Nykyään uskottomuutta pidetään yhä vaan normaalimpana ja sallitumpana jopa luonnollisena asiana. Oman kokemukseni kautta sanon, että harva asia on yhtä huono tapa viettää elämäänsä.
Minä olen pettänyt kumppaniani. Minusta tuntui, että minä ja asiani eivät merkitse hänelle kovinkaan paljoa. Että hän on välinpitämätön. Ei jaksa kiinnostua asioistani, keskustella kanssani elämästä, koskettaa, luoda syvää yhteyttä jne.
Aloin hakemaan noita asioita suhteen ulkopuolelta. Se oli suuren suuri virhe. Ihminen elää yhdessä paikassa kerrallaan. Ei kodistaan voi paeta puolittain. Se on suurta raukkamaisuutta. Puolustelin tekojani itselleni.
Olin muka tullut niin väärinkohdelluksi, että minulla oli oikeus toimia niin kuin toimin.
SELLAISTA OIKEUTTA EI OLE.
Ihmisen on pystyttävä rehellisyyteen. Kaikkien kanssa kumppanuus ei välttämättä toimi, mutta silti on pystyttävä rehellisyyteen ja oltava uskollinen niin kauan kun on jonkun kanssa yhdessä. Eroamisen jälkeen voi alkaa luoda uusia rakkaussuhteita. Ei ennen sitä. Se on suuri vääryys. Vaikka toinen suhteen osapuolisi kuinka pettäisi omat odotukset parisuhdetta kohtaan.
Minä en kyennyt toimimaan niin. Petin ja elin valheellisesti ja toin valheellisuuden toisenkin ihmisen elämään. Hän ei saanut valita ottaako vai ei valheellista elämää vastaan. Minä vain toin sen hänen elämäänsä. Itsekkäästi.
Kadun uskottomuuttani, valehteluani, pettämistäni erittäin syvästi. Haluaisin päästä ajassa taaksepäin ja tehdä aivan toisenlaisia valintoja.
Oikeita valintoja. Pystyä olemaan uskollinen kumppani niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Olen niin pettynyt itseeni ja minua ahdistaa asia niin paljon, että olen tainnut saada vatsahaavan, koska voin tekojeni tähden pahoin päivittäin.
Niistä on jo puoli vuotta aikaa. Mutta silti.
Hyi olkoon. Kadun uskottomuutta enkä halua ainakaan itse ikinä tuoda sitä omaani enkä kenenkään toisenkaan ihmisen elämään.
Kunnioitan ihmisiä, jotka eivät ole olleet niin heikkoja, että ovat tehneet jotakin näin alhaista. Kunnioitan ihmisiä, jotka ovat pystyneet aina olemaan rehellisiä kumppanilleen ja ovat huonoina ja hyvinä aikoina olleet uskollisia. Toivon todella että voin ja saan olla sellainen ihminen loppuelämäni ajan.
Minä olen pettänyt kumppaniani. Minusta tuntui, että minä ja asiani eivät merkitse hänelle kovinkaan paljoa. Että hän on välinpitämätön. Ei jaksa kiinnostua asioistani, keskustella kanssani elämästä, koskettaa, luoda syvää yhteyttä jne.
Aloin hakemaan noita asioita suhteen ulkopuolelta. Se oli suuren suuri virhe. Ihminen elää yhdessä paikassa kerrallaan. Ei kodistaan voi paeta puolittain. Se on suurta raukkamaisuutta. Puolustelin tekojani itselleni.
Olin muka tullut niin väärinkohdelluksi, että minulla oli oikeus toimia niin kuin toimin.
SELLAISTA OIKEUTTA EI OLE.
Ihmisen on pystyttävä rehellisyyteen. Kaikkien kanssa kumppanuus ei välttämättä toimi, mutta silti on pystyttävä rehellisyyteen ja oltava uskollinen niin kauan kun on jonkun kanssa yhdessä. Eroamisen jälkeen voi alkaa luoda uusia rakkaussuhteita. Ei ennen sitä. Se on suuri vääryys. Vaikka toinen suhteen osapuolisi kuinka pettäisi omat odotukset parisuhdetta kohtaan.
