Palstan keskusteluista paljastuu tosi outo juttu;
a) oma pettäminen on ihan sallittua ja jopa hauskaa leikkiä MUTTA
b) puolison pettäminen on valtavan törkeä juttu, jota ei voi ikinä unohtaa
Pettäminen on aikuisen leikeistä mitä kiihottavin, mutta ketä siinä itseasiassa pettääkään - itseäänkö?
Miehet haluaa AINA sitä makeaa luonnontuotetta ja naiset haluaa olla ihailtuja - entä sitten kun tätä on saanut?
Tulisiko petturikumppanista ihana ja uskollinen uusi vakipuoliso?
Jos oman vakisuhteen antaa rapistua täysin - onko syy vain ja ainoastaan puolison?
Maksaako lapset lopulta pettämisestä suurimman hinnan?
Auttaisiko asian pohtiminen ETUKÄTEEN .... estämään monta murheellista näytelmää ??
a) oma pettäminen on ihan sallittua ja jopa hauskaa leikkiä MUTTA
b) puolison pettäminen on valtavan törkeä juttu, jota ei voi ikinä unohtaa
Pettäminen on aikuisen leikeistä mitä kiihottavin, mutta ketä siinä itseasiassa pettääkään - itseäänkö?
Miehet haluaa AINA sitä makeaa luonnontuotetta ja naiset haluaa olla ihailtuja - entä sitten kun tätä on saanut?
Tulisiko petturikumppanista ihana ja uskollinen uusi vakipuoliso?
Jos oman vakisuhteen antaa rapistua täysin - onko syy vain ja ainoastaan puolison?
Maksaako lapset lopulta pettämisestä suurimman hinnan?
Auttaisiko asian pohtiminen ETUKÄTEEN .... estämään monta murheellista näytelmää ??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ne, jotka täällä hyväksyvät oman pettämisen, ovat eri henkilöitä, kuin ne, jotka eivät hyväksy puolisonsa pettämistä.
Pettäminen on tietenkin kiihottavaa ja hauskaa ainakin sillä hetkellä, mutta yleensä pettämiseen johtaa asiat, jotka ovat tapahtuneet jo kauan ennen kuin pettäminen alkaa.
Ihminen voi pettää itseään (ja usein pettääkin), mutta myös puolisoa voi pettää. Yleensä se, jota väitetään / syytetään pettäjäksi, ei ole tehnyt mitään, mutta tämä ns. petetty käyttää omaa sairasta mustasukkaisuutta itseään vastaan ja uskoo toisesta mitä tahansa. Jos aidosti lähtee pettämisen tielle, niin suhteessa on jotakin vialla. Hyvästä suhteesta ei kukaan lähde mihinkään. Pettäminen ja erehtyminen ovat hieman toisistaan poikkeavia asioita, vaikka tapahtumat ovat yleensä samoja.
"miehet haluaa AINA...". Jos olisi niin, että vain miehet haluaa, niin me miehet joutuisimme auttamatta homoiksi. Minä olen huomannut, että naisetkin haluaa ja siitä on ollut seurauksensa...
Harvoin kukaan ajattelee vieraassa suhteesta, että siinä on "petturikumppani", vaan se toinen ihminen koetaan jostakin syytä läheiseksi ja hyväksi. Tästä läheisestä ihmisestä voi tulla kumppani koko loppu iäksi ja vieläpä hyvä kumppani.
Kukaan ei voi yksin luoda ja ylläpitää parisuhdetta. Siispä - jos se rapistuu, ei se ole jommankumman vika, vaan molemmat ovat "syyllisiä". Miksi pitää hakea syyllisiä, kun voidaan vaan todeta, että ei tulla toimeen kaikkien kanssa ja tätä ei voi aina tietää etukäteen?
Lapsien mukaan ottaminen näihin keskusteluihin on vain ja ainoastaan ns. "korkeimpiin tunteisiin vetoamista". Lapset ovat sopeutuvaisempia, kuin sairaan mustasukkaiset aikuiset. Lapset voivat jopa saada paremman elämän, kun sairas parisuhde päättyy.
Mitä pitäisi pohtia ETUKÄTEEN? Eikö olisi paras keskittyä tähän päivään ja tähän hetkeen. Juuri nuo mustasukkaiset kumppanit ovat niitä, jotka jo etukäteen ovat aivan varmoja, että tulevat petetyksi. nauttisivat tästä hetkestä ja eläisivät tätä päivää, niin voisi moni liitto pelastua.
Tässä vähän "vasta-ajatuksia"
ajatuksia.
Sanoisinpa, että kuten harva ajattelee vieraasta suhteesta "siinäpä petturikumppani" niin yhtä harva tuntee oman puolisonsa kelvottomaksi ja parisuhteensa huonoksi, vaikka hänellä olisikin esim. rinnakkaissuhde. On oikeastaan aika inhimillistä olla kiintynyt kahteen mieheen/naiseen ja tuntea olonsa hyväksi ja läheiseksi heidän molempien kanssa.