Jumalauta että on tuntunu paskalta jo muutaman päivän. Oon nyt abiturienttityttö ja viime viikonloppuna erehdyin entisen sänkykaverin seuraan (joka on myös abiturientti samasta koulusta kuin itse ja lapsuudenystävä, jonka olen tuntenut lähes aina) juttelemaan pihalle muutama pullo alla. ( -> Kutsuttakoon tätä kaveria selvyyden vuoksi vaikka Janneksi)
Asutaan tosi lähekkäin ja joskus ennen tapailtiin useamminkin ihan vaan juttelumielessä, mutta joskus vähän toisissakin merkeissä. Tää Janne pyys ulos juttelemaan perjantaina, kun mun oma poikakaveri oli kotonaan kymmenen kilsan päässä. Valehtelin poikakaverilleni meneväni nukkumaan yhdentoista maissa mutta todellisuudessa meninkin ulos. Janne on mielestäni uskomattoman hyvännäköinen ja käy salilla, hän on rehellinen ja sisimmiltään hyvä ihminen. No juteltiin siinä sitten niitä näitä koulusta ja suhteista ja kavereista ja molemmat naukkaili pullosta vähän väliä. Sitten Janne sano että mennään sen kotiin kun alko olla vähän kylmä. No niinpä sitten mentiin ja jatkettiin ihan vaan juttelua normaalisti. Janne kävi sitten makuuasentoon sängyllensä ja sano et emmä sua syö vaikka kävisitkin tähän viereen.
Oli käsittämättömän kylmä ja tämä Janne oli kauhean lämmin joten hakeuduin lähemmäksi. Tuntu vaan älyttömän hyvältä kun joku silitti päätä ja jutteli mukavia. Oma parisuhde on kieltämättä vähän ollut rasittavalla pohjalla, koulunkäynti ja kirjoituksiin lukeminen stressaa, eikä tavallisen arjen aika ei riitä juurikaan suhteen vaalimiseen eikä hellyyteen. Seksistä on tullut suorittamista eikä huomionosoituksista ole tietoakaan, vaikka muuten suhde on ollut vakaalla ja luotettavalla pohjalla toista vuotta :/
No tämä ko. yönä Janne sitten alkoi hengitellä niskaani ja muutamaan otteeseen suukotteli päätäni. En antanut vastakaikua mutta en estänytkään. Janne tietää seurustelustani eikä hän itse seurustele tällä hetkellä kenenkään kanssa. Eipä hänellä ole tainnut viime aikoina niin sanotusti edes käydä flaksikaan. No joka tapauksessa, hän selitti kuinka olen niin vastustamaton eikä hän mahda itselleen mitään, että hänellä seisoo kaiken aikaa seurassani. Annoin hänen painautua kylkeeni niin kiinni että varmasti tuntisin sen ja kyllä joo tunsinkin. Tuli erityisen haluttu ja viehättävä olo, kun Janne lateli kohteliaisuuksia ja samalla hyväili niskaani. Jossain vaiheessa kuitenkin ilmeisesti laskuhumala yllätti ja aloin itkeä, ennenkuin varsinaisesti oli tapahtunut mitään.
Janne tietysti lohdutti ja halasi kun aloin itkien selittää ettei tämä ole oikein. Janne ymmärsi täysin ja pyysi anteeksi käyttäytymistään, menemistään liian pitkälle. Itkun laannuttua olin jo lähdössä, kun Janne sanoi että jutellaan vielä. Hän laittoi lempimusiikkiani soimaan ja taas vain makasimme hänen sängyllään. Juttelimme vain useamman tunnin aamuyölle. Sitten nukahdin hänen kainaloonsa. Kun heräsin ja havahduin johonkin, tajusin että Janne masturboi vieressäni.
