Minulla on muslimi arabi mies,itse olen kristitty,mutta en hyvä sellainen ja mieheni tietää sen.
Hyvä kristitty/muslimi käy kirkossa/moskeijassa eikä tansseissa,kuten me teemme.
Hyvä kristitty rukoilee maailman puolesta,eikä roiku netissä ja syö kuormasta n.s. kuten minä teen.
Aina olen vannonut en ulkomaalaista miestä ota,niinpä otin ja tässä olen,tieltäni pois poikenneena.
Vietän vain rivielämää,muiden langenneiden kanssa.
Mieheni on vahvempi uskossaan,he ovat vahvoja yhdessä,minä olen yksin ja en jaksa taistella vastaan.
Niinpä tänä päivänä,käyn baareissa,ennen en käynyt,tanssin ja juon vapailla,kohtuullisesti mutta juon kuitenkin,yhdessä mieheni kanssa.
Kumpikaan emme ole täysin onnellisia,hän haluaisi minut kotimaahansa,jossa hän voi olla todellinen mies,eikä suomalainen pehmomies.
Minä en sinne halua,koska siellä pätee oikea islamin laki.
Mies ei muutu,minä muutun koko ajan heikommaksi.
Näin minä koen,koska elän elämääni muslimin kanssa,minä joka olin joskus tunnustava kristitty,nyt olen enää häipyvä varjokuva.
Miestäni en kirkkoon saanut,jos kaverit olisivat saaneet tietää sen,hän olisi menettänyt arvovaltaansa ja kasvonsa.
Lähtisin,eroaisin,mutta en kykene,koska mieheni tahto on vahvempi minun tahtoani,tänä päivänä,suomessa.
Helpompaa varmasti niillä,jotka eivät ole uskovaisia.
Hyvä kristitty/muslimi käy kirkossa/moskeijassa eikä tansseissa,kuten me teemme.
Hyvä kristitty rukoilee maailman puolesta,eikä roiku netissä ja syö kuormasta n.s. kuten minä teen.
Aina olen vannonut en ulkomaalaista miestä ota,niinpä otin ja tässä olen,tieltäni pois poikenneena.
Vietän vain rivielämää,muiden langenneiden kanssa.
Mieheni on vahvempi uskossaan,he ovat vahvoja yhdessä,minä olen yksin ja en jaksa taistella vastaan.
Niinpä tänä päivänä,käyn baareissa,ennen en käynyt,tanssin ja juon vapailla,kohtuullisesti mutta juon kuitenkin,yhdessä mieheni kanssa.
Kumpikaan emme ole täysin onnellisia,hän haluaisi minut kotimaahansa,jossa hän voi olla todellinen mies,eikä suomalainen pehmomies.
Minä en sinne halua,koska siellä pätee oikea islamin laki.
Mies ei muutu,minä muutun koko ajan heikommaksi.
Näin minä koen,koska elän elämääni muslimin kanssa,minä joka olin joskus tunnustava kristitty,nyt olen enää häipyvä varjokuva.
Miestäni en kirkkoon saanut,jos kaverit olisivat saaneet tietää sen,hän olisi menettänyt arvovaltaansa ja kasvonsa.
Lähtisin,eroaisin,mutta en kykene,koska mieheni tahto on vahvempi minun tahtoani,tänä päivänä,suomessa.
Helpompaa varmasti niillä,jotka eivät ole uskovaisia.
Vastaukset 21
Vanhimmat
En ymmärrä moista valtataistelua parisuhteessa, tai sitä että alistuva sen ylipäätään sallii. Jos on itse heikko eikä seuraa omia totuuksiaan, niin toki siitä on kätevä syyttää toista. Ihmettelen myös sitä, että joku kotimaassaan antaa vieraan jyrätä ylitseen. Nyt kuulkaa vähän ryhtiä ja selkärankaa tähän touhuun!
Ei se ole tajutonta nynnyilyä.
Minä olin eronnut ja kolhuilla,kun aivan upea mies alkoi osoittamaan minulle huomiota,olin aivan myyty.
Seksi oli tjuttoman mahtavaa.
Kaikki muu on tullut pikkuhiljaa.
Hän sanoi ettei juo,mutta juo kylläkin,ei valehtele,mutta valehtelee kyllä.
ei katsele muita naisia,kyllä katselee,niin että puhelinkin täytyy joskus yöksi sulkea,kun joku oikein kuumana käy.
Mitä itse tekisit?Ei päätöksiä ole helppoa tehdä enää,kun aikaa on kulunut.
Minulla olisi paljonkin kerrottavaa kompastuskivistä,joihin voi kompastua,mutta olen ylpeä luonteeltani ja tässä liitossa en halua epäonnistua,minulla on pohjaa mistä kertoa,jos ja kun haluan kertoa.
