Selaillessani hellari palstaa ateistit olivat homoja ja saatanoita ja muuta kuuonaa. Mistäköhän se johtuu? Etteivät vaan yrittäisi vanhan aikaisesti syyttää muita siitä mitä itse ovat? Tulipa kirjoitettua samasta asiasta aamulla jo tohon alemmas, mut tais siitä tulla vähän turhan pitkä jaarittelu uskisten kaksinaamaisuudesta ja siitä, että hakeutuvatko tietynlaisen perimän saaneet ihmiset automaattisesti usknnon piiriin?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000029242209
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000029242209
Vastaukset 43
Vanhimmat
pitää vastuullisena perimästään?
Jos joku perii kulttuurillisen ja geneettisen alttiuden tulla uskikseksi, joka näkee piruja kaikkialla, niin tuleeko sellaista syyllistää siitä vai yrittää eheyttää kohti terveempää suhtautumista kanssalajikumppaneitaan kohtaan.
Aivan, mutta kun potilas tuntee olevansa aivan terve ja asia johon hän uskoo on oikein lailla suojeltua sanoisinko nyt vaikka kohteliaasti harhaa niin mitäs teet?
Mielestäni psykoottisesti hihhulia ei voi pitää vastuullisena tekemisistään, vaan lääkärineuvoston yksimielisen päätöksen jälkeen hänet voisi sulkea mielisairaalaan vaikka loppuiäkseen, ellei merkkejä todelliseen maailmaan toipumisesta enää löydy.
En nyt tarkoita kadulla tai netissä saarnaamista, vaan ihan oikeaa aktivismia, jonka tavoitteena on toisten ihmisten itsemääräämisoikeuden rajoittaminen.
Oho, nyt taisi tulla sellaista tekstiä, etteivät tämän ateistipalstan uskikset ymmärrä sitä ikinä.
niin minusta näitä viattomia luontokappaleita ei tulisi syyllistää, mutta syyllistäisinkö sitten itseni siitä, jos kuitenkin olisin geneettisesti ja kulttuurillisesti altis syyllistämään heitä.
olen aivopeseytynyt kulttuurillisesti suvaitsevuuteen ja tahtoon pyrkiä ymmärtämään vastapuolta. Kysymys on siis lähinnä siitä, mitä tahtoo, joka taas on oman kulttuuritaustan sanelemaa.
Omasta mielestäni piruja näkevä uskovainen on tavallaan unessa, ja uskovaisen näkökulmasta minä olen unessa ja hän taas tiedostava yksilö.
Kumpikin uskoo omaan maailmankuvaansa, ja toimii sen mukaisesti. Tässä tilanteessa voidaan vain yrittää tunnustella omia tuntemuksiamme, ja päätyä sellaiseen kompromissiin, missä molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Oma tuntemukseni on se, että uskis on unessa ja saakin olla. Joku fundamentalisti näkee, että minä olen unessa ja minut pitää herättää.
Kertomalla toisillemme tuntemuksiamme rehellisesti voimme vaikuttaa toistemme unen tasoon.
kohtelias. Joku sanoi, että tämä maailma olisi aivan toinen paikka elää ja olla, jos ihmiset olisivat vain pikkuriikkisenkin ystävällisempiä toisiaan kohtaan.
on tullut kovin monimutkaista orgaanisille koneille, kun siinä on hereilläoloja ja valveillaoloja sekä hyviä ja pahoja unia ja herättelyitä.
Saattaisin harrastaa maailmanparannusta, jos tietäisin, miten maailmaa parannetaan, mutta tavallisesti joudun tyytymään siihen lohdutukseen, minkä vakuuttuneisuuteni unien ja valveiden tilapäisyydestä tuo tullessaan.
Mutta muinainen kummitus nostaa päätään aina vaan. Fundamentalismi ei ole herkkua varsinkaan silloin, kun muinaista tiukkaa koraanin tulkintaa aletaan harrastamaan ateistien kanssa. Ateistilta kun lähtee henki jos ei käänny muslimiksi. Toivon vaan, että se päivä ei koita ja nää euroopassa vellovat kaikenlaiset uskovais massat tulis järkiinsä ja huomaisivat, että uskovat vanhaan satuun.
ei maailmaa tarvitse parantaa, vaan itseään, maailma pelastuu siinä sivussa :D.
Valitettavasti moni uskiskin joutuu tyytymään siihen mainitsemaasi vakuuttuneisuuteensa.
Itse uskoisin olevani samalla tavalla vakuuttunut asioiden tilasta kuin sinäkin.
