Hei!
Tällä palstalla on varmaan paljon ihan tyhjästä asiaa repiviä, mutta on tilanteita, joissa anopin ja miniän välit on ihan helvetilliset anopin ja apen kiittämättömän käytöksen vuoksi. Eräs ystävättäreni hoiti kolmen lapsensa ohessa sairaat appivanhempansa kotona - oli diabetes, syöpää jne...
Appivanhempien oma tytär asui eri paikkakunnalla ja mielestään hänen ei tarvinnut käydä katsomassa vanhempiaan kuin muutaman kerran vuodessa. Ystävättäreni mies oli sitä, mieltä, että hänen ei tarvitse hoivauspuuhiin osallistua - hänellähän on eukko sitä varten.
Ystävättäreni oli valvonut viikon verran anopin pahojen kouristusten ja oksennuskohtauksen (sapesta johtuvaa) kanssa ja myös omat pienet lapset valvottivat. Käly tuli viikonloppuna miehineen kylään ja teki olonsa kotoisaksi. Ystävättäreni puuhasteli pienimpia lapsia päiväunille ja nukutettuaan lapset kävi myös sohvalle istumaan ja 'seurustelemaan'. Sillä sekunnilla anoppi rääkäisi, että eikö täällä talossa kahviakaan saa, kun on vieraita tullut! Käly ei inahtanutkaan sohvalta. Ystävättäreni nousi sohvalta, haki kahvinkeittimen, heitti sen sohvalle kälynsä viereen ja tokaisi: Osaatkos keittää itse kahvia? Jos osaat niin keitä!
Tästä seurauksena ystävätärtäni nimitellään hulluksi riehujaksi miehensä suvun puolelta ja osoitetaan entistä vähemmän kiitosta siitä työstä, jota hän on tehnyt ja tekee edelleen appivanhempien hoitamiseksi oman perheen ja osa-aikaisen työn ohella.
Tällä palstalla on varmaan paljon ihan tyhjästä asiaa repiviä, mutta on tilanteita, joissa anopin ja miniän välit on ihan helvetilliset anopin ja apen kiittämättömän käytöksen vuoksi. Eräs ystävättäreni hoiti kolmen lapsensa ohessa sairaat appivanhempansa kotona - oli diabetes, syöpää jne...
Appivanhempien oma tytär asui eri paikkakunnalla ja mielestään hänen ei tarvinnut käydä katsomassa vanhempiaan kuin muutaman kerran vuodessa. Ystävättäreni mies oli sitä, mieltä, että hänen ei tarvitse hoivauspuuhiin osallistua - hänellähän on eukko sitä varten.
Ystävättäreni oli valvonut viikon verran anopin pahojen kouristusten ja oksennuskohtauksen (sapesta johtuvaa) kanssa ja myös omat pienet lapset valvottivat. Käly tuli viikonloppuna miehineen kylään ja teki olonsa kotoisaksi. Ystävättäreni puuhasteli pienimpia lapsia päiväunille ja nukutettuaan lapset kävi myös sohvalle istumaan ja 'seurustelemaan'. Sillä sekunnilla anoppi rääkäisi, että eikö täällä talossa kahviakaan saa, kun on vieraita tullut! Käly ei inahtanutkaan sohvalta. Ystävättäreni nousi sohvalta, haki kahvinkeittimen, heitti sen sohvalle kälynsä viereen ja tokaisi: Osaatkos keittää itse kahvia? Jos osaat niin keitä!
Tästä seurauksena ystävätärtäni nimitellään hulluksi riehujaksi miehensä suvun puolelta ja osoitetaan entistä vähemmän kiitosta siitä työstä, jota hän on tehnyt ja tekee edelleen appivanhempien hoitamiseksi oman perheen ja osa-aikaisen työn ohella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onpa mies outo, jos kuvittelee vaimonsa robotin lailla pystyvän hoitamaan niin lapset kuin vanhuksetkin.
Kyllä vaimollakin pitää olla puhtia sen verran, että menee neuvolaan, sosiaalitoimistoon, terveyskeskukseen, tai minne tahansa apua hakemaan.
Yhteiskunta hoitakoon. Eihän vanhukset ole edes vaimon verisukulaisia. Joka tap. omaishoitajan tuki kuuluu vaimolle. Tuki on kuulemma naurettavan pieni, mutta onpa enemmän kuin ei mitään!
Muutakin apua kunnalta on haettavissa. Lääkärin hoidossahan nämä appivanhemmat ovat? Sieltäkin pitäisi apua hakea arkeen.
Sovinistisiä perheen"päitä" lienee Suomi yhä pullollaan siinä kuin ymmärtämättömiä sukulaisiakin.
Ihan totta, en tiedä, onko hän tullut ajatelleeksi tuota omaishoitaja-asiaa. Vaikka uskoisin, että tässä ei ole kyse rahasta. Ystävättäreni vaan on niitä ihmisiä, joille on kunnia-asia, että oma tontti on puhdas ja hän hoitaa hyvin 'velvollisuutensa'. Eikä hän varsinaisesti valita asiasta, joskus vaan mainitsee jotain. Minä sensijaan olen miettinyt usein, miten hän jaksaa. Venyyhän ihminen toki, mutta kaikella rajansa. Ystävättäreni perhe on rakentanut oman talonsa anoppilan kanssa samaan pihapiiriin, joten sekin voi olla yksi syy siihen, että ystävättäreni kokee olevansa kiitoksen velkaa, vaikka käsittääkseni tontti oli ennakkoperintöä eikä mikään lahjoitus.
Appiukko nukkui jokin aika sitten pois, mutta anoppi on vielä hoidettavana. Lapset ovat nyt jo yli kolmevuotiaita kaikki, mutta kyllähän he töitä teettävät. Ystävättäreni tekee sen lisäksi tulkin/kääntäjän hommia freenä.
Harmittaa katsoa sivusta, miten ennen niin iloinen ja pirteä ihminen on muuttunut käveleväksi zombieksi, mutta ainoa apu, mitä olen osannut yhden lapsen äitinä antaa on lapsenvahtiapu ja kuunteleminen.