Täytyy taas ottaa esille tämä joidenkin mielestä ihmeellinen asia.Kun Nainen on Miestä 15v vanhempi.Olen 33v mies ja avovaimoni on 48v.Olemme olleet onnellisesti yhdessä kohta 4 vuotta.Se on kyllä jännä juttu että tämä ikäeromme tuntuu haittaavan enemmän muita ihmisiä,kuin meitä itseämme.Toisaalta se on myös hyvin huvittavaa,mutta samalla myös surullista.
Huomaa kyllä ketä ne tosi ystävät ovat,jotka ovat yhteyksissä,kun taas toiset ovat hävinneet kummallisesti johonkin.Aivan kuin meissä olisi jokin tappavan tarttuva tauti.No pääasia on että itse tiedämme mitä teemme,ja olemme onnellisia ihan varmasti.
Sitä onneamme ei kukaan voi viedä meiltä pois.
Huomaa kyllä ketä ne tosi ystävät ovat,jotka ovat yhteyksissä,kun taas toiset ovat hävinneet kummallisesti johonkin.Aivan kuin meissä olisi jokin tappavan tarttuva tauti.No pääasia on että itse tiedämme mitä teemme,ja olemme onnellisia ihan varmasti.
Sitä onneamme ei kukaan voi viedä meiltä pois.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kukaan viedä ja en itsekään ymmärrä, miksi sitä katsotaan karsaasti, jos ikäero on noin päin. Sitä voi olla niin läheinen henkisesti eri-ikäisen kanssa, ettei mitään rajaa. Miksei rakkauskin onnistuisi silloin?
Rakastakaa vaan edelleen toisianne.
Kaiken synkkyyden keskellä oli mahtavaa lukea kirjoituksesi. 30 vuotta karmeassa suhteessa kärvistelleenä toivon sydämestäni teille parhainta mahdollista onnea. Älkää välittäkö pikkusielujen arvostelusta. Taitavat olla kateellisia.
kyllä se niin on että ikä on numeroita..rakkaani on lähes sinun ikäisesi ja minä lähes avovaimosi ikäinen:)kaipa se niin vaan on että kun rakastuu, niin ei siinä ehdi tollasia pikkuasioita kuin ikää mietiskellä:)
minä 39 ja mieheni 25, yhdessä olemme olleet kohta kaksi vuotta. Intohimoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta riittää ja ikäero ei ole osa arkeamme vaikka kumpikin sen tiedostaa. Osa ystävistämme hyväksyy suhteen toiset eivät ja ompa niitäkin molempien ystävissä jotka ovat sanoneet, että heillekin kelpaisi nuorempi/vanhempi kumppani, eihän tässä lopulta olla kuin mies ja nainen jotka ovat sen toisen puoliskonsa löytäneet.
Nautitaan niin kauan kuin onnea suodaan, lopulta jää ainakin muistot jostain ainutkertaisesta joka on kohdalle osunut.
kun mies ottaa itselleen hedelmöityskyvyttömän naisen varsinkin vielä kolmekymppisenä. Mieli perheen perustamisen kun voi muuttua vielä monta kertaa vaikkei sitä nyt ei ehkä haluaisikaan.
Vähän luonnotonta, ennenhän tuo olisi ollut tosi kummallista, kyllä se nykyään jotenkin menee.
Jokainen tehköön mun puolesta mitä haluaa, ei se ainakaan minua haittaa.
siltikin,kun näin 20 v parisuhteessa eläneenä tiedän miten ihmisen ikä rupeaa vaikuttamaan ihan kaikkeen arjessa.Toki sit seki että etkö halua lapsia parisuhteesee..eihän sitä tietty kaikkien niitä lapsii tartte hankkiakkaan.Kyl tommonen toimii kun rakkautta riittää.Toivottavasti sittenkin vielä rakastatte kun sulla 50 villitys ja toinen eläkkeellä....
Ympäristö nyt voi kartella tai tuomita tai olla pitämättä toisen siipasta, vaikka pari olisi saman ikäisiäkin. Ja pitäähän sitä parin osapuolilla olla omiakin ystäviä, sekin pitää liiton kunnossa kun joka paikassa ei tarvitse olla kuin paita ja perse. Kateus on kamalaa sekin - 15 vuotta ikäeroa toisin päin ei olisi ikäero eikä mikään. Kumppanin hankkii jokainen kuitenkin viime kädessä ITSE ITSELLEEN, ei kavereille.
Miksi itse olet rakastunut itseäsi noin paljon vanhempaan naiseen? Minua kiinnostaa se, koska olen miestäni 6 vuotta vanhempi ja se kyllä tuntuu ja näkyy suhteessa siten, että elämme eri vaiheita sisäisesti/henkisesti. Voisi myös ajatella, että ymmärrämme asioita eri tavalla, vaikka mm. musiikilliset intressit ovatkin yhteiset! Mitä seksiin tulee, en usko myyttiin, että nuorempi mies olisi jaksavampi tai pystyvämpi - kysymys on kokonaisuudesta! Välillä tunnen, että mieheni on ikäloppu!!
Huomasin vasta, että en ole varma, kumpi teistä asiasta kirjoitti!
Minulla ja miehelläni on ikäeroa 12 vuotta ja minä siis se vanhempi osapuoli. Olemme todella onnellisia yhdessä.
Totta on, että ikäero on joillekin ongelma. Todelliset ystävät ovat tosiaan karsiutuneet ja jäljellä ovat ne, joiden arvot eivät ole niin pinnallisia. Toisaalta hyvä näin, koska on oppinut ne todelliset lähimmäiset. Joskus ihmiset sanovat ajattelematta asioita jotka saattavat sattua pitkään. Muistan erään kerran kun sanoin tädilleni että olen todella rakastunut ja hän vain nauroi ja sanoi: ai että siihen hahahahaha nuoreen mieheen, kuulehan sydämesi hän vielä rikkoo ja pahasti. No, tästä seurasi sitten keskustelua mieheni kanssa että aikooko hän rikkoa sydämeni. No ei tietenkään aio, mutta täti ei ole seurana kiinnostanut enää.
Kun aloimme seurustella, hain ystäviltämme näkemystä, onko todella suuren ikäeron kanssa eläminen mahdollista. Vastaukset jakautuivat lähes tasan. Puolet sanoi että turha yrittää, pieleen menee. Puolet sanoi että jos tuntuu, niin anna palaa. No arvaahan sen tästä kenet valikoituu ystäviksi...
Hienoa että tämäkin asia on saanut keskustelua aikaan.Veikkaan että tässäkin maassa on paljon sellaisia ihmisiä jotka elävät tällaisessa suhteessa,nainen vanhempi miestään ja vielä ihan omasta tahdostaan,ja onnellisesti.
Mies 33 Avovaimo 48 ja silti onnelliset yhdessä.