Muutaman kerran on sellaiset tulleet eteen - liukuhihnatreffit nimittäin. Joskus miehen kanssa, jonka olen tavannut baarissa, mutta yleensä on kyse nettimiehistä.
Liukuhihnatreffeillä tarkoitan siis tilannetta, jossa mies ehdottaa treffejä, mutta jostain syystä jo aavistat, että et ole ainoa treffikumppani samana viikonloppuna tai edes samana päivänä. Treffit sovitaan jo etukäteen niin, että aikaa tapaamiselle on max kaksi tuntia. Mies on jo valmiiksi kyyninen siitä, että taaskaan ei kohdalle osu sitä täydellistä prinsessaa. Muihin ei kannata tutustuakaan. Kun sitten hän saapuu toteamaan tämän ennalta arvatun faktan, homma etenee niin, että muodon vuoksi juodaan kaffet tai katsotaan yhdessä näyttely. Sitten alkaakin "kello olla paljon" ja viiletetään pois. Naiselle ei jää epäselväksi, että toisia treffejä ei tule.
Ihmettelen yli kolmikymppisiä miehiä, jotka jaksavat kuluttaa kaiken vapaa-aikansa tavaten kymmeniä naisia sokkotreffeillä. Itse harkitsen treffeille lähtemistä pitkään ja tapaan vaan muutaman. Muuten treffeistä menee maku, enkä jaksa keskittyä tutustumaan toiseen ihmiseen. Mutta ilmeisesti pelin henki on se, että tavataan ihmisiä liukuhihnalla. Tulee ikävä fiilis, kun alkaa kelailemaan, mikähän taas oli itsessä vialla, kun ei mies edes jaksanut tutustua. Useampi kuvakin oli vaihdettu, joten ulkonäön ei pitäisi olla mikään yllätys. Olimme näyttelyssä, jossa emme juurikaan voineet keskustella, eikä mies kysynyt minusta lähes yhtään mitään. Tutustumatta siis peli oli pelattu.
Alkaa olla hieman epätoivoiset tunnelmat. Olen ihan nätti, mukava, seurallinen, elämässäni asioita itsekin saavuttanut. Mutta tuntuu, ettei miehille kelpaa kuin täydellisyys. Todella nöyryytetty olo.
Liukuhihnatreffeillä tarkoitan siis tilannetta, jossa mies ehdottaa treffejä, mutta jostain syystä jo aavistat, että et ole ainoa treffikumppani samana viikonloppuna tai edes samana päivänä. Treffit sovitaan jo etukäteen niin, että aikaa tapaamiselle on max kaksi tuntia. Mies on jo valmiiksi kyyninen siitä, että taaskaan ei kohdalle osu sitä täydellistä prinsessaa. Muihin ei kannata tutustuakaan. Kun sitten hän saapuu toteamaan tämän ennalta arvatun faktan, homma etenee niin, että muodon vuoksi juodaan kaffet tai katsotaan yhdessä näyttely. Sitten alkaakin "kello olla paljon" ja viiletetään pois. Naiselle ei jää epäselväksi, että toisia treffejä ei tule.
Ihmettelen yli kolmikymppisiä miehiä, jotka jaksavat kuluttaa kaiken vapaa-aikansa tavaten kymmeniä naisia sokkotreffeillä. Itse harkitsen treffeille lähtemistä pitkään ja tapaan vaan muutaman. Muuten treffeistä menee maku, enkä jaksa keskittyä tutustumaan toiseen ihmiseen. Mutta ilmeisesti pelin henki on se, että tavataan ihmisiä liukuhihnalla. Tulee ikävä fiilis, kun alkaa kelailemaan, mikähän taas oli itsessä vialla, kun ei mies edes jaksanut tutustua. Useampi kuvakin oli vaihdettu, joten ulkonäön ei pitäisi olla mikään yllätys. Olimme näyttelyssä, jossa emme juurikaan voineet keskustella, eikä mies kysynyt minusta lähes yhtään mitään. Tutustumatta siis peli oli pelattu.
