olen eroamassa 2v avioliittovuoden jälkeen vaimostani. olemme asuneet ja jakaneet talouden viimeiset 9v. vaimoni on koko yhteiselomme ajan joko opiskellut ollut äitiyslomalla tai työtön, ja minä olen käynyt töissä.
nyt eron hetkellä kiistaksi on tullut meidän auto joka on hänen nimissä ja ostettu 4v sitten hänen perintörahoilla. hän väittää että auto kuuluu kokonaan hänelle koska on sen rahoittanutkin. kun taas minä olen sitä mieltä että puolet autosta on minun koska minä olen hänet elättänyt.
onkos kellään tietoa miten auto tulisi jakaa?
kiitos etukäteen
nyt eron hetkellä kiistaksi on tullut meidän auto joka on hänen nimissä ja ostettu 4v sitten hänen perintörahoilla. hän väittää että auto kuuluu kokonaan hänelle koska on sen rahoittanutkin. kun taas minä olen sitä mieltä että puolet autosta on minun koska minä olen hänet elättänyt.
onkos kellään tietoa miten auto tulisi jakaa?
kiitos etukäteen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Periaate on yksinkertainen... oletan ettei teillä ole avioehtoa.
Avioeron osituksessa lasketaan teidän kummankin nettovarallisuudet, se saadaan näin:
oma omaisuus (esim. auto)
puolet yhtiesestä (esim. asunto)
- omat velat (esim. opintovelat)
- puolet yhteisistä velkoista
===================================
=> xxx.xxx EUR
Kummalla enemmän, maksaa vaadittaessa köyhemmölle puolisolle tasinkoa niin paljon että nettovarallisuudet saadaan yhtäsuuriksi. Tätä tarkoittaa avio-oikeus toistensa omaisuuksiin.
Se ei tarkoita sitä, että omistaisit puolet puolisosi autosta, se on hänen jos hänen nimensä on rekisteriotteessa. Mutta auton arvo vaikuttaa tasinkoon (korottaa hänen nettovarallisuutta).
Sitten se "mutta"...
Teidän tilanteessanne kyse ns. lyhyestä avioliitosta, joka tarkoittaa että ositustanne voidaan sovitella... tai no, sovitella voidaan aina, mutta teillä käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja voisi hyvinkin "pakkosovitella" niin, ettei tasinkoa lasketakaan.
Osituksen sovitteluvaatimusta ratkaistaessa voidaan ottaa huomioon myös avioliittoa edeltänyt aika sen mukaan minkälainen panos kummallakin puolisolla on ollut yhteisen talouden hyväksi. Näin on korkein oikeus perustellut eräässä ennakkoratkaisussaan.
omaisuutenne (jollei ole avioehtoa) "jaetaan" kuten m36 ylempänä esitti.
käytännössä kummalla tahansa on oikeus lunastaa auto toiselta maksamalla tämän osuus autosta edellyttäen että myyjäpuolelle jäänytkin siihen suostuu.
kiistatilanteessa - jos kumpikin haluaa auton tai kumpikaan ei sitä halua - auto myydään ja siitä saatu tuotto jaetaan osituksen suomin osuuksin.
jos vaimosi haluaa auton eikä hänellä ole varaa lunastaa osuuttaan sinulta, voitte joutua myymään auton ja jakamaan rahat. tai toisin päin.
muistathan, että vaikkei vaimosi ole liittonne aikana ansainnut mitään hän on hoitanut yhteistä talouttanne muilla keinoin (lapsen hoito, kotityöt). myös opiskelu voidaan katsoa yhteiseksi hyväksi, koska valmistumisen jälkeen on helpompi saada parempia töitä ja siten enemmän rahaa.
Auton jako tulee suorittaa siten, että jos autosi jää puolisollesi, niin sinä voit pitää talviaikaan kesärenkaita luonasi ja kesäaikaan talvirenkaita.
Teidän tulee tehdä sopimus huoltajuudesta, esim. Auto on joka toinen viikonloppu sinun luonasi ja joka toinen puolisosi. Se kumman luona ollessa autoon tulee huoltoon oikeuttavat kilometrit täyteen, niin hän maksaa kyseisen huollon. Auto tulee luovuttaa puolisolle maha täynnä.
jaksat edes naputella!
sinulle etupenkit ja vaimolle takapenkit, samoin pyörät menee tasan. Ratista tuleekin jo taistelu, sahatkaa puoliksi.