Tarkoitukseni on nyt syventää edellisessä kirjoituksessani “mekanistinen naisluonto” kehittelemääni mekanistista (tai ystävällisemmin muotoiltuna “strukturalistista) teoriaa naisista. Keskeiset teesini ovat, että naisilla ei ole sisäsyntyisiä tunteita eikä moraalia, tai jos onkin niin olennaisesti rajoitetummassa mielessä kuin aikaisemmin on kuviteltu. Keskityn tässä kirjoituksessani luonnehtimaan naisen “moraalista” käyttäytymistä erään esimerkin valossa.
Kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani todennut tunteilla ei ole naisen käyttäytymisessä sellaista osaa kuin nämä mielellään ajattelevat. Ilmaisut “ottaa tunteeni huomioon”, “kuunnella sydämensä ääntä”, “huomioida naisen tarpeet” jne viittaavat naisen omaan käsitykseen tunteiden autenttisuudesta ja sisäsyntyisyydestä. Tämä on kuitenkin perustavaa laatua oleva virhe, sillä tunteet syntyvät tiettyjen naisten kesken jaettujen (intersubjektiivisten) uskomusten ja tilanteiden yhteisvaikutuksesta. Selvennän tätä näkemystäni (tositapahtumiin perustuvalla) esimerkillä:
Mies (jota kutsutaan alla X:ksi) poti masennusta, minkä vuoksi hän ei pystynyt kohtelemaan naista tämän haluamalla tavalla, jolloin nainen koki tulleensa laiminlyödyksi, ts. nainen “ei saanut ansaitsemaansa huomiota”. Niinpä nainen jätti miehen, jota oli siihen saakka pitänyt elämänsä rakkautena ja vuosikausia käyttäytynyt tämän uskomuksen edellyttävällä tavalla.
Miten tämä on selitettävissä? On syytä tähdentää, että kyseessä ei ollut mikään paatunut nainen, poikkeustapaus tms, vaan naista yleisesti pidettiin iloluontoinen, sosiaalisena, miellyttävänä, tunteellisena, toiset huomioonottavana jne ihmisenä, oikeastaan moni piti häntä suorastaan hyvän ihmisen ideaalityyppinä. Selitys naisen käyttäytymiselle ei löydykään hänen henkilökohtaisista ominaisuuksiin, vaan pikemminkin hänen naisuskomuksistaan sekä tilanne karakterisoivista uskomuksista. Kun nämä uskomukset paljastuvat, niin naisen käyttäytyminen paljastuu deterministiseksi. Yritän seuraavassa rekonstruoida naisen nais- ja tilanneuskomukset ja – arviot (näiden joukkoa kutsun jatkossa tilannekaavioksi): 1)nainen ansaitsee huomiota (naisuskomus), 2)hyvä poikaystävä antaa naisella huomiota, huono ei (tilanneuskomus)), 3)huono poikaystävä käyttäytyy huonosti (analyyttisesti tosi väite, naiselle) 4)naisen täytyy kunnioittaa itseään (naisuskomus), 5)itseään kunnioittava nainen ei pidä itsellään huonosti käyttäytyvää poikaystävää (naisuskomus). 6) X on naisen poikaystävä (tilannearvio) 7) X ei anna naiselle huomiota (tilannearvio). Näistä ehdoista seuraa kohdan 4 nojalla, että naisen täytyy jättää X, vaihtoehtoja ei ole mikäli nainen haluaa kunnioittaa itseään.
Naisen tilanneuskomukset karakterisoivat tilannetta sellaisena kuin nainen sen näkee. On tärkeää huomata, että tilanneuskomukset ovat täysin subjektiivisia, ja keinot niiden korjaamiseksi ovat hyvin rajoitettuja, sillä naisuskomuksiin sisältyy usein uskomus “naisella on oikeus tunteisiinsa” ja tämän kohdan nainen tuntee joutuvan epäilyksen alaiseksi mikäli hän muuttaa uskomuksiaan. Taustalla on tietysti naisen harhakäsitys itsestään tunteellisena olentona. Jos hänen tunteitaan muutetaan ulkoapäin, niin hän olentona muuttuu, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää torjua ulkopuoliset vaikutusyritykset. On myös huomattava, etteivät tilanne- ja naisuskomukset ole naisen itse muodostettavissa vaan ne ovat naisille yhteisiä. Tutkimuksemme kannalta keskeisintä kuitenkin on, että naisen toiminta on pääteltävissä naisen tilannekaavioista. On myös huomattava, että ainoa moraaliseksi tulkittava periaate on kohta 4 “naisen täytyy kunnioitaa itseään”. Tapauksen naisella ei esimerkin valossa ole muunlaista moraalia! Naisen moraali supistuu eräänlaisiksi naiseuden iskulauseiksi.
