Eli mieheni ex-avokki heidän eronsa jälkeen,josta nyt reilut kaksi vuotta,soitteli useasti eron alussa kun me rupesimme seurustelemaan milloin mistäkin asiasta.Pahimmillaan puoli 10 aikaan illalla dvd asentamisesta-Miten tietokone asennetaan,miten ja mistä mitäkin saa,tuletko asentamaan uunia tai lattiavalua tekemään,miten ajetaan sinne ja tuonne(vaikka kartta vieressä ollut) ymsyms..listaa loputtomiin.Sitten se panikoi mitä pienemmistä asioista esim.toinen heidän lapsistaan oli hiuksiaan hieman leikannut,niin siitäkin informoi ja hyvä ettei itkenyt-Kertoo omia asioitaan milloin mistäkin vaivasta jne.Minua tämä ärsyttää ihan suunnattomasti..Hänellä on jo ollut pidempään mies mitä me olemme ollet yhdessä,eli sen reilu 2v ja me olemme olleet 1v10kk.Siltä uudelta ukoltaan ei osaa varmaan kysyä mitään tai sitten se uusi mies ei edes tiedä,että tämä ex soittelee ex-ukolleen noin usein ja tuollaista asioista.Eikö hän ole vieläkään päässyt erosta jotenkin yli,koska minusta tämä on riippuvuutta!!Nyt soittelut vähentyneet,mutta joskus mitä uskomattomimpia soittoja/viestejä tulee ja asioita kysytään.Oma exäni on todella viimeinen ihminen,miltä mitään kysyisin,vaikka välimme on ok.Mitä mieltä porukka?Normaalia käytöstä mieheni exältä?Tämä mieheni ei siis asiasta jaksa noteerata,ei häntä niin kiinnosta exänsä touhut,mutta auttaa sitten puhelimessa joskus johonkin tietokoneeseen tms liittyvää asiaa-en tykkää siitäkään.Ilmeisesti hyvää hyvyyttää,sanoo että miksi nyt vihoissa olla-no sitäkään en itse tarkoita.lapsiin liittyvät asiat toki hoidettava,mutta muu ei exälle kuulu!!En ymmärrä tuota että roikutaan exässä ja sille purppastaan tai kysytään apua joka hemmetin tilanteeseen.Se nainen on ihmeellinen hermoheikko ja uusavuton-ollut kuulemma aina.Ja kun hänellä kuitenkin on uusi mies,veljiä,isä,miesuttuja yms,miksi exältä kysytään kaikki-?-
Avomieheni exä
raivostunut
301561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
ja yhteiset lapset, eivät ne pyyhkiydy koskaan pois. Avomiehesi ei häiriinny hänen soitoistaan miksi siis sinä? Oletko mustasukkainen? Epävarma omasta paikastasi miehen rinnalla? Exästä et pääse koskaan kokonaan eroon, sillä lapset tulevat aina olemaan linkki heidän välillään. Helpoimmalla pääsisit jos antaisit asian olla ja sopeutuisit, johan sanoit että puhelut ovat vähentyneet. Oletko miettinyt, että ne asiat/palvelut jotka avomiehesi mielestäsi tekee exälleen hän todennäköisesti tekee paljolti lastensa puolesta?
Jos pistät kovan kovaa vastaan niin mietippä kumman avomiehesi valitsee sinut vai suhteet lapsiinsa (valitettavasti lasten äiti tulee siinä samassa kaupassa mukana)? Et voita yhtään mitään haukkumalla exää, pahimmassa tapauksessa päinvastoin.
Toki hyväksyn sen,että se on kuvioissa ihan lasten vuoksi.Nämä asiat mistä hän soittelee ja kyselee,eivät milläänlailla liity lapsiin vaan hänen yksityiseen elämäänsä.
Olen toki mustasukkainen-mieheni ihmettelee miksi,koska hän "palvoo" minua ja sanoo ettei meitä voisi verratakkan koskaa keskenään,olen ihmeellisintä mitä hänelle on koskaan tapahtunut->eli tiedän paikkani olevan kyllä varma-mies on ihaninta mitä itselläni voi ollakaan-joten se asia kunnossa.