Alkaa olla hieman epätoivoiset tunnelmat. Olen ihan nätti, mukava, seurallinen, elämässäni asioita itsekin saavuttanut. Mutta tuntuu, ettei miehille kelpaa kuin täydellisyys. Todella nöyryytetty olo.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ihan nätti..?Ja minkähänlaiset treffiseuralaiset sulle mahtaa kelvata?Normaali ja vielä nättikin nais-ihminen löytää aivan varmasti mukavan miehen itselleen.Siis jotain on pahasti pielessä jos et löydä itsellesi miestä.
Mukava mies, ymmärrän kyllä, että olet itsekin katkeroitunut, kun et ole netistä seuraa löytänyt. Mutta tuo menee kyllä jo hieman överiksi, että vakavalla naamalla väität, että jokaiselle nätille ja "normaalille" naiselle löytyy netistä seuraa. Jos olisi näin helppoa, niin miksihän sitten monella tutullanikaan ei ole tärpännyt? Ja miten monet ainakin kuvien perusteella nätit naiset ovat treffipalvelussa vielä kuukausienkin jälkeen (ystävieni tapaus).
Ymmärrän, että haluat kyseenalaistaa sen, olenko minä "ihan nätti" ja "normaali", mutta ainakin ystäväni ovat sitä. Ja en usko itsekään olevani pahimmasta päästä, vaikka en täydellinen missään nimessä ole, sillä ystävät, tutut, työkaverit kaikki ihmettelevät, miksei seuraa löydy. Kehuja ulkonäöstä ja siitä, että olen mukava, olen kuullut myös miehiltä.
En sanonutkaan, että minulle tai muille "ihan näteille ja normaaleille" kelpaisi kuka tahansa, mutta ihan kohtuullinen mies riittäisi. Itse jouduin antamaan pakit kahden treffien jälkeen nörttimäiselle miehelle, jolta puuttui täysin pukeutusmistyyli, oma tahto ja taju siitä, miten naisten kanssa tulee olla treffeillä. Nauroi kuin hyeena, puhui pelkistä lakipykälistä ja lähti treffeiltä katsomaan videoita poikien kanssa. Jos tällainen on "mukava mies", niin totta, kyllä sellainen olisi löytynyt. Mutta eikö totaalisen nörtin ja adoniksen välistä löydy mitään välivaihtoehtoa, sitä kyselen.
Itse olen huomannut nettideittailua jonkin verran harrastaneena, että naisten käsitys itsestään ja suhteellisuudentaju tahtoo olla liian usein pahasti hukassa. Keskinkertaisuudet havittelevat, jotain sellaista mihin omat rahkeet eivät todellakaan riitä. Samaa vikaa on havaittaissa meissä miehissäkin.
Nätti nainen löytää varmasti jonkun miehen, mutta ei välttämättä samanlaista kuin hän itse. Hyviä miehiä on vaan niin vähän, että kaikille näteille naisille ei riitä siistinnäköisiä normaaliälyisiä miehiä.
Olet ainakin pinnallinen. Jauhat pinnallisista asioista, älykkäälleet ole sopivaa seuraa.
Luonteesi on suolesta, kieroon jasvanut suominainen, etkä edes tajua millainen olet, Ehkä hyvä niin itsesi kannalta.
Moi!
Pitkästä aikaa joku kirjoittaa ihan järkevää tekstiä näissä ympyröissä, tai ainakin itse olen perin harvoin saanut tuollaista tekstiä täällä lukea. En voi muuta sanoa kuin, että yritähän n30 jaksaa, niin lopussa se kiitos seisoo ihan varmasti. Siis kiitos ennen kaikkea, ja jos joku muukin, niin se onkin jo toinen juttu se, eikä kuulu meille muille pätkääkään.
Minua kovasti kiinnostaisi kuulla, että miksi te noinkin fiksun tuntuiset ihmiset yritätte seuraa täältä netistä? Eikö tosiaan löydy nykymaailmasta seuraa tuollaisille naisille ihan "oikeista" ympyröistä?! Vai onko tämä joku oikotie jossa vähällä vaivalla saattaa onni potkaista, vähän niinkuin lotto tms. vastaava onnenpeli? Vai onko elämänne niin kiireistä, ettei teille tosiaan jää aikaa liikkua, harrastaa ja tavata ihmisiä? Vaivaako ujous?