On tärkeää huomata, että se mitä nainen tuntee tai ajattelee ei millään muotoa seuraa hänestä itsestään, vaan tilanteesta jossa nainen käsittää olevansa. Esimerkin nainen käsitti olevansa parisuhteessa, jolloin hän ei enää pystynyt käsittämään tilannetta millään muulla tavoin. Hän ei esim. nähnyt olevansa tilanteessa sairaudesta kärsivän ihmisen kanssa. Tämä on mahdotonta, koska se vaatisi tilanteen näkemistä kahdella eri tavalla, mikä sotkisi naisen tilannekaavion, eikä nainen pystyisi enää toimimaan, koska tilannetta karakterisoivat ehdot eivät sallisi minkäänlaista toimintaa, tai sallisivat useammanlaisen toimintatavan riippuen aivan siitä mitkä ehdot nainen päättäisi hylätä. Koska tiettyjen ehtojen hylkäämisen arvioiminen vaatisi ajattelua ja moraalista pohdintaa, ja nainen ei pysty tähän, niin hänen täytyy kieltäytyä ottamasta tarkasteluun muita mahdollisia tilannekaavioita.
Esittelemäni tapaus on tietenkin vain yksi mahdollisuus monista. Jotta voisi luoda kattavan kuvan naisen “moraalista” ja toimintatavoista tulisi tarkastella lähemmin erilaisia mahdollisia tilanteita, joihin nainen voi joutua. Tilanne-ehtojen (tilannekaavion) tarkka määrittäminen vaatii eri naisellisten kategorioiden luonteen selvittämistä. Koulua, kotia, työpaikkaa, parisuhdetta (eri vaiheineen) karakterisoivat eri ehdot, jotka nekin riippuvat siitä mihin suhteessa naiseen tilanteessa olevat ovat. Asioita mutkistaa vielä eri naistyyppien olemassaolo. Joissakin tilanteissa niillä on merkitystä, useimmissa ei.
Kuten olen jo aikaisemmissa kirjoituksissani todennut tunteilla ei ole naisen käyttäytymisessä sellaista osaa kuin nämä mielellään ajattelevat. Ilmaisut “ottaa tunteeni huomioon”, “kuunnella sydämensä ääntä”, “huomioida naisen tarpeet” jne viittaavat naisen omaan käsitykseen tunteiden autenttisuudesta ja sisäsyntyisyydestä. Tämä on kuitenkin perustavaa laatua oleva virhe, sillä tunteet syntyvät tiettyjen naisten kesken jaettujen (intersubjektiivisten) uskomusten ja tilanteiden yhteisvaikutuksesta. Selvennän tätä näkemystäni (tositapahtumiin perustuvalla) esimerkillä:
Mies (jota kutsutaan alla X:ksi) poti masennusta, minkä vuoksi hän ei pystynyt kohtelemaan naista tämän haluamalla tavalla, jolloin nainen koki tulleensa laiminlyödyksi, ts. nainen “ei saanut ansaitsemaansa huomiota”. Niinpä nainen jätti miehen, jota oli siihen saakka pitänyt elämänsä rakkautena ja vuosikausia käyttäytynyt tämän uskomuksen edellyttävällä tavalla.
