Miksi mennä avioliittoon kun ne ei kestä ikuisuutta joko tapellaan tai kasvetaa erilleen ?Eihän siinä ole tuötä kun juomareille ja tuomareille.Vaikka vannotaan rakkautta missä tahansa että se on ikuista niin paskan marjat!
MIksi mennä koskaan avioliittoon!!
sislap
211836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Se, kestääkö liitto on kiinni asenteesta.
Eipä tällä nykypäivän kulutushysteriameiningillä pahemmin kannata naimisiin mennä. Ainakaan jos asenne on sitä luokkaa, että kompromisseja ei tehdä mihinkään suuntaan.
Mihin todennäköisyyslaskentaan väitteesi perustuu? Eikös se niin ole, että noin puolet avioliitoista päättyy eroon? Ja sehän tarkoittaa, että se toinen puoli ei. Ja kun ottaa huomioon sarja-avioitujat ja sen, että seuraavissa avioliitoissa eron todennäköisyys kasvaa huimasti, niin meillä ensi kertaa avioituvillahan on suurempi todennäköisyys olla aviossa hautaan asti kuin erota. Toki kaikki pysyvät liitot eivät ole onnellisia, mutta pidetään peukkuja että huomattava enemmistö edes :D
Olen menossa lauantaina isovanhempieni kultahäihin. Uskon, että avioliitto voi olla kestävä ja onnellinen, koska olen nähnyt sen.
Mitkä ovat yleensä syyt mennä naimisiin? Ennen avioliittoa on asuttu avoliitossa jo tovi, ja sitten halutaan, että ollaan pari myös yhteiskunnan silmissä. Lakipykälät, viranomaiset, suku jne. myös suhteen virallistamisen juhlistaminen eli HÄÄT, joista on jokaisen oikeus unelmoida (niin miesten ja naisten)! Se todellinen parisuhdehan ei virallisestamisesta muutu vai muuttuuko? (ei kokemusta)
Suuret erot varallisuudessa voi aina turvata avioehdoin ym. mikä mielestäni on ihan ok jos arkielämä sujuu ilman eurojen laskentaa...
Mikä avioliiton solmimisessa on niin pelottavaa ja ahdistavaa? Jos pari on tutustunut toisiinsa 10 vuotta ja siitä avoliitossa viettänyt 5, niin ei se nyt niin iso harppaus voi olla? Suku, toisen vanhemmat (tulevat anopit ja apet) sekä toisen viat ja puutteet luulisi tulevan selviksi jo lyhyemmässäkin ajassa!
Avoliiton tuoma turva (jos jotain sattuu) on yhtä tyhjän kanssa nythän on ollut keskusteluissa sen parantaminen? Siis mitä tarkoittaa avio- ja avoliiton välimalli?! En voi ymmärtää miksei haluta solmia avioliittoa, kun se kerran laeissa tunnistetaan ja tiedetään mitä se sisältää.
Lopulliset päätökset pitää tietysti tehdä vakaasti harkiten, ja realistisesti tahtoen niin hyvinä ja huonoina hetkinä...mutta ei tässä hengaillakaan voi loppuelämää parempaa etsien?
Tai tottakai voi, mutta toisen harhaanjohtaminen onkin sitten ihan eri juttu.
Ei avioliiton tarvitse kestää ikuisuutta. Kyseessä on suhteen virallistaminen silloin, kun ollaan vakavassa suhteessa ja halutaan, että toisella osapuolella on automaattisesti oikeus esim. leskeneläkkeeseen ja perintöön toisen kuollessa. Samoin, kun halutaan turvata automaattisesti suhteesta mahd. syntyvien lasten juridinen asema.
Ja kun halutaan olla juridisestikin toistensa lähiomaisia. Avioliitto tarjoaa tuon kaiken helposti samassa paketissa - helpommin kuin erilliset lakimiehen avulla laaditut sopimukset.