Ei kyse ole valtataistelusta,vaan hän on herra,kuten kuuluukin talossa.
Ei alistu suomalais nynnyilyyn.
Nainen saa päättää paljonkin asioita,kodin seinien sisäpuolella.
Minun tarvitsee olla ulospäin vain kaunis ja edustava,eikä vaikeuksista puhuta muille.No,täällä hän ei poikkea lukemassa.
Jos olen tuhma,saan tuntea sen jonkinasteisena rankaisuna,vaikkapa niin että seksiä ei sitten heru,sänky on kiinni,kunnes olen taas sopivan kiltti.
Todeksi en oikein voi uskoa kirjoittamaasi, oletko tosiaan syntyperältäsi suomalainen? Siis suomalaisen kasvatuksen saanut? Kuule kultaseni minä en ikinä antaisi kenenkään alistaa itseäni noin. Itselleni on vesiselvää että suomalaiset naiset on kasvatettu itsenäisiksi omanarvon tunteviksi yksilöiksi. Meidän äitimme ja iso-äitimmen ovat taistelleet meille tasa-arvoisuuden lahjaksi, älä halvenna heidän uhrauksiaan antamalla itseäsi alistaa. Etsi apua ennenkuin läheisriippuvuutesi saa suuremmat mittasuhteet. Ole ylpeä itsestäsi, olet suomalainen, ja me emme tanssi miesten tahdin mukaan.
Nyt kuule tervettä itsekkyyttä kehiin, olet sortunut liialliseen kiltteyteen! Kuulostat niin masenteuneelta että sinun tulisi hakea apua joltakin taholta. Olet ehkä vieläkin rikki siitä ensimmäisestä erosta, seuraavat ongelmat kasaantuivat kuin itsestään niiden traumojen päälle.
Oma arabimieheni valittaa toisinaan minun olevan jääräpäinen pirttihirmu, mutta mielummin se kuin että luovun omasta linjastani ja itsenäisyydestäni. Ala ihmeessä hivutustekniikalla valloittaa oikeuksiasi takaisin, toisin sanoen ryhdistäydy ja ota aikuisen ihmisen otteella vastuu itsestäsi, elämästäsi ja parisuhteestasi.
Heitä musuäijä mäejelle ja ota suomalainen mies tilalle. Tuohan se järkevä ratkaisu olisi vaikka kuka sitä nyt järjellä toimimaan.
mutta jostain syystä haluan nyt kommentoida.
Sitä en tiedä miten se on helpompaa jos ei ole uskovainen, ellei sitten siltä osin ettei tarvitse kokea syyllisyyttä juomisestaan ja vastaavasta. Kyllä epätyydyttävä suhde on aina kuitenkin epätyydyttävä suhde, ja tunnustavien kristittyjen olen enemmänkin kuullut sanovan, että uskosta on apua kriiseissä..
No, oli miten oli. Minä en ole hyvä kristitty, mieheni on arabi ja muslimi. Se mikä kiinnitti huomioni tekstissäsi on, ettet saa miestä kirkkoon.. jopa minä olen käyttänyt miestäni kirkossa, ystävien häissä toki mutta muutenkin ihan vapaa-ajalla, kun kirkon ovet ovat auki tutustujille. Mies on kiinnostunut kirkoista, ei missään tapauksessa islamistaluopumismielessä mutta muuten.
Yleisesti ottaen: sinulla on oikeus uskontoon ja tunnustamiseen juuri niin kuin haluat. Ja sinulla on oikeus olla itsestäsi ylpeä, vaikka roikutkin netissä ja syöt kuormasta, mitä se sitten tarkoittaakin. Se, että mies on muslimi, ei automaattisesti tee hänestä tuollaista - kyllä siinä on muutakin, ehkä jotakin, mitä voi muuttaa.
Muistelen, että kerroit joskus aiemmin eronneesi kirkosta... nyt kuitenkin kirjoitat olevasi kristitty (ei kuitenkaan hyvä kristitty).. miten asia on?
Ja lisäkysymyksenä myös; miksi erosit kirkosta jos nyt niin teit? Kuitenkin muslimin on lupa olla naimisissa kristityn tai juutalaisen kanssa, ei jumalattoman.
En kirjoittanut olevani kristitty, sanoin vain etten ole hyvä kristitty. Kirkosta eroaminenkaan ei sinällään tee ihmisestä välttämättä yhtään vähempää tai enempää kristittyä. Erosin kirkosta, kun en enää kokenut pienintäkään tarvetta jakaa ansaitsemiani tuloja ko. laitoksen kanssa. Eikö ole mielenkiintoista tämä meikäläisen henk.koht. elämä?