Minä en kyennyt toimimaan niin. Petin ja elin valheellisesti ja toin valheellisuuden toisenkin ihmisen elämään. Hän ei saanut valita ottaako vai ei valheellista elämää vastaan. Minä vain toin sen hänen elämäänsä. Itsekkäästi.
Kadun uskottomuuttani, valehteluani, pettämistäni erittäin syvästi. Haluaisin päästä ajassa taaksepäin ja tehdä aivan toisenlaisia valintoja.
Oikeita valintoja. Pystyä olemaan uskollinen kumppani niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Olen niin pettynyt itseeni ja minua ahdistaa asia niin paljon, että olen tainnut saada vatsahaavan, koska voin tekojeni tähden pahoin päivittäin.
Niistä on jo puoli vuotta aikaa. Mutta silti.
Hyi olkoon. Kadun uskottomuutta enkä halua ainakaan itse ikinä tuoda sitä omaani enkä kenenkään toisenkaan ihmisen elämään.
Kunnioitan ihmisiä, jotka eivät ole olleet niin heikkoja, että ovat tehneet jotakin näin alhaista. Kunnioitan ihmisiä, jotka ovat pystyneet aina olemaan rehellisiä kumppanilleen ja ovat huonoina ja hyvinä aikoina olleet uskollisia. Toivon todella että voin ja saan olla sellainen ihminen loppuelämäni ajan.
Vastaukset 46
Vanhimmat
tutulta
Juuri tuota oloa yritän välttää että vaimo tuntisi tällähetkellä. Erottiin sen jälkeen kun hän hyppäsi vieraan kanssa sänkyyn, olen jälkeenpäin antanut anteeksi ja yrittänyt kertoa että hän oli uskollinen minulle koko sen ajan kun oli minun kanssa ja että uskollisuus vain siirtyi seuraavalle miehelle jne. En halua että hän kärsii siitä mitä teki, tiedän että itse kärsisin vähintään yhtä paljon kuin sinä jos pettäisin enkä siksi sitä ole koskaan tehnyt ja jos mahdollista, en sitä koskaan tule tekemäänkään.
En romanttisessa mielessä enää rakasta edellistä vaimoani mutta vietettiin todella monta hyvää vuotta yhdessä, uskollisina toisillemme, isoja seikkailuja, pidettiin kiinni toisistamme ja autettiin kun oli vaikeita vastoinkäymisiä ja naurettiin yhdessä kun oli niitä hauskoja hetkiä. Semmoisena haluan vaimon muistaa enkä peittää kaikkea sitä hyvää sillä että hän petti. Hän on loistava ja fantastinen nainen, sain olla parhaat vuoteni hänen kanssaan ja nyt odotan että seuraava sielunkumppani täyttäisi tuon tyhjän paikan.
Lueskelen silloin tällöin tätä palstaa koska haluan ymmärtää miten ihmiset ajattelee, tekee ja miten pystyvät pettämiseen, myös juuri tätä että miltä heistä tuntuu ja jollain masokistisella tavalla yrittää osata antaa anteeksi ihmisten heikkouden.
Toivottavasti annat itsellesi anteeksi pettämisen ja jatkossa kiristät hampaita mutta pysyt rehellisenä, vain sillä on enää mekirtystä näissä asioissa, ei se mitä olet tehnyt aikaisemmin.
tuntuu todella kummalliselta, että puolisot voivat olla uskottomia. Itse tein avioliittoon mennessämme heti selväksi miehelleni, että jos uskottomuutta tulee, eron heti. En voisi antaa sellaista anteeksi, joku toinen ehkä voi. Se on niin suuri loukkaus puolisoa kohtaan. Olemme olleet jo vuosikymmeniä onnellisesti naimisissa ja edelleenkin rakastuneita toisiimme. Silloin ei tule vilkuilleeksi muita.
itsekin kaiken uskonut
tiät, ettei miehes oo pettäny sua koko ajan? Ei vaan jää kiinni.