Enivei,inhoan vain sitä,että hän kaiken kysyy exältään.Mutta ero on ehkä sitten siinä,että osaan itse tehdä asioita kysymättä keneltäkään enkä kestä/ymmärrä tuollaista uusavuttomuutta aikuiselta yli 30v ihmiseltä.
Onhan heillä toki menneisyytensä yhdessä,mutta eihän se nykyisyys kuten menneisyyskään ole syy enää "roikkua"exässä,koska on omakin uusi suhde ja elämä.Ne lapset ja niiden asiat vain.
Toki hyväksyn sen,että se on kuvioissa ihan lasten vuoksi.Nämä asiat mistä hän yleensä soittelee ja kyselee,eivät milläänlailla liity lapsiin vaan hänen yksityiseen elämäänsä.
Olen toki mustasukkainen-mieheni ihmettelee miksi,koska hän "palvoo" minua ja sanoo ettei meitä voisi verratakkan koskaa keskenään,olen ihmeellisintä mitä hänelle on koskaan tapahtunut->eli tiedän paikkani olevan kyllä varma-mies on ihaninta mitä itselläni voi ollakaan-joten se asia kunnossa.
Enivei,inhoan vain sitä,että hän kaiken kysyy exältään.Mutta ero on ehkä sitten siinä,että osaan itse tehdä asioita kysymättä keneltäkään enkä kestä/ymmärrä tuollaista uusavuttomuutta aikuiselta yli 30v ihmiseltä.
Onhan heillä toki menneisyytensä yhdessä,mutta eihän se nykyisyys kuten menneisyyskään ole syy enää "roikkua"exässä,koska on omakin uusi suhde ja elämä.Ne lapset ja niiden asiat vain.
Kyllä nuo kotiin liittyvät asiat liittyvät lapsiin ja lasten hyvinvointiin. Ehkä mies sen ymmärtää, mutta sinä et.
sinä olet mustasukkainen, siinä kaikki.
Ota huomioon, että lapset saattavat kysyä "isiltä" apua yms. asioita.
Siis lapset voivat kysyä äidiltään "eikös isiltä voisi kysyä".
Jos kerran miehesi vastailee exänsä kysymyksiin, niin mitä se sulle ylipäätään kuuluu.
Olet mustasukkainen ja omistuksenhaluinen.
Mistä muuten tiedät mihin ne kysymykset liittyvät. Kaikki kotiin liittyvää liittyy lapsiin koska se on lasten koti.
Sä olet itse typerä, mustasukkainen.
Etkö ole saanut lasta miehen kanssa vai mikä mättää. Yleensä sun kaltaset hankkiutuu raskaaksi erottaakseen miehen lapsistaan ja exästään.
Ulkopuolisena herätät tämäntyyppisiä ajatuksia.
Eli itsellänikin on lapsia edellisestä liitosta,mutta jos joku omassa elämässä mättää,en pura sitä exään tai kysy siltä,koska asia ei liity lapsiin.Vaikka välini exääni on hyvät,en koe tarpeelliseksi kertoa hänelle omasta elämästäni tai omista ongelmistani,koska ne ei kuulu hänelle.
Emme ole suunnitelleet yhteistä lasta,koska sille ei ole "tarvetta".Riittää nämä omat ja hänen,on sen verran vähä ikäeroa.
Ja kuten sanoin,nämä asiat eivät ole yleensä liittyneet lapsiin->tiedän mitä hän on kysellyt koska mieheni kertoo kaiken.Lapsiin liittyvistä asioista on normaalia/pitääkin puhua.
Ja koska hänellä on uusi mieskin kuvioissa,miksi hän ei voi auttaa?Tuskin lasten isä on ainoa tuttu hänelle,joka tietää kaiken.
En vain ymmärrä,miksi jotkut ovat existään noin riippuvaisia-
Ja en ymmärrä tuota,että kotiin liittyvät asiat liittyy myös lapsiin-ei todellakaan,koska se on hänen,uuden miehen ja lapsien koti.Ei exän, eikä hänelle kuulu sen talon ongelmat tms.