Huomatkaa etten yritä syyllistää tai mitään sellaista, olenpahan vain perin kiinnostunut kuulemaan miksi asiat ovat siten kuin ne tuntuvat olevan. Pahoittelen runsasta kysymysteni määrää, mutta jos edes joihinkin saisin vastauksen. Mieluiten vastauksia n30:ltä, mutta toki muiltakin.
Ja n30 huom! Älä loukkaannu tuosta oksettavasta profiilistani, se on mitä on, ja luotu ihan toisenlaisia ihmisiä kuin Sinua varten. Enkä ole tässä myöskään ketään iskemässä, kunhan kyselen.
Tsemppiä sulle ja kaikille kumppania etsiville. Voi kuulostaa ontolta, mutta etsivä löytää, se on ihan varma asia!
Enpä ole ehtinyt katkeroitua niinä viikkoina muutamana joina olen sivuilla roikkunut.Ja vaikkei pitempi aikaista seuraa olekkaan löytynyt niin perustarpeet olen saanut yleensä (yllätys yllätys)treffien päätteeksi tyydytettyä.
Kuvallisille näteille naisillle riittää rajusti kysyntää niin se oma viitseliäisyys tuppaa ilmeisesti kärsimään.Kumma että kerrot saaneesi kehuja liittyen ulkonäköösi mutta keitä nämä kehuneet miehet ovat kun ei heissä ole ollut sopivaa?Entä mikäs tää nörtti oli etkö kirjoitellut hänen kanssaan ollenkaan kun noin pahasti meni kiville?Monetko treffit olet läpi käynyt?
Vaatiihan tämä pitkäjänteisyyttä vaikka ensialkuun voisi kuvitella että kun yhteydenottoja sataa pilvin pimein niin siitä vaan prinssiä valitsemaan!Ja oma aktiivisuus ei todellakaan ole haitaksi.
"Mutta eikö totaalisen nörtin ja adoniksen välistä löydy mitään välivaihtoehtoa, sitä kyselen."
Löytyy, mutta treffeille en ole ikänä päässyt, koska en osaa kirjoittaa kuin nörtti enkä ole syötävän komea kuin adonis.
Jos on kouluja käynyt ja ihan inhimillisen näköinen sinkkumies, on näillä "nettitreffimarkkinoilla" kyllä varaa mistä valita.
Ainakin täällä E-Suomen alueella.
siitä mikä "miehille" kelpaa. Naiset itse kuolaavat joukolla samojen miesten perään! Näillä miehillä on varaa valita ihan niin kuin niillä kaikkein tavoitelluimmilla naisillakin. Ärsyttävää, kun naisten puheessa "miehellä" tarkoitetaan nimenomaan niitä joita he haluavat (joita lienee n. 5% miehistä).
Itse olen käynnyt tänävuonna jollain viidellätoista treffeillä. Kuudesta olin kiinostunut, ja viittä tapasin useammin. Kahteen ihastuin..
Jotenkin ei enää kiinosta silleen naisen ulkonäkö, kuvasta päättelee kelpaako vai ei.
Mutta tavatessa oikeastaan sitten tavallaan "ihansama". Tietysti jos kemiat alkava toimimaan aivot muuttavat naisenkauniiksi ja mielyttävän näköiseksi. Eli aidossa livetilanteessa ulkonäkö jotenkin vaikuttaa enemmän?
Miten toi nyt pitäis ymmärtää:
"Jotenkin ei enää kiinosta silleen naisen ulkonäkö" "livetilanteessa ulkonäkö jotenkin vaikuttaa enemmän" niin että vaikuttiko se vai ei?
itse olisin valmis tinkimään ulkonäöstä, jos mies muuten natsaa hienosti. Vastaavasti komea mies voi saada anteeksi myös tyhmyyttään. Toisaalta jälkimmäisessä tapauksessa luulen, että se olisi sitten tietoisesti lyhytaikaisempi lihallinen ilo. (eli joo, joo, osataan me naisetkin)
Minulle kävi niin, että treffasin nettituttavuuden, ja mies oli reilusti vanhempi, mitä oli väittänyt. Ulkonäöltään ihan keskiverto, mutta nauroi kuin hyeena ja vaikutti tyhmältä.
