Tehtiin mieheni kanssa tänään raskaustesti, ja viiva näytti sinistä.
Aika jännää ns. vanhalla iällä saada iltatähti.
Itse en niinkään aluksi innostunut ajatuksesta, mutta koska mieheni niin kovin vauvaa halusi, niin pikkuhiljaa minäkin lämpenin ajatukselle.
Saa nähdä mitä muut lapsemme tuumaavat uudesta tulokkaasta? Senverran vanhempia kun jo ovat.
Ihanaa saada tuoksutella vauvelin puhdasta tuoksua.
Imetys... ihanaa. Ei ole mitään ihanampaa kuin rauhassa katsella kun oma lapsi imee tyytyväisenä rintaa.
Siinä hetkessä on jotain sellaista, mitä ei voi sanoin kuvata. Suurta rakkautta ja hellyyttä pientä ja avutonta ihmisolentoa kohtaan.
Näin vanhempana osataan mieheni kanssa suhtautua lapseen ihan eri tavalla kuin nuorempana.
Mieheni on onnesta aivan sekaisin. Hymyilee koko ajan ja silittelee mahaani.
Taitaa olla pitkät kuukaudet tiedossa, jos hän jatkaa samaan malliin koko raskauden ajan.
Toivottavasti vähän rauhoittuisi.
Toisaalta, en valita, koska olen itsekkin niin onnellinen.
Se, minkä takia kerron tästä täällä, johtuu juuri uskottomuudesta, ja siitä että ko. asiasta voi päästä yli ja unohtaa koko roskan. Tai ainakin jatkaa elämää parhaansa mukaan.
Ei kannata jäädä surkuttelemaan eikä miettimään että mitä jos se tapahtuu uudestaan.
Minä ainakin ajattelen, että se on sitten sen ajan murhe.
P.S Tämä on kaikille vaimoille, jotka miettivät voiko enää olla mitään yhteistä elämää miehensä kanssa.
Aika jännää ns. vanhalla iällä saada iltatähti.
Itse en niinkään aluksi innostunut ajatuksesta, mutta koska mieheni niin kovin vauvaa halusi, niin pikkuhiljaa minäkin lämpenin ajatukselle.
Saa nähdä mitä muut lapsemme tuumaavat uudesta tulokkaasta? Senverran vanhempia kun jo ovat.
Ihanaa saada tuoksutella vauvelin puhdasta tuoksua.
Imetys... ihanaa. Ei ole mitään ihanampaa kuin rauhassa katsella kun oma lapsi imee tyytyväisenä rintaa.
Siinä hetkessä on jotain sellaista, mitä ei voi sanoin kuvata. Suurta rakkautta ja hellyyttä pientä ja avutonta ihmisolentoa kohtaan.
Näin vanhempana osataan mieheni kanssa suhtautua lapseen ihan eri tavalla kuin nuorempana.
Mieheni on onnesta aivan sekaisin. Hymyilee koko ajan ja silittelee mahaani.
Taitaa olla pitkät kuukaudet tiedossa, jos hän jatkaa samaan malliin koko raskauden ajan.
Toivottavasti vähän rauhoittuisi.
Toisaalta, en valita, koska olen itsekkin niin onnellinen.
Se, minkä takia kerron tästä täällä, johtuu juuri uskottomuudesta, ja siitä että ko. asiasta voi päästä yli ja unohtaa koko roskan. Tai ainakin jatkaa elämää parhaansa mukaan.
Ei kannata jäädä surkuttelemaan eikä miettimään että mitä jos se tapahtuu uudestaan.
Minä ainakin ajattelen, että se on sitten sen ajan murhe.
P.S Tämä on kaikille vaimoille, jotka miettivät voiko enää olla mitään yhteistä elämää miehensä kanssa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mukava kuulla että uskottomuudestakin voi `selviytyä´.
Tällä hetkellä tuntuu itsestä kovin kaukaiselta ajatukselta, mutta onnea kuitenkin teille.
"miehellesi"**********
Taas joku kakkonen on kateellinen kun ykkösellä menee hyvin.
Teette sit lapsen pelastamaan liittonne pettämisen jälkeen. Kova on vastuu lapsella. Saattaahan se vähän aikaa toimia, mutta ei lapsi koskaan pelasta liittoa, harhakuvitelmaa ja petätte vain itseänne.
velvollisuuteni täyttänyt.
pelasta kenenkänn liittoa.
Eihän se ede ole tarkoituskaan.
Kyllä asioiden pitää olla jo puituina, ennenkuin lapsia aletaan suunnitella.
Toivottavasti ap. ja miehensä ovat niin tehneet.
vaikka vanhemmat jossain vaiheessa lopettaisivat parisuhteensa. Hyvä, että ihmiset uskaltavat tehdä lapsia!
Hahahahhaa.. oisit nyt paremman tarinan keksinyt!
Kyllä se kohtu täytyy olla jos kerran raskaana on.
Luulisi jopa `miehen´ tietävän edes sen verran naisen fysiologiasta.
Pitäiskö kuitenkin miettiä vähän mitä kirjoittaa....
Taatusti mietitty tarkkaan mitä kirjoitetaan.
Taidat vaan olla kateellinen?
meidän muidenkin kanssa.
Mitä mahdat tietää tästä tarinasta? Olisi muidenkin kiva tietää. Alkoi kiinnostamaan koska on senverran salamyhkäistä tekstiä.