Haluaisin kuulla kokemuksia/mielipiteitä millasta alkoholipolitiikkaa vauva/lapsiperheissänne toteutetaan? Aina puhutaan vain äidin alkoholin käytöstä raskaus- ja imetysaikana, mutta se kokonaisuus..
Eli meillä ennen raskautta joimme kumpikin viikonloppuisin yhdessä olutta ja/tai viiniä kotosalla saunan ja töllön katsomisen yhteydessä - baareissa meistä ei kumpikaan ole enää vuosiin viihtynyt - ja kulutus kerrallaan sellaista 8-11 olutta tai 1-2 viinipulloa per pää -luokkaa. Raskausaikana luonnollisesti minä en juonut tippaakaan, mutta mies jatkoi viikonloppujuomisia entiseen tapaan, mitä sinänsä en pistänyt pahakseni, vaikka viiniä tekikin mieli ;-)
Nyt meillä on siis 6vk ikäinen vauva, ja koska imetän, edelleenkin olen täysraitis. Mieheni olisi jatkanut alkoholinkäyttöä edelleen samaan tapaan viikonloppuisin, mutta vaadin häntä vähentämään max. 6 olueeseen pe ja la kunakin iltana, minkä hän hiukka pitkin hampain on tehnytkin. Vauvalle hän on rakastava isä, huolehtii kanssani "modernin nykyisän" tapaan kaikesta vauvan hoitoon liittyvästä perheen ruuanlaitosta lähtien (minä en kokkaa tässä huushollissa) ja lapsi oli siis erittäin toivottu eikä kysymys ole mistään pakenemisesta että "lapsi on tehty liian varhain" sillä olemme yli 3-kymppisiä ;-)
Ovatko miehenne isäksi tultuaan tyystin jättäneet alkoholin tai jatkaneet entiseen malliin, miten teillä on nämä asiat sovittu vai onko sopimusta ollenkaan ja jatkuvaa närää?
Eli meillä ennen raskautta joimme kumpikin viikonloppuisin yhdessä olutta ja/tai viiniä kotosalla saunan ja töllön katsomisen yhteydessä - baareissa meistä ei kumpikaan ole enää vuosiin viihtynyt - ja kulutus kerrallaan sellaista 8-11 olutta tai 1-2 viinipulloa per pää -luokkaa. Raskausaikana luonnollisesti minä en juonut tippaakaan, mutta mies jatkoi viikonloppujuomisia entiseen tapaan, mitä sinänsä en pistänyt pahakseni, vaikka viiniä tekikin mieli ;-)
Nyt meillä on siis 6vk ikäinen vauva, ja koska imetän, edelleenkin olen täysraitis. Mieheni olisi jatkanut alkoholinkäyttöä edelleen samaan tapaan viikonloppuisin, mutta vaadin häntä vähentämään max. 6 olueeseen pe ja la kunakin iltana, minkä hän hiukka pitkin hampain on tehnytkin. Vauvalle hän on rakastava isä, huolehtii kanssani "modernin nykyisän" tapaan kaikesta vauvan hoitoon liittyvästä perheen ruuanlaitosta lähtien (minä en kokkaa tässä huushollissa) ja lapsi oli siis erittäin toivottu eikä kysymys ole mistään pakenemisesta että "lapsi on tehty liian varhain" sillä olemme yli 3-kymppisiä ;-)
Ovatko miehenne isäksi tultuaan tyystin jättäneet alkoholin tai jatkaneet entiseen malliin, miten teillä on nämä asiat sovittu vai onko sopimusta ollenkaan ja jatkuvaa närää?