Ei hirveän kovalla äänellä kannata julistaa avio-onnea ja -uskollisuutta, on romahdus sitten VÄHÄN helpommin siedettävissä, kun ei tarvitse vahingonilossaan vatsa kipeänä nauravien "kavereiden" edessä omaa ylimielisyyttään hävetä...
mutta varmasti tiedän, ettei puolisoni ole minua pettänyt. Kyllä sen huomaisi toisen käytöksestä, sellaista on vaikea salata kun tunnemme toisemme läpikotaisin. No, joka päivä puhummekin rakkaudestamme ja näytämme sen. Kotiin on sitten kiva tulla, kun puoliso odottaa ja itselläkin on ikävä puolisoa jo työpäivän aikana. Tiedän kokemuksesta, että tällaisen kertominen herättää toisissa kummasti epäilyjä ja ehkä kateuttakin, mutta ei onnea tarvitse aina kätkeä. Ei se ole keneltäkään toiselta pois, kun minulla menee hyvin. Toivotan muillekin onnellista aikaa.
kateellisten puheista mitään.
Niitä vaan pännii kun eivät ole yhtä onnekkaita.
Niin on luullut joku muukin...ja tömähtänyt todellisuuteen kuultuaan lopulta useita vuosia kestäneestä rinnakkaissuhteesta...ai että sitten teki kipeää!!!
vastaisin, että en luule mitään. Kyllä meitäkin on koeteltu ja vuosia sitten mieheni eräässä juhlassa kertoi minulle ihastuneensa erääseen naiseen ja oli jo vähällä lähteä tämän mukaan, mutta sitten hän muisti minut ja torjui kiusauksen. Keskustelimme siitä paljon ja arvostan hänen rehellisyyttään.
kun kertoi edes puoli totuutta...
näköjään elämääsi todella pettynyt. Valoisampaa jatkoa sinulle.
Hei.Ymmärrän sinua. Asioiden läpikäynti ja tunnustaminen on raskasta. Toivon, että pysytyt antamaan anteeksi jossain vaiheessa myös itsellesi. Elämä ja sen kulku on joskus kummallista ja epäoikeudenmukaista.
Voimia, jaksamista ja rakkautta elämääsi...M
kakat sinulla housussa.
teit, minkä teit.kestä seuraukset.kuin mies
Hyvähän se on, että kadut tekojasi. Se auttaa pääsemään sinua oikeille elämänpoluille.
Tuo oli hyvin sanottu, että kun toinen osapuoli pettää omat odotukset, sitä käytetään oikeutuksena pettämiseen. Sitä minäkin ennen tein. Petin entistä kumppaniani ja oikeutin pettämisen mielessäni sillä, kun hän ei ollutkaan sitä mitä odotin.
Ero vain on siinä, että mä en oikeastaan kadu kauheasti mitä tein. Tämä on vähän vaikea selittää, mutta mua kaduttaa se, että en jättänyt toista. Kadun sitä, että asiat meni niin pitkälle. Jotenkin mulla on edelleen, vuosien jälkeen, sellainen tunne, että haluaisin tunnustaa tekoni tälle toiselle osapuolelle. Vaikka asialla juuri kummemmin on enää hänen kannaltaa merkitystä, hän elää uudessa suhteessa ja päässyt elämässään eteenpäin, josta olen hänen puolestaan iloinen.
Taas sitä, mitä mä tein, en kadu. En ole ylpeäkään siitä. Mutta se on osittain tehnyt minusta sen, mitä olen.
Kirjoituksestasi päätellen sinulle ei käy kuten minulle kävi. Mä en osaa olla yksiavioinen. Ehkä musta joskus myöhemmin tulee sellainen, mutta tällä hetkellä se vaan ei onnistu. Se on kauhea kynnys tunnustaa itselleen. Kun kumppanissa ei ole mitään vikaa, etkä pysty enää selittämäänkään itsellesi viehätystä muihin pettymisellä kumppaniin.
Mutta toivottavasti sinä pääset elämässäsi eteenpäin ja valitset itsellesi oikean tien. Ja toivottavasti löydät itsellesi arvokkaan ja uskollisen kumppanin.
sen petetyksi tulemisen...
Mielestäni on hyvä että osaat kärsiä siitä..
Sellaista pettäjää ei olekaan joka tietäisi petetyn kärsimykset ja ajatukset vielä kuukausia, ehkä jopa vuosia sen jälkeen kun saa kuulla asian...