Sanomattakin on selvää, että toisille treffeille en ikinä mennyt ko. miehen kanssa. Isähahmoa en ole etsimässä ja tyhmää miestä en viitsi katsella.
Nettituttavuuden ulkonäkö ei silleen säväytä tai vaikuta, enään. Ja jos yrittäisi netistä saada kuvankauniin, niin eikö se olisi tavallaan jotain peliä?
Mutta jos näet sitten vaikka muualla jonkun naisen, niin kiinität huomiota ulkoiseen olemukseen, ja ihan tavallisennäköinenkin voi sytyttää.
Jos nainen treffeillä tuntuu kivalta ja nauttii keskustelusta niin miksei tapaisi uudelleen. Ehkä neljä ollut sellaista, että joku muukin olisi sanonnut kauniiksi, enkä tarkoita noita mitkä joka kuvallisen profiilin vieraskirjaan kirjoittavat latteuksia.
Kauneus ja komeus on AINA katsojan silmässä. Mies, jota ystäväni sanoo komeaksi on minun mielestäni ruma. Makuja on niin monia, niistä on turha kiistellä.
Et ole ainoa, fiksu ja viehättävä nainen, joka ennen onnensa löytämistä joutuvat läpikäymään nettitreffien idiootit!
Naiset vaan ovat korkeammin koulutettuja, käyttäytyvät paremmin ja huolehtivat itestään.
Sinun, eikä kenenkään muunkaan ole pakko tyytyä ala-arvoiseen, hyeenanauruiseen junttiin, pysykööt he siellä kotona tietokoneen ääressä.
Omassa tuttavapiirissäni on myös viehättäviä naisia ja voin sanoa, että yhtä vaikeaa se on baaristakin löytää "normaalia" , vapaata miestä jonkan kanssa vielä ne jutut synkkaisi.
Eikä se, että käy nettitreffeillä mitenkään poissulje ettei pitäisi tuntosarviaan avoinna muuallakin.
Onnea etsintään, ja pidä kiinni periaatteistasi! Jos mahdollista, laajenna miesten etsintää vaikka muihin Pohjoismaihin, jos kotimaassa vastaan tulee pelkkiä juntteja.
Pieni vinkki sinulle. Lahjakkaita moniosaajia on kaltaiselle hienohelmalle Helsingin Keskustassa. Menet vain sinne ja kun näet sellaisen notkuvan siellä niin kysypä josko hän haluaisi sinut omakseen.
Onnea etsintääsi, pysyn tietokoneella paljon mieluummin kuin sinun seurassasi vaikka varmasti itseäni parempaa seuraa tietysti olet mutta on tässä tietokoneessakin puolensa. Ei ainakaan nalkuta.....sä voisit olla aika kova nalkuttamaan....ainakin tekstiä lähtee "falsetissa".....
ja mikähän sinun pointtisi nyt olikaan tässä?
Alkuperäinen naiskysyjä kertoi oudosti käyttäytyvistä miehistä ja siitä, että edes "yleiset normikäytöstavat" tuntuu olevan hukassa.
Sinusta se on liikaa vaadittu?
Miehenä vadin naisiltakin ihan samaa, käytöstavat pitää sentään olla eikä ihan kehen tahansa skopäähän tarvitse tyytyä.
Keskustelu lähti vähän harhailemaan, kun aloitettin liukuhihnatreffeistä ja sitten päädyttiin siihen hyväksymisprosssiin ja vaatimuksiin.
Olen huomannut, että liukuhihnatreffit ovat nimenomaan katsastustilaisuus; hyväksytään tai hylätään. Usein tuo päätös tehdään jo ensimmäisten sekuntien aikana. Tämä on väärin vähän "hitaammalle" ihmiselle. Kyllä ihmiselle pitää antaa mahdollisuus näyttää parhaita puolia vähän laajemmin.