Jos olet avoliitossa, niin juridisesti lähimpiä omaisiasi ovat verisukulaisesi. Avopuolisosi ei lain mukaan ole omaisesi.
Olen ollut 2 kertaa naimissa ja eronnut kahdesti. Vakavan suhteen osuessa kohdalle voin avioitua vielä uudestaankin. Ei se ole niin kauheaa - vähän kuin vuokrasopimuksen allekirjoittaminen.
Mistäköhän lasten juridisesta asemasta puhut, joka avioliitolla tulisi? Lapsethan perivät vanhempansa, oli vanhempi naimisissa tai ei.
Nykyisin terhdään paljon avioehtoja ihan senkin takia, että avioliittoon ei tulla rahan takia hyötymään. Aviopuoliso ei peri puolisoaan.
Oli mitkä marjat vaan, mutta helvetin hyvä biisi!
Love is forever - as I lie awake
Beside you
I believed - there's no heaven
No hideaway - for the lonely
But I was wrong - crazy
It's gotta be strong
It's gotta be right
Only wanted to stay a while
Only wanted to play a while
Then you taught me to fly like a bird
Baby - thought I'd died and gone to heaven
Such a night I never had before
Thought I'd died and gone to heaven
Cause what I got there ain't no cure for
Ooo it's so easy
What you do to me all night angel
I never loved - I swear to God
Never needed no one, 'til you came along
Here I come baby
It's gotta be strong - it's gotta be right
[ Lyrics provided by www.mp3lyrics.org ]
Only wanted to stay awhile
Only wanted to play awhile
Then you taught me to fly like a bird
Baby - thought I'd died and gone to heaven
Such a night I never had before
Thought I'd died and gone to heaven
Cause what I got there ain't no cure for
I feel fast asleep - I feel drunk
I dream the sweetest dreams
Never wanna wake up
Never thought it could be this way
No doubt about it - can't live without it
Never thought it could be this good
You made love to me - the way it oughta be
Rakkautta ja hetken hekumaa, kuten niin monissa romanttisissa elokuvissa, lauluissa, runoissa -taiteessa tehdään. Taide kuvaa sitä hetkeä vain siksi, että se on se kaunein muisto.
Rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi täysin eri asiaa, romanttisuus on jotain mikä joskus piristää arkea, mutta koko arki pelkkää kermavaahtoa? Ei ei. Ruisleipääkin pitää olla.
Olisivat ihmiset vain ihmisiä toisilleen, haluisivat hyvää kumpikin ja olisivat samalla puolella. Parhaita ystäviä, sielunkumppaneita ja rakastavaisia. Isi ja äiti. Sitä se isin ja äidin lapsikin tahtoisi katsoa. Ei sitä kun pettyneenä omien romanttisten kuvitelmien raunioilla kiskotaan hampaat irvessä irti omia oikeuksia yhteisestä hyvästä.
Parisuhde on tiimi. Kannattaa valita kumppanikseen sellainen, jolla ajatukset yhteiseen hyvään pyrkimisestä ovat samat. Ei pelkän romanttisen rakkauskuvan perusteella. Vaikka sitäkin pitää olla. What you see is what you get, väärin syy mennä naimisiin, on mennä kuvitellen toisen joidenkin ominaispiirteiden muuttuvan. Ei ei. Silloin on parasta olla menemättä naimisiin, tai hyväksyä ne piirteet.
Haluaisin lisätä tähän vielä sen, että tosi monet tuntuvat uskovan, että toinen ihminen voi tehdä heidät onnelliseksi. Kärsitään huonosta itsetunnosta, komplekseista, sisäisistä puutostiloista, yksinäisyydestä ja sitten löydetään maailman ihanin ihminen, joka ymmärtää minua täydellisesti, kuuntelee ja rakastaa ja tekee minut onnelliseksi. Harva suhde kestää pitkässä juoksussa sellaista painolastia, että vastuu omasta onnellisuudesta ladataan puolison harteille! Siinä vaiheessa kun arki tulee ja alkaa harmittamaan, voisi viimeistään alkaa miettiä omaa henkistä kasvuaan ja sitä mitä itse voisi tehdä oman onnellisuutensa eteen. Tasapainoinen ja perusonnelinen ihminen saa puolisoltaan taatusti paremmin vastakaikua ja huomioimista kuin naama nurin päin oleva ja onni sen kun lisääntyy vaan...