Miten tämä on selitettävissä? On syytä tähdentää, että kyseessä ei ollut mikään paatunut nainen, poikkeustapaus tms, vaan naista yleisesti pidettiin iloluontoinen, sosiaalisena, miellyttävänä, tunteellisena, toiset huomioonottavana jne ihmisenä, oikeastaan moni piti häntä suorastaan hyvän ihmisen ideaalityyppinä. Selitys naisen käyttäytymiselle ei löydykään hänen henkilökohtaisista ominaisuuksiin, vaan pikemminkin hänen naisuskomuksistaan sekä tilanne karakterisoivista uskomuksista. Kun nämä uskomukset paljastuvat, niin naisen käyttäytyminen paljastuu deterministiseksi. Yritän seuraavassa rekonstruoida naisen nais- ja tilanneuskomukset ja – arviot (näiden joukkoa kutsun jatkossa tilannekaavioksi): 1)nainen ansaitsee huomiota (naisuskomus), 2)hyvä poikaystävä antaa naisella huomiota, huono ei (tilanneuskomus)), 3)huono poikaystävä käyttäytyy huonosti (analyyttisesti tosi väite, naiselle) 4)naisen täytyy kunnioittaa itseään (naisuskomus), 5)itseään kunnioittava nainen ei pidä itsellään huonosti käyttäytyvää poikaystävää (naisuskomus). 6) X on naisen poikaystävä (tilannearvio) 7) X ei anna naiselle huomiota (tilannearvio). Näistä ehdoista seuraa kohdan 4 nojalla, että naisen täytyy jättää X, vaihtoehtoja ei ole mikäli nainen haluaa kunnioittaa itseään.
Naisen tilanneuskomukset karakterisoivat tilannetta sellaisena kuin nainen sen näkee. On tärkeää huomata, että tilanneuskomukset ovat täysin subjektiivisia, ja keinot niiden korjaamiseksi ovat hyvin rajoitettuja, sillä naisuskomuksiin sisältyy usein uskomus “naisella on oikeus tunteisiinsa” ja tämän kohdan nainen tuntee joutuvan epäilyksen alaiseksi mikäli hän muuttaa uskomuksiaan. Taustalla on tietysti naisen harhakäsitys itsestään tunteellisena olentona. Jos hänen tunteitaan muutetaan ulkoapäin, niin hän olentona muuttuu, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää torjua ulkopuoliset vaikutusyritykset. On myös huomattava, etteivät tilanne- ja naisuskomukset ole naisen itse muodostettavissa vaan ne ovat naisille yhteisiä. Tutkimuksemme kannalta keskeisintä kuitenkin on, että naisen toiminta on pääteltävissä naisen tilannekaavioista. On myös huomattava, että ainoa moraaliseksi tulkittava periaate on kohta 4 “naisen täytyy kunnioitaa itseään”. Tapauksen naisella ei esimerkin valossa ole muunlaista moraalia! Naisen moraali supistuu eräänlaisiksi naiseuden iskulauseiksi.
On tärkeää huomata, että se mitä nainen tuntee tai ajattelee ei millään muotoa seuraa hänestä itsestään, vaan tilanteesta jossa nainen käsittää olevansa. Esimerkin nainen käsitti olevansa parisuhteessa, jolloin hän ei enää pystynyt käsittämään tilannetta millään muulla tavoin. Hän ei esim. nähnyt olevansa tilanteessa sairaudesta kärsivän ihmisen kanssa. Tämä on mahdotonta, koska se vaatisi tilanteen näkemistä kahdella eri tavalla, mikä sotkisi naisen tilannekaavion, eikä nainen pystyisi enää toimimaan, koska tilannetta karakterisoivat ehdot eivät sallisi minkäänlaista toimintaa, tai sallisivat useammanlaisen toimintatavan riippuen aivan siitä mitkä ehdot nainen päättäisi hylätä. Koska tiettyjen ehtojen hylkäämisen arvioiminen vaatisi ajattelua ja moraalista pohdintaa, ja nainen ei pysty tähän, niin hänen täytyy kieltäytyä ottamasta tarkasteluun muita mahdollisia tilannekaavioita.
