Nyt seuraa valitusta mun sukulaisista.
Mistähän aloittaisi... Isäni uusi naisystävä:
-On juovuksissa joka päivä. Ahdistelee lastani (1,5v), heti kun näkee hänet tulee pussailemaan ym. Känninen tuntematon nainen! Ja ilmoitti ottavansa lapseni joskus hoitoon. Vain kuolleen ruumiini yli.
-Kutsunut itseään alusta asti lapseni mummoksi! Omituista.
-Tuo kaikkea krääsää koko ajan meille(tavara ostettu isäni rahoilla tai kaivettu isäni ullakolta). Tuo lapselleni ruokaa JOKA PÄIVÄ, vaikka sanon kiitos ei. Puoliksi syötyjä ruokia ym. Yök.
-On kuulemma alkanut kirjoittamaan(?) lapsestani jotain...
-Kerran (olin nähnyt naisen ehkä pari kertaa) isäni oli antanut avaimensa naiselle, jotta hän pääsee katsomaan lastamme. Tuntematon nainen siis käveli ovestamme sisään omilla avaimilla!
Tämä nainen ja isäni olivat mummoni (isäni äiti) mökillä ja talonvahtina mummollani, silloin mm.:
-veivät tavaraa mummon kotoa mökille kysymättä, nainen siis kaiveli kaikki mummon kaapit ja otti mitä lystäsi ja vei omaan käyttöön mökille. Ihan uuttakin tavaraa, joka oli tarkoitettu lahjaksi muille henkilöille...
-paskansivat pitkin pihoja(ei ole sisävessaa)
-eivät siivonneet mökkiä lähtiessään, jättivät mm. ruoat homehtumaan jääkaappiin
Tämä nainen on myön kaivellut isäni kotona kaikki kaapit ym, joissa on mummoni tavaroita säilössä. Isä antaa naisen tehdä mitä vaan.
Keskustelin naisen kanssa näistä asioista, mutta ei näköjään mennyt perille. Varmaan oli niin kännissä, ettei muista... Jotenkin tosi omituinen tyyppi. Mistä sitä tietää mikä hän on "naisiaan"?
Sitten näistä muista sukulaisista:
Tilanne on se, että asumme mummoni ja isäni omistamassa asunnossa ilman vuokraa (eivät halua vuokraa). Olen entinen lastenkodin asukas(isä ja äiti eivät kyenneet hoitamaan, isällä mm. alkoholiongelma).
Pari vuotta sitten puhuin muualle muuttamisesta, niin heti alkoi huuto, että eikö tämä asunto kelpaa. No, saa kai sitä muuttaa muualle jos haluaa? Sitä paitsi täällä on hometta, kun kylpyhuoneessa ei ole lämmitystä. Sitähän ei tietenkään myönnetä, kaikki korjaukset tehdään mahdollisimman halvalla tai jätetään tekemättä... Ollaan toistaiseksi asuttu tässä, kun ei tarvitse maksaa sitä hiton vuokraa.
Kaikkein ärsyttävintä tässä asunnossa on, ettei täällä saa olla rauhassa. Mummo (ja joskus isäkin) kävelee omilla avaimilla sisään milloin lystää. Heillä on joku ihme käsitys tiiviistä perheestä, tai jotain... Totuus on, että 14 lastenkotivuoden jälkeen en tunne näitä ihmisiä.
Mummo:
-Tuo tänne vanhoja tavaroitaan, jotka eivät hänelle kelpaa, mutta "ovat vielä ihan hyviä". Hänellä on joku pakkomielle hamstrata tavaraa. Mitään ei heitetä pois/anneta "vieraalle", mutta lisää haalitaan kun halvalla saa.
-Suunnittelee tavaroiden järjestystä oman mielen mukaan (en ole kyllä päästänyt toteuttamaan).
-Siivoaa, vaikka kiellän. Siitäkin hänellä on joku pakkomielle: heti jos näkyy siivottavaa, niin hän ryhtyy siivoamaan, kylässäkin. Silloinkin kun oli hetken lapseni vahtina, hän rupesi siivoamaan, vaikka kielsin. Lapsen (1-vuotiaan) jätti vahtimatta. Enää ei häntä vahdi.
-Haluaa aina määrätä kaikissa asioissa. Luulee tietävänsä kaiken paremmin kuin muut. Haluaa "pitää langat käsissä".
-Luulee olevansa korvaamaton. Mietti esim, että voiko lähteä viikon matkalle, koska lapsemme ei pärjää ilman häntä. Sanoin sitten, että kyllä se pärjää...