Moni vastustaa sitä ajatusta, että pitäisi ensin opetella olemaan onnellinen yksin ja sitten vasta etsiä kumppani itselleen, mutta jos haluaa olla varmempi suhteen onnistumisesta, niin se homma vaan etenee. Niillä itsensä onnellistuttamisen keinoilla on varmasti käyttöä joka suhteessa, kun tulee stressaava elämänvaihe, kumppanilla on huolia, eikä itse saa kaipaamaansa huomiota ja tuntuu että se ennen niin ihana vaimo/mies onkin ihan pska tyyppi.
Se on kyllä juuri noin. Ei voi tehdä toista onnelliseksi olematta sitä itse tai olla onnellinen toisen "siivellä", siinä vain kuluttaa kaiken yhteisen onnen loppuun.
On oltava sinut itsensä kanssa, tuntea itsensä ja osata olla onnellinen ihan ilman ketään muuta ihmistäkin.
Siinä se floppi onkin, kuvitellaan että kaikki käy kuin romanttisissa elokuvissa ja onnellisissa saduissa, joissa murheen murtamat ihmiset löytävät toisensa ja tulevat SEN TAKIA onnellisiksi LOPPU ELÄMÄKSEEN. Totta kai rakkauden löytäminen tuo lisää onnea, mutta ei se voi kestää, ellei ole kykenevä nauttimaan myös muista asioista elämässään.
Avioliitosta on moniakin hyötyjä avoliittoon nähden. Monta muutakin asiaa tehdään vaikka se ei ehkä kestä ikuisuutta tai siitä ei ole 100% takuita, että kestää. Koska halutaan kuitenkin ainakin yrittää tai siitä on jotakin hyötyä vaikka ei kestäisi ikuisuuksia...
Ja jotkut avioliitot kestää "ikuisuuden" eli kuolemaan asti. Vai missä olet nähnyt tilaston, että kaikki avioliitot päättyy eroon?
Mitä parempaa avoliitossa sitten on, että kannattaisi valita mieluummin se vaihtoehto? Sekö ettei ero tuota töitä "juomareille ja tuomareille"? Esim. avoliitossa, jossa on lapsia voidaan tapella ainakin huoltajuudesta yms.?
Avioliitto onkin niitä asioita joita ei millään järjellisellä syyllä pysty selittämään. Se on mielestäni (mahdollisesti?) vuosia jatkuva todiste hetkellisestä mielenhäiriöstä!
kasvettu erilleen niinsanotusti, ajatusmaailma ei enää kohtaa ja kumpikaan ei tajua toisiaan mitä toinen sanoo, yhdessä taidetaan olla enää lasten takia ja sekin on väärin, itse en enää jaksaisi katsella ihmistä jonka kanssa ei kertakaikkiaan pysty keksustelemaan eikä ajatukset ole millään muotoa enää samat. olen jo alaknut miettiä lasten kannalta tapaamisia, että niin saljon kuin isä haluaa, taloon en jäisi, lämmitysjutut liikaa naiselle hoidettavia ja omaisuus rehdisti tasan. On tätä kestänyt jo niin kauan että tuskin tulisi riitaisaa avioeroa.
Kymmenissä(sadoissa?)tuhansissa suomalaiskodeissa kasvetaan kovaa vauhtia erilleen. Kannattaisi ajoissa alkaa vaalimaan suhdetta, opetella kommunikoimaan ja ylläpitämään romanttista viritystä. Ne eivät säily itsestään. Rakastaminen on tunne. Jos kumppanit eivät osaa/pysty/uskalla ilmaista tunteitaan ja todellisia tarpeitaan, niin kaikki tunteet (hyvät ja huonot) latistuvat vuosien saatossa ja lopulta kaikki on yhtä harmaata massaa.
