Päädyimme asumuseroon muutama kuukausi sitten; suhde ei tuntunut enää toimivan, olin miehelle itsestää selvyys ja "turvapaikka", jossa pystyi välttämään koko aikaisesti vaanivan alkoholin kirouksen!
Tältä ainakin minusta tuntui.
Eronkin aikana olemme pitäneet yhteyttä, mutta olen huomannut, että alkoholi kuuluu isona osana hänen elämäänsä.
Eilen päätimme koittaa yhteistä illanviettoa, oli sovittu, että saunan yhteydessä juomme korkeintaan muutaman oluen. Tyhmä kun olin uskoin tähän tai oikeammin kain toivon todella, että hän pystyisi näyttämään minulle, ettei tarvitse viinaa seurassani.
No, taidan olla tosi tylsää seuraa eikä hän ilmeisesti loppujern lopuksi kaivannutkaan seuraani niin kovin kuin oli antanut ymmärtää, koska yllätys yllätys, hänellä oli piilopullo jemmassa josta otettiin hömssyjä aika ajoin ja suuria kulauksia kerrallaan!
Alta aikayksikön mies sitten olikin jo siinä kunnossa ettei oikein puhekaan enää luistanut ja edelleen hän ei myönnä kysesistä piilopulloaaan, minkä minäkin sitten oli jo nähnyt!
En nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin "karata" kotiin ja jätin miehen yksinään jatkamaan iltaansa.
Olo oli ja on edelleenkin todella surkea ja kettumainen fiilis ylipäätänsä.
Tunnen itseni petetyksi, mutta mikä mielestäni on vielä kummallisempaa koen että petin tavallaan myös miestäni, koska oli luvannut viettää kyseisen illan hänen kanssaan...
Miten ihmeessä selviän näistä syyllisyyden tunteista joista kärsin?
Jos sanon, että se on nyt todellakin lopullisesti loppu, pelkään, että viina vie miehen kokonaan ja syy on minun, koska muutin pois yhteisestä kodistamme ja jätin hänet yksin "herra viinan" orjaksi!
Jos hänelle sattuu jotain pahempaa, voinko koskaan katsoa itseäni enää peiliin ajattelematta, että syy oli minun?
Mutta siltä nyt vain tuntuu, että näinkään en voi jatkaa, En voi alkaa aikuista ihmistä vahtimaan/hoitamaan kuin lasta...
Löytyykö muita saman kokeneita?
Tältä ainakin minusta tuntui.
Eronkin aikana olemme pitäneet yhteyttä, mutta olen huomannut, että alkoholi kuuluu isona osana hänen elämäänsä.
Eilen päätimme koittaa yhteistä illanviettoa, oli sovittu, että saunan yhteydessä juomme korkeintaan muutaman oluen. Tyhmä kun olin uskoin tähän tai oikeammin kain toivon todella, että hän pystyisi näyttämään minulle, ettei tarvitse viinaa seurassani.
No, taidan olla tosi tylsää seuraa eikä hän ilmeisesti loppujern lopuksi kaivannutkaan seuraani niin kovin kuin oli antanut ymmärtää, koska yllätys yllätys, hänellä oli piilopullo jemmassa josta otettiin hömssyjä aika ajoin ja suuria kulauksia kerrallaan!
Alta aikayksikön mies sitten olikin jo siinä kunnossa ettei oikein puhekaan enää luistanut ja edelleen hän ei myönnä kysesistä piilopulloaaan, minkä minäkin sitten oli jo nähnyt!
En nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin "karata" kotiin ja jätin miehen yksinään jatkamaan iltaansa.
Olo oli ja on edelleenkin todella surkea ja kettumainen fiilis ylipäätänsä.
Tunnen itseni petetyksi, mutta mikä mielestäni on vielä kummallisempaa koen että petin tavallaan myös miestäni, koska oli luvannut viettää kyseisen illan hänen kanssaan...
Miten ihmeessä selviän näistä syyllisyyden tunteista joista kärsin?
Jos sanon, että se on nyt todellakin lopullisesti loppu, pelkään, että viina vie miehen kokonaan ja syy on minun, koska muutin pois yhteisestä kodistamme ja jätin hänet yksin "herra viinan" orjaksi!
Jos hänelle sattuu jotain pahempaa, voinko koskaan katsoa itseäni enää peiliin ajattelematta, että syy oli minun?
Mutta siltä nyt vain tuntuu, että näinkään en voi jatkaa, En voi alkaa aikuista ihmistä vahtimaan/hoitamaan kuin lasta...
Löytyykö muita saman kokeneita?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miehesi juo, jos olette yhdessä. Miehesi juo, jos ette ole yhdessä. Miehesi juo, kun olette saman katon alla. Miehesi juo, kun ette ole saman katon alla. Se on miehesi valinta, etkä sinä siihen voi vaikuttaa, vaikka olisitte kylki kyljessä vuorokaudet ympäri, ethän? Eikös se miehesi juonut yhtä lailla, vaikka asuitte samassa huushollissa? Et silloinkaan pystynyt rajoittamaan hänen juomistaan, ethän? Nyt vapautat itsesi vastuusta, koska sinulla ei tähän asiaan ole myöskään valtaa!