Jäin tuossa miettimään, että mitä se kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ihmisestä kertoo? Ei mitään. Usein nuo eniten harjoittavat krisitytkin kuuluvat johonkin herätysliikkeeseen kuin ev.lutkirkkoon. En minäkään ole eläissäni kuulunut muutakuin väestörekisteriin, mutta käyn todennäköisesti useimmin kirkossa kuin moni kirkollisveroa maksava. Olenko minä sitten kristitty vai en, en osaa itsekkään vastata. Jumalaan uskon, mutta kaikki profeetat jää omaan arvoonsa.
on monille kirkkoon kuuluville kristityn mitta. Kuulun itse kirkkoon, mutta aivan yhtä hyvin voisin olla kuulumatta yhtään mihinkään muuhun kuin Jumalan suureen seurakuntaan. Tämä aihe menee vähän ohi aiheen, mutta mutta. Täälläkin olen kristityiltä saanut neuvoja, ehkäpä en niiden arvoa vain ymmärrä - voi olla, että olenkin sokea - mutta koen, että minua yritetään laittaa tiettyyn uskovan muottiin. Jumala, jonka minä tunnen, on paljon avarakatseisempi ja rakastavampi kuin useimmat kristityt. Ja olisin kaivannut enemmän asiallista keskustelua...
Silloin kun tietää tekevänsä väärin aletaan sanoa.Kyyyyllllä Jumala on avarakatseisempi.
Heh,se on menoa eikä nylkytystä nyt.
Kuka määrittelee, kuka on hyvä kristitty? Entä huono? Ei kai vain miehesi?
Vannomatta paras. Sattuuhan sitä.
Sitä vartenko sinä käyt baareissa etc., että miehesi on uskossaan vahvempi? Enpä oikein usko.
Miten niin olet yksin, jos kerran bailaat yhdessä miehesi kanssa?
Kukaan ihminen ei ole täysin onnellinen.
Missä maassa on voimassa oikea islamin laki? En ole koskaan kuullutkaan.
Et kai kuvitellutkaan saavasi miestäsi kirkkoon? Anna hänelle uskonnonvapaus.
Kummallinen usko, joka tekee elämästä vaikeampaa. Minun vähäinen uskoni on helpottanut elämääni.
Ja lopuksi neuvo: Eroa jos haluat. Mieti kuitenkin ensin, haluatko varmasti. Ei toinen ihminen pysty tekemään sinua onnettomaksi tai onnelliseksi. Loppujen lopuksi jokainen vastaa yksin omista teoistaan ja vain niistä. teoistana
Mikä sua vaivaa? Et ihan oikeasti voi syyttää sun miestäsi(vaikkei olisikaan sieltä parhaasta päästä)siitä, että sä olet heikoilla, juot, bailaat, olet onneton, heikko?!
Jos ahdistaa niin ei muuta kun menoksi! Uskonto ei ole mikään valtataistelu siitä kumpi on vahvempi uskossaan, eikä myöskään parisuhde ole taistelutanner!
Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja lähde pois suhteesta jos et ole onnellinen. Ei tarvitse enää miettiä noin synkkiä!
Niin ja olen siis helluntalainen(koko ikäni) ja mieheni siis muslimi ja tosiaan arabikin vielä kaiken lisäksi.
miten kahden eri uskontokunnan edustajan
välinen avioliitto toimii? Olisin oikeasti
kiinnostunut tietämään.
Jokos hämmentynyttä on kosittu,vai itsekö olet päättänyt kosia;)
Toimiihan ne suhteet niinkuin toimii,lienee muslimah,joka parhaiten tietää,on sen verta paljon kovia kokenut,kun ei toimi,vaikka lopulta muslimiksi kääntyisi.
Tarinoissa on onnistuneita ja epäonnistuneita liittoja,täällä kun kahlaat vanhoja kirjoituksia läpi löydät kyllä vastaukset kysymyksiisi,mutta et vastausta miten sinä tulet muslimin kanssa pärjäämään,sen näyttää vain aika.
Harvassa lienee vapaita hyviä miehiä enää,sinunkaan ikäluokassasi ja lapset nyt aina vaikeuttavat asioita ja kannattaa puntaroida ennekuin lapsiaan laittaa likoon.
Kannattaa varautua kaikenlaiseen.
Onnea metsästykseen;)
ja sen verran pahasti on minut säikytelty
täällä ja vähän muuallakin, että aion pysyä
erossa kaikista pahoista muslimimiehistä! ;)
Hämmentynyt ei nyt ole enää Hämmentynyt vaan
Helpottunut päätöksestään!
Mikä sinut sai alkujaan hämmentyneeksi?
Miehen luomat pitkät katseet kenties,heillähän on tapana katsoa suomalaisia naisia pitkään silmiin,et ole siis poikkeus.Samettisilmiä katsellessaan sitä kuulee helposti heidän paikallisen musiikin soivan korvissa samettisen yötaivaan alla.