Vastaukset 8
Vanhimmat
...eli juhlittiin noin kerran kuussa ennen mun raskaaksi tuloa. Kun sitten aloin odottamaan, myös mieheltä väheni heti baarireissut ja vähensi ihan oma-aloitteisesti. Ei kuulemma kiinnostanut kun en minäkään päässyt. Nykyään "rentoudutaan" 2-3 kertaa vuodessa :)
näin. Ennen raskaaksituloani käytiin ulkona yhdessä ja erikseen kerran pari kuussa. Raskaaksi tultuani mieheni jatkoi samalla tyylillä. Raskauden viimeisellä kuukaudella mieheni lopetti juomisen kokonaan siihen saakka kun vauva syntyisi, jotta ei olisi kännissä baarissa kun synnytys käynnistyy.
Tytön syntymän jälkeen (nyt 9kk) ollaan käyty ulkona omien kavereiden kanssa suunnilleen joka toinen kuukausi. Mies juo iltaisin silloin tällöin kaljan tai kaksi, minä juon kotona alkoholia todella todella harvoin. Ekan kerran yhdessä ottamassa oltiin kolmisen viikkoa sitten omissa häissämme, kun tyttö oli mummin vastuulla.
Ei olla erikseen sovittu, että miten saa ja ei saa mennä ja ottaa, kummallekin on ollut itsestäänselvyys, että menot vähenee lapsen myötä.
Meillä on myös ehdottomana käytäntönä se, että kun ollaan kotona, niin toisen täytyy AINA olla siinä kunnossa, että pystyisi tarpeen tullen ajamaan autoa, jos lapsi sairastuu tai sattuu muuta.
Kylläpä te otitte ennen lasta ja ottaa miehes edelleen aikalailla alkoholia!!Mä en tajua et miksi alkoholia pitää lainkaan ottaa?!?Kysykääpä (isompana) lapsiltanne että tykkäävätkö he raittiista vanhemmista vai alkoholia ottavista vanhemmista?!?Miksi ei voisi rentoutua ilman alkoholia?Alkoholista kun ei IKINÄ seuraa mitään hyvää.Meiltä jäi viinakset lasten myötä...ja saa jäädäkki!
Mikään ei muuttunut. Paitsi, mies jätti alkoholin.
Melko avoimesti ja rehellisesti puhut valtavasta alkoholinkulutuksestanne. En ole tiukkapipo, vaan tavallinen tallaaja, joka itsekin joskus käy baarissa tai juo saunasidukkaa. Mutta teidän alkoholimääränne ovat oikeasti huolestuttavia. Esimerkiksi lähes 2 pulloa viiniä per pää... Hui. Vaikea käsittää, miten kestätte sen viinamäärän.
Ennen lasta kävimme ulkona n. kerran kuussa, ja silloin join ehkä n. 4 sidukkaa, mies 6-8, (kun kokoakin on 100kg.) Raskauden aikana minä en juonut mitään. Mies joi 3-4 pulloa edelleen korkeintaan kerran kuussa, se oli mielestäni ok. Aiemmin mies poltti juhliessaan, mutta hän oli päättänyt jo ennen raskautta, että tupakki jää kokonaan, kun lapsi on tulollaan. Näin tapahtuikin.
Nykyään juon itse taas korkeintaan kerran kuussa ehkä 3 pulloa ja mies pullon tai pari enemmän. Baarissa käymme enää pari kertaa vuodessa. Juodessamme seurassamme on aina ihmisiä selvinpäin. (Yleensä juhlimme harrastuspiirissä, johon kuuluu myös mm. vanhempani, ja he ovat aina innoissaan lapsenvahtina.) Lapsi siis saa toki nähdä meidät nousuhuppelissa, mutta jonkun täytyy aina olla valmis ajamaan tarvittaessa.
Suosittelen vahvasti, että oman terveytenne takia mietitte tarkasti perheenne alkoholinkäyttöä. Elämä on paljon mukavampaa, kun käyttää kohtuudella.:) Muistan minäkin kun joskus alle 20 vuotiaana oli kaamea krapula joka sunnuntai... Meni viikonloput aina piloille.