Petetty voi vain toivoa että unohtaisi joku päivä sen koko asian... Itse koin asian toukokuulla ja muistan sen sanatarkasti, sekunti sekunnilta...
Miettikää pettäjät sitä itsellenne
sen tulet* huomaamaan.Ainainen räkytys*
Hei. Oletko miettinyt, että voisit miettiä vielä syvällisemmin ja positiivisemmin asiaa. Olet toiminut väärin, se on selvää. Et saa tehtyä tekemättömäksi. Kadut syvästi. Mitä sitten ja sen jälkeen. Elät toivossa siitä, että saat ja voit elää luottamuksellisessa suhteessa aina ja ikuisesti. Entä jos et saakaan, niinkin voi käydä omasta tai toisen tahdosta. Mitäs sitten, elämäkö loppuu. Hei haloo nyt siellä. Et voi ikuisesti murehtia menneisyyttä ja tulevaisuutta. Nykyhetki on tärkein. Lopeta asioiden turha pohdiskelu. Olet tehnyt sitä jo varmasti tarpeeksi. Ota pieniä askelia eteenpäin ja hyväksy se mitä elämä tuo eteesi. Jokaisella meillä on tomumaja, jota kiikutetaan eteenpäin kaikissa olosuhteissa. Älä jää kämpille makaamaan, ulos ja kävelylle veden äärelle. Ota illalla joku esim. Paulo Coelhon kirja ja anna unen tulla. Hyvää syksyä. M
Vaikea tilanne. Romanttisen ja intohimoisen rinnakkaissuhteen jälkeen paluu petetyn viereen on aina haasteellista usein (lähes aina) jopa mahdotonta.
Elämässä ja hyvässäkin parisuhteessa on muutenkin asioita, jotka pitävät liikkeessä. Pettämisen
jälkeen parin asiat keskittyvät pitkälti luottamuksen rakentamiseen; eihän se voi olla parisuhteen tehtävä, sehän on parisuhteen perusta !
Sanoisin neuvoksi (jos olet vielä kumppanisi kanssa), että mikäli ette molemmat pääse pian eteenpäin ja ennenkaikkea sinä selviä ahdistuksestasi, hyvästelkää hellästi toisenne. Niin surullista kuin se onkin. Asiat voi antaa anteeksi, mutta niitä ei unohda koskaan.
Elämä ja parisuhde on tehty elettäväksi, ei riippakiveksi tai hirsipuuksi. Yksi elämä elettäväksi.
Sanoit, että olit heikko. Mitä nyt olet ?
Voisitko miettiä, onko oikein se, että
ensin petät ja nautit, sitten kerrot kumppanillesi ja sitten podet ahdistusta ties kuinka kauan ja anelet sieluusi helpotusta ympäriltäsi. Kukahan siinä kärsii koko ajan. Kumppanisi. Hän vastaanottaa kaiken moskan.
Hän ei ole isäsi/äitisi.
Hänen kunnoittamisensa sanomalla se sanoin on aika vähän...Sinuna teksin palveluksen molemmille ja häipyisin miettimään hetkeksi yksin asioita. Sieltä löytyisi molemille rauha, hiljaisuus ja elämänpolku. Yhteen kyllä pääsee.
Mielenkiintoinen näkemys. Tulee vaan mieleen että, miksi ylipäätänsä palasit takaisin?
Jäikö sydämesi matkalle, portaille jonnekin.
Portaat. Jos haluaa ja uskaltaa, ne 20 voi tavoittaa Lahti N. Joku voisi toivoa paljon, paljon.
Tai [email protected]
Hei. Sinulla oli perusteellinen tarina. Mukana. Kohta tulee kylmä ulkona ja meren äärellä. Laitahan takki päälle ex von Santen. Laittaisin, jos voisin.
kirkkovene soutamalla kulu...
Eräässä elokuvassa kysytään näin: Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan aidosti ja tosissaan, mutta homma ei suju, niin milloin tullaan siihen pisteeseen, että se saa riittää? Vastaus on;ei koskaan.
seksin jälkeen jähän alkaaa laantumaan....