Liukuhihnatreffailu taas sotii täysin koko netissä tutustumista vastaan. Netissähän on juuri nimenomaan mahdollista tutustua toisen ihmisen ajautuksiin ja arvomaailmoihin. Näitä ei voi esitellä parissa minuutissa. Itse ainakin haluan meilailla ja jutella puhelimessa ja tutustua jo ennen tapaamista. Näin tutustuu oikeasti ihmiseen paremmin. Jos jutut ja arvomaailmat ei kohtaa netissä, niin ei ne sitten kohtaa tosielämässäkään. Kuva pitää toki lähettää heti pyydettäessa. Jos ulkonäkö on hylkäyskriteeri, niin sitten se on hyvä selvittää ajoissa. Ei tarvitse sitten mennä treffeille turhautumaan.
Sitten tuo ikuisuuskysymys kuvallinen/kuvaton profiili. Mielestäni ehdottomasti kuvaton. Kuvallisessa profiilissa tulee katsottua ensin kuvat. Teksti tulee aina luettua vähän huonosti, ja pahimmassa tapauksessa ei ollenkaan. Kuvattomaan profiiliin tulee taas kiinnitettyä mielenkiintoa paljon enemmän, ja sen kaikki sanamuodot tulee luettua ja mietittyä.
Pari ajatusta tuli vielä mieleen.
Naiset kirjoittavat nöyryytetystä olosta. Eikö naiset tajua, että jokainen mies on on saanut tuhansia pakkeja naisilta, kun nainen ei ole esim lähtenyt tanssimaan tai suostunut juttelemaan. Jotenkin tuntuu, että naisille tämä nöyryytys on jotain ihan kamalaa ja miehille normaalielämää.
Toinen asia on profiilin merkitys. Tehkää hyvä ja rehellinen ja pitkä profiili. Näin saa oikeanlaisia vastauksia. Naiset saavat teitysti paljon vastauksia joka tapaukseesa. Itselläni on hyvä, pitkä ja rehellinen profiili. Kerron myös tarkkaan, että mitä haluan. Saan noin kolme vastausta kuussa, eli jopa vähän liikaa. Mutta vastaajat ovatkin sitten tosi laadukkaita.
Olin minäkin liukuhihnatreffeillä, tajusin reppana vain sen vasta jälkeenpäin. No se "onni" siinä oli, etten ole sen jälkeen ottanut tätä touhua kovin vakavasti. Kokemus karttui ja liukuhihnailen siis vähän itsekin. Eli vahinko kiertää. Toisaalta olen kyllä samaa mieltä että siitä on hallaa kaikille. Sillä kehenkään mieheen en ole eläissäni rakastunut "ensi silmäyksellä", en edes niihin tosirakkauksiin.
Tää mies 48 onkin kiinnostava, mistäs päin Suomea sun profiilisi löytää?
Siinä vain erehdyt, etteikö myös naiset saisi pakkeja.
Olen (ainakin aiemmin) ollut suhteellisen suosittu miesten keskuudessa. Tahtoo sanoa pakkeja on tullut annettua ja paljon. Mutta erehdyt jos kuvittelet, etten olisi saanut niitä itsekin. Hyvälläkin itsetunnolla kulkeva nainen lähestyy usein vain miestä, josta IHAN OIKEIKEASTI on kiinnostunut. Ja voi sitä tuskaa ja kirpeyttä, kun tällaista miestä ei sitten saakaan!
Mies taas luontaisemmin lähestyy varmuuden vuoksi aika montaa naista. Joskus jopa kiertoteitse (eli lähestyy naista, jonka kaverista on kiinnostunut). Selvähän se että tollasessa touhussa pakkejakin tulle.
Mutta pakkiprosentti on varmaan sama molemmilla sukupuolilla.
Jenkeissä on oikein bisnes järjestää liukuhihnatreffejä, jossa jutellaan muutama minuutti eri ihmisten kanssa. Lupaavimpia voi sitten jälkeenpäin treffailla kunnolla.
Liukuhihnatreffeissä ei ole mitään vikaa. Siten saa usein oikeamman käsityksen toisesta kuin netissä. Tietenkään yhden tapaamisen perusteella ei pidä päätellä liikaa, mutta jotkut voivat osoittautua aivan vääränlaisiksi.
Ongelma on siinä, jos toinen luulee näiden olevan lupaavat vuosisadan treffit ja toiselle ne ovat vain "vilkaistaan nyt tuokin" -tilaisuus. Molempien pitäisi pystyä kertomaan toiselle, mitä treffeiltä odottavat.