Oletko sinä ainoa jota tämä yhteydenpito häiritsee?
Jotenkin viestistäsi kuultaa läpi musta-valkoinen ajattelu ja narsistinen luonteenlaatu joka ajattelee että kaiken pitää mennä juuri kuten minä haluan.
Sanot olevasi mustasukkainen tottakai ja samalla kerrot olevasi täysin varma avomiehesi tunteista. Tässä on suuri ristiriita. Mustasukkaisuus ei kuulu tasapainoisen aikuisen hyvään liittoon.
Vaikuttaa siltä, että avomiehesi ja hänen exänsä ovat edelleen ystäviä. Onko tätä niin vaikea sulattaa? Avomiehesi itse päättää milloin ja kuinka paljon hän kommunikoi exänsä kanssa, et sinä. Toki voit yrittää rajoittaa ja kontroloida aikuista miestä mutta hyvin se ei pääty jos mies ei ihan lapatossa ole.
Tulevat toimeen keskenään sen minkä pitääkin,en kutsuisi ystävyydeksi,mutta ns.hyvä ero.
Ei joskus miehenikään ymmärrä,miksi exänsä käyttäytyy noin,mutta painaa asian villasella-hänelle kun se on aivan sama millanen exänsä on.Mutta jos asia olisi toisinpäin tai mieheni ihmettelee esim.sitä,miten sen uusi mies ymmärtää/kestää tuota käytöstä.
En tarkoita sitä,että kaiken pitää mennä kuten minä haluan-vaan sitä-että jokaisen pitäisi eron jälkeen pystyä elämään ilman exän neuvoja ja auttamista.Omaa tervettä järkeä käyttäen,mutta ei tässätapauksessa.
Miksi mustasukkaisuus ei kuulu terveeseen hyvään liittoon?Toki se kuuluu kun se on tervettä eikä vahdata jokaista liikettä ja elettä.Itse enemmän ihmettelisin sitä,miksi joku ei puolisostaan olisi mustasukkainen-minusta se ei olisi silloin välittämistä.
tilanteen sitten paremmin, jos naisella ei olisi uutta miestä, ei isää, ei veljiä tai muitakaan miehiä, jotka voisivat auttaa?
Tuli vaan mieleen, kun itsekin olen eksältä neuvoja jossain "miesten-jutuissa" pyytänyt puhelimen välityksellä ihan siitä syystä kun ei ole ollut ketään muutakaan, joka olisi osannut neuvoa. Ja ei se ainakaan eksää tai sen uutta naista ole haitannut..
Ja samaten jos mietin itseäni jonkun miehen uudeksi naiseksi, niin en mäkään siitä vaivaa näkisi, jos mies nyt eksäänsä jossain asiassa auttaisi tai neuvoisi. Ei se olisi multa mitenkään pois, vaan varmaan se neuvoisi tarvittaessa muakin samoissa asioissa.
P.S. Ole onnellinen, ettet tunne mua meinaan en tule minkään teknisten laitteiden kanssa toimeen ja sulla menis muhun varmaan vielä enemmän hermot, kuin siihen nykyiseen eksnaiseen. Eli on meitä muitakin "uusavuttomia":)
No en tiedä,miten asia olisi jos hänellä ei olisi miestä tms koska oma näkemykseni johtuu varmaan paljon kasvatuksestani ja elämästäni,että olen joutunut paljon nuorena jo huolehtimaan siskostani,kotihommista ja osaan jopa joitakin miestentöitä:)Mutta jos itsellänikään ei olisi miestä,kysyisin asiat sisaruksiltani,sukulaisilta tai vaikka naapurilta,mutta en periaatteen vuoksi exältäni-Koska pärjään ilmankin ->"miksi sitten erota,jos ei osaa elää ilman exää ja sen apua kuitenkaan"-karrikoituna-
Tottahan on se,että jotkut ovat hyviä ystäviä exänsä kanssa ja jopa kahvittelevatkin tms,mutta olen varmaan jotenkin outo,koska en ymmärrä tuota exän käytöstä.
