Siinä vaiheessa kun olette seurustelleet puolisen vuotta ja elätte parisuhteessa ja toisen tavaroita on luonasi kiitettävä määrä... mitä vaaditte parisuhteelta? Uskollisuutta,luotettavuutta, kunnioitusta ja toisen huomioonottamista ja ylipäätään yhdessäoloa???? Itsellä tilanne: parisuhteessa ja yllättäen mies on kolmisen viikkoa mennyt omia menojaan niin paljon, että kun pakkaa reppuunsa esim. yhdet farkut, kysyn jo et tuletko tänään, huomenna vaiko ensi viikolla..? Kenenkä mielestä tämä tällainen on PARISUHDE? Eikös se parisuhde perustu luottamukseen ja toisen kunnioitukseen ja eikös siinä olla yhdessä enemmänkin kuin pari yötä viikossa?? Vai olenko idiootti kun toivon ja vaadin tällaista.. ennen en ole sietänyt edellämainittua käytöstä, mutta nyt jonkun aikaa kun aina selityksiä löytyy... miltä teistä tuntuisi, kun kumppani lähtee hoitamaan asioitaan ja kun ette tietäisi koska hän tulee???? Ei ikinä saman päivän aikaan, seuraavana ehkä, kenties viikon päästä?? Ja aiemmin sama ihminen ollut kaikkea mitä voi toivoa.. eli: toinen kumppani, sitoutumiskammo, suhteen loppusävelet menossa vai mikä? Minä ainakaan en jaksa kauaa.. neuvoja ymmärtämiseen, neuvoja muuhunkin... kuinka moni teistä kestäisi tällaista ja jos hetken kestäisikin, niin kuinka kauan????
sitoutumiskammo
ei jaksa
4752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...suhteessanne taitaa olla loppusävelet menossa. Syitä jo mainitsitkin, eli joku toinen tai sitoutumiskammo. Tai sitten yksinkertaisesti hänen tunteensa ovat sua kohtaan hiipuneet. Koska käytös viittaa melkoiseen välinpitämättömyyteen. Itselläni, kun on tullut pari kertaa toi maaginen puoli vuotta täyteen, niin silloin alan vasta todella tietää mitä tunteeni ovat toista kohtaan. Arki tulee eteen ja kuherruskuukaudet alkaa olla takana. Siinä sitten aletaan varsinaisia tunteita vasta mittailemaan, kun on toisen oppinut tuntemaan (ainakin alustavasti). Kun tunteet ei ole tiedostetusti tai tiedostamatta tarpeeksi vahvoja, niin aletaan vaistomaisesti vetäytymään. Kannattaisi teidän nyt vielä kun ehditte istuuntua pöydän ääreen ja puhua suoraan missä mennään ja mitä tehdään. Muuten hukkaat vain aikaasi ja ajaudutte pikku hiljaa erilleen.
kiitti vastauksestasi.. se oli juuri sitä mitä odotin ja pelkäsin.. täytyy ottaa ja istua sen pöydän ääreen ja keskustella.. ja sitten voikin olla että olen joko onnellinen taikka onneton.. mutta: koska olen elänyt kerran sitoutumiskammoisen miehen kanssa, joka kyllä välitti minusta, muttei pystynyt/halunnut senhetkisessä elämäntilanteessa sitoutumaan....en halua toistuvan.. mieluummin niin, että pari päivää/viikkoa todella onneton ja sitten elämä taas alkuun, varsinkin kun kesä tulossa kuin paskaa ämpärikaupalla koko kesän ja omalta puoleltani miettimistä missä mennään. Sinänsä vain erittäin harmi ja sääli, koska hän on ensimmäinen ihminen kolmeen vuoteen, johon opin luottamaan, kiintymään jne..
Nimittäin kun kirjoitit että mieluummin pari päivää /viikkoa onneton ja sitten elämä taas alkuun. Kun pysyt tuossa ajatuksessa, on helpompi nostaa se kissa pöydälle ja kysyä missä mennään, ainoastaan kysymällähän se selviää, suuntaan tai toiseen.
Onnea matkaan!
..kyllä kovin toimivalta parisuhteelta kyllä vaikuta. Yritä keskustella miehesi kanssa kuitenkin ensin, ennenkun menet päätymään eroon. Ei siitä keskustelusta ja neuvottelusta mitään haittaakaan pitäisi olla. Tsemppiä!