Mutta olen monissa asioissa vakuuttunut myös siitä, että olen unessa, mitä tulee tietoisuuteeni omasta itsestäni, jotka eivät liity millään tavalla uskontoon, vaan omaan persoonallisuuteeni ja motiiveihini toimia, miten milloin toiminkin.
sellainen maailma on selkeästi parempi subjektiivisesta näkökulmastani katsoen, missä ateisti saa pitää henkensä, kuin sellainen, missä ateisti ei saa pitää henkeänsä.
Nämä muslimit ja sen sellaiset ovat vielä niin erityisen sikiäviä, ettei ateisti jaksa kilpailla heidän kanssaan, mutta onko mitään keinoa, jolla heidät saisi edes lisääntymään hillitymmin, jos ei muu järkiinnytys tule kysymykseen.
omat motiivini ovat perin hämäriä, ja myös ulkomaailma on hämärä, koska se on vain aistieni ja muun olemukseni "näkemystä" ties mistä, vaikkei kuitenkaan sikäli päin honkia, että ilmeisesti olen pysynyt elossa havaintojeni avulla.
Motiiveistani yms. olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että ohjelmistossani käy jälkeläisteni varjelu tärkeydessä yli kaiken muun, ja sen tahdon olen perinyt jostakin kaukaa, eikä minulla ole edes illuusiota mistään valinnanvapaudesta tässä.
Mä otaksun, että mitään keinoa ei tule lisääntymisen estämiseksi löytymään. Toisaalta muslimit ei oikein taida PR hommia kun on seurannut niiden tutustumis hommia länsimaiseen vapauteen. No saattaahan joku oikeisto aalto nostaa päätää jos muslimien tutustumis harrastuksia liikaa peitellään ja hyssytellään. Uuutisissa ranskan pressa vastusttaa turkin liittämistä eu:hun ja aikoiko se palauttaa jotain ulkomaalaisia koti maihinsa. Turkkin eu jäsenyys saattaisi tuoda aika mielenkiintoisen tilanteen eurooppaan kun jo lähitulevaisuudessä muslimeilla olisi yli puolet äänivallasta. En tosin jaksa kuitenkaan uskoa, että fundamentalistisin suuntaus saisi ylivaltaa ainakaan lähitulevaisuudessa. Taitaa paikallinen materialismi ja kaupallinen musavideo/elokuva kulttuuri olla ainakin jossain tapauksessa myrkkyä tiukkapipoisimmalle uskolle. Se ainakin ositain puree nuorisoon, tosin ei tietenkään kaikkiin.
minä tarkoitin siinä unessa olemisessa.
unissakävellen ihmiset pilkkaavat täällä toistensa maailmankuvia syystä tai toisesta, mistä eivät itsekään ole tietoisia.
mitä tarkoitat, minä näen sellaista unta kuin näen.
aikana, kun ei tiedetty, mitä uni on, riitti vaimon pettämisen todistusaineistoksi miehen uni.
Onko ihminen sitä vähemmän tietoinen motiiveistaan, mitä enemmän hän luulee olevansa tietoinen?
lähinnä sillä tavalla, että sitä päivätorkkujaa voisi herätellä tyyliin, "uskiskulta uskiskulta, herää jo, herää jo"...
Älähän nyt tulkitse minua ateistivihamielisenä opportunistina.
en ymmärrä kysymystä.
Yritän lähettää tätä nyt neljännen kerran..
meneekö
Onko ihmisellä mitään mahdollisuutta tietää ylipäänsä motiiveistaan?
vaan olen sydämmessäni samaa mieltä tuosta herätystyylistä, joka ei kylläkään ole yleinen tällä palstalla.
Elikkäs
"Onko ihminen sitä vähemmän tietoinen motiiveistaan, mitä enemmän hän luulee olevansa tietoinen?"
Niin, miksi minä haluan olla pilkkaamatta uskista, vaikka oikeasti tekisi niin kovasti mieli herjata, kun lukee märimpiä uskiksen päiväunelmia helvetissä kärvistyvästä ateistista.
En tiedä.
Minusta pilkan kohteena ei ole koskaan hauskaa, enkä halua itsekään tehdä ketään naurunalaiseksi.
Miksi? Enpä tuota tiedä. Nyt kun tiedostan, että motiivini ovat noin yksinkertaiset, niin olenko nyt vähemmän tietoinen motiiveistani.
No, olen tietoinen motiiveistani. Ovatko ne todelliset motiivit, niin mistäs sen tietää.
koska luulin jo, että olen aiheuttanut pahennusta kotiluolassani.
tosielämässä aivan hyvin toimeen uskistenkin kanssa, pilkkaamatta toistemme ajatuksia.
