loppujen lopuksi, kun sanoo, että hän on edellisessä suhteessan saanut niin pahasti siipeensä, että on rakentanut itselleen korkean ja vahvan suojamuurin, eikä uskalla antaa itsestään kaikkea nykyisessä suhteessan.
Haluaako hän, että nykyinen suhde loppuu? Vai haluaako hän, että uusi suhde saisi muurin murtumaan? Vai mitä ihmettä hän haluaa?
Kertokaa nyt hyvät ihmiset, että tiedän mitä tehdä.
Haluaako hän, että nykyinen suhde loppuu? Vai haluaako hän, että uusi suhde saisi muurin murtumaan? Vai mitä ihmettä hän haluaa?
Kertokaa nyt hyvät ihmiset, että tiedän mitä tehdä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
... sitä, että edellisessä suhteessaan hän on päässyt perille naisen perusluonnosta ja nyt Sinun kanssasi osaa keskittyä olennaiseen eli seksiin kanssasi sitoutumatta Sinuun tunnetasolla.
Oikein fiksu mies!!!
Noin karrikoiden sanottuna noin se menee...
Pitkän suhteen kariutumisen jälkeen miehet ei ihan heti sitoudu, tunnetasolla.
Muistakaapa se naiset kun löydätte sen "elämänne miehen"...
tuollainen katsantokanta ei edes ole käynyt mielessä. Nytpä sitten en enää tuhlaa aikaani sen enempää ko. henkilöön, vaan jätän hänet nauttimaan elämästään muitten kanssa.
Että tuolla tavalla (suojamuurin rakentaminen), toimii erittäin moni petetty tai jätetty ihminen. Ei siinä sukupuolesta ole miltään kantilta kyse.
Suojautuminen on luonnollinen reaktio sekä mieheltä, että naiselta.
Minä olen nainen, joka on ns. päässyt miehen perimmäisestä luonteesta selville, ja olen rakentanut ko. suojamuurin ja se tulee pitämään vielä aika kauan.
ihmettä te ihmiset pelkäätte??? Mä olen saanut siipeeni monia kertoja enkä silti pelkää rakastua! Se on vaan elämää. Mä en ainakaan ala rajoittamaan tunteitani mahdollisen sydänsäryn takia, elän täysillä aina. Rakkaus on ihanaa, sydänsurujen takia sitä arvostaa vielä enemmän. Mua ei mikään saa rakentamaan minkäänsortin suojamuureja ympärilleni!
kun olet niin rohkea. Saat varmasti elämässäsi vielä paljon, koska uskallat antautua sen vietäväksi. Tuosta asenteesta olisi monella meistä oppimista!
Hyvää kesää sinulle :))
että miesten putkiaivoisuus ilmenee tällä tavalla. Eli mies ei kykene hahmottamaan eroa eri naisyksilöiden välillä, vaan luulee kaikkia yhdeksi ja samaksi.
Mistä muuten mahdoit päätellä, että suhteessamme ollaan jo siirrytty intiimille tasolle.....liittyy sekin varmaan kiinteästi tuohon miehen logiikkaan, mutta on niin mystistä, etten näillä nisen ajatteluvempaimilla hoksaa.
syvimpiä tuntojani suojatakseni, ja eivät kyllä aivan hevillä murene, on meinaan sen verran vahvuutta näissä muuriloissa.....ehkäpä vähä vähältä, muru murulta rapina pikkuhiljaa alkaa, mutta ei käy ihan yhdessä yössä.
Mä olen henk.koht saanut aika hemmetin monta kertaa siipeeni...
Ei sitä varmaan miehet kuten ei myöskään naiset silloin tieten tahtoen suostu lähtemään semmoseen suhteeseen missä ei saa kun siipeensä...
Jos aidosti välittää ei siihen tarvita kun aikaa...menee pidempään kun muuten ehkä menisi kun on saanut pahastii siipeensä kun voi alkaa luottamaan jälleen!
Onneksi elämä opettaa yhtä sun toista... =)
sellaiseen mieheen. Kaikki me ollaan saatu siipeemme joskus ja useinkin. Se on tekosyyselitys sille ettei mies loppujen lopuksi ole hirveän kiinnostunut sinusta ja tuollaiset miehet pyörii oman napansa ympärillä muutenkin niin paljon. Minä en ymmärrä tuota suojamuuriasennetta ollenkaan, se on jotenkin naiivia.Rakkaussuhteet tulee ja menee kuitenkin, ei niitä kannatakaan ottaa vakavasti, eikä ainakaan sellaisen ihmisen kanssa joka teatteroi suojamuurien kanssa.
olen ylihuomenna menossa tapaamaan ko. henkilöä ja laitan suhteelle kauniin pisteen.