-Puhuu taukoamatta. Valittaa kaikesta.
-Suuttuu, loukkaantuu lapsellisesti, jos hänestä sanotaan jotakin kritiikkiä.
-Haluaa koko ajan olla meidän seurassa. Pyytää kylään jatkuvasti tai tuppaantuu meille. Hänellä on kyllä ystäviäkin, ettei tarvitse aina sukulaisia häiritä.
Isäni:
-Juo usein (on alkoholisti) ja käyttäytyy kännissä ääliömäisesti, esim
*huutaa tosi pahoja äidilleen/naisystävälleen,
*hoiperoi alasti pihalla (asumme vierekkäisissä taloissa),
*tuo muita juoppoja pihalle ja sitten niitä löytyy pitkin pihaa,
*jne...
-Maksattaa laskut äidillään kun omat rahat menee viinaan.
-Ei myöskään kestä kritiikkiä itsestään
-Selvin päin mukava ihminen (paitsi äidilleen), mutta kännissä hirviö.
Ollaan tässä mietitty, että on varmaan aika jatkaa elämässä eteenpäin ts. muuttaa pois. Mä en kestä, kun tuntuu, ettei saa hetken rauhaa.
Ja olis jo mullakin aika saada oma koti, kun on koko elämän asunut muiden nurkissa. Tätä ei voi omaksi kodiksi sanoa, kun ihmisiä lappaa sisään milloin huvittaa (ollaan kyllä ostettu ketju oveen, niin kohta ei lappaa), ja joku muu tulee määräilemään kaikkea tavaroista ja niiden järjestyksestä lähtien.
Olen ollut vähän arka, kun on ollut masennusta ja itsetunto-ongelmia, mutta enää en halua, että mun silmille hypitään. Täytyy vaan muuttaa pois, meni sitten välit poikki tai ei (aikoinaan kun isäni ja äitini muuttivat toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, niin mummo vähän meinas hermostua, antoi kyllä isälle rahaa, mutta sitä ei saanut käyttää vaimon tai lasten juttuihin...)
Mistähän aloittaisi... Isäni uusi naisystävä:
-On juovuksissa joka päivä. Ahdistelee lastani (1,5v), heti kun näkee hänet tulee pussailemaan ym. Känninen tuntematon nainen! Ja ilmoitti ottavansa lapseni joskus hoitoon. Vain kuolleen ruumiini yli.
-Kutsunut itseään alusta asti lapseni mummoksi! Omituista.
-Tuo kaikkea krääsää koko ajan meille(tavara ostettu isäni rahoilla tai kaivettu isäni ullakolta). Tuo lapselleni ruokaa JOKA PÄIVÄ, vaikka sanon kiitos ei. Puoliksi syötyjä ruokia ym. Yök.
-On kuulemma alkanut kirjoittamaan(?) lapsestani jotain...
-Kerran (olin nähnyt naisen ehkä pari kertaa) isäni oli antanut avaimensa naiselle, jotta hän pääsee katsomaan lastamme. Tuntematon nainen siis käveli ovestamme sisään omilla avaimilla!
Tämä nainen ja isäni olivat mummoni (isäni äiti) mökillä ja talonvahtina mummollani, silloin mm.:
-veivät tavaraa mummon kotoa mökille kysymättä, nainen siis kaiveli kaikki mummon kaapit ja otti mitä lystäsi ja vei omaan käyttöön mökille. Ihan uuttakin tavaraa, joka oli tarkoitettu lahjaksi muille henkilöille...
-paskansivat pitkin pihoja(ei ole sisävessaa)
-eivät siivonneet mökkiä lähtiessään, jättivät mm. ruoat homehtumaan jääkaappiin
Tämä nainen on myön kaivellut isäni kotona kaikki kaapit ym, joissa on mummoni tavaroita säilössä. Isä antaa naisen tehdä mitä vaan.
Keskustelin naisen kanssa näistä asioista, mutta ei näköjään mennyt perille. Varmaan oli niin kännissä, ettei muista... Jotenkin tosi omituinen tyyppi. Mistä sitä tietää mikä hän on "naisiaan"?
Sitten näistä muista sukulaisista:
Tilanne on se, että asumme mummoni ja isäni omistamassa asunnossa ilman vuokraa (eivät halua vuokraa). Olen entinen lastenkodin asukas(isä ja äiti eivät kyenneet hoitamaan, isällä mm. alkoholiongelma).