Esittelemäni tapaus on tietenkin vain yksi mahdollisuus monista. Jotta voisi luoda kattavan kuvan naisen “moraalista” ja toimintatavoista tulisi tarkastella lähemmin erilaisia mahdollisia tilanteita, joihin nainen voi joutua. Tilanne-ehtojen (tilannekaavion) tarkka määrittäminen vaatii eri naisellisten kategorioiden luonteen selvittämistä. Koulua, kotia, työpaikkaa, parisuhdetta (eri vaiheineen) karakterisoivat eri ehdot, jotka nekin riippuvat siitä mihin suhteessa naiseen tilanteessa olevat ovat. Asioita mutkistaa vielä eri naistyyppien olemassaolo. Joissakin tilanteissa niillä on merkitystä, useimmissa ei.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Haloo, kuuntele nyt ittees, en ihmettele, että jätti.Pohdiskele nyt ihan vaan keskenäs kaikkia juttuja niin hyvin menee. Seuraavakin varmaan kyllästyy ja aika nopeesti veikkaisin.
Minä tiedän millaista on asua miehen
kanssa joka sairasti masennusta.Ei se
ollut helppoo aina sai kytätä ottiko
lääkkeet,yksin ei voinut jättää kos-
ka saattoi viilellä ranteensa.Aina sai
huolehtia joka asiasta yksin,lapsista
ja heidän tarpeistaan ja siinä mies jo-
ka ei pystynyt toimimaan yksin elle jo-
ku perään katsonut.Meni monta vuotta
hukkaan omasta elämästä ja tarpeista
jatkuvista suljetulla osastolla juokse-
misessa kunnes en jaksanut,vaan erosin
hänestä.Lapset muuttuivat täysin se jäl-
keen heistä tuli iloisimpia ja myöntei-
sempiä monessa suhteessa.Eikö siinä jo
tunne nainenkin itsensä laiminlyödyksi?
Kuvaamassani tapaus ei ollut kyse noin vaikeasta masennuksesta, minkä varmaan pystyy rivien välistä lukemaankin (sillä eron syy oli se, että mies ei "ottanut naista huomioon", ei se, että nainen joutui uhrautumaan kohtuuttoman paljon). Tapauksen mies ei ollut mitenkään toimintakyvytön eikä hänestä tarvinnut huolehtia.
Jos tapauksen mies ei ollut toimintakyvytön ja hänestä ei tarvinnut huolehtia, niin ei se sitten mitenkään hirveen masentunut voinut olla. Oikeassa masennuksessa, kun tulee oikeasti lähes toimintakyvyttömäksi ja tarvitsee huolehtimista. Jos masentunut on toimintakykyinen, niin yleensä kaikki toiminta on vaan mekaanista ja pienenkin asian tekeminen vaatii hillittömän määrän ponnisteluja. Harvalla masennus menee kuitenkaan niin syväksi masennukseksi, että pitäisi suljetulle osastolle laittaa. Jokatapauksessa masentunut tarvitsee huolenpitoa ja hoivaa.
Se nyt sitten taitaa olla vähän yksilöllistä ja suhteesta riippuvaa, että mikä on kohtuuttoman paljon uhrautumista. Jollekin se voi olla sitä, että masentunut ei jaksa huomioida puolisoaan (todennäköisesti ero olisi tullut ilman masennustakin, jos suhde on noin löyhissä kantimissa) ja jollekin se on vasta sitä, että masentunut yrittää omalla masentuneisuudellaan saada kaikkia muita perheenjäseniä putoamaan siihen saamaan masentuneisuuden kuiluun imemällä kaikista energiat (edellä kirjoittaneen naisen tapauksessa taisi olla siitä kyse). Valitettavasti energiaimureita löytyy myös lievästi masentuneista ja jopa ei-masentuneista ihmisistä.
Ilmeisesti naisia tietämättömyys ei millään tavalla estä laukomasta idioottimaisia kommentteja. Ehkä kuitenkin luotan tässä(kin) asiassa enemmän lääkärin diagnoosiin.
No ilmeisesti tietämättömyys ei millään tavalla estä sinuakaan laukomasta idioottimaisia kommentteja, kuten tuota edellistä kommenttiasi. Voithan sinä tietenkin ensin vaikka odotella lääkärille pääsyä pari kuukautta ja sen jälkeen vaikka odotella vielä kuukausia lääkärin diagnoosia päivänselvästä asiasta ja sitten popsia vaikka pillereitä sen sijaan, että hoitaisit itse itsesi kuntoon. Luottaminen ulkoiseen auktoriteettiin enemmän kuin itseensä voi olla jo hyvän masennuksen syy.