Hän sanoi että tämä taitaa olla vähän outoa. Sanoin ettei se haittaa, koska tietyllä tavalla tunsin syyllisyyttä siitä, että aikaisemmin illalla olin antanut ymmärtää, mutten ymmärtänyt antaa. Janne jatkoi puuhiaan ja se alkoi kiihottaa minua. Hengitin raskaasti hänen korvaansa jotta hän laukeasi nopeammin. Samalla hyväilin myös hänen vatsaansa ja rintakehäänsä. En kuitenkaan antanut Jannen koskea enää minuun aikaisemmin tapahtuneen jälkeen. Tarkoituksena oli ainoastaan nopeuttaa hänen suoritustaan. Tässä vaiheessa halusin jo helvetisti lähteä kotiin, karkuun. Sitten Janne kuitenkin ohjasi käteni sinne ja hyväili itseänsä kädelläni. En kehdannut lopettaa ja häipyä paikalta koska itse olin hänet siihen tilaan onnistunut saamaan. Hän tuli ja oloni oli hirveä. Lähes juoksin vessaan pesemään käsiäni jota teinkin useita minuutteja. Sen tehtyäni aloin kiskomaan takkia päälle, kello oli jo puoli kuusi aamulla.
Janne tuli ovelle hyvästelemään ja pyysi anteeksi, sanoi ettei tämän näin pitänyt mennä. Itku kurkussa vastasin ettei todellaakaan niin. Sopersin että tästä ei sitten tarvitse puhua kenellekään, ikinä. Janne halusi vielä halata ja pahoitella, pyristelin itseni irti ja kyyneleet silmissä menin hissiin, jonka peilistä katsoivat takaisin todella pettyneet kasvot. Oliko se sen arvoista? Tätäkö hain?
Juoksin vesisateessa kotiin ja sänkyyn päästyäni itkin itseni väsymyksestä uneen. Herätessäni morkkis oli aivan hirveä ja olo likainen. Menin saunaan ja piiskasin itseäni löylyillä. Sitten otin yhteyttä poikaystävääni. Tapasimmekin illalla ja koko ajan meinasi itku tulla kun oli niin hirveä olo. En pystynyt kertomaan hänelle mitään edellisen yön tapahtumista, jo pelkkä ajatuskin kertomisesta pelotti aivan helvetisti. En todellakaan halunnut menettää ihanaa ihmissuhdetta, ainoaa kestävää asiaa elämässäni - mutta olin jo särkenyt sen.
Nyt oloni on hirveä. Olosuhteiden pakosta olen joutunut olemaan Jannen kanssa juttusilla, mutta en ole tavannut häntä kasvotusten. Tänään ilmoitin hänelle, että haluan jutella hänen kanssaan, sillä viikonloppu jäi selvittämättä. Janne oli samaa mieltä, että meidän tulisi selvittää muutama asia. Hän kysyi olenko kertonut poikaystävälleni tapahtuneesta ja sanoi, että meidän olisi parempi pitää hieman etäisyyttä toisiimme. Siinä asiassa olin enemmän kuin samaa mieltä.
Oksettaa koko ajan ajatus tapahtuneesta ja se, kuinka saatoin olla niin idiootti. Nyt olen miettinyt että olen todellakin ollut ymmärtävän ja läheisen ihmiskontaktin puutteessa, sillä muuten Jannen osoittama hellyys ei olisi tuntunut läheskään yhtä hyvältä ja kaivatulta. Olen yrittänyt sanoa poikaystävälleni viime päivinä, että kaipaan hellyyttä ja huomiota, ja hän on ottanutkin hieman vinkistä vaaria. En kuitenkaan halua perustella idioottimaista tekoani sillä, ettei poikaystäväni olisi kohdellut minua tarpeeksi hyvin. Kaikki on aivan omaa syytäni ja tyhmyyttäni.