Eiks tää päde myös siihen toiseen sukupuoleen.
Naisten seksinnälkä on joskus aika rajua.
Miehet kakkosia kirkkaasti. Katuminen riippuu tyypistä molemissa.
Toisessa "Kaurismäen" elokuvassa repliikit menee näin:
"Hyvin kummallista aikaa, välillä melko raskastakin aikaa. Joitakin ilonaiheitakin.
Kuten terveys ollut hyvä ja meri on ihana.
Olis hyvä, jos sanoisit, että kaikki tulee olemaan vielä hyvin. Uskoisin sen ja rauhoittuisin vähän. "
Kaikki tulee olemaan hyvin.
Rakkaus, hyvä olo, sielukkuus.
Onko niitä sinulla (nyt)?
olen todella onnellinen ja toivotan muillekin upeaa syyspäivää.
ja myös mukavasta elämän asenteesta ja positiivisuudesta!
että, miten tommonen syvällinen ihminen, on retkahtanut ??? Kai se kohdekin oli jotakin.
Vai oliko se vain protesti. Pettäminen kai sitten vain tapahtuu hupsista keikkaa.
Hei. Vähän vanhemman veteraanin pohdiskelua tässä.
Kiitos ensiksi koskettavasta syvällisyydestäsi.
Olet hyvä ja lämmin ihminen pohjimmiltasi.
Rakastuminen ei katso aikaa eikä paikkaa.
Et halunnut satuttaa kumppaniasi. Hän ei matkan
aikana ymmärtänyt vinkkejä ei ennen pettämistä eikä sen aikana.
Tosi rakkaus tulee harvoin, tuskin koskaan elämään. Sen menettämisestä voi toipua ajan myötä ja elämä jatkuu. Sitä ei kuitenkaan koskaan unohda ja sille tasolle ei enää muissa suhteissa pääse. Tapa käsitellä ja kohdata toinen ihminen on
luonnollista ja helppoa. Sydämesi tuntee kyllä sen.
Itse koin elämäni rakkauden n. 30- vuotiaana.
Olin perheellinen ja tapasin ihmisen, joka vei jalat alta. Olin liian heikko ja en uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta. Oma kumppani sai totta kai tietää suhteesta. Hän ei jättänytkään minua, vaan halusi pitää kiinni. Syyllisyyden, huonon omantunnon, puolison halun pitää kiinni, puolison mielenterveyden ja kahdessa suhteessa kärvistelyn takia, pakkounohdin elämäni rakkauden. Se oli virhe. Sen voin sanoa reilut 20 vuotta myöhemmin. Kun on ottanut vastaan, tehnyt ja tuntenut jotakin, on otettava elämä vastaan rohkeasti.
Pakittaminen ei ole ratkaisu.
Jos koit joskus sen elämäsi rakkauden ja sait vastarakkautta, kaiva se esille vaikka mistä.
Uskalla ja ole rohkea. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Elämäsi ja aurasi palautuu kyllä sille tasolle.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää matkallesi.
tiedät sen.
Mitä on uskollisuus.
Jos on ollut rehellinen ja uskollinen kumppanilleen aina, on siis varmasti uskollinen.
Ei ole muuta. Eikö niin.
Sinun tapauksessasi et ole ollut uskollinen, et henkisesti etkä fyysisesti.
Olet nyt fyysisesti uskollinen. Haluat olla nyt myös henkisesti uskollinen. Miten se on mahdollista. Sinun pitäisi pystyä nollaamaan kaikki rinnakkaisuhteen asiat ja siihen liittyvät tunteet ja mietinnät. Palautumaan, eheytymään. Niin kauan kuin olet jollain tavalla henkisesti kiinni rinnakkaissuhteessa, koet huonoa omaa tuntoa siitä kaikilta osin ja ahdistut koko ajan lisää. Koet olevasi huono ihminen. Noidankehä on valmis.
Sanoisin sinulle neuvon: Jos ja kun sinulle henkinen uskollisuus on tärkeämpää, niin petetyn kumppanisi pitäisi kaikesta huolimatta suhteen jatkumistilanteessa olla ja tulla sinne henkiselle tasolle, missä sinä olet. Jos hän ei pysty, halua tai voi tulla, ei hän voi aidosti ymmärtää sinua. Koska kumppanisi on lähin ihimisesi, ei sinulla ole silloin suhteessasi henkistä sielun auttajaa.