Johtuneeko se sitten vain siitä,että olen itse paljon "teknisempi" ja "omalla päällä" ajattelia vaikken kaikkea osaakaan,että menee yli ymmärryksen nuo exän ruikutukset asioista kun asioista.
ei varmaan sitten auta kuin sanoa miehellesi vielä kerran, että asia tosiaan häiritsee sinua ja että mies voisi sanoa eksälleen, että soittaa vain jos joku todellinen ongelma on ettei nyt ihan joka asiasta soita.
Toisaalta, jos juttu ei miestäsi haittaa niin aika vaikeaa siihen sun on silloin puuttua. Kai miehesi itse tekee asialle stopin sitten kun kokee, että on auttamisensa auttanut.
Näin olevan.Mutta onhan se totta,että jos asia muuttuisi jokapäiväseksi tai viikkoiseksi,kai mieheni sitten jotain sanoisi jo mutta nyt tulee noita "sen verran harvakseltan".
Ja puutun kyllä itse asiaan,jos exänsä ei osaa jättää häntä ja meidän elämää rauhaan.
Tosiaan soittaisi sitten jos joku oikea hätä->lapsiin liittyen-tai lapsiin yleensä.
Eniten huvittaa tässä se,että mieheni exästä ei kukaan hänen sukulaisensa ole pitänyt ja erään kanssa paljon asiasta myös jutellut ja sanoikin että ihmettelee vaan että mitä sen naisen päässä liikkuu.
Minusta tuo siis kun ei ole normaalia enää.
on ainoa, joka voi tehdä asialle jotain. Jostain syystä hän haluaa edelleen olla käytettävissä, ehkä yhteisten lasten takia? Joka tapauksessa: mitä meidän mielipiteellämme on merkitystä? Odotatko, että kirjoitamme yhteen ääneen, että "kyllä on pimeä akka"?
Ei se ole tyhmä, joka apua pyytää, vaan se joka sitä antaa oman parisuhteensa hinnalla. Oletko sanonut selvästi miehellesi, että haluaisit ettei hän olisi exänsä kanssa tekemisissä muuta kuin lapsiin liittyvissä asioissa? Jos olet selvästi esittänyt toivomuksesi, eikä miehesi sitä halua kunnioittaa, niin ei siinä ventovieraiden mielipiteet paljon paina.
on paljon keskusteltu,melkeimpä riidoiksi asti.En pidä siitä,että mieheni ei juuta eikä jaata asiaan stopiksi laita vaan auttaa jos tarvis->ei siis mene paikanpäälle mutta puhelimessa joskus.Mieheni ei siis soita tms exällee kuin lapsiin liittyvissä jutuissa,exänsä muutenkin.
Tyhmää ei olekaan apua pyytää,mutta liika on liikaa. Enkä pidä siitä että ainoa apu jokaiseen asiaan on minun mies.
No pimeä se onkin se nainen..
omistuksenhaluinen ja mustasukkainen ja liioitella koko jutun.
Lasten isä on lasten isä eikä asia muuksi muutu.
kumpa liioittelisinkin,mutta aivan totta joka sana.meitä on moneksi-
Kuulostipas tutulta toi juttu. Itsellä oli ihan sama tilanne jonkun aikaa sitten. Mieheni exällä ei ollut silloin ketään ja soitteli joka päivä maailman ihmeellisimmistä asioista ja kuinka hän kaipaa kaikkea vanhaa takasin.. Ja tosiaan ilta myöhälläkin pyyteli tuomaan jotain tavaroita mitä miehelläni oli lainassa yms... Tätä jatkui pari kuukautta kunnes tämä löysi uuden miehen. Siihen loppui soittelut kuin seinään. No, sitä suhdetta ei kauan kestänyt ja arvaapas alkoivatko soittelut uudelleen. Sitten hän löysi taas uuden miehen jonka kanssa on nyt kihloissa (ja toivottavasti pysyykin) niin loppuvat soittelut pysyvästi. Ei siinä mitään, ymmärrän että joskus kuullaan ja nähdään mutta rajansa kaikella!
