Menetin jokin aika sitten rakkaani. Meillä oli ollut tosi vaikeata.
Mutta rakastimme toisiammme!
Talo oli lähellä hänen sukua, ja nyt kun mietin sinne jäämistä.
Vanhempani tokaisivat: Kun kerran olet päässyt irti siitä suvusta, kannatteeko sinne jäädä!!
Entä lapsemme?? Pitäisikö nekin antaa olla. Olihan ne hänen lapset?
Voiko paskamaisempaa vastausta saa??
Minulla muutenkin huonot välit vanhempiini.
En käsitä, en jaksa.
Haluan rakkaani luo!!!!
Mutta rakastimme toisiammme!
Talo oli lähellä hänen sukua, ja nyt kun mietin sinne jäämistä.
Vanhempani tokaisivat: Kun kerran olet päässyt irti siitä suvusta, kannatteeko sinne jäädä!!
Entä lapsemme?? Pitäisikö nekin antaa olla. Olihan ne hänen lapset?
Voiko paskamaisempaa vastausta saa??
Minulla muutenkin huonot välit vanhempiini.
En käsitä, en jaksa.
Haluan rakkaani luo!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
on parasta ja mikä tuntuu hyvältä.ei kukaan toinen voi neuvoa sinua muuttamaan.jos sulla ja lapsillasi on hyvä asua ja olla talossa miksette sitten voisi siihen jäädä asumaan?jos ei ole hyvä olla muutto voi silloin olla paras vaihtoehto.itsellä se meni niin että pois oli asunnosta päästävä koska rakas kuoli kotona.olen neuvoja kuunnellut,jopa vastenmielisiä ja ilkeitäkin,mutta jokainen päätös on ollut omani ja jokaisen asian olen tehnyt niinkuin minusta on parhaalta tuntunut.hitot muiden mielipiteistä,minähän se olen rakkaan menettänyt ja elämäni oli meidän ja minun elämääni,ei kuulunut kenellekään toiselle.uskon että teet oikeat ratkaisut itsesi ja lastesi hyväksi.jaksamista sinulle,aika antaa etäisyyttä ja parasta on kulkea eteenpäin varovasti pienin askelin.katso lapsiasi ja voit huomata että miehesi ei ole kokonaan poissa,eläähän hän lapsissasi ja muistoissa ja arjessa yhä...
Otan osaa sinun suruusi ja koita jaksaa vaikka ei varmaan ole helppoa.Minä uskon että vielä se siitä helpottaa kun aika kuluu.
voi toiselle noin sanoa?
Puolison menettäminen on varmasti kamalaa, mutta kuten tuossa joku fiksu sanoi, hän elää edelleen lapsissanne ja muistoissanne.
Varmasti ei ole olemassa sanoja, jotka voisivat lohduttaa, tai minä en niitä keksi, mutta toivon, että jaksat, jokainen uusi päivä helpottaa hiukan, ainakin toivon niin.
Minun ensimmäinen mieheni kuoli kymmenen vuotta sitten. Jäin tänne, monen sadan kilometrin päähän omistani. Miehen suku lähellä ja hänen lähisukunsa teki kyllä kaikkensa ettei minun vaan olisi hyvä olla. Jäin kuitenkin lasten vuoksi, lasten juurille. Miten minä heille juuriaan olisin muuten olisin opettanut. Vanhempani tukivat ja auttoivat minkä pystyivät ja laaja ystävä joukko piti minut pystyssä.
Nyt kymmenen vuoden jälkeen, olen sitä mieltä, että hyvä kun jäin. Kaikista vaikeuksista huolimatta, se, että lapset saavat kasvaa isän juurilla antaa heille edes hitusen isää, omaa isää.
Kannattaa tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvälle!
Voimia sinulle kovasti!!!
Jonain päivänä tulee se hetki, jolloin huomaat, että sinun on edes vähän aikaan hyvä olla. Vähitellen hyvänolon tunteen hetki pidentyy ja pidentyy.