Kumppanillesi saattaa riittää fyysinen uskollisuus, koska se on todettavissa.
Se että hän ei esim. jätä sinua pettämistilnteessaa ei välttämättä kerro siitä, että hän ymmärtää aidosti sinua ja tunteitasi.
Ehkä se kertoo pikemminkin siitä, että hän on esim. omistushaluinen, pelkää kasvojaan, pelkää tulevaisuuttaan, ei ymmärrä itseään puhumattakaan sinusta.
Kirjoitetun perusteella kumppanisi on ottanut sinut takaisin fyysisesti ja siipiensä suojaan muodollisesti. Hän ei ole pettänyt suhteessanne. Hän saa omalla tavallaan käyttää valtaa ja kärsiä samalla tavallaan sinun teoista.
Olet sairaana ja voit pahoin päivittäin,vaikka on kulunut puoli vuotta. Nähtävästi et ole pystynyt kaikesta huolimatta käymään kumppanisi kanssa asioita läpi ja saamaan riittävää tukea.
Riudut pystyyn. Ollaanko siellä talossa sokeita?
Ajattelit ennen pettämistä:
"Minusta tuntui, että minä ja asiani eivät merkitse hänelle kovinkaan paljoa. Että hän on välinpitämätön. Ei jaksa kiinnostua asioistani, keskustella kanssani elämästä, koskettaa, luoda syvää yhteyttä jne."
Mikä on nyt muuttunut ?
Olet oppinut kunniottamaan ihmisiä, jotka eivät petä. Haluat olla myös sellainen. Kunnioittaminen
on osa rakastamista, mutta koko rakastaminen ei ole pelkkää kunnioittamista.
Hei. Jonkun viisaan mietelause sinulle:
"Kun olemme erossa toisistamme kaipaan sitä me jaamme keskenämme ja mitä en jaa kenenkään muun kanssa. Järjen yläpuolella. " 17.7.2006.
Jälkeepäin on mahdotonta arvioida, miksi on tehnyt mitäkin. Rakkaus on sellainen voima, jota
on turha yrittää selittää. Hyvä niin.
Olet "myynyt" itsesi takaisin. Järkesi yrittää löytää löytää selitystä käyttätymisellesi ja pettämisellesi. Yrittää löytää puolustusta itselle ja kumppanille. Kaivon pohjalta on vaikea puolustaa maan pinnalla olevia. Sinun ja kumppanin järki vastaan sinun tunne. Syvällinen tunne jota ei saa olla olemassa. Ylivoimainen ja "oikeassa" oleva järki ei saa vastusta. Omatuntosi arvostelee sinua. Kukaan ei ymmärrä sinua. Et edes sinä itse.
Pitäisikö yrittää lähestyä asia niin, että missä ja milloin koit onnea ja iloa riippumatta kenen kanssa sitä koit. Koska koit olevasi rakastettu.
Koska sait rakastaa. Ne ovat hyviä asioita joka tapauksessa. Usko pois.
Onko jollakin oikeus johonkin tai ei oikeutta, ei ole oikea lähetysmistapa. Esim. onko oikeus rakastaa tai vihata jotakin. Mikä olisi oikeuksien hierarkinen järjestys ? Olisivatko ne samat kaikille ? Tunteet eivät ole juridiikkaa.
Eiväthän ?
Oikeampi lähestymistapa on se, että on kannettava seuraukset teoistaan. Hyväksyttävä vaan asiat. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kaikille asioille ja tapahtumillle ei ole olemassa hyväksyttävää, loogista selitystä. Joskus hintana on se, että
liitot ja suhteet hajoavat. Syntyy uusia liittoja ja joskus myös yksinäisyyttä.
Olet sitoutunut tekemään elämässäsi asioita.
Hyvä niin. Tutkiskele syvällisesti asioita ja anna elämässäsi olla myös "petollinen" jakso.
Mieti mitä hyvää silloin tapahtui ja miksi.