Nyt en tiedäkään mitä tekisin, kertoako vai olla kertomatta, sillä tiedän, että molemmissa tapauksissa satutan poikaystävääni. Häneltä kesti saada melko kauan aikaa saada minut ns. kesytettyä, sillä en halunnut alunperin sitoutua ollenkaan. Siksi olen pelännyt että näin tulee vielä tapahtumaan. Poikaystäväni on erityisesti senkaltainen, ettei hän pettäisi ikinä, eikä hyväksyisi asiaa. Tuntuu hirveältä, että tulevaisuudensuunnitelmamme yhteisestä kodista ja tulevaisuudesta romuttuisi. Yritän ajatella vain hänen parastaan. Mutta pystynkö elämään synti harteillani? Joku voisi sanoa, ettei "rikos" ollut edes suuri, ja että tämä on säälittävää kakaroiden seksisekoiluja, mutta en tiedä mitä tekisin. Koen itseni täydeksi nollaksi. Tiedän kuitenkin, että tämän kertominen loukkaisi poikaystävääni. Auttakaa :'(
Asutaan tosi lähekkäin ja joskus ennen tapailtiin useamminkin ihan vaan juttelumielessä, mutta joskus vähän toisissakin merkeissä. Tää Janne pyys ulos juttelemaan perjantaina, kun mun oma poikakaveri oli kotonaan kymmenen kilsan päässä. Valehtelin poikakaverilleni meneväni nukkumaan yhdentoista maissa mutta todellisuudessa meninkin ulos. Janne on mielestäni uskomattoman hyvännäköinen ja käy salilla, hän on rehellinen ja sisimmiltään hyvä ihminen. No juteltiin siinä sitten niitä näitä koulusta ja suhteista ja kavereista ja molemmat naukkaili pullosta vähän väliä. Sitten Janne sano että mennään sen kotiin kun alko olla vähän kylmä. No niinpä sitten mentiin ja jatkettiin ihan vaan juttelua normaalisti. Janne kävi sitten makuuasentoon sängyllensä ja sano et emmä sua syö vaikka kävisitkin tähän viereen.
Oli käsittämättömän kylmä ja tämä Janne oli kauhean lämmin joten hakeuduin lähemmäksi. Tuntu vaan älyttömän hyvältä kun joku silitti päätä ja jutteli mukavia. Oma parisuhde on kieltämättä vähän ollut rasittavalla pohjalla, koulunkäynti ja kirjoituksiin lukeminen stressaa, eikä tavallisen arjen aika ei riitä juurikaan suhteen vaalimiseen eikä hellyyteen. Seksistä on tullut suorittamista eikä huomionosoituksista ole tietoakaan, vaikka muuten suhde on ollut vakaalla ja luotettavalla pohjalla toista vuotta :/
No tämä ko. yönä Janne sitten alkoi hengitellä niskaani ja muutamaan otteeseen suukotteli päätäni. En antanut vastakaikua mutta en estänytkään. Janne tietää seurustelustani eikä hän itse seurustele tällä hetkellä kenenkään kanssa. Eipä hänellä ole tainnut viime aikoina niin sanotusti edes käydä flaksikaan. No joka tapauksessa, hän selitti kuinka olen niin vastustamaton eikä hän mahda itselleen mitään, että hänellä seisoo kaiken aikaa seurassani. Annoin hänen painautua kylkeeni niin kiinni että varmasti tuntisin sen ja kyllä joo tunsinkin. Tuli erityisen haluttu ja viehättävä olo, kun Janne lateli kohteliaisuuksia ja samalla hyväili niskaani. Jossain vaiheessa kuitenkin ilmeisesti laskuhumala yllätti ja aloin itkeä, ennenkuin varsinaisesti oli tapahtunut mitään.
Janne tietysti lohdutti ja halasi kun aloin itkien selittää ettei tämä ole oikein. Janne ymmärsi täysin ja pyysi anteeksi käyttäytymistään, menemistään liian pitkälle. Itkun laannuttua olin jo lähdössä, kun Janne sanoi että jutellaan vielä. Hän laittoi lempimusiikkiani soimaan ja taas vain makasimme hänen sängyllään. Juttelimme vain useamman tunnin aamuyölle. Sitten nukahdin hänen kainaloonsa. Kun heräsin ja havahduin johonkin, tajusin että Janne masturboi vieressäni.