Älä ikinä enää sorru siihen, että syytät itseäsi. Mieshän tässä juo, ja ongelmat johtuva siitä. Eikös hän nytkin ollut se, joka ensin petti teidän yhteisen sopimuksen ottaa saunan jälkeen vain muutama olut. Älä myöskään uskottele itsellesi, että juoppo pystyy tällaisista sopimuksista pitämään kiinni. Ei vaan pysty.
Sinä et voi tehdä mitään sellaista, että mies voisi syyttää juomisestaan sinua. Kyllä ukko itse viinan kurkkuunsa kaataa.
Ota todellakin etäisyyttä miehestä, nyt kun olet jo päässyt asumuseron asteelle. Roikkumalla suhteessa edes toisella kädellä annat miehelle hyväksyntäsi ja luvan jatkaa dokaamistaan. Lopullinen ero on ainoa järkevä vaihtoehto, koska kokemuksesta tiedän, ettei se juominen lopu vaikka erolla uhkailisi. Jos sitten eron jälkeen juo itsensä hengiltä, sekin on miehen oma valinta.
samaa kuin edelliset: SE EI OLE SINUN SYYTÄSI. Ja sinä ET VOI sille mitään. Kukaan ei voi päättää toisen puolesta juoda tai olla juomatta. Jokainen päättää itse.
Alkoholistille on erittäin tyypillistä syyllistää lähipiiri juomisesta - syy löytyy aina (mukamas) jostain muualta kuin heistä itsestään. Jos olisit jäänyt, hän olisi syyttänyt sitä juomisensa syyksi. Kun lähdit, hän sanoo sitä syyksi. Jos et olisi mennyt ollenkaan, olisi sekin ollut "pätevä" syy ostaa kossupullo.... ja sanon tämän 20 vuoden kokemuksella.
Hei alkoholismi on sairaus .. ja se sairastuttaa kaikki ympärilläkin olevat.
Uskoin itsekkin joskus voivani raitistuttaa välittämällä ja kaatelemalla pulloja tyhjäksi.
Suosittelen, että menet al anon ryhmään... löydät kohtalotovereita ja saat vahvistusta päätöksellesi.
On auttanut myös minua.. Suosittelen !
aina ja kekkuloivat alastomina aina silloin.
Halusin lastenkotiin ja sitten pääsin sijaiskotiin.
No siellä joivat harvoin.
Kun pääsin jälkihoitoon, aloin olla sijaisperheen pojan kanssa, joka oli avoliitossa silloin ja heidän poikaa aikoinaan hoidin paljon, luulin, että hän lopettaa juomisen mun kanssa, mutta alettiinkin yhdessä juomaan, join kyllä heti kun pääsin yksin asumaan.
Aikoinaan sanoinkin sijaisperheelleni, että varmaan mustakin tulee juoppo, kun vanhempani olivat, isä kuoli viinaan, just kun piti sijaisperheeseen mun muuttaa!
Niin kävi, että yhdessä oltiin n. 3 vuotta ja mä löysin uuden ystävän, juopon taas ja mun miesdelattiin sitten heti!
Surullista, että niin paljon muuten hyviä/kivoja/sopivia miehiä on täysin alkon orjia. Mun sietokykyni raja menee tasan viinan kohdalla. Monta muuta "vikaa" voisin käsitellä, mutta viinaa en kestä (äiti juo; se riittää mulle tässä elämässsä alkoholisteista; se kiintiö on jo ylittynyt ajat sitten).
Surullista.
olen kokenut maan päällisen helvetin , alkoholisti mieheni kanssa! hän selvisi , kuin ihmeen kaupalla, kuolemasta! alkoholismi on sairaus joka sairastuttaa kaiken ympärillä olevan! älä syytä itseäsi! sinä et kaada viinoja juopon kurkkuun. hän kaataa ne itse! muista se, että alkoholisti on aina alkoholisti! aloita oma elämäsi, niin minäkin tein , sain eron ja nyt olen maailman onnellisin nainen! syyllisyyttä ei tarvitse kantaa! tsemppiä!
Kyllä kuulostaa tutulta, vaikka toiselle on niin helppo sanoa että älä syytä itseäsi niin sanoisin että helpommin sanottu kuin tehty.Meidänkin parisuhteen ongelmien suurin syy on viina.Nyt eroasia esillä ja mies sanonut moneen kertaan että sitten hän vasta ryyppääkin ja millään ei ole mitään väliä..lapsiakin yhteisiä meillä on.Silti tunnen syyllisyyttä jos hänelle jotain käy kun lähden.Useiden vuosien jälkeinen "ystävyys" tuntuu velvottavan vaikka eroaisikin.Millä tunteesta pääsee eroon, luulen että ainoastaan aika parantaa haavat.
mieti mitä on elämä juopon kaa! minä itse mietin asiaa monta ja monta kertaa! meillä oli kaunis rakkaus avioliitto, josta syntyi tytär, hän on jo aikuinen, onneksi! 20vuotta meni hyvin ja sitten alkoi se kuningas alkoholi joka hallitsi miestäni! vei mieheni! uhkailut ja pahoinpitelyt tulivat kuvaan! halusin vaan sitten oman elämän, aika parantaa haavat! ja viina vei rakkaani! ystäviä olemme silti!