Sitä kautta saavutat vähän tukijoukkoja tunnepuolelle ja järjenkin riehunta laimenee.
Iloa elämääsi.
Heippa. Sinulla on tosi raskasta. Jos olosi ei parane, mene ihmeessä juttelemaan jollekin ulkopuoliselle.
Elämä on kaunis elettäväksi tuntemattoman tekijän sanoin. Ota vastaan se viisaus ja jokaiseen elämään itsessään liittyvä oikeus, rakastettavuus ja ainutkertaisuus:
"Junasi lähtöpäivä on tänään. En ymmärrä, miksi halusit toimia näin. Et salli sitä polkua, jota kulkemalla asiat olisivat oikeasti olleet mahdollisia. Miksi? Se jää kysymykseksi.
Hyvästelen sinut nyt; hellästi ja merelle katsoen. Rakastan sinua vielä syvästi. Kiitos läsnäolostasi ja elämän kauneuden näyttämisestä minulle"
Heippa. Olen harmissani siitä, että löysin kirjoituksesi vasta nyt.
Mun idea sulle on se, että testaa tunteesi kohtaamalla se asia, josta paha olosi on pohjimmiltaan lähtöisin. Esim. jos paha olosi johtuu menneestä asiasta vaikkapa nuoruudessa käy se läpi ammattilaisen kanssa.
Samaa sarjaa ja vähän erilainen tapa on se, että käyt esim. uskottomuusasian läpi keskustellen sen ihmisen kenen kanssa olit uskoton.
Hei.
Olet raskaalla tiellä, voimia.
Et ole yksin.
Pettäminen on monimutkainen prosessi.
Kukaan ei ymmärrä pettänyttä, vähiten pettänyt itse.
Kukaan ei ole lähtökohtaisesti ole paha ja pettäjä. Taustalla saattaa olla lapsuudessa koettu asia tai trauma. Kyky käsitellä tunteita, saada ja antaa rakkautta tai suhteet vastakkaiseen (tai samaan) sukupuoleen ovat esim. oman vanhemman alkoholismin takia kehittymättömiä.
Myöhemmällä iällä jonkun elämäntilanteen myötä persoonallisuushäiriö tulee esiin ja vahvistuu.
Siitä saattaa kehittyä esim. addiktio, maanis-depressiivisyys, ahdistus tai se saattaa ilmetä esim. patologisena valehteluna tai narsismina.
Kehottaisin sinua tarkastelemaan elämääsi taaksepäin, jotta ymmärtäisit itseäsi paremmin.
Miettisit elämäsi varrelta todella ikäviä tapahtumia ja sitä, miksi ne tuntuivat pahoilta.
Miettisit omaa reagointisi niihin ja käytännön toimiasi. Esim. onko joku suhteen päättyminen tuntunut todella pahalta. Onko sinua petetty joskus. Onko jonkun läheisen kuolema vaikuttanyt sinuun erityisen voimakkaasti j.n.e..
Hyvältä voisi tuntua myös se, että löytäisit tapahtumista, tapahtumasarjoista yhteneväisyyksiä esim. miten selvisit silloin joskus elämässä eteenpäin.
Jos ja kun elämässi on ollut ja on paljon hyviä ihmisiä, käy heitä mielessäsi läpi. Mieti, miksi he ovat tuntuneet hyviltä matkasi varrella. Mikä heitä saattaisi yhdistää. Onko sinulla nyt oikea
ja riittävä määrä ihmisiä ympärilläsi. Yritä luoda/ylläpitää suhteet elämäsi ja persoonasi "ymmärtäjiin" ja ystäviin. Niitä ei ole ikinä liikaa.
"Kaikilla meillä on hyvä tarkoitus; löytää se käsi joka puristaa kättämme; löytää ne kädet, jotka kietoutuvat ympärillemme; löytää se mieli, joka on yhtä mielemme kanssa. Aina."
Hei.
Hyvää syyslomaa sinulle ja piristettä vastakkaisista voimista:
"Niin,sellaiset tunteet ovat toisaalta mielettömän vahvoja ja syviä, toisaalta niiden olemassaoloa ei voi hallita tai päättää. Niistä
ei rationaalista perustetta löydy millekään, mutta ne ovat kait onnellisuuden edellytys"
Meneekö se elämä niin, että:
"Mitä etsimme, mistä sen löydämme ja mistä tiedämme, jos olemme sen löytäneet."
