Mulla on nyt vähän tragikoominen ongelma, mutta toivottavasti osaatte edes vähän auttaa.
Olen sinkkuillut koko elämäni,eli 30 vuotta. Nyt sitten olen vähän "ryhdistäytynyt" tässä naisen etsinnässä, ja haaviini onkin nyt jäänyt kaksi hyvää tyyppiä. Molemmat haluaisivat syventää suhdetta alkutapailun jälkeen, mutta ongelmaksi on noussut empatiani puute ja sitä kautta jonkinlainen pidättyväisyys. Olisihan se kiva elää jonkun kanssa yhdessä, mutta kun en osaa/pysty näyttämään tunteitani avoimesti kenellelään ja ilmaisemaan siten rakkauteni kumppaniin, niin en enää itsekään tiedä mitä tekisin. Olen siis aika arka näissä asioissa, mikä johtuu varmasti kokemattomuudestani.
Otan siis kaikki neuvot vastaan. Kuten sanottu, kiinnostusta minua kohtaan näyttää olevan, mutta miten pääsisin eroon näistä kaikista "estoistani", jotta kumppanikin kokisi osoittamani rakkauteni konkreettisemmin?
Olen sinkkuillut koko elämäni,eli 30 vuotta. Nyt sitten olen vähän "ryhdistäytynyt" tässä naisen etsinnässä, ja haaviini onkin nyt jäänyt kaksi hyvää tyyppiä. Molemmat haluaisivat syventää suhdetta alkutapailun jälkeen, mutta ongelmaksi on noussut empatiani puute ja sitä kautta jonkinlainen pidättyväisyys. Olisihan se kiva elää jonkun kanssa yhdessä, mutta kun en osaa/pysty näyttämään tunteitani avoimesti kenellelään ja ilmaisemaan siten rakkauteni kumppaniin, niin en enää itsekään tiedä mitä tekisin. Olen siis aika arka näissä asioissa, mikä johtuu varmasti kokemattomuudestani.
Otan siis kaikki neuvot vastaan. Kuten sanottu, kiinnostusta minua kohtaan näyttää olevan, mutta miten pääsisin eroon näistä kaikista "estoistani", jotta kumppanikin kokisi osoittamani rakkauteni konkreettisemmin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
vai siitä, ettet osaa ilmaista tunteita?
Olisiko kyse aleksitymiasta? Ks. esim
http://www.tohtori.fi/?page=6771267&id=8659470
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2000/280300.html
Mutta minä varmaankin vain pelkään näyttää tunteitani (ihastumista yms.) kun menneisyydessä on vain pelkkää paskaa mitä naisiin tulee. Mm. sairastuin masennukseen noiden olioiden takia ja luonnollisestikaan ei kiinnostaisi ottaa uusiksi.
viesti.
Kerrankin mies uskaltaa kertoa, että hän sairastui masennukseen "noiden olioiden takia", eli naiset saavat nyt vähemmän mairittelevia lausuntoja miesten taholta.
On hauskaa kun ensin tekee töitä jonkun vuoden päästäkseen tunteista eroon päästäkseen raastavasta yksinäisyydestä ja ikävästä, ja kun viimein onnistuu niin huomaa ettei sitten tunnekaan mitään.
Voin kai sanoa tietäväni mistä puhut, teinivuosien ällö-vaiheen jälkeen naiset tulevat jopa tekemään aloitteita, mutta silti tuntuu kuin he vain vittuillakseen hymyilisivät, eikä mitään mielenkiintoa herää siihen suuntaan. Vaikka juttelisivatkin vain silkkaa ystävällisyyttään, kolkuttaa jossain ajatus että kohta lähtee matto alta ja nauretaan makeasti kustannuksellani... tuo ajatus kun on pohjalla ei juuri lämpimiä tunteita herää.
En tiedä miten sitten pitäisi, mutta kuten sanoit niin olisihan se hienoa jakaa elämä jonkun kanssa, muuten se meneepi vähän kuin harakoille. Jos en muuta keksi niin valitan mielenterveystoimistoon asiasta, oikeastikin koska tällainen ajatusmalli rajoittaa elämää jonkin verran.
Kiitos tähän astisista kommenteista!
Ehkä ongelmani ei kuitenkaan ole näin dramaattinen, mitä täällä ehdotetaan. En ole mitenkään "mielisairas", vaan normaalin tunnetason omaava. Ongelmani on vain se, etten ole elänyt koskaan pitkäaikaisessa parisuhteessa, joten en voi tietää, mihin asioihin/tunteisiin pitäisi vedota vaikutuksen saamiseksi. Tähän ongelmaani haen nyt ratkaisua.
Motiivisi lienee hyvä; lisätä läheisyyden tunnetta? Lähtökohtasi perinteinen MINÄ, tavallaan hyvä, tavallaan huono (jos pääsee asteelle "pyörii oman navan ympärillä").
Tunteiden ilmaisua voi harjoitella niin kuin mitä tahansa muuta taitoa. Aloita pienestä ja selkeästä; käytä Minä-viestiä kun oikeasti tiedät jossain hetkessä miltä sinusta tuntuu. "Minusta tuntuu hyvältä, kun tapahtuu x..." Se tietysti vaatii, että olet hetkessä läsnä, etkä käytä tunteen tunnistamiseen tarvittavaa energiaa ja tilaa jollain tyhjänpäiväisellä toiminnalla (kuten puheella...)
Naiset sitä paitsi, eivät ole yhtään sen parempia ilmaisemaan tunteitaan selkeästi. Kaikenlaista kiukuttelua, pyrkimystä manipulointiin, syyttelyä tunnekylmyydestä jne ovat miehet saaneet kokea. Näitä alkeellisia keinoja ei tarvittaisi, jos nainen osaisi myös tunnistaa tunteensa.