Kirjakaupat ja kirjastot ovat täynnä parisuhdekirjallisuutta, leirejä ja kursseja löytyy netistä. Niiden joille parisuhde on tärkeä asia, kannattaa uhrata muutama tunti elämästään hyvän suhteen rakentamisen perusteisiin.
sattuu olemaan kolme lasta joille ei saa kenestäkään hoitajaa että onnistuisi mikään leiri??? tuntuu ainakin meidän sukulaispiirissä hullulta että lapset hoitoon että saadaan omaa liittoa kursailla, ei onnistu kerran vuodessa ainoastaan mahdollisuus mennä kahdestaan tämän suhteen eteen tekemään jotain, haluttais kylla useammin mutta ei ole kenestäkään vahtijaksi meidän lapsille....että siksi tiemme tuntuvat menevän eri suuntiin. ja meille suhde on tärkeämpi kuin mikään muu, muttei ole aikaa hoitaa sitä koska lapset vie kaiken ajan. lapsenvahtiinkaan ei ole varaa, toinen kerta ulosotossa veloistaan, itse vielä kuivilla, niin ei todellakaan ole varaa vahtiin, eikä lapsia huvita ominpäin jättää, siksi tämä liitto taitaa olla ohi
Tarkoitan sitä, että jos lapset menisivät nukkumaan kaikki klo 20 esim., niin teille jäisi kahdenkeskistä aikaa joka iltaan ainakin muutama tunti. Ja kuvittelisi olevan helppoa pyytää joskus joku esim. 20-24 perjantai-illaksi vahtimaan sitä unta, että pääsisitte kaksi ainakin hetkeksi ulos kodin ympyröistä, vaikka sitten leffaan ja syömään tai kahville tai parille paukulle jos niikseen on.
On kokemusta tuosta, että kolmea lasta ei niin helpolla saa hoitoon, varsinkin jos joukossa on joku hieman rasavillimpi tapaus, mutta aina joskus on sitten onnistunut sekin, että kaksi on mennyt mummulaan ja yksi perhetutulle samanikäisen kaverinsa luo yökylään.
Lapset kasvavat ja muuttuvat, tulevat aina pikkuhiljaa enemmän omatoimisemmiksi - hetken päästä koittaa sekin kohta, kun kaikki huitelevat milloin minkäkin kaverinsa luona, ja siinä saa ihmetellä, että mitä oikein tekisi, kun aikaa kerrankin on. Lapsuus on oikeasti todella lyhyt, sen huomaa kun katsoo taaksepäin.
Toivon että jaksatte ja kestätte, jos parisuhteenne on muutoin hyvä ja kuitenkin rakastatte toisianne. Ei se tilanne nimittäin ainakaan eroamalla helpottuisi. Ja kuitenkin, te voitte olla yhdessä loppuelämänne. Ehkä pienillä muutoksilla, sovituilla iltahetkillä, muutaman tunninkin hoitajan löytymisellä kotiin saisi jo jotain lisää. Harvemmilla meistä kuitenkaan on oikeasti aikaa enempään. Surullista jos lasten koti siksi hajoaa.
Lapsuus on ohimenevää, lopultakin niin lyhyt hetki elämästä.