Vuodatus kuulostaa ex-mieheltäni. Rakastin ex-miestäni syvästi. Suutelin joka aamu töihin lähtiessä ja halasin häntä hänen tullessa töistä, kunnes hän itse alkoi torjua minun kosketukseni.
Himoitsin häntä ja rakastelimme arkisin aamulla, illalla ja välillä yölläkin. Viikonloppuisin vielä päivälläkin. Seksi oli minusta aivan taivaallista, koska minulla oli intohimo mieheeni. Öisin kietouduin nukkumaan hänen ympärilleen ja nautin hänen kosketuksestaan joka solullani. Tämän hän torjui minulta vasta viimeisimmän tyttöystävänsä kanssa seurustellessaan. Olimme naimisissa 20-vuotta.
Intohimoni sammui, kun mies paljasti puoli vuotta sitten olleensa uskoton minulle jo yli kymmenen vuotta ja alkoi vertailla minun tavaraani bordellinaisten ja tyttöystäviensä tavaraan. Muutoinkin hän haukkui minua ja ylisti viimeisintä tyttöystäväänsä. En ollut aavistanutkaan, että olin niin huono vaimo sekä fyysisesti että henkisesti...Näin kyllä mieheni käytöksen muuttuvan, mutta luulin, että hän on vain työuupunut ja olin hänestä huolissani.
Mitä minä tein väärin? Minä olin mustasukkainen.
Minun tunneäly sanoi, että jotain on vinossa. Mies nimitteli minua hulluksi.
Sen jälkeen kun hän oli keventänyt sydäntään ja kertonut millaista elämää hän oli viettänyt, annoin hänelle vielä mahdollisuuden. Hän käytti sen tyttöystävänsä ikävöimiseen, ylistämiseen ja tyttöystävän tapailemiseen "pidämme toisiamme vain kädestä kiinni"...
Erosin tästä miehestä. Hän sai mahdollisuuden yrittää kanssani, mutta rakkautta ei voi pakottaa. Jos sitä ei ole, ei sitä voi pakottaa.
Toisaalta olen varma siitä, että koska hän on useita vuosia iskenyt naisia kapakassa itkeskelemällällä, että vaimoni ei ymmärrä minua, niin nyt hänellä on koko loppuelämä hyvä syy itkeä naisten olkapäätä vasten tyyliin "vaimoni jätti minut". Näen tämän keskustelun aloitusviestin samaan kategoriaan kuuluvana: löytyisiköhän täältä ymmärtäjä?
Mitäkö ajattelen? Minä olisin tarvinnut vuorovaikutteiseen keskusteluun pystyvän ja vastuuta ottavan miehen rinnalleni. Olen sellaisen jo kohdannutkin. Siihen ei itse asiassa kauaa edes mennyt.
Turhaan ihmiset huonoissa suhteissa roikkuvat. Kyllä se vaihtamalla paranee! Miehenikin olisi pitänyt reippaasti vaan erota heti kun alkoi vieras himottaa ja alkaa etsiä uutta naista tositarkoituksella eikä leluksi. Miksi naamioida miehinen himonsa lauseeseen "vaimoni ei täyttänyt odotuksia parisuhteen suhteen".
Eikö pitäisi kysyä, että täyttikö mies itse odotukset hyvän parisuhteen luojana?
Mielenkiintoinen ja laaja kysymys on se, että mikä saa seksuaalisen tarpeen ohittamaan, ylittämään syvällisemmän tarpeen;esim, hyväksytyksi tuleminen,turvallisuus etc. Pettämistä on tapahtunut ja tapahtuu aina. Sukupuolesta riippumatta. Vastaus lienee elämässä
ja ihmisen geeneissä. Ennen muinoin piti tehdä töitä niska limassa ja pettää siinä sivussa.
Lehtolapsia tuli runsaasti ja luonto karsi heikoimmat. Tunteita ei voitu käsitellä neteissä tai Facebookeissa.