Toivoisin, että joku joka tunnistaa itsensä tästä, vastaisi ja antaisi vastauksia. Ollaan eroamassa mieheni kanssa, koska yhteinen sävel on pahasti hukassa. Mies tunsi, ettei sittenkään ole valmis sitoutumaan vaan haluaa vielä mennä. Päätimme erota, koska minä puolestani haluaisin sitoutua ja asettua. Nyt, kun olemme keskustelleet, hän sanookin, että hän haluaa sitoutua.. Miehellä on aika huono itsetunto ja vaikeita suhteita takana. Johtuuko tämä nyt niiden jättämistä haavoista vai mistä, ettei uskalla päästää lähelleen? Haluaisin ymmärtää, koska tämä todella sattuu.. Tiedän, että ero on ainoa mahdollisuus. Kolmen vuoden aikana emme ole kyenneet lähentymään henkisesti. Häntä myös inhottaa läheisyys ja hellät sanat, vaikka tiedän, että hän rakastaa minua (sen kyllä kertoo).
Miehet
kertokaa!!
1203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
oo vähän silleen et ajan kanssa toista alkaa pitämään itsestäänselvytenä ja sen kuinka paljon toisesta välittää ymmärtää vasta sitten kun koko juttu on ns. katkolla. Viimekesänä meillä oli muijan kans pikkasen kriisinpoikasta kännissä, jopa siinä määrin että krapulan huuruisena aamuna ehdittiin jo kertaalleen kiljua toisillemme et se oli sit siinä.
Siinä sit kun olin ehtinyt muutaman minsan sulatella ajatusta siitä mitä olin juuri kuullut niin multa pääs niin sanotusti parku :-) Okei, oli siinä vähän aamukännillä / krapulaherkkyydelläkin tekemistä asian kanssa mut silti, kun aloin miettiin elämää ilman häntä ja sitä kaikkea hyvää mitä me ollaan koettu niin mä aloin tihrustaan ja tota ennen olin itkeny muistaakseni faijan hautajaisissa monta monta vuotta sitten.
Ehkä sillä vaan kesti hetken aikaa miettii elämäänsä ilman sua, me miehet ollaan pikkasen vaikeita tapauksia välillä.