erilainen nainen:)

mun ongelmani on se, että oon ihan eri ihminen toisten ihmisten kanssa kuin yksin ollessani, mulla on persoonallisuushäiriö. sitä ei välttämättä muut huomaa, sellaset jotka ei tiedä mielenterveydestä, ne vaan luulee että oon vähän vetäytyvä ihminen. sinänsä tää on aika vaikea, koska joka päivä kohtaan ihmisiä mutta toisaalta ku sitä ei muut ees tajua niin ei oo kyse mistään Hitlerin tapauksesta, ainakaan vielä. Heh:).
niin, mielenterveys on aika hankala määritellä koska kaikki ei välttämättä tajua olevansa sairaita mieleltään. yks määritelmä: "Psyykkinen hyvinvointi ja riittävä sopeutuminen sosiaaliseen ja muuhun ympäristöön" (Uusi suomen kielen sanakirja, Gummerus 1998)
jos ihminen sitte ite kokee että noi ei toteudu, sillä on joku mielenterveysongelma.
aika tulkinnanvaraista, eikö:)?

findme kirjoitti:

mun ongelmani on se, että oon ihan eri ihminen toisten ihmisten kanssa kuin yksin ollessani, mulla on persoonallisuushäiriö. sitä ei välttämättä muut huomaa, sellaset jotka ei tiedä mielenterveydestä, ne vaan luulee että oon vähän vetäytyvä ihminen. sinänsä tää on aika vaikea, koska joka päivä kohtaan ihmisiä mutta toisaalta ku sitä ei muut ees tajua niin ei oo kyse mistään Hitlerin tapauksesta, ainakaan vielä. Heh:).
niin, mielenterveys on aika hankala määritellä koska kaikki ei välttämättä tajua olevansa sairaita mieleltään. yks määritelmä: "Psyykkinen hyvinvointi ja riittävä sopeutuminen sosiaaliseen ja muuhun ympäristöön" (Uusi suomen kielen sanakirja, Gummerus 1998)
jos ihminen sitte ite kokee että noi ei toteudu, sillä on joku mielenterveysongelma.
aika tulkinnanvaraista, eikö:)?

Kuulostaa lähinnä siltä, että olet itse keksimällä keksinyt itsellesi ongelmia jotta eroaisit massasta. Mistäpä minä tietäisin, mutta siltä vaan kuulostaa.. Suurimmalla osalla ihmisistä on varsinkin nuorella iällä, eri rooleja eri tilanteisiin. Esim. kavereiden kanssa iloinen, räävitön ja sosiaalinen, muiden ihmisten seurassa hieman vetäytyvä, vanhempien seurassa asiallinen, omissa oloissaan ja "pään sisällä" taas sitten jotain ihan muuta.
Mutta itse kysymykseesi, ei kuulosta houkuttelevalta nainen joka on kehittänyt itselleen ongelman ihan normaalista asiasta.

findme kirjoitti:

mun ongelmani on se, että oon ihan eri ihminen toisten ihmisten kanssa kuin yksin ollessani, mulla on persoonallisuushäiriö. sitä ei välttämättä muut huomaa, sellaset jotka ei tiedä mielenterveydestä, ne vaan luulee että oon vähän vetäytyvä ihminen. sinänsä tää on aika vaikea, koska joka päivä kohtaan ihmisiä mutta toisaalta ku sitä ei muut ees tajua niin ei oo kyse mistään Hitlerin tapauksesta, ainakaan vielä. Heh:).
niin, mielenterveys on aika hankala määritellä koska kaikki ei välttämättä tajua olevansa sairaita mieleltään. yks määritelmä: "Psyykkinen hyvinvointi ja riittävä sopeutuminen sosiaaliseen ja muuhun ympäristöön" (Uusi suomen kielen sanakirja, Gummerus 1998)
jos ihminen sitte ite kokee että noi ei toteudu, sillä on joku mielenterveysongelma.
aika tulkinnanvaraista, eikö:)?

ihmiset saadaan uskomaan mihin vaan, vaikka sitten siihen, että on mielisairas. Toki oikeitakin tapauksia on, mutta jos ajattelet olevasi sairas, niin silloin on hyvät mahdollisuudet ollakin sitä! Erottele kuviteltu ja oikea mielenvikaisuus. Yksi asia on selvä: jos ihmisellä on voimakas TAHTO eli ei anna periksi omille "oikuilleen", EI VOI tulla mielisairaaksi! Omasta sisimmästäsi löydät tämän voiman!

............... kirjoitti:

Kuulostaa lähinnä siltä, että olet itse keksimällä keksinyt itsellesi ongelmia jotta eroaisit massasta. Mistäpä minä tietäisin, mutta siltä vaan kuulostaa.. Suurimmalla osalla ihmisistä on varsinkin nuorella iällä, eri rooleja eri tilanteisiin. Esim. kavereiden kanssa iloinen, räävitön ja sosiaalinen, muiden ihmisten seurassa hieman vetäytyvä, vanhempien seurassa asiallinen, omissa oloissaan ja "pään sisällä" taas sitten jotain ihan muuta.
Mutta itse kysymykseesi, ei kuulosta houkuttelevalta nainen joka on kehittänyt itselleen ongelman ihan normaalista asiasta.

Taitaa olla AP omasta päästä keksitty juttu, tuskin on psykologi tuosta diagnoosia tehnyt!

findme kirjoitti:

mun ongelmani on se, että oon ihan eri ihminen toisten ihmisten kanssa kuin yksin ollessani, mulla on persoonallisuushäiriö. sitä ei välttämättä muut huomaa, sellaset jotka ei tiedä mielenterveydestä, ne vaan luulee että oon vähän vetäytyvä ihminen. sinänsä tää on aika vaikea, koska joka päivä kohtaan ihmisiä mutta toisaalta ku sitä ei muut ees tajua niin ei oo kyse mistään Hitlerin tapauksesta, ainakaan vielä. Heh:).
niin, mielenterveys on aika hankala määritellä koska kaikki ei välttämättä tajua olevansa sairaita mieleltään. yks määritelmä: "Psyykkinen hyvinvointi ja riittävä sopeutuminen sosiaaliseen ja muuhun ympäristöön" (Uusi suomen kielen sanakirja, Gummerus 1998)
jos ihminen sitte ite kokee että noi ei toteudu, sillä on joku mielenterveysongelma.
aika tulkinnanvaraista, eikö:)?

kovin pahalta mielenterveysongelmalta kuulosta... Eli tuskin kukaan mies sinua tuon vuoksi jättää. Idiootti on jos niin tekee. Ja voithan jättää asian kertomatta...

Absolutist kirjoitti:

ihmiset saadaan uskomaan mihin vaan, vaikka sitten siihen, että on mielisairas. Toki oikeitakin tapauksia on, mutta jos ajattelet olevasi sairas, niin silloin on hyvät mahdollisuudet ollakin sitä! Erottele kuviteltu ja oikea mielenvikaisuus. Yksi asia on selvä: jos ihmisellä on voimakas TAHTO eli ei anna periksi omille "oikuilleen", EI VOI tulla mielisairaaksi! Omasta sisimmästäsi löydät tämän voiman!

Kiitos oikeesti, et usko miten vapauttavaa oli kuulla toi! Oonkin samaa mieltä siitä että ajatukset tekee elämän, mitä ajattelet, sitä olet. positiivinen ajattelu auttaa älyttömästi.
;)