Ehkä tämä kyseinen mies on varautunut, eikä tahdo päätä pähkää suhdetta aloittaa... Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö hän sinua haluisi..
Itsehän puhun kokemuksesta. Nykyinen mieheni oli tullut edellisessä suhteessa todella pahasti petetyksi, useita kertoja.
Mutta alku oli meilläkin hieman omituista. Mutta annoin miehelleni aikaa tutustua minuun ja loppujen lopuksi siinä kävi niin, että hän rakastui minuun niin paljon, ettei enää voinut olla erossa. ;)
Ja näin ollen voin vain todeta, että jos jostain ihmisestä tulee ittelle semmonen fiilis, et ton mä haluan, niin ei kannata luovuttaa vaan antaa aikaa toiselle, niin.
jaa, huomenna just meinasin poikki pätkästä koko jutun, mutta mitähän nyt sitten tekisikään....maailman ihanin ihminen hän kuitenkin on, ja tunteita sieltäpäin on olemassa...jos sittenkin vielä odottelis...vaikeeta on...
vaikka täällä on tullut muutama varsin töykeä vastaus, ei suhdetta kannata niiden takia poikki laittaa. Katsele ja kiertele rauhassa, jos ette vielä ole intiimille tasolle edenneet, voit ainakn saada hyvän ystävän, jos teillä synkkaa.
Ja muista, jos on vaikeuksia odotella, jos olette vaikka koko loppuelämänne yhdessä, on teillä aikaa sekstata vaikka kuinka;)
en nyt sentään oikeasti aikonut suhdetta poikkaista muutaman tekstirivillisen vuoksi, kunhan kiusallani noille sälleille niin vastasin ;)
Tällainen ihminen, joka eteeni on osunut, on kultaakin arvokkaampi, joten tulen tekemään kaikkeni, jotta saisin joskus hänet niin onnelliseksi kuin hän ansaitsee, oli siinä kuviossa sitten minä tai joku muu. Aikaa, tilaa ja rakkautta, mitäpä sitä muuta osaisi tällä hetkellä antaa, toivottavasti sitä oppii vielä kaiken muunkin tarpeellisen....:)
Hyvää kesää sinulle!
itte en miesten logiikkaa kyllä aina ymmärrä.. tuntuu,että niillä ei kyllä aina ees oo mitää logiikkaa!! mut mä ymmärtäisin asian niin,että se pelkää että se satuttaa itteään taas,jos se avautuu ja antaa ittestää kaiken,ja sitte sille käy niinku edellisessä suhteessaan. eikä se halua kokea sitä enää. mut mä uskon,et ajan myötä se alkaa luottamaan taas enemmän. en tarkota sitä,etteikö se luottas suhun. mut voin hyvin kuvitella,että itte toimisin samalla tavalla ku se.. tä voi viedä aikaa,mutta kyllä se siitä! osoitat vaan sille,että oot luottamisen ym.arvonen..että teidän suhde on sen arvonen!
Annat vaan ajan kulua etkä luovuta ihan heti. Yrität sen saada vakuuttuneeksi että ei ole mitään hätää. Itsekin olen monien pettymyksien jälkeen juuri sellainen että vaikka olisinkin antanut itsestäni paljonkin niin viime hetkellä peräydyn. Kaikki vaan yksinkertaisesti johtuu siitä ettei kykene luottamaan toiseen osapuoleen ihan kunnolla.
Anna hänen siis mieluummin ymmärtää että haluat häntä jos hän on kerran sinun mielestäsi ihana ihminen. Onpahan sitten ainakin yksi alkava suhde pois kariutuneiden joukosta. Eli kärsivällisyyttä. Hyvää kesää sulle.
hän kyllä on todella ihan ihminen, vaikka kuinka miettii, ei löydy muuta kuin hyvää, mikä on kyllä jotensakin harvinaista, sen verran on jo kokemusta asiasta. Mieleen ei tulisi todellakaan häntä satuttaa millään lailla, päinvastoin.
On tässä ajatustyötä tehty kummankin osapuolen taholta, ja tällä hetkellä tilanne näyttää melko aurinkoiselta kaikin puolin. Aikaa on vaikka kuinka, en tahdo mitenkään häntä painostaakaan, sillä en itsekään sellaisesta pidä. Koska hän on viime aikoina ollut itse se aktiivisempi osapuoli ottamaan yhteyttä, on asia varmaan niin, että olen oikeilla jäljillä antaessani hänen päättää tahdin ja suunnan. Ja suunta on ollut suoraan sydämeen päin :)
Myös sinulle oikein hyvää kesää!
olen yrittänyt toimia. Hänen kertoessaan, ettei uskalla antaa itsestään kaikkea suhteessamme, en osannut muuta kuin vastata, että hänen pitää vain oppia tuntemaan minut, en aio ruveta suoltamaan, että minä olen kyllä luotettava ja plaa plaa...teot ovat tässä suhteessa parempia kuin sanat!