Pari vuotta sitten puhuin muualle muuttamisesta, niin heti alkoi huuto, että eikö tämä asunto kelpaa. No, saa kai sitä muuttaa muualle jos haluaa? Sitä paitsi täällä on hometta, kun kylpyhuoneessa ei ole lämmitystä. Sitähän ei tietenkään myönnetä, kaikki korjaukset tehdään mahdollisimman halvalla tai jätetään tekemättä... Ollaan toistaiseksi asuttu tässä, kun ei tarvitse maksaa sitä hiton vuokraa.
Kaikkein ärsyttävintä tässä asunnossa on, ettei täällä saa olla rauhassa. Mummo (ja joskus isäkin) kävelee omilla avaimilla sisään milloin lystää. Heillä on joku ihme käsitys tiiviistä perheestä, tai jotain... Totuus on, että 14 lastenkotivuoden jälkeen en tunne näitä ihmisiä.
Mummo:
-Tuo tänne vanhoja tavaroitaan, jotka eivät hänelle kelpaa, mutta "ovat vielä ihan hyviä". Hänellä on joku pakkomielle hamstrata tavaraa. Mitään ei heitetä pois/anneta "vieraalle", mutta lisää haalitaan kun halvalla saa.
-Suunnittelee tavaroiden järjestystä oman mielen mukaan (en ole kyllä päästänyt toteuttamaan).
-Siivoaa, vaikka kiellän. Siitäkin hänellä on joku pakkomielle: heti jos näkyy siivottavaa, niin hän ryhtyy siivoamaan, kylässäkin. Silloinkin kun oli hetken lapseni vahtina, hän rupesi siivoamaan, vaikka kielsin. Lapsen (1-vuotiaan) jätti vahtimatta. Enää ei häntä vahdi.
-Haluaa aina määrätä kaikissa asioissa. Luulee tietävänsä kaiken paremmin kuin muut. Haluaa "pitää langat käsissä".
-Luulee olevansa korvaamaton. Mietti esim, että voiko lähteä viikon matkalle, koska lapsemme ei pärjää ilman häntä. Sanoin sitten, että kyllä se pärjää...
-Puhuu taukoamatta. Valittaa kaikesta.
-Suuttuu, loukkaantuu lapsellisesti, jos hänestä sanotaan jotakin kritiikkiä.
-Haluaa koko ajan olla meidän seurassa. Pyytää kylään jatkuvasti tai tuppaantuu meille. Hänellä on kyllä ystäviäkin, ettei tarvitse aina sukulaisia häiritä.
Isäni:
-Juo usein (on alkoholisti) ja käyttäytyy kännissä ääliömäisesti, esim
*huutaa tosi pahoja äidilleen/naisystävälleen,
*hoiperoi alasti pihalla (asumme vierekkäisissä taloissa),
*tuo muita juoppoja pihalle ja sitten niitä löytyy pitkin pihaa,
*jne...
-Maksattaa laskut äidillään kun omat rahat menee viinaan.
-Ei myöskään kestä kritiikkiä itsestään
-Selvin päin mukava ihminen (paitsi äidilleen), mutta kännissä hirviö.
Ollaan tässä mietitty, että on varmaan aika jatkaa elämässä eteenpäin ts. muuttaa pois. Mä en kestä, kun tuntuu, ettei saa hetken rauhaa.
Ja olis jo mullakin aika saada oma koti, kun on koko elämän asunut muiden nurkissa. Tätä ei voi omaksi kodiksi sanoa, kun ihmisiä lappaa sisään milloin huvittaa (ollaan kyllä ostettu ketju oveen, niin kohta ei lappaa), ja joku muu tulee määräilemään kaikkea tavaroista ja niiden järjestyksestä lähtien.
Olen ollut vähän arka, kun on ollut masennusta ja itsetunto-ongelmia, mutta enää en halua, että mun silmille hypitään. Täytyy vaan muuttaa pois, meni sitten välit poikki tai ei (aikoinaan kun isäni ja äitini muuttivat toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, niin mummo vähän meinas hermostua, antoi kyllä isälle rahaa, mutta sitä ei saanut käyttää vaimon tai lasten juttuihin...)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aika hyvin olet listannut elämäsi puitteet. Kertaakaan en tosin huomannut mainintaa lapsen isästä. Et mainitse myöskään omaa ikääsi; oletko esim. täysi-ikäinen?