Hän sanoi että tämä taitaa olla vähän outoa. Sanoin ettei se haittaa, koska tietyllä tavalla tunsin syyllisyyttä siitä, että aikaisemmin illalla olin antanut ymmärtää, mutten ymmärtänyt antaa. Janne jatkoi puuhiaan ja se alkoi kiihottaa minua. Hengitin raskaasti hänen korvaansa jotta hän laukeasi nopeammin. Samalla hyväilin myös hänen vatsaansa ja rintakehäänsä. En kuitenkaan antanut Jannen koskea enää minuun aikaisemmin tapahtuneen jälkeen. Tarkoituksena oli ainoastaan nopeuttaa hänen suoritustaan. Tässä vaiheessa halusin jo helvetisti lähteä kotiin, karkuun. Sitten Janne kuitenkin ohjasi käteni sinne ja hyväili itseänsä kädelläni. En kehdannut lopettaa ja häipyä paikalta koska itse olin hänet siihen tilaan onnistunut saamaan. Hän tuli ja oloni oli hirveä. Lähes juoksin vessaan pesemään käsiäni jota teinkin useita minuutteja. Sen tehtyäni aloin kiskomaan takkia päälle, kello oli jo puoli kuusi aamulla.
Janne tuli ovelle hyvästelemään ja pyysi anteeksi, sanoi ettei tämän näin pitänyt mennä. Itku kurkussa vastasin ettei todellaakaan niin. Sopersin että tästä ei sitten tarvitse puhua kenellekään, ikinä. Janne halusi vielä halata ja pahoitella, pyristelin itseni irti ja kyyneleet silmissä menin hissiin, jonka peilistä katsoivat takaisin todella pettyneet kasvot. Oliko se sen arvoista? Tätäkö hain?
Juoksin vesisateessa kotiin ja sänkyyn päästyäni itkin itseni väsymyksestä uneen. Herätessäni morkkis oli aivan hirveä ja olo likainen. Menin saunaan ja piiskasin itseäni löylyillä. Sitten otin yhteyttä poikaystävääni. Tapasimmekin illalla ja koko ajan meinasi itku tulla kun oli niin hirveä olo. En pystynyt kertomaan hänelle mitään edellisen yön tapahtumista, jo pelkkä ajatuskin kertomisesta pelotti aivan helvetisti. En todellakaan halunnut menettää ihanaa ihmissuhdetta, ainoaa kestävää asiaa elämässäni - mutta olin jo särkenyt sen.
Nyt oloni on hirveä. Olosuhteiden pakosta olen joutunut olemaan Jannen kanssa juttusilla, mutta en ole tavannut häntä kasvotusten. Tänään ilmoitin hänelle, että haluan jutella hänen kanssaan, sillä viikonloppu jäi selvittämättä. Janne oli samaa mieltä, että meidän tulisi selvittää muutama asia. Hän kysyi olenko kertonut poikaystävälleni tapahtuneesta ja sanoi, että meidän olisi parempi pitää hieman etäisyyttä toisiimme. Siinä asiassa olin enemmän kuin samaa mieltä.
Oksettaa koko ajan ajatus tapahtuneesta ja se, kuinka saatoin olla niin idiootti. Nyt olen miettinyt että olen todellakin ollut ymmärtävän ja läheisen ihmiskontaktin puutteessa, sillä muuten Jannen osoittama hellyys ei olisi tuntunut läheskään yhtä hyvältä ja kaivatulta. Olen yrittänyt sanoa poikaystävälleni viime päivinä, että kaipaan hellyyttä ja huomiota, ja hän on ottanutkin hieman vinkistä vaaria. En kuitenkaan halua perustella idioottimaista tekoani sillä, ettei poikaystäväni olisi kohdellut minua tarpeeksi hyvin. Kaikki on aivan omaa syytäni ja tyhmyyttäni.