1v. 6v. ja 7v. lapset, ne menevät nukkumaan joka ilta jo 20.00-22.00 nuorin nyt valvoo tuohon kymmeneen. ja kun saadaan ne nukkumaan on miehellä pannuhuonetyöt joka ilta pakko hoitaa, menee tunti maksimissaan, sitten se käärii ittelleen tupakat seuraavaksi päiväksi menee toinen tunti, tiskaan siinä tiskit ja laitan koiralle suoan seuraavalle päivälle valmiiksi, sitten saadaan jo mennä nukkumaan.
mun vanhemmat asuu 85km päässä eikä ne pääse ikini vahtimaan, kerran vuodessa lapset ovat siellä yötä. mies ei ole ollut omien vanhempiensa kanssa väleissä 2vuoteen eikä pahemmin sukulaistensakaan kanssa kuten en minäkään, suurimman osan vienyt kuolema hautaan.
lapset tuskin ikinä pääsevät kaverinsa luo yökylään koska asumme niin korvessa ettei ole kavereita edes lähelläkään.
kaksi vuotta ollaan jo koitettu saada hoitajaa, mutta aina se on kaatunut siihen tuntiliksaan, miehen veli vahti vielä vuosi sitten ennen kolmannen syntymää, nyt ei tule ilman kunnon amksua ja sanoi että seuraavaan kertaan menee pari vuotta...se tämän vuoden yhteinen hetki tulee joulukuussa kun on synttärini, silloin ne lapset ovat olleet kaksi yötä poissa, mutta nuorin tuottaa sitten sen ongelman, että jääkö mummolaan, ikinä ei ole ollut issään yökylässä, ei ole kiva jos se pitää väkisin hakea pois.
Kyllä me toisiamme rakastamme, 9v. oltu jo yhdessä ja joka päivä sanotaan rakkautemme toisillemme, on siitä keskusteltu että on sitä kaikkea jo kestetty ja kyllä me tämäkin hetki kestetään, toivon ainakin niin lujaa sitä koska en voi kuvitella elämää ilman miestäni enkä halua lasten menettävän isäänsä....
Naiset avioituvat siksi, että voivat lopettaa itsestään ja ulkonäöstää huolehtimisen, sekä seksielämän.
Miehet avioituvat, koska luulevat saavansa säännöllisen seksielämän ja luulevat sen kauniin tyttöystävän pysyvän yhtä kauniina jatkossakin.
Eikä tuossa muuten mitään pahaa olisi, mutta miksi näistä vaimoista tulee sitten niin v***n mustasukkaisia miehistään, kun mies joutuu hakemaan sitä seksiseuraa niistä sinkkunaisista, jotka vielä huolehtivat ulkonäöstään ja haluavat olla haluttavia, sekä nauttia seksistä.
Höpön höpö, en kyllä usko tuohon, että miehen ainoa motiivi mennä naimisiin on säännöllinen seksielämä! Oletko ikinä ollut aviossa tai pitkässä suhteessa?
Aika kyyninen ja selkeästi miehen puolta oleva kirjoitus.
Jos nuo ovat sinusta perimmäiset syyt, niin älä vaan koskaan mene avioon. Kyllä avioliittoon tulisi mennä vain ja ainoastaan kahden tasa-painoisen ihmisen, jotka eivät rakenna illuusiota onnesta sen toisen varaan. Koska silloin se on pelkkä illuusio. Jos haluaa olla onnellinen, on oltava sitä jo itsessäänkin, jos haluaa parisuhteen olevan onnellinen, on haluttava tuottaa lisää onnellisuutta myös toiselle.
Itse olen ollut 9 vuotta avioliitossa, koskaan en ole antanut vastuuta omasta onnellisuudestani sille toiselle. Parisuhteen on oltava paitsi rakkauteen myös tasavertaisuuteen, lojaalisuuteen, kumppanuuteen ja yhteiseen tiimihenkeen perustuvaa. Silloin on mahdollista onnistua tekemään toinen toisestaan enemmän onnellisen.
Seksielämä on tärkeä osa parisuhdetta. Jos parisuhde on em. pohjalla, seksielämäkin toimii. Näin ainakin meillä. Ja se paranee "vanhetessaan". Kun tietää, mikä toisen saa kiihottumaan niin siitä kiihottuu itsekin, ja kun toinen toimii saman periaatteen mukaan, viedään seksielämää aina vain nautinnollisemmille alueille.