Meilläkin on sitä lasten takia ja minun on vaikeaa hyväksyä kaikkea outoa toivomusta mieheni äksältä. Kaikenlaista parannustyötä talossa, jonne piti jäädä asumaan lasten takia, mutta joka myytiin noin vaan yks kaks eikä mitään silloin soittoja tullut. Lapset saivat siten muuttaa ja vaihtaa koulua ja kyllä siinä muutonkin jälkeen oli hyllyjä ja tauluja riipustettava seinille...
Mieheni on kertonut että entisen sisko teki samalla lailla entiselleen ja kun miehen uusi naisystävä hermostui tästä ikuisesta soittamisesta, niin siskoset yhdessä haukkuivat että onpa pimeä. Heillä kun ei ollut edes lapsia! Mutta oli se entisesti yhteinen talo.
Kai se oli vaan mustasukkainen se uusi nainen.
Kaikki miehet eivät ole näppäriä tietokoneiden kanssa saati kämpän pikkukunnostuksissa. Ehkäpä miehesi exän uusi kuuluu tähän 'peukalo keskellä kämmentä' -sarjaan. Missä tämän naisen sukulaiset asuvat? Etäisyyskin voi olla liiankin pitkä, isä voi vanhuuttaan jo sairastella yms eli syitä voi olla sille, miksi pyytää exäänsä apuun.
Miehesi exä ei soita edes viikottain eli eipä tuo nyt kovin jatkuvalta vaikuta. Lisäksi useimmiten tapahtuu puhelimitse tuo neuvonta, joten jäitä hattuun. Lisäksi pitkä suhde ja yhteiset lapset tuovat oman lisänsä auttamishalukkuuteen, mieluummin hyvät välit kuin ilmisota.
Miehesi kuitenkin päättää yhteydenpidon tiiviyden ja laadun, et sinä eikä sinulla ole oikeutta alkaa kontrolloimaan täysin toisen aikuisen ihmisen ihmissuhteita. Toiveita perusteluineen voit esittää, mutta on toisen asia päättä, miten toiveisiin suhtautuu.
Miehesi keskittyy sinuun selkeästi, ei exäänsä. Exälläkin on jo uusi eli turha vahtiminen ja mustasukkaisuus pois. Kaveruutta ja ystävyyttäkin on niin monenlaista eivätkä kaikki suhtaudu exiinsä kuten sinä - eikä tarvitsekaan, ei se ole normi, johon tulee pyrkiä.
Ihmisten tiedot ja taidot vaihtelevat myöskin ja varmasti on paljon asioita, joissa sinä tarvitset apua. Olet päättänyt olla pyytämättä apua exältäsi - ilmeisesti silloinkin, vaikka ehkä tietäisi tuttavapiirissäsi parhaiten. Miehesi exä toimii toisin eikä se välttämättä ole hermoheikkoutta. Lasten kohdalla voi säikähtää pienistäkin asioista, ja lapselle tukan leikkaaminen liian lyhyeksi on iso asia ja itkun paikka. Äidille taas lapsen suru on melkoista tuskaa, ja lapsi on itsekin saattanut kaivata isänsä tukea eli itkevä ääni ei välttämättä ole edes kuulunut miehesi exälle vaan lapselle. Lisäksi asiaan on saattanut liittyä vaaratilanne saksien kanssa (lasten kanssa sattuu ja tapahtuu).
Kartasta taas ei aina näe esimerkiksi yksisuuntaisia teitä jne eivätkä kaikki ole hyviä suunnistamaan kartan kanssa. Karttakin voi olla vanhentunut.
Mutta keskity perheeseesi ja mieheesi, miehen exä vaikuttaa varsin harmittomalta tapaukselta eikä tuossa nyt vielä mitään todella epänormaalia riippuvuutta tunnu olevan - 5 soittoa päivässä vuositolkulla olisi jo hälyttävää.