Kirjoittamasi pohjalta on helppo sanoa: Kipinkapin nyt hankkimaan ikioma asunto. Taloudellisesta tilanteestasi et paljon mainitse. Mene kaupunkisi sosiaalitoimistoon, kerro tilanteesi. Hanki kunnon talosta itsellesi ja lapselle asunto. Älä rupea seurustelemaan juoppojengin kanssa. Olet jo omassa elämässäsi nähnyt, mihin se johtaa. Tilanteesi ei muutu sukuusi turvautumalla. Näin asia joskus on.
Sinulla on mahdollisuus saada lapsesi kunnalliseen hoitoon. Tärkeätä on, että katsot nyt elämääsi eteenpäin. Ja siihen kuuluu työpaikan hankinta. Lusmuilemalla ja toisten nurkissa nuohoamalla tulevaisuutenne on huono.
Ja nyt apua hakemaan. Tee itsellesi ja lapsellesi toisenlainen elämä. Vai samanko haluat?
Tsempit!
myös. Hometalossa asuminen on terveysriski. Aina voit tehdä kosteusmittauksen halutessasi. Molempien vanhempien töihinmenoa en kannata. Miksi kaikki lapset pitää jo pienenä viedä vieraalle hoitoon ? Ehtii sitä, sittenkin kun on lapsi 3 v.
Olen 23 v. Lapsen isä asuu myös täällä, mutta on paljon poissa (keikkatyö). Hänenkin kanssa menee hermo, kun ei edes viikonloppuna malttaisi olla kotona.
Tilanne tuntuu niin hankalalta, koska avomies on myös kovaa vauhtia alkoholisoitumassa. Aina pitää ottaa se pari kaljaa... tai enemmän. Mua pelottaa muuttaa sen takia hänen kanssaan ihan omaan kämppään. Entä jos hän ei otakaan vastuuta meistä kun ei ole tähänkään asti ottanut?
Jos muutetaan omaan kämppään, mun on pakko mennä töihin, jotta rahat riittää. Mies ei suostu meitä elättämään. Mä arvostan kotihoitoa, mutta hän ei vissiinkään, vaikka väittää muuta. Niin kauan arvostaa, kun hänen ei tarvitse sitä kustantaa. Ja sossuunkaan hän ei ole valmis menemään.
Enkä mä nyt haluaisi häntä jättää. Vaikka täytyy myöntää, että ongelmia on: miehen jatkuva poissaolo ja lapsen hoidosta johtuvat kiistat, kun hän on kotona. Hänen mielestään mulle kuuluu kotityöt ja ilmeisesti lapsen hoito myös viikonloppuna, vaikka hän olisi kotona... Mä olen käytännössä yksinhuoltaja. Ja sitten se juominen. Ja rahankäyttö. Mä taas en millään jaksaisi siivota ja siitä aina tulee riitaa.
Ollaan suunniteltu muuttoa ja tulevaisuutta, mutta pelottaa pystyykö avomies siihen. Hän ei enää VOI juoda rahojaan tai käyttää niitä mihin lystää, koska vuokra on pakko maksaa. Mitä sitten jos jään ihan yksin lapsen kanssa?
Sen tiedän, että muutosta on tultava. Mä en halua, että lapseni joutuu katsomaan juoppoja. Toivon, että toi avomies saisi juomisen lopetettua. En vaan tiedä miten edetä. Voi, miksi kaikkien pitää alkaa ryyppäämään? Olen myös huolissani veljestäni, jolla ei asiat mene kovin hyvin. Tuntuu, että itse pikkuhiljaa pyristelen ylöspäin (mulla on ollut esim masennusta, kerroinko jo?), mutta muut menee vaan alaspäin.
Mummo tuli niihin ajatuksiin, että pitää kylpyhuoneeseen lattialämmitys saada. Remontti alkoi, lattiaa on jo revitty auki, ja nyt näyttää siltä, että aika pahassa kunnossa kylppäri on. Vettä on levinnyt seiniin asti.
Oli mummo ihmeissään. Taitaakin tulla paljon isompi remppa, kuin oli kuvitellut.
Se vaan ahdistaa, että jos mummo tekee remontin meidän takia ja sitten me muutetaankin pois. Varmaan suuttuu... Vaikka minkäs sille voi.
elää elämääsi ajatellen kokoa ajan muiden tarpeita.. Kuulostaa, että nämä samat ihmiset ovat muutenkin jo tuoneet elämääsi pelkkää negatiivisuutta... Nyt on aika alkaa ajattelemaan itseäsi ja perhettäsi.. Kyllä apua löytyy aina, ei rahallisista syistä kannata menettää omaa mielenterveyttä, eikä lasten terveyttä!!!
