Eli mitä mieltä olette, olenko minäainut syypää suhteemme ongelmiin, niinkuin mieheni antaa ymmärtää..nyt hieman faktoja:
1 olemme seurustelleet viisi vuotta, yhdessä asutttu 4,5 vuotta
2 suhteemme on arkisin ihan mukava, mutta välillä räjähtää muutaman pikku jutun takia
3 olen mustasukkainen, minun on aina ollut vaikea luottaa ihmisiin. suhteemme alkuaikoina poikaystäväni valehteli minulle n. puolen vuoden ajan minulle todella tärkeästä asiasta (toisesta naiesta, vielä ystävästäni..). olin aikaisemmin epäillyt asiaa, mies aina kielsi ja valehteli.tämän seurauksena luottamukseni, jonka olin uskaltanut solmia mieheeni romahti
4 mies suuttuu minulle jos loukkaannun hänelle esim. jos hän ei ilmoita minulle että meneekin töiden jälkeen oluelle työkavereidensa (miesten ja naisten..) kanssa. itse odotan häntä kotona ruokapöydässä, ja mietin onko hänelle sattunut jotain
5 Muutama vuosi sitten mieheni tulee ilmoittamaan minulle eräissä bileissä että hänellä on tunteita toista naista kohtaan. suutun ja menen hysteeriseksi(käyttäydyin huonosi). seuraavana päivänä mieheni kertoo että olisi halunnut panna kyseistä naista pöydän päällä kun olin ihan paskana ja epävarma suhteemme jatkosta. Myöhemmin mies sanookin että hän vain halusi härnätä minua, ja ettei juttu ollutkaan totta. Mitä muka pitäisi uskoa?Oli totuus mikä tahansa, mutta haluaisin vain rehellisyyttä.
Nykyäänkin kyseiset asiat painavat toisinaan mieltäni, puhun mieheleni ja tuntuu että minä olen vain ylireagoiva mustasukkainen akka. on vaan aika paha olla kun ei tiedä enää mitä uskoa. välillä sitä alkaa kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttänkin, koska en oikeasti enää tiedä olenko minä outo vai mitä..jos joku viisaampi minua hieman neuvoisi..kiitos
1 olemme seurustelleet viisi vuotta, yhdessä asutttu 4,5 vuotta
2 suhteemme on arkisin ihan mukava, mutta välillä räjähtää muutaman pikku jutun takia
3 olen mustasukkainen, minun on aina ollut vaikea luottaa ihmisiin. suhteemme alkuaikoina poikaystäväni valehteli minulle n. puolen vuoden ajan minulle todella tärkeästä asiasta (toisesta naiesta, vielä ystävästäni..). olin aikaisemmin epäillyt asiaa, mies aina kielsi ja valehteli.tämän seurauksena luottamukseni, jonka olin uskaltanut solmia mieheeni romahti
4 mies suuttuu minulle jos loukkaannun hänelle esim. jos hän ei ilmoita minulle että meneekin töiden jälkeen oluelle työkavereidensa (miesten ja naisten..) kanssa. itse odotan häntä kotona ruokapöydässä, ja mietin onko hänelle sattunut jotain
5 Muutama vuosi sitten mieheni tulee ilmoittamaan minulle eräissä bileissä että hänellä on tunteita toista naista kohtaan. suutun ja menen hysteeriseksi(käyttäydyin huonosi). seuraavana päivänä mieheni kertoo että olisi halunnut panna kyseistä naista pöydän päällä kun olin ihan paskana ja epävarma suhteemme jatkosta. Myöhemmin mies sanookin että hän vain halusi härnätä minua, ja ettei juttu ollutkaan totta. Mitä muka pitäisi uskoa?Oli totuus mikä tahansa, mutta haluaisin vain rehellisyyttä.
Nykyäänkin kyseiset asiat painavat toisinaan mieltäni, puhun mieheleni ja tuntuu että minä olen vain ylireagoiva mustasukkainen akka. on vaan aika paha olla kun ei tiedä enää mitä uskoa. välillä sitä alkaa kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttänkin, koska en oikeasti enää tiedä olenko minä outo vai mitä..jos joku viisaampi minua hieman neuvoisi..kiitos
Vastaukset 2
Vanhimmat
älä syytä itseäsi, ainakaan ihan kokonaan. Uskon että mihehssäsi on vikaa, mutta myös sinussa.
Kieltämättä miehesi voisi ilmoittaa menoista, ihan senkin takia ettet huolehdi onko jotain sattuntu etkä turhaan odota ruoan kanssa sitä kotiin. Suutuksissaan voi sanoa vaikka mitä, niin myös mihesi, että voi olla et se panemis juttu olikin sitten jo härnäämistä.
Nuitakun ei voi tietää, mielikuvitus tekee vanin vallan.
Yritä puhua miehellesi ihan suoraan, mutta älä hermostu vaikka kuinka tekisi mieli huutaa jne.
Jos miehesi ei tajua mitä sinussa voi menettää, niin ansaitset kyllä paremman!... niin kliseeltä kun se kuulostaaki niin tottahan se on!
Monesti puoliso ymmärtää omatkin tunteesa kun on ero käsissä.. eihän se lopullista ole kun sanoo että nyt lähden ja pakkaat yökamat ja meet yöksi jonnekki.. voithan aina palata takaisin jos miehesi sinua pyytää ja katsoa muuttuuko tilanne.
Kauaa ei kannata kumminkaan mietiskellä sillä sinun jaksaminenhan on kyseessä.. ja mahdollisesti miehesi vähä älyisyys.. tiedä häntä. Yritä ottaa asioista selvää, aikuismaisesti!
Poikaystäväsi on siis vielä ihan teini..?
Ei siihen oikeen mikään auta. Elämä kasvattaa pojasta miehen (joistakin ainakin).
Eihän tuollalailla nyt toista "härnätä". Ei leikilläänkään. Eihän tuo ole edes huumoria... minkäänasteista!
Mun neuvoni on sulle, että katsele ihan muita miehiä pikku hiljaa, tai ota sinkkuelämä hetkeksi.
Ymmärsin todellakin, että olette tosi nuoria..?
Elämä opettaa siis käyttäytymäänkin...
Jos et jaksa tuota hänen käyttäytymistä, niin sinä voit olla hänelle se ensimmäinen sykäys elämänopetukseen ; )