Sinua taitaa enemmän vaan vituttaa, että naiset omivat keskustelun diskurssin taas täysin turhaan aiheeseen ;)
En tiedä miksi jakelet minulle noita elämänohjeita. Elämänohjeesi nekin kuvastavat täydellistä ymmärtämättömyyttä masennuksesta tai yleisesti "itsensä huolehtimisesta/hoitamisesta". En ole tapauksen mies.
Väitinkö jossain vaiheessa, että luulen sinun olevan tapauksen mies? Masennuksesta ja masentuneista ihmisistä minulla on kyllä monien vuosien kokemus, että kyllä tässä nyt jonkunlaista ymmärtämistä taudin kuvasta ja siitä paranemisesta on tullut saatua. Mutta tämä ei kuitenkaan ole alkuperäisen keskustelun aihe.
Olen samaa mieltä, että osa naisista perustelee eroaan ympäri pyöreillä lauseilla, kuten "mies ei antanut minulle tarpeeksi huomiota". Jos eron perusteluksi oikeasti riittää vaan se, että mies ei anna tarpeeksi huomiota, niin perusteilla ei oikeastaan ole mitään merkitystä, koska suhde päättyisi eroon joka tapauksessa, oli mies masentunut tai ei, antaisi tarpeeksi huomiota tai ei.
Todennäköisemmin eron syynä ei kuitenkaan ole pelkästään ympäri pyöreä "minua ei huomioitu" syy, vaan monien syiden summa. Kysyttäessä naiselta miksi erositte, naisen on helpompi vastata jotain ympäri pyöreätä nopeasti sen sijaan, että hän kertoisi pitkän listan kaikista asioista ja taustoista, jotka johtivat eroon. Tämä pitkä selostus tapahtumista saattaisi sisältää sen, että kuuntelija ymmärtäisi naisen joutuneen uhrautumaan kohtuuttoman paljon tai sitten pelkästään naisen nais- ja tilanneuskomuksia. Mutta kuka jaksaa kuunnella pitkän version tapahtumista ellei ole itse nainen? Tämän takia miehet saavat kuulla näitä ympäri pyöreitä perusteluita, jotka eivät ole edes korrekteja.
Olen nainen joka sairasti masennusta. Mies ei silloin saanut tarpeeksi hellyyttä ja läheisyyttä (lue: seksiä) ja alkoi unelmoida tietystä nuoremmasta naisesta. Tilanne johti masennukseni pahenemiseen, jatkuvaan pelossa elämiseen ja epävarmuuteen, miehen petoksen paljastumiseen, työkyvyttömyyteen... ja lopulta avioeroon. Eipä silti tullut mieleeni syytellä kaikkia miehiä samanlaisiksi!
Pointti kirjoituksessani ei ollut se, että nainen jätti miehensä masennuksen takia, vaan "perustelu" masennuksen riittävyyteen jättämisperusteena. Tiedän kyllä miehiä, jotka jättävät naisen ihan sen takia, etteivät saa tarpeeksi usein. Aikaisemmin naisellisista harhaluuloista kärsiessäni pidin tätä sikamaisena toimintana, mutta sittemmin aloin ymmärtää kuinka naiset itse valikoivat itselleen sopivan miehen. Useimmiten noiden miesten "sikamaisuus" on niin ilmeistä (ehkäpä juuri tästä syystä ei tullut mieleesi syytellä kaikkia miehiä samanlaisiksi) , että vain itse valittu ruususenuni voi estää sitä näkemästä, joten noissa tapauksissa nainen voi syyttää vain itseään. Sinun tapauksestasi on tietysti vaikea sanoa mitään lopullista, mutta epäilisin yllä mainitun selittävän myös sen.
Totta, itse syytän itseäni siitä että tuli valittua mies heppoisin perustein, seuraavaa harkitsinkin hieman pitempään... enkä vielä pitkään aikaan ole valmis naimisiin, jos koskaan.
on lähteä suhteesta mikä ei toimi kehittävästi vaan tuhoavasti. Olet kypsä ihminen kun näet ettei se syyttelyillä parane vaan ottamalla oma elämä omiin käsiin.
joo, samaa voi sanoa tästä "miehen" tilanneuskomuksesta. On pirun subjektiivinen
nääs ;)
Käsittelet tätä asiaa pelkästään sosiologiselta kannalta ja moraali ei ole yksistään sosiologinen käsite vaan siihen liittyy biologiaa ja psykologiaa mukaan. Siis kyseessä olevalla naishenkilöllä mielestäni oli omat syynsä lähteä, varmasti alitajuntaiset( tiedostamatomat) syyt. Miehen näkökannalta nainen käyttäytyi moraalittomasti mutta mies ei näköjään osannut ottaa muita asianhaaroja mukaan tulkitakseen tilanteen selvemmin.