Toivon onnea yritykselle.. Itse teimme ratkaisun vastaavaan tilanteeseen muuttamalla pois vanhempieni omistamasta asunnosta. Alussa tuntuivat olevan vihaisia asiasta, mutta kun emme pariin kuukauteen vastanneet heidän vihaisiin yhteydenottoihin, niin kai hekin sen jälkeen ymmärsivät tilanteen. Tämän jälkeen on voitu sopia jopa tapaamisista ja lapsetkin ovat päässeet tapaamaan mummua ja pappaa...
Hei,
Tilanteesi kuulostaa todella hirveältä, mutta valitettavasti ei mitenkään epätavalliselta. Parasta olisi jos pystyisit ainakin muutamaksi vuodeksi katkaisemaan kokonaan välit sukuusi ja mieheesi, jotta olisit henkisesti vahvempi ja pystyisit asettamaan rajat. (Olettaene että haluat vielä silloin olla heidän kanssaan tekemisisssä.)
Älä huoli vaikka et voisi hoitaakaan lastasi kotona. Paljon enemmän lapsesi kärsii sinun stressistäsi minkä sukulaisesi aiheutttavat ja sukulaistesi alkoholinkäytön aiheuttamasta käytöksen arvaamattomuudesta.
Mieti tarkasti miksi roikut parisuhteessa. Kyselit miten saisit miehesi lopettamaan viinan juonnin. Sinä et häntä voi auttaa, äläkä usko mitään muuta. Usein alkoholistien tyttäret naivat alkoholistin kuvitellen vähintään alitajuisesti kykenevänsä parantamaan kumppaninsa jos vain ovat tarpeeksi "kilttejä". Mieti oletko sinä tällainen.
Sinulla ja tyttärelläsi on koko elämä edessä. Älä anna sen mennä hukkaan.
Kerro sossussa rehellisesti koko karmiva totuus tilanteestasi niin saat varmasti apua. Älä peittele äläkä vähättele ongelmiasi. Älä turhaan pelkää sossun asiakkuutta, saat apua kun rohkeasti sitä pyydät.
Myöhemmin kun saat ulkoiset asiat elämässäsi sujumaan seuraa henkinenkin hyvinvointi ja löydät kumppanin jonka kanssa parisuhde perustuu toisen kunnioitukselle ja arvostukselle.
Olisi mukava kuulla mitä ajatuksia minun ja muiden neuvot herättivät? Toivon todella, että et jää tuleen makaamaan.
Kiitos teille, jotka olette vastanneet minulle. :)
Tilanne on vaikea. Tuntuu, että kaikilla mun ympärillä menee vaan huonommin. :( On alkoholismia, mielisairautta, ym...
Mä en halua erota avomiehestä. Toivon niin, että hän saisi apua ongelmaansa, vaikka eihän mun toivominen auta...
Tavatessamme mies ei ollut alkoholisti, vaikka joi kylläkin enemmän kuin minä. (Itse asiassa ennen tätä suhdetta olin alkoholistinhyysääjä, mutta jätin sen ukon ja vaihdoin nykyiseen mieheen.) Pikkuhiljaa vaan tilanne on pahentunut. Ensin piti juoda joka viikko, nyt joka päivä. Hän ei enää voi olla juomatta päivääkään. Töissä kyllä on juomatta, mutta heti työpäivän jälkeen korkataan pullo...
Tilanne on siinä pisteessä, että en voi luottaa häneen enää. En varsinkaan mitä tulee lapseemme. Hän vähättelee petettyjä lupauksia ja kiertelee sanomisiaan: "enhän mä noin sanonut, vaan..."
Mua ahdistaa. Tultiin kotiin, niin heti se nainen (isän naisystävä) on tunkemassa tavaraa, koputtelemassa ikkunoihin(!) ym. Hetken rauhaa ei "omassa" kodissa saa.
Mikä mun läheisiä vaivaa? Ne kuvittelee, että MÄ en pärjää omillani, vaikka minähän tässä olen se, joka porskuttaa eteenpäin. He tässä enemmän apua tarvitsevat.
Lopetin juuri terapian (KELAn tuki loppui) ja olen niin iloinen siitä, että olen pärjännyt vaikka vaikeaa on ollut. Silti mua pelottaa hylätä läheiseni. Pelkään jääväni yksin. Mutta ehkä se on omaksi parhaakseni. Tunteet on niin ristiriitaisia... Olen kai liikaa tottunut mielistelemään muita.
Sossu mua ei pelota, mutta niin kauan kuin jaksan katsella avomiestäni, se ei ole vaihtoehto.