Täällä netissä tapahtuu, että viestini joskus tulkitaan pilkaksi, vaikken olisi niin tarkoittanutkaan.
En oikein osaa itse arvioida, minkä vaikutelman jokin lyhyt tekstinpätkäni antaa lukijalle X.
että sinulla on luontainen sosiaalinen lahjakkuus puhua aroistakin asioista loukkaamatta ketään.
Tekstistäsi päätellen.
Huomaan, että lässytin edelliseen ketjuun ihan turhaan sinulle. Taidat ajatella aika samalla tavalla nimittäin ...
Tykkään tyylistäsi!
Mielikuvat ovat olennaisempia kuin totuus, mitä tulee käsityksiin ja valintoihin. Totuudesta meillä tuskin on varmuutta koskaan. Ja vaikka olisi, se vääristyisi siinä silmänräpäyksessä, kun siitä puhuu. Toisen käden tietoa, nimittäin, ja kieli rajoitteineen ja syntyhistorioineen manipuloi tiedonvälitystä. Myös yhden pään sisällä. :)
:D :D
Dialogi, joka näiltä paikkein alkoi, oli minusta varsin viihdyttävää luettavaa. Kiitos! Nauroin muutamat kunnon naurut myös.
Käsittääkseni uskovaisen ihmisen arvomaailma lähtee liikkeelle siitä perusoletuksesta, että jumala (mikä tahansa niistä) on kaikki arvot koossa pitävä väliaine. Jos jumala lakkaa, lakkaa moraali, voisi joku sanoa edellisen perusteella.
Jotkin kiihkouskovaiset saattavat tämän takia pitää ateistia täysin moraalittomana, psykopaattisena olentona eivätkä voi käsittää sitä, että ateistillakin on etiikka ja arvoja mutta ne vain rakentuvat muille asioille.
Moni uskovainen on vain nähtävästikin sokea sille seikalle, että moraalin ei ole pakko rakentua jonkun määrätyn uskontokunnan ympärille. Esimerkiksi monet kristityt pitävät vaikka Hinduja täysin moraalittomina. Miksi vain kristitty kykenisi olemaan moraalinen.
Niin. Tai Juutalainen. Tai Mormoni. Tai vaikka ateisti.
Sekä uskonnon vahvuutena että heikkoutena on se, että arvoja ei voi eikä tarvitse kyseenalaistaa. Tämä tuonee elämään jonkinlaista varmuutta. Mutta pyhään kirjaan sidotut arvot ovat jäykkiä, mukautumattomia. Raamatun käyttäytymissäännöt ovat samanlaiset kuin kaksituhatta vuotta sitten, vaikka maailma on muuttunut tyystin toisenlaiseksi. Tämä estää todellisen arvokeskustelun koska uskonto pysyy asemissaan eikä evolvoidu maailman "tarpeisiin", mikäli tällaista sanaa nyt voitaneen käyttää.
... minusta on se, rakentuvatko uskiksen "etiikka ja arvot" todella muille asioille kuin ateistin. Uskovainen uskoo määritelmänsä mukaisesti. Luultavasti myös siihen, että hänen arvonsa perustuvat hänen uskoonsa tai sen kohteeseen. Mutta eikö tuo tule vastaan lähinnä keskusteluissa? Uskiksen toiminnan perusteet/motiivit tavallisessa elämässä eivät välttämättä leimallisesti eroa kenenkään muunkaan perusteista/motiiveista, kuin joissain erityistapauksissa (Daavidin oksan tapauksessa esimerkiksi).
Arvojen merkitys kai on kuitenkin nimenomaan siinä, miten toimimme - tai millä perustein ja motiivein. Eivätkö todelliset arvot käy juuri niissä ilmi ja tule testatuiksi?
Ihan hyvä ajatus ja todennäköisesti oikea. Me olemme kaikki ihmisiä ja käyttäydymme samansuuntaisesti ainakin pääpiirteittäin.
Tarkennan vielä, etten puhunut kaikista uskovaisista vaan ainoastaan joistakin erityistapauksista.
Arvojen toteuttaminen uskonnollisten käskyjen mukaan muuttuu kyseenalaiseksi silloin, kun tehdään jotakin, minkä osa ihmisistä "arkijärjellään" käsittää vääräksi, esimerkiksi ihmisruumiin silpomista tms.
Motiiveista vielä sen verran, että onko niillä väliä, jos lopputulos on oikea ja haluttu? Mielenkiintoinen kysymys sekin.