Suomessa ehkä muutenkin kynnys käydä treffeillä tutustumassa uusiin ihmisiin on liian korkea. Sellainen voi olla kiinnostava tai opettava kokemus, vaikka toinen ei sukupuolisesti kiinnostaisi.
Minä en ole käynyt treffeillä eri henkilöiden kanssa edes muutaman päivän välein. Ehkä pitäisi.
Niin, speed dating on asia erikseen (järjestetään myös Suomessa). Vaikka itse koen sen itselleni vieraana. Toivon tosiaan, ettei jenkkityylinen deittailu yleistyisi Suomessa. Mutta selkeästikin näin on.
Kummastelen vain sitä, että miten nuo kaikki menestyvät, komeat uramiehet, joilla olisi varaa valita, vielä vuosienkin jälkeen hengaavat deittipalstoilla useita kertoja päivässä.Tunnen eräänkin tapauksen, jolla on ollut samansisältöinen ilmoitus jo useatta vuotta ilman mitään taukoja netissä. Tiedän siksi, että tyyppi on puolituttuni, ja vaikkei omaa profiilia olisikaan, niin hänet on helppo hakea deittipalstalta nimimerkillä. Nyt laitoin oman ilmoituksen, ja olen huvikseni seurannut miehen liikkeitä. On deiteissä ilmeisesti useaan kertaan kesken työpäivänkin. On aika epätodennäköistä, että sitä täydellistä prinsessaa löytyy enää 4 vuoden tiiviin nettideittailun jälkeenkään. Mies on ihan ok - vientiä siis varmaan olisi - mutta ilmeisesti vaatimukset naisille mahdottomat.
voi olla ettei ole sama tyyppi mutta tutulta kuulostaa... tämä mun deittaama mies on kuulemma pyydystänyt useita vuosia ja kai kuvittelee löytävänsä satuprinsessan. mielenkiintoista on se että tällä tyypillä ei mitään hajuakaan miten "suhde" (n. 1,5 kk)lopetetaan aikuismaisesti. pääsinpähän kusettamaan tätä äijää takaisin feikkiilmoituksella. hän näemmä olis kovasti kiinnostunut rikkaasta naisesta jolla olis purjevene....
Tai sitten kyseinen tuttavasi kuuluu joukkoon tunnevammaiset sitoutumiskyvyttömät miehet (joita ei onneksi ole kaikki, mutta paljon suomitreffeillä), jotka ovat terapian tarpeessa.
"Kummastelen vain sitä, että miten nuo kaikki menestyvät, komeat uramiehet, joilla olisi varaa valita, vielä vuosienkin jälkeen hengaavat deittipalstoilla useita kertoja päivässä."
Koska
1.) Ns. täydellisen ihmisen elämä ei voi tuntua kokonaisvaltaisen täydelliseltä, jos siitä puuttuu yksikin pala (= puoliso, elämänkumppani). Uskon, että nämä täydelliset miehet tosissaan hakevat sitä oikeaa.
2.) Naisenhakuun ei kuitenkaan panosteta riittävästi, koska jos timantti sattuisi löytymään, niin sekin tarkottaisi muutosta sinänsä jo hyvään elämäntyypiin. Uramiehen kalenteri menisi uuteen järjestykseen tai kalenterista ei kuitenkaan löytyisi aikaa uudelle suhteelle.
Liukuhihnatreffaajan ongelmana voipi olla se, että hän jokaisessa treffitilanteessa kohtaa oman tuskaisen ongelmana jonkinlaisena peilikuvaheijasteena. Hän on toistuvasti samassa olotilassa, vaikka vastapuoli vaihtuu. Jos näin käy aina niin silloin kannattaisi tarkastella ongelmaa itsestä päin.
Itsetutkiskelu ja treffityylin muuttaminen voisivat olla ongelman ratkaisu. Täysin typerää on syyttää muita ihmisiä omasta ongemlmasta.
Itse en harrasta netti- enkä baaritreffejä, koska olen ennemmin yksin kuin tutustun hätäisesti turhanpäiväisiin tyyppeihin.