Mäkin olen kerran joutunut lyöntien kohteeksi, kun viina oli loppu, enkä suostunut sitälisää hakemaan!
Onneksi selvisin "vain" muutamalla mustelmalla mutta henkiset traumat taisivat jäädä loppuiäksi...
Tapauksesta on jo lähes kaksi vuotta, eikä uusia tullut,MUTTA pelko jäi.
Ja se pelko nosti päätään taas edellis päivänä kun yritimme tätä yhteistäiltaa viettää.
Siinä kun ilmoitin lähteväni kotiini, alkuperäisistä suunnitelmista poiketen, hetken kävimielessä, ettämitäs jos hän nyt hermostuu... niin ei kuitenkaan onneksi käynyt.
Joku tossa aiemmin ihmetteli, että miksi kaikki hyvät miehet jäävät viinan koukkuun. Niinpä!
Oma exänikin on erittäin kiltti ja kultainen ihminen selvinpäin niin kauan kuin viinaa ei tee edes mieli. Mutta kun mieliteko iskee päälle, niin koko ihminen muuttuu samalla!!
on että nämä alkoholistit ovat selvinpäin hyviä ihmisiä, puhun omasta kokemuksestani! mut kun viina tulee kuvioihin, niin sitä ei voi sanoin kuvata! ei tiedä milloin tulee turpiin tai puukolla sisuskaluihin! niinpä katsoin itse parhaaksi, et tiemme eroavat! nyt saa yönsä nukkua
rauhassa ja lapsenlapset ovat iloni!
Mene aluksi miehesi kanssa AA-kokouksiin. Vaadi että hän jatkaa niissä käyntejä yksin. Aivan liian monet ovat päässet viinasta/huumeista eroon AAn/NAn avulla joten kukaan ei voi sanoa etteikö se toimisi.
Ellei hän itse halua viinasta eroon, sinä et todellakaan voi sitä tehdä hänen puolestaan. Tietenkään et koskaan sovi sauna-iltoja alkoholin kanssa, (oluesskin on alkoholia!! vedessä janojuomana EI ole mitään vikaa) ja pidät kotisi täysin viinattomana.
Siihenpä sinun tekemisesi rajoitautuvatkin. Loppu on hänestä itsestään kiinni.
tosin mukana ei ole ollut piilopulloa. Mies vaan päättää retkahtaa, sitten jos ei ilta muutenkaan seurassani innoista, painuu lähimpään baariin pätemään. Surkeata mutta totta. emme ole enään yhdessä, mutta kun hänellä hätä, ottaa yhteyttä, joko rahat loppu taikka seuraa ei löydy. tässä itse ollut monet kerrat itsesyytöksien kimpussa, mutta ei näinkään voi olla, jos sitten olen niin huono nainen että minua pitää jatkuvasti kännissä hakata ja haukkua, niin olkoon ilman, ja kuten mainitsin on ollut ilman minua jo kauan. jostakin kumman syystä aina vaan yrittää palata takaisin.
Kyse on kuitenkin jo yli 50 miehestä, taitanee olla kriisi tmv. en ole kyennyt aloittamaan uutta suhdetta, kun luuranko edelleenkin avaa kaapin oven...
toivon itselleni uuden elämän alkua. ja kunnon suomalaista miestä, joka ei puhu eikä pussaa, muttei myöskään hakkaa...
otan joskus 2 tai 4 olutta, oon kuulema miehen mielestä juoppo!
Ja hän itse saattaa ottaa jopa kaksi viikkoa joka helvetin ilta 4-6 olutta, varsinkin jouduttuaan 13v jälkeen työttömäksi!
Kun siitä sanon, niin häntä niin v......aa olla työttömänä, mutta minä en saisi ottaa ikinä!
Sit kun hän juo iltaisin, hän nukkuu kuorsaten nojatuolissa joskus montakin tuntia ja kun herää, huutaa eikös se ole nukkumaan menoaika, vaikka klo ei ehkä ole vielä 22 illalla!
Kaikkien pitäisi silloin tehdä juuri kuin hän haluaa!
No, onneksi ei ole vielä 17 v sisällä lyönyt tai satuttanut kuin sanoillaan, onhan sekin henkistä
kiusaamista/väkivaltaa! Pkele sentään, miten ne ukot saa muka määrätä aina!
Ja kun vastaan panen, sanoilla, siitähän se aina riita syntyy, sanoo, painu akka nukkumaaan jne!
Onks mun pakkoa kärsii tuollaista, vuosista toiseen?
No, ei tietenkään olisi...mut kun en haluaisi riitoja ja aina se sama: lasten takia kestetty, vaikka enää aikuinen lapsi kotosalla!
mä haluun pois! ja kun olen sen sanonut, mä poltan tän talon jne. uhkauksia....
juu, meilläkin yli 50v mies ja mäkin, ofcourse...
Että muakin ottaa pannuun....