Nyt en tiedäkään mitä tekisin, kertoako vai olla kertomatta, sillä tiedän, että molemmissa tapauksissa satutan poikaystävääni. Häneltä kesti saada melko kauan aikaa saada minut ns. kesytettyä, sillä en halunnut alunperin sitoutua ollenkaan. Siksi olen pelännyt että näin tulee vielä tapahtumaan. Poikaystäväni on erityisesti senkaltainen, ettei hän pettäisi ikinä, eikä hyväksyisi asiaa. Tuntuu hirveältä, että tulevaisuudensuunnitelmamme yhteisestä kodista ja tulevaisuudesta romuttuisi. Yritän ajatella vain hänen parastaan. Mutta pystynkö elämään synti harteillani? Joku voisi sanoa, ettei "rikos" ollut edes suuri, ja että tämä on säälittävää kakaroiden seksisekoiluja, mutta en tiedä mitä tekisin. Koen itseni täydeksi nollaksi. Tiedän kuitenkin, että tämän kertominen loukkaisi poikaystävääni. Auttakaa :'(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä kerro. Elä asian kanssa. Äläkä tee toiste!
Loppujen lopuksi rikos ei ollut niin kamala. =)
Täällä eletään vain kerran. Jokainen ihminen sortuu elämänsä aikana joskus typeryyksiin. Toivottavasti tämä oli sinun typeryytesi ja otit siitä opiksesi.
Voithan ajatella asian niinkin, että ehkä oli kohtalon "oikku", että näin kävi. Ehkä sinä olet sen verran Fiksu, että tajuat ottaa nyt tästä virheestäsi opiksesi. Ehkä se estää sinua tekemästä jotain vielä typerämpää, kun joskus teillä on talo, lapset ja yhteinen elämä.
Kärsit nyt morkkiksesi pois ja muistat iän päivän, miltä se tuntuu. Menet eteenpäin elämässäsi ja rakennat tulevaisuutesi miehesi kanssa. Eikö kuitenkin loppujen lopuksi ole tärkeintä, että saatte olla yhdessä ja nauttia toistenne läheisyydestä. Ei kai siitä kannata luopua yhden virheen takia?
Ja edelleen toistan itseäni, mutta painotan. Älä tee toiste!
voi sinua,jannea ja poikaystävä parkaa!!!!!!!
mä oon näistä tämmösistä kans sitä mieltä, että ei kannata kertoa.
Ota virheestä opiksi ja unohda se. Puhu mieluummin jollekin tosi luotettavalle kaverilles. Puhuminen auttaa. Mutta jos puhut jätkäkaverilles niin tiiätkös, loukkaat vaan häntä ja saat painolastin omilta harteilta pois (itsekästä?)
Tämä voi kuulostaa karulta mutta täytyy sanoa että tyhmä akka jos tuommoista menee tekemään.. Vieressä nukkumisen ja tommosen voi ymmärtää mutta voi jumalauta kun pitää mennä runkkailemaan toista..
Tässä pieni vinkki: Koita ajatella ennenkuin tuommoisiin ryhdyt.
Hei, et edes "antanut" sille Jannelle! Jos olisitte rakastelleet, noin pahaan morkkikseen olisi aihettakin mutta syntisi oli suht vähäinen ja katumuksesi on riittävä rangaistus. Älä pilaa suhdetta poikaystävääsi tuollaisen pikkujutun takia. Ehkä tuo oli sinulle hyvä opetus, ettet enää ajaudu tuollaisiin tilanteisiin, joissa voi vahingossa pettää. Unohda asia ja koita parantaa sinun ja poikaystäväsi suhdetta. Puhuminen ja omista toiveista kertominen on tärkeää. Kukaan meistä ei ole ajatustenlukija, joka tietäisi automaattisesti mitä toinen suhteelta toivoo.
Älä kerro jos teillä ei kerran tapahtunut mitään sen kummempaa ja sinulla on hyvä poikaystävä.
Tilanne sai sinut ilmeisesti huomaamaan poikaystäväsi parhaitakin puolia. Mutta jos teidät on tarkoitettu tämän koulu kaverisi kanssa joskus, vaikka yhteen se tapahtuu.
Älä kerro ja eihän sinulla ole mitään kaduttavaa, ehkä yksinäisyyteesi hait vain lohtua ja huomasit ajoissa että olit erehtymässä.