Pitää paikkansa että se näkyy naamasta jos lakkaa saamasta, mutta sitä en ymmärrä, miksi joku mieluummin räpiköi teini-ikäisen tavoin aina uuden ihmisen kanssa "panemassa", kun sitä voisi oikeasti muuttaa itse omaa elämäänsä ja parisuhdettaan kunnon keskustelulla ja aitoudella omaa puolisoa kohtaan. Rakasteleminen on jotain niin paljon enemmän kuin pelkkä paneminen.
Jos toisen ulkomuoto on esim. raskauksien myötä mennyt huonommaksi, niin miksipä ei osta toiselle kuntosali-/jumppakorttia, kampaajan lahjakorttia ja kauneushoitolan korttia. On niitä päiviä syntymä- ja äitienpäivistä jouluun esim. jolloin voi toista ilahduttaa noinkin, ja samalla saa itselleen ilahdutusta.
Itsekeskeisintä mitä tiedän, on ensin haluta perhettä, ja sitten kuvitella että vain toinen osapuoli huolehtii siitä. Että vain toinen saisi harrastaa ja pitää huolta itsestäänkin, toisen huolehtiessa pelkästään lapsista. Monille jää raskauksista kiloja, mutta kyllä niistä eroon pääsee, jos siihen tuetaan, eikä lannisteta toista lyömällä lyttyyn ulkonäköä irvimällä. Parin tuttavapariskunnan touhuja seuranneena oikein tekee välillä pahaa niiden naisten puolesta. Että miehensä kehtaavatkin, myös HEIDÄN omaa lastaan kantamalla naisesta on tullut sen näköinen kuin on. Itsellämme on kolme lasta, ja muutamat jääneet kilot ovat karisseet nyt kun nuorimmainen on kaksivuotias. Muuten ulkonäöstäni olen toki aina huolehtinut, ja mieheni onkin ollut niin ihana, että on antanut aikaa äitiyslomiltakin käydä kauneuttaan ja kuntoaan hoitamassa. Samalla tavoin kuin hän on voinut säilyttää liikuntaharrastuksensa. Niin on tasavertaisuutta pelissä ja molemmilla hyvä olo. Silloin rakasteleminenkin on ihanaa, kumpikaan ei ole ylikuormittunut töistä tai lasten- ja kodinhoidosta.
Se vain on niin, että jotta se seksielämä muuttuisi paremmaksi eikä huonommaksi, tulisi parisuhteen kokonaisuutenakin edetä samoin. Ei seksi ole vastenmielistä, sen sijaan ihminen, joka vaatii vain itselleen antamatta koskaan takaisin, aiheuttaa vastenmielisyyttä. Pelkällä seksillä ei selviä (kuin korkeintaan vähän aikaa kerrallaan), samoin kuin pelkällä kumppanuudella ilman seksiä ei selviä (kuin korkeintaan vähän aikaa kerrallaan).
Kyllä ne sinkkunaisetkin vanhenevat, ja seksi niiden kanssa muuttuu laimeaksi, jos kaikki perustuu pelkkään seksiin. Jos taas perustat uuden perheen sellaisen sinkkunaisen kanssa, unohtaen jälleen suhteesta nuo yllämainitsemani muut asiat, voit olla varma, että ajaudut vain jälleen karikolle. Samanlainen siitä sinkustakin tulee.
Voisitko itse tehdä jotain toisin?
Juu jotkut ukot valittaa kun naisella on ylipainoa, vaimo ei liiku eikä huolehdi ulkonäöstään. Vaan hoitaa vaan lapsia ja huushollia. Mutta eivät kuitenkaan viitsi välillä hoitaa lapsia/kotia, jotta nainen pääsisi kuntosalille, lenkille tms. Tai kaunistautumaan kampaajalle, ostamaan uusia vaatteita jne..
Juu kyllä ne ikisinkutkin vanhenee ja rupsahtaa. Ja lisäksi moni vanhemmiten haluaa sen perheen. Eli sinkut alkaa ympäriltä vähenemään.