Onnellisuus.

jostain asioista joskus vähän ilostua, mutta sellaista onnentunnetta, joku tuntuu sisällä asti, olen tuntenut vain tosi harvoin. Silloin siihen kyllä melkein aina on liittynyt joku toinen ihminen.

Raha ei ainakaan mua tee onnelliseksi, eikä onni ole mulle sitä että saa vaikka parempipalkkaisen työpaikan. Se on hetkellinen ilonaihe vain.

Onneen liittyy aina rakkauden tunnetta, eli voin sanoa omalla kohdallani että rakkaus on onnea ja rakkaus tekee onnelliseksi.

Minusta on kahdenlaista onnea. Pitkäkestoista, jonka aiheuttaa esimerkiksi terveys, Rouva Ratikka, ystävät, harrastukset, taloudellinen turvallisuus jne...

Sitten on hetkittäisiä onnellisuuspiikkejä, kuten vaikkapa ylennys, hauskan vitsin kuuleminen, kaunis ilma ulkona, seksi, hyvä biisi radiossa, odotettu lomamatka jne...

Ylensä olen onnellinen, vaikka joku minut onnettomaksi tekevä pikkujuttu välillä saakin sen unohtumaan.

kun lasten kanssa kaikki istutaan aamupala pyödässä puuroa syöden ym...

Keskellä yötä, kun pikkuinen vauveliini potkien möyrii ihan kainalooni kiinni ja pienillä pulleilla käsillänsä puristaa poskiani.

Silloinkin kun vauva valvotti koko yön hampaita tehden purren vasemman käteni täyteen pienen pieniä hampaan jälkiä, kun aamulla väsyyneenä nousin puuroa keittämään ja kahvia ja teinit tappelivat suihkusta/vessa vuorosta ja kun lopulta läksivät kouluihinsa ja vauvani töräytti syöttötuolissa semmoiset vellit vaippaansa, että seinälle roiskui ja kun lopulta päästiin ulos viemään koiria vauvan kanssa, niin huomasin, etten ollut hiuksiani laittanut mitenkään ja vaatteeni olivat yltä päältä puurossa, eikä mulla ollut avaintakaan mukana, niin olin kuitenkin onnellinen, väsyneen onnellinen.

Olen onnellinen, kun saan olla äiti lapsilleni, kun olen saanut maailman parhaat lapset itselleni.

että jos en hetkellisesti ole onnellinen, niin siihen on syy, ei toisinpäin.

Onnellisuudentunne on koetuksella usein aamuruuhkassa.

kun elämässä menee hyvin, enkä tarkoita nyt niinkään aineellista hyvin menoa vaan enempikin henkistä...silloin kun minulle rakkaiden ihmisten kanssa menee hyvin, niin silloin olen onnellinen...olen vasta löytänyt ihanan uuden ystävän ja voin sanoa että siitä olen erittäin onnellinen

Perjantaina, kun käppäilen rennosti viikonlopuksi kotiini. Lauantaina kun laitan ruokaa. CSI Miamia ja sitä punatukkaista bossia katsoessa :P. Treenistä tullessa leveä hymy naamalla. Nukahtaminen puhtaisiin lakanoihin. Isoa kahvikuppia hörppiessä kahvilassa.

Tuskin kykenen olemaan onnellinen ennen kuin menetän poikuuteni.

t. 25-vuotias mies

Olen samaan aikaan vähän sekä onnellinen, että surullinen.

Onnellinen siitä, mitä elämässäni on ja surullinen siitä, että erään läheisen ihmisen elämä kulkee vääjäämättä kohti päätepistettä.

Onnellinen siitä, että lapset ovat terveitä, onnelinen siitä, että edessä on viikonloppu, onnellinen siitä, että naisellanikin on vapaa viikonloppu, onnellinen siitä, että pääsen metsään sieniretkelle, kalastamaan jne...

Onnellisuus tulee mun mielestä ihan tavallisista arkisista asioista, perheestä ja hyvistä ystävistä.

tiedän, että voin koska tahansa saada hyvää ruokaa, seuraa, seksiä, ym. ja tehdä mukavia asioita, kuten työskennellä, harrastaa, tavata kavereita, matkustaa jne. Lyhyesti: voin vapaasti toteuttaa itseäni kenenkään sitä estämättä. Ainoa asia, joka rajoittaa vapauttani, on rahan puute!

jokaisesta hengenvedosta, mikä on takana. Jokaisesta hengenvedosta, mikä on vielä edessä. Olen onnellinen jokaisesta hetkestä, mitä saan viettää tässä maailmassa. Jokaisesta hetkestä, mitä olen jo viettänyt, vaikka monia epämiellyttäviäkin joukkoon mahtuu. Olen onnellinen terveistä ja toimivista aisteista, mitkä olen syntymälahjana mukaan saanut. Olen onnellinen monesta muustakin lahjasta, mitkä on mulle syntymän mukana tullut. Olen onnellinen siitä, että olen oppinut käyttämäänkin joitakin niistä vähäsen. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että tarvitsen hyvin vähän ollakseen onnellinen. Olemassaolo sellaisena kuin olen, on enemmän kuin tarpeeksi...