Mä ihmettelen, miksi parisuhteesta pidetään niin älytöntä meteliä. Varsinkin naisporukoiden puheenaiheita ovat usein yhteenmuuttamiset, kihlaukset,naimisiinmenot, osakkeiden tai talojen ostot, lapset...ym. niinkuin muuta elämässä ei olisikaan!Tuntuu, että parisuhdetta pidetään jonain ihmisten arvon mittarina.Jos poikkeaa kaavasta ja elelee sinkkuna omasta tahdosta, niin siinä ihmisessä täytyy olla jotain vikaa. Kärkevästi yleistin, mutta tämän olen huomannut. Itse oon avoliitossa eikä mun mielestä siinä asiassa ole niin kummallista, että sitä tarvisi kokoajan hehkuttaa. Kaksi ihmistä löytää toisensa ja elää yhdessä. Välillä on tyyntä ja välillä myrskyää.
parisuhde vs.sinkkuus
mietityttää
4515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa ihmettelen. Itse oon sinkku ja tällä hetkellä yksinäni viihdynkin, ni siin on jotain outoa ihmisten mielestä.Ihminen ei siis voi olla sinkku omasta tahdostaan.Olin avoliitossa aika kauan nyt sit sinkkuna ollu muutaman vuoden. En avoliittoani hehkuttanut mitenkään.
Mistäs itse sitten haluaisit jutella ja mitkä asiat ovat tärkeitä? Noista luettelemistasi kun voisin tiputtaa kihlat ja ehkä naimisiinmenon vähemmän tärkeinä, muut asiat voisin kuvitella itseni kohdalla kyllä ihan suhteellisen tärkeiksi ja isoiksi elämänmuutoksiksi. Sitä en tosin tule ikinä myöntämään että puhuessani talokaupoistani tarkoittaisin itseasiassa halveksua vuokrallaolijoita. Tuo tuollainen on suoraan sanottuna aivan ihmisten oma keksintöä.
että yleistin asiat. Usein keskustelun sisältö on niin parisuhdekeskeistä, että alkaa jo kyllästyttämään. Siinä samalla setvitään muiden tilanteet ja missä "vaiheessa" kukin menee. Kuka on menossa naimisiin, tekemässä lapsia, kuka on sinkkuna ja miksi... Ei se nyt näin suoraviivaista ole, joten korostan edelleen, että karkeasti yleistin. Ja mielestäni puheenaiheita maailmassa riittää muitakin, joita en ala listaamaan.
En ole ikinä seurustellut, enkä ikinä ala seurustelemaan, päätin jokin aika sitten. Olen vasta nyt tajunnut, että rakkaus on vain turhaa ajanhaaskausta, varsinkin kun täytyy huolehtia toisesta, vaikka olisi mitä tärkeitä hommia. Ikisinkkuudessa tätä ongelmaa ei luonnollisestikaan ole; kun ei ole ketään muijaa, johon haaskaisi kallista aikaansa, helpottuu elämä kummasti.
Kavereita ja ystäviä sentään on, kumpaakin sukupuolta, mutta ne sitten myös todellakin pysyvät kavereina/ystävinä, vaikka olisi miten "se oikea". Jos olisi seurustelukumppani, niin se olisi tietenkin "prioriteettilistalla" ykkösenä, ja kun työt ja tehtävät puskee kavereiden ohella päälle, niin eihän siitä silloin tule yhtään mitään. Aika loppuu kesken. Ei näin.
"Jos poikkeaa kaavasta ja elelee sinkkuna omasta tahdosta, niin siinä ihmisessä täytyy olla jotain vikaa"
- Helppohan se on sun sanoa kun suhteessa kerran olet, mutta asia ei nyt vain mene ihan noin. Vikaa on vain ja ainoastaan siinä ihmisessä, joka sanoo tai ajattelee, että sinkkuna omasta tahdostaan elävässä ihmisessä on jotain vialla.
Luulenpa, että tulet itsekin huomaamaan lopulta tämän kaiken, vaikka jopa sadan vuoden päästä, mutta kuitenkin.
Nimim. ikää oli 42 ja kokemusta yli puolet