Toivottavsti hän ymmärsi vastaukseni asian ytimen, kun tämä miesten tapa ajatella ei tosiaankaan aina ole niitä loogisimpia....;)
Hyvää kesää sinulle!
Niin, kokemusta on tuollaisesta tilanteesta. Yritin kaikkeni neljä (4) pitkää vuotta, kunnes onneksi lopulta tajusin lähteä siitä piinasta. Tein tosiaan kaikkeni, ettei miehen tarvinnut hetkeäkään epäillä tunteitani ja uskollisuuttani. Lopetin käymästä kavereiden kanssa baarissa (mies kun ei itse baareissa viihtynyt, muka, sillä kummasti alkoi viihtymään, kun mä lähdin suhteesta...). Tietysti siinä sitten ehti vieraantumaan kavereista ja heidän jutuistaan melkoisesti neljän vuoden aikana, mikä on yksi niistä lukuisista asioista, joita tämän suhteen tiimoilta kadun... Itseäni tottakai saan syyttää, että olin niin typerä ja naiivi, että alistuin kaikkeen.
Mies osasi manipuloida mua kyllä tosi hyvin, kun huomasi, miten rakastunut ja tästä syystä myös vietävissä olin. Kymmenen pistettä siitä hänelle. Hän ei koskaan kieltänyt suoraan mua menemästä kavereiden kanssa ym., mutta antoi hyvin ymmärtää "kiertoteitse", ettei siitä pitäisi ja hän olisi varma, että pettämään sinne kuitenkin menisin... Ja mä vaan jäin kuin uskollinen koira sen jalkojen juureen.
Hän osasi pitää mua pikkusormen ympärillään niin ovelasti. Sanoi, ettei halua aloittaa seurustelua huonojen kokemusten vuoksi, mutta sanoi kuitenkin, että käyttäydytään silti niin kuin seurusteltais!!! Minä nuorena tyttönä (silloin) kuulin tässä lauseessa toivonpilkahduksen ja elin siis vain toivossa. Neljänkään vuoden jälkeen hän ei ollut valmis sanomaan, että "oikeasti" seurustelemme. Voi mua tyhmää, sanokaa vaan, tiedän sen varsin hyvin itsekin... Seksi siis suhteeseemme kuului. Olisi varmaan pitänyt pidättäytyä ja esittää vaikeasti tavoiteltavaa(kenties hän olisi saattanut oikeasti kiinnostuakin). Senpä takia kai hänellä ei ollutkaan mitään kiirettä "vakinaistaa" suhdettamme, kun hän huomasi sen toimivan näinkin. Yksi hyvä puoli tästäkin löytyy, eli oli sentään hyvää seksiä! Se tästä vielä puuttuisikin, jos olisin hänen vuokseen orgasminikin teeskennellyt kaikki ne vuodet!!
Mielestäni mies tarkoitti, että puhutaan just sen verran mukavia, että olen helppo nakki tarvittaessa ja otti siitä siis kaiken irti, kun huomasi, että nuori, melko kokematon tyttö oli ihan vietävissä. Itsetuntoni vajosi niin syvälle sinä aikana, että ihme, että olen vielä järjissäni.
Nyt olen kuitenkin onnellisesti kihloissa uuden, rakastavan miehen kanssa, joka tosiaankin osoitti tunteensa ja halunsa alkaa seurustelemaan kanssani! Minä en siis luonut ympärilleni korkeaa suojamuuria tälläisenkään kokemuksen jälkeen. Ja siitä olen onnellinen, että uskalsin antaa uudelle onnelle mahdollisuuden.
Katkeralta tarinani varmasti kuulostaa, ja katkera olenkin, että annoin itseni kärsiä, tyhmä minä. Nyt olen osannut antaa itselleni tyhmyyteni anteeksi ja saanut itsetuntoni taas entiselle tasolleen. Kiitos rakkaalleni siitä.
on tämä: on taas kuukausi vierähtänyt eteenpäin ja edelleen vain kuljemme yhdessä. Tällä hetkellä alan pikkuhiljaa vakuuttua siitä, että jotain lämpimiä tunteita miehellä on minu akohtaa oltava, vaikka ei itse sitä sanokaan.
Perustelen tätä sillä, että tässä taannoin hän ajoi viikon aikana 1200 km paikasta toiseen ollakseen kanssani koko ajan. Kyseessä ei siis ollut mikään kissa ja hiiri- leikki, vaan yksinkertaisesti kesäloma ja matkailu. Kuitenkin matkat ovat mielestäni sen verran pitkiä, että jos joitain tunteita ei olisi syttynyt hänen puoleltaankin, ei tuollaisia kilometrimääriä kukaan huvikseen ajele. Mitä mieltä te muut?