Kumpikaan ei ole ennen raskaaksi tuloa ottanut kovin paljoa ja usein, minä ehkä kävin useammin ulkona työporukoiden ja kaverien kanssa. Raskausaika ja elämä synnytyksestä (tyttö 6kk) on mennyt selvinpäin, Juhannuksena otin pari lasia viiniä ruoan kanssa ja isäntä joi muutaman siiderin. Jatkossakaan ei ole tarkoitus alkaa ryypiskelemään, mukavinta on touhuta porukalla selvinpäin kaikkea. Tykätään matkustaa ja väitänkin, että niillä rahoilla, mitä monet muut käyttävät ryyppäämiseen, me käymme reissussa pari kertaa vuodessa.
On tutkittu, että lapsi pelkää humalaista vanhempaa, vaikka vanhempi ei käyttäydykkään vihaisesti tai aggressiivisesti lapsen lähellä. Ääni ja käytös kuitenkin muuttuu, jonka lapsi kokee ahdistavaksi. Kannattaisi siksi isän miettiä, millaisia muistoja haluaa lapselleen luoda...
Kuten muut jo ovat tehneet, hämmästelen minäkin alkoholinkäyttöänne ennen raskautta. Alkaa olemaan jo suurkulutuksen rajalla, ainakin naisten mittarilla. Jollei alkoholin kulutus isännällä onnistu nikottelematta edes pienen vauvan tultua, voisiko olla jo alkoholiongelma?
Alkoholin kulutus on minunkin mielestäni aloittajalla todella suurta. Mutta pakko kommentoida, kun toisinaan aiemminkin olen kuullut väitettävän, että lapsi pelkää humalaisia vanhempiaan. En usko tähän, jos kyseessä on asia, mikä ei ole suunnattoman poikkeuksellista.
Minä muistan hyvinkin monia kertoja, kun olen ollut lapsi, ja vanhempani ovat olleet iloisesti pienessä nousuhumalassa. Muistoni ovat todella hyviä ja iloisia. Näin miten vanhempani pitivät hauskaa ystävien kanssa, ja kaikki nauroivat. Oli mahtavaa olla niin hyväntuulisessa porukassa.
Toki alkoholinkäytön on oltava kohtuullista lasten läsnä ollessa, ja muutenkin! Mutta en ymmärrä miksi lapsi pelkäisi vitsejä kertovaa ja kovaan ääneen nauravia ihmisiä. Kyllä terve lapsi tottuu sellaiseen, ja pitää tottuakin. Itse en ainakaan halua lapsista kasvattaa niin tiukkapipoja, että eivät sitten aikuisenakaan kestä sellaista...
Itselläni muistot ovat negatiivisia. Vanhemmat (etenkin isä) oli kovaäänisempiä ja riehakkaampia. Jossain vaiheessa iltaa vanhemmat alkoivat korottaa ääntä ja riidellä. Se vasta hauskaa olikin. Selkein lomamuisto jostain etelän lomakohteesta on se, kun kostean illan jälkeen riidan päätteeksi isä sätti äitiä ja lopulta kuului läimäyksiä. Äiti itki. Yritin olla peiton alla piilossa ihan hiljaa, pidätellä itkua ja puristaa silmiä kiinni.
Vaikkakin "hauskoja" omasta mielestään, monet humalaiset ovat kyllä todellisuudessa kaikkea muuta kuin sitä. Siksi en ymmärrä, miksi lapsen pitäisi sietää viinapäissään hörhöileviä vanhempia, kun muidenkin selväpäisten on sellaisia vaikea kestää.
Huonoista muistoista huolimatta suhteeni alkoholiin on terve ja välillä on mukavaa ottaa pienet hiprakat. Kyllä toisinaan enempikin on tullut otettua, ennen lapsen tuloa useamminkin ja kivaa on ollut. Mielummin käytän nykyään kuitenkin rahani johonkin fiksumpään, kuten etelän lomiin ym.
Lapsen läsnäollessa pari siideriä on raja, jota kumpikaan meistä ei ylitä. Humalapäissään ei lapsen herkkyyttä välttämättä tule ajatelleeksi, enkä todellakaan halua antaa lapselleni samanlaisia muistoja, kuin itse sain.