Hyväksy asia tai unohda liitto avomiehesi kanssa. Veri on vettä sakeampaa. Sinä tai sinun lapsesi eivät koskaan tule viemään hänen lastensa paikkaa. ps. mustasukkaisuus ei ole normaalia, eihän miehesi ole edes antanut aihetta. katso itseäsi ja mieti miksi tunnet ja reagoit näin.
Olenko maininnut mitään,että hänen pitäisi lapsiin välit "katkaista"?En todellakaan.Enkä haluaisikaan sitä.Juuri eilen itseasiassa illalla tuli taas viestejä ja miehenikin sanoin,että kyllä tämä tosiaan alkaa olla ärsyttävää.
Minun ei tarvitse hyväksyä exän yhteydenpitoa noissa asioissa,miksi pitäisi?Vaikka on menneisyys,se ei tarkoita sitä että minun pitää hyväksyä exän yhteidepito noin vain korviani lotkauttamatta.Ja hah..veri vetta sakeampaa-juu,lastensa kohdalla näin varmaan onkin,mutta jos exäänsä olisi asia noin niin miksipä sitten olisi ollut järkeä erota?
No itse en tosin ymmärrä miehiä,jotka eivät osaa mitään tehdä..Mutta se on minun mielipiteeni.
Hänen isänsä asuu ehkä kilometrin päässä ja on varsin hyväkuntoinen "nuori" ihminen vielä.Ja muutkin hänen tutuistaan asuu samassa paikassa-eli varmasti on apua lähellä.
Eilenhän tuota viimeksi viestiä tuli ja vainen purki miehelleni taas ongelmiaan..mieheni sanoi että alkaa tämä kyllä olla tosiaan ärsyttävää-Ehkä se ymmärtää kantaani asiaan joka päivä enemmän.No lähinnä se kerran viikossa on soitellut/viestitellyt-
Nämä ajoohjeet saisi esim netistä,mutta kysyi nekin mieheltäni ja jopa sellaisesta paikasta,josta tietää että mieheni ei ole siellä koskaan käynyt.
Toki kaikkea en itsekään osaa,mutta kuten sanoin,että exääni en niihin tarvitse.Olen sen verran vihmerä,että otan itse asioista selvää ja yritän tehdä homman itse tai sitte apu pyydetään sukulaisilta tms.jos omaa miestä ei olisi.
Monet asiat mitä hän kyselee ovat niin hataralla pohjalla,että huh..
Mutta juu,mieheni keskittyy minuun:)
ja itse inhoan uusavutomuutta,jota tämä exä kylvää itsestään.Liekkö jotain säälipisteitä kerjäämässä.
Vaikeahan tämä tilanne on kokonaan setvittää,mutta tämä on liikaa jo-
Ehkä ei ole keräämässä säälipisteitä tms, vaan yksinkertaisesti on hiukan uusavuton. Kaikki eivät ole käytännön ihmisisä, ja tiedätkö todella kaikki asian taustalla vaikuttavat tekijät?
Olet päättänyt halveksia miehesi exää, ja nyt yrität perustella sen. Miehesi kuitenkin vastaa puheluihin ja neuvoo, joten on hänen asiansa ärsyyntyä. Miehsei exä ei kuitenkaan soita edes päivittäin ja kerran viikossa on varsin vähän ottaen huomioon yhteiset lapset.
Miehesi voi ärsyyntyä puheluista, mutta myös sinun käyttäytymisestäsi. Eikö kuitenkin helpottaisi kaikkien -etenkin yhteisten lasten - elämää, jos yrittäisit lähtökohtaisesti jo suhtautua hiukan ystävällisemmin ja myötämielisemmin tähän exään - hän kuitenkin selkeästi on exä eikä itsekään halua tilannetta edes muuttaa?
Minunkin miehelleni tämän eksä soittelee jatkuvasti! Jopa monesti päivässä... Minua niin inhottaa se. Jatkuvasti ollaan kerjäämässä kyytiä paikasta toiseen tai muita palveluksia. Luulisi nyt aikuisen naisen pärjäävän itsekseen - tai edes omistavan muita kavereita!
