vaiheessa näyttää äidilleen asioiden oikeat mittasuhteet. Kamalaa, jos tuollaisesta menee pasmat sekaisin ja alkaa elämänmittainen vihanpito!?
Jos sinä et ole tervetullut syntymäpäiville, ei miehesi ja lapsesikaan pitäisi mennä sinne. Kiehukoon anoppisi omassa liemessään.
Minä en haluasi anoppisi kaltaista ulkokultaista ihmistä lähelleni. (Siis HÄN saa tonkia kaappeja miten lystää, mutta maailmankirjat TÄYSIN sekaisin ja miniä pahin vihollinen, jos saa maistaa omaa lääkettään.) Kumma, että selvisit hänen kanssa näinkin pitkälle.