Parisuhteissa on tavallisin kaava se että eletään vaakalaudalla. Vuorotellen päästään niskan päälle. Kyseessä olevassa tapausessa voisi jopa epäillä että juuri naishenkilön välinpitämättömyys sai miehen masentumaan ja naishenkilö jollain lailla onnistui projisoimaan oman välinpitämättömyytensä mieheen ja tekemään miehestä syntipukin. Ei ihme että hän masentui.
Kyseisessä tapausessa olisi ensin saatava selvitys kuka koki mitäkin ja mitä projisoitiin toiseen, niitä luonteenpiirteitä mitä ei itsellään halunnut tunnustaa olevan.
Tiedän hyvinkin että näin vähäisten tietojen perusteella ei saisi tehdä minkäänlaisia diagnooseja mutta uskaltaudun kuitenkin sanomaan, että kyseessäolevalla naishenkilöllä vaikuttaa olevan luonnevikaisuutta. Luonnevikaisia hekilöitä pidetään ensinäkemältä charmantteina ja viehättävinä koska he osaavat käyttäytyä kaikissa tilanteissa VAIN oman etunsa takaamiseski.He pystyvät saamaan ihmiset lankaan hyvin helpolla. Luonnevikaiseen henkilöön jää koukkuun. Kaikki tuntuu sekavalta ja käsittämättömältä.
Toivottavasti mieshenkilö saa apua masennukseensa ja sen jäkeen tulee näkemään että näin oli parasta että ero tuli.
Biologiselta kannalta on naishenkilöillä suurempi synnynäinen suojelusvietti ja se pelkästään siitä syystä että naishenkilöt tarvisevat varmuuden siitä että mies joka hänet saa raskaaksi on luotettava eikä karta vastuuta lapsista.Ainoastaan siitä syystä naiset valitsevat tarkempaan mahdollisen isän lapsilleen ja empivät kauemmin kuin miehet suhteen alussa.
Ehkäisyvälineet ovat tuoneet tähän hieman muutosta mutta ei biologiaa saa noin vaan muutettua, se on satojentuhansien vuosien evolutionin tulosta.
Spektaakkeli, halusit käsitellä asiaa ainostaan moraalikysymyksenä. Tuskin ihmissuhteita pystyy käsitteleään pelkkien osatekijöiden varjolla. On pakko ottaa huomioon muitakin tekijöitä.
Toivottavasti tämä oli vitsi.
En usko, että kyseisessä parisuhteessa masentava tekijä oli ainakaan naisen välinpitämättömyys, ihan sen vuoksi että hän tuskin oli välinpitämätön. Muilla suhteen ongelmakohdilla saattoi toki olla vaikutuksensa miehen masentumiseen. Mutta missään nimessä kyseessä ei ollut naisen luonnevika sinun tarkoittamassasi mielessä.
Ja mitä tulee biologisiin käsityksiisi, niin riippuen hieman siitä onko niissä mitään järkeä , ne joka tapauksessa vetävät mutkat aina karkealla tavalla suoriksi. Ehkä ei sittenkään ole hedelmällistä selittää suhteen alkamisen vaikeutta biologisilla seikoilla, etenkin kun noilla sinun "argumenteillasi" koko asia jää uskon varaan eikä lisää kenenkään ymmärrystä, vaan tarjoaa lähinnä helpon selityksen, jonka alle voi lakaista kaikki ongelmat. En ymmärrä missä mielessä esiinnostamasi biologiset seikat (jos siis ne siis ovat biologisia seikkoja eivätkä pötypuhetta) olisivat keskeisiä parisuhteen onnistumisen kannalta. Oikeastaan nämä "biologiset seikat" kuulostavat lähinnä uskon opinkappaleilta.