Ymmärrän kyllä, että heidänkin on pakko olla tekemisessä, koska heillä oli yhteinen lemmikki, mutta liika on liikaa..
Ja se nainen se on se joka jatkuvasti soittelee. Hänen pitäisi tajuta hankkia oma elämä, eikä roikkua entisessään.
En kyllä itse jäisi roikkumaan eksään eron jälkeen. Olemme kyllä oman eksäni kanssa säilyttäneet välit - etäiset kylläkin, en minä hänelle soittele, jos tarvitsen kyytiä yöllä!!
(Kulkisi bussilla prkl!)
minun mielestä kyse ei ole siitä onko uusavuton vai ei, onko muita miespuolisia auttamassa jne.
ex kuuluu sinne menneisyyteen ja siellä ne saavat myös pysyä.
itse en hyväksyisi jos miesystäväni auttelis exää missään muissa asioissa kuin suoraan lapsiin liittyvissä.
Samaa mieltä,ne lapset vain yhdistää eron jälkeen.ja niissä ne asiat pitääkin pysyä.
ollaan vieläkin kavereita vaikka molemmilla on omat suhteensa omilla tahoillaan. Soitellaan puolin ja toisin ja kysytään myös apua ja neuvoja, jopa liittoihimme. Niin kauhean usein ei tavata mutta puhelimessa kyllä roikutaan. Ollaan varmaan vähän niin kuin henkireikä toisillemme ja kun tunnetaan toisemme läpikotaisin niin hyvä onkin puhua. En halua menettää exää koskaan elämästäni vaikka yhteiselosta ei tullutkaan mitään. Hän on edelleen ja tulee aina olemaan erittäin tärkeä ihminen minulle. Toivottavasti hän ei koskaan pariudu sinunlaisesi ihmisen kanssa, tuskin ymmärtäisit suhdettamme.
Mutta meitä on moneksi.Itse en tarvitse exää pärjätäkseni tässä elämässä.Herää vain kysymys,että miten te voitte auttaa toisianne uusissa liitoissa,jos olette eronneet?Vaikka tunnette toisenne paremmin kuin nykyiset vielä,eikö pitäisi antaa nykyisille mahdollisuus selvittää asiat kanssanne,eikä sotkea exää siihen?Tietääkö nykyisenne,että olette noin yhteydessä?
Omassa kaveripiirissäni (ihan aikuisia /- 30v) on yllättävän tavallista pysyä kavereina ja ystävinä eron jälkeen. ex on ex (ja yleensä ihan hyvästä syystä), mutta ei sen tarvitse todellakaan tarkoittaa vihanpitoa ja täyttä hiljaisuutta. Ystävyys voi toimia vaikka parisuhde ei. Voiko tätä olla niin vaikea ymmärtää? Ja kyllä, uudet tietävät, hyväksyvät ja monet ovat tavanneetkin bileissä yms. Myös useampia saman ihmisen exiä voi pyöriä bileissä (ja käydä kahvilla keskenäänkin) ilman ongelmia. Olenpa nähnyt tilanteita, että exästä ja uudesta on tullut kavereita, jotka käyvät oluella ihan kahdestaankin.
Kysytäänhän ystäviltä ja ehkä sukulaisilta muutenkin neuvoa parisuhdeasioissa ENNENKUIN asia otetaan esiin kumppanin kanssa. Ulkopuolisilta voi saada yllättävän hyviä neuvoja, etenkin siltä, joka on nähnyt miten parisuhteessa toimii...Pitäisikö muu elämä lopettaa suhteen takia?
Minut on ilman omaa tahtoani laitettu kierrätykseen ja voin vannoa ettei sellaista päivää tule, että pyytäisin ex-mieheltäni minkaanlaista apua. Minulle häntä ei ole enää olemassa eikä oma peukaloni todellakaan ole keskellä kämmentä nk. miesten töissäkään.
Olen sitä mieltä että nainen osaa tehdä samat asiat kuin mieskin. Kantapään kautta on mukava opetella eikä tarvitse olla kenestäkään riippuvainen. Iiiihanaaaa