>> Motiiveista vielä sen verran, että onko niillä väliä, jos lopputulos on oikea ja haluttu?
Mutta onko sillä laajemmassa mittakaavassa mitään merkitystä, jos "hyvä" (ällöttää käyttää rajattuja, sokeita termejä) kuitenkin toteutuu? Ja miksi?
Ja yksilön kannalta: Miksi sillä on merkitystä?
... ihan totta kysymys vai kenties ovelasti muotoiltu väittämä?
Mites muka "hyvä" on rajattu?
Jos jonkin tapahtuneen eettisyyttä tai moraalista oikeutusta aletaan arvioida, pitäisi ensin valita perspektiivi, josta käsin asiaa arvioidaan. Mikä olisi mainitsemasi laajempi mittakaava? Se mikä on "hyvää" on yhtä suhteellista kuin liike.
Ai miksi motiiveilla on merkitystä tekijälle itselleen? Aloitanpa vaikka lainaamalla tällä palstalla kovasti kuumaksi käynyttä kirjaa: "... iloista antajaa Jumala rakastaa."
En minä mikään uskis ole, enkä siksi aloittanut noin. Se vain tuntui vastustamattoman herkulliselta ... Ja mitä tarkoitan tuolla (tässä taas lisää Raamatun tulkintaa, olkaa hyvä :p), on jotain sellaista, että jotkin motiivit saavat tekijässä aikaan tyydytystä ja rakentavat hänen käsitystään itsestään siten, että hänen on helpompi hyväksyä itsensä. Itse asiassa tällainen ilmiö yleensä säteilee positiivisella tavalla myös ympäristöön. Vastaavasti jotkin motiivit toimivat juuri päinvastoin.
Tiän, oon jauhanut tästä sen verran että moni varmaan kyllästyy lukemaan mutta eipä tuo minun vikani ole (kukaan ei pakota lukemaan wanhoja 8D)
>> rakentuvatko uskiksen "etiikka ja arvot" todella muille asioille kuin ateistin
Minä kun olen tällä palstalla tuore tapaus, en tiennyt W:ksi.
Innostuitpa sitten kuitenkin itsekin ... ;)
Kommentiksi sanoisin, että vaikuttaa todellakin siltä, että olet saanut harjoitusta asian muotoilussa. Vaikea on hetsillään löytää aukkoja tai puutteita. Varsin selkeästi siis ilmaistu.
Ja oikein hyvä, että lisäsit myös viimeisen kappaleen, jotta (hieman lapsekas) puolin ja toisin syyttely ei alkaisi TUOSTA viestistä.
Itse sanoin tavallaan saman, paljon suppeammin vain, ja kysymyksen muotoon naamioiden ... Siis samoilla linjoilla olen, pantsu!
on kyllä monien julistajien pääkopassa, kuten täälläkin voi huomata. Ja silmiinpistävää on juuri tuo hellarien homottelu ja homofobia...taitaa olla heijastusta omista demoneista, haluista ja sisäisistä epävarmuuden tunteista ulkomaailmaan ja sieltä takaisin.
Omaa itseä ei kyetä tunnustamaan itselleen.
Mielenkiintoista on myös tämä homofobia: luettaessa raamattua (tai uutta testamenttia, en nyt jaksa muistaa, sori) ei käsittääkseni homoseksuaalisuutta mainita kuin pari kertaa, ja silloinkin tämä olisi ilmeisesti käännettävissä "miesprostituoiduksi" tai vastaavaksi.
Uskonnolliset ihmiset liittävät (joskus) homouden automaattisesti päämäärättömään irstailuun, ikään kuin homoseksuaaliset ihmiset olisivat muka jotenkin "hekumallisempia" kuin heteroseksuaaliset. Kummaa.
Umpparia paremmin, miten tuo käännösjuttu tässä asiassa on? Ettäkö nuo "miehimykset" sun muut joka yhteydessä saattaisivat viitata nimenomaan prostituutioon?
Kyllä Paavali muuten muisti tässä suhteessa myös naisia. No, enpäs minäkään nyt muista, mistä hänen kirjeestään tuo löytyy ...
Joo, tämä on se kohta: Room. 1:26-27.
"Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naisenpuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen: samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen paikan, mikä saada piti."
Mitä kaikkea Paavali nyt sitten on tarkoittanutkaan ja miten alkulähde tässä kohden voidaan kääntää, en tiedä. Mutta oman aikansa tiukkapipo saattoi P. olla. Ja hänen oppilapsiaan (oikeine tai väärine tulkintoineen) on yhä paljon, kutes tiedämme ...