Aloitko heti katseita saatuasi odotella,koska hän ehdottaa sinulle seurustelua ja mahdollista naimisiinmenoa,kun kyselit täällä avioliiton onnistumisen mahdollisuuksia?
Vai aloitko luoda pilvilinnoja yksipuolisesti,kenties naistuttavan innoittamana?
Naistuttavat ne ovatkin jänniä tapauksia,kun on kyse tummemmista miehistä,se mitä he eivät itse uskalla,siihen he yllyttävät ystävätarta;)
Kyllähän se vieras kulttuuri kiehtoo,varsinkin jos on epäonnistunut suomalaisissa suhteissa,kun macho mies kertoo kuinka tärkeä perhe on hänelle,eri tavalla kylläkin kuin olemme suomessa tottuneet,mutta varmaa on:jos lähdet sutta pakoon,tulee karhu vastaan.
Jotain tietysti voisit asialle tehdä,puhua vaikka suoraan miehen kanssa tunteistasi,muuten asia jää sinua kalvamaan lopuniäksesi ja sinä jatkat niitä raastavan pitkiä katseitasi häneen,eikä hänkään voi jatkaa elämäänsä rauhassa ja hakea kenties toimivaa naissuhdetta itselleen,kun ei ymmärrä mistä sinun kohdallasi on kyse.
Minä puhun kokemuksesta,kaikista varoitteluista huolimatta aloin suhteeseen vastaavanlaisen,hyvin käyttäytyvän ja pitkiä katseita luovan yh muslimin kanssa.
Paljon on tunnetta,mutta myös esteitä,ei ole yksiselitteistä seurustelu,ei ollenkaan,saatikka jos minulla olisi sinun lastesi ikäisiä lapsia,olisi jo todella vaikeaa.
Jos sinun ihastuksellasi on tytär,sinä et voi toimia minkaanlaisena esimerkkinä ja jos poika,hän ei kunnioita sinua ollenkaan.Lapsille olet kuin välttämätön paha,jos sitäkään,parhaimmillaan olet ilmaa.
Paljon mielenkiintoisia piirteitä on tullut ilmi,jos niistä olsin tiennyt,en olisi tähän suhteeseen ehkä ryhtynytkään.Jos joku olsikin kertonut,en olisi kuunnellut,vain sydäntä kuuntelin.
Mutta jos en olisikaan alkanut,olisi se harmittanut,elämätön elämä kaivelee kuulemma pahiten,koska mies todella hivelee itsetuntoa,hänen kanssaan on suoranainen ilo näyttäytyä kaupungilla,se käytös ja huomionosoittaminen ja se akateemisuus.
Naimisiin en edes halua koskaan mennä,sen osan vapauttani tutustumisen myötä haluan pitää kyllä itselläni,vapauden olla omissa oloissa silloin kun haluan.
Olen myös kertonut sen hänelle,sitten kun haluaa ja löytää vaimoehdokkaan,jatkakoon matkaansa,mutta niin kauan kun hänelle sopii seurustelu,voimme seurustella,mutta miksi sitoutua johonkin kulttuurierojen kurimukseen naimisiin menolla,en näe siinä mitään järkeä tänä päivänä,vapaassa suomessa.
Ei naimisissa olo takaa autuasta onnea.
ilmenee näyttäytyessänne kaupungilla?
Koska Hämmentynyt mainitsi ihastuksensa kohteen alunperin olevan akateemisen koulutuksen saanut,siksi mainitsin siitä.
Ne,tittelit,ne tittelit ja kai se nyt takaa jonkinlaisia käytöstapoja,eikö totta.
Onhan siinä enemmän pohjaa kuin sanoa tämä mun ystäväni,koko ajan suomessa työttömänä ollut;)
Oikein hyvin on kahden uskontokunnan liitto toiminut. Vaatii vaan panostusta suhteeseen ja ymmärrystä PUOLIN JA TOISIN! Tuo nyt vain niille jotka rupee vinkumaan, että katsot miehesi tekemisiä läpisormien, en siis todellakaan katso.
Ihan normi parisuhteen hoitoa, lapsista riippumatta niin hyvä tulee. Paljon on ihmisestä itsestään kiinni.
Toki meilläkin riidellään, niin kuin varmaan joka liitossa, mutta aina niistä on selvitty ja ennen nukkumaan menoa yleensä sovittu.
Uskonnosta tulee välillä kiivastakin keskustelua, mutta täytyyhän sitä päästää höyryjä... =) Heh, olemme siis molemmat aika uskovia ja on siis aika samanlainen arvopohja.
Mutta täällä siis kaikki hyvin, ollut jo vuosien ajan =)
Sananlasku sanoo,huono seura turmelee hyvätkin tavat.