Avomieheni ilmoitti viikko sitten, että ei halua enää olla kanssani. Syyksi kertoi, että haluaa asua yksin ja tapailla muita. Myöhemmin selvensi, että tapailulla tarkoittaa oikeastaan vain seksiä muiden kanssa.
Olemme molemmat hieman alle 30 ja yhdessä noin 5 vuotta josta yhdessä asuttu 4. Ongelmia toki suhteessa on ollut, mutta niistä on aina selvitty. Riidelty on lähinnä arkisista asioista kuten kotitöistä, yhteisen ajan vähyydestä ja rahasta, kuten varmasti monessa muussakin suhteessa. Seksi ei ole koskaan ollut ongelma, siitä on pystytty keskustelemaan avoimesti ja molemmat olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä.
Itse kuvittelin, että meillä on sujunut hyvin, vaikka olemme viime kuukausina nähneet toisiamme hyvin vähän, koska olen joutunut töiden vuoksi asumaan toisella paikkakunnalla osan viikosta. Kaikki on ollut kunnossa, kunnes mies pudotti pommin. Maailma hajosi jalkojeni alta ja en tiedä miten tästä nousta ylös. Mies ei halua yrittää enää lainkaan, vaikka onkin hyvin kiltti ja huomaavainen, lohduttaa. Sanoo että välittää ja tykkää yhä, mutta silti haluaa olla yksin.
Mistä miehen käytös johtuu? Eron tekeminen ei näytä olevan helppoa hänellekään, mutta silti on varma siitä. En tiedä miten pääsen eteenpäin, mistä saan voimia muuttaa ja mennä töihin. On todella epäonnistunut ja huono, riittämätön olo. Ajattelen ainoastaan sitä, että jospa jonain päivänä voisimme palata yhteen, ja se ei helpota yhtään oloani, kun tiedän kuinka epätodennäköistä se on. Miten ihmeessä pääsen eteenpäin?
Olemme molemmat hieman alle 30 ja yhdessä noin 5 vuotta josta yhdessä asuttu 4. Ongelmia toki suhteessa on ollut, mutta niistä on aina selvitty. Riidelty on lähinnä arkisista asioista kuten kotitöistä, yhteisen ajan vähyydestä ja rahasta, kuten varmasti monessa muussakin suhteessa. Seksi ei ole koskaan ollut ongelma, siitä on pystytty keskustelemaan avoimesti ja molemmat olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä.
Itse kuvittelin, että meillä on sujunut hyvin, vaikka olemme viime kuukausina nähneet toisiamme hyvin vähän, koska olen joutunut töiden vuoksi asumaan toisella paikkakunnalla osan viikosta. Kaikki on ollut kunnossa, kunnes mies pudotti pommin. Maailma hajosi jalkojeni alta ja en tiedä miten tästä nousta ylös. Mies ei halua yrittää enää lainkaan, vaikka onkin hyvin kiltti ja huomaavainen, lohduttaa. Sanoo että välittää ja tykkää yhä, mutta silti haluaa olla yksin.
Mistä miehen käytös johtuu? Eron tekeminen ei näytä olevan helppoa hänellekään, mutta silti on varma siitä. En tiedä miten pääsen eteenpäin, mistä saan voimia muuttaa ja mennä töihin. On todella epäonnistunut ja huono, riittämätön olo. Ajattelen ainoastaan sitä, että jospa jonain päivänä voisimme palata yhteen, ja se ei helpota yhtään oloani, kun tiedän kuinka epätodennäköistä se on. Miten ihmeessä pääsen eteenpäin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
En haluais pahottaa mieltäsi enempää mutta sama kävi myös minulle. Näin "kokeneena" voin sanoa että miehelläsi on joku toinen. Ehkä ihastus....sua sattuu tiedän sen mutta jotenkin kuullosti tutulta tuo viestisi.
Hei, kiitos vastauksestasi. Olen toki itsekin epäillyt toista naista, mutta sen hän kieltää. Kieltää myös ihastuneensa keneenkään nyt. Olemme keskustelleet paljon ja olemme molemmat myöntäneet joitakin satunnaisia ohimenneitä pikku-ihastuksia olleen puolin ja toisin aiemmin suhteemme aikana, jotka eivät ole kuitenkaan johtaneet mihinkään. Tiedän, että miehelläni on ehdoton kanta pettämiseen, ja luotan häneen tässä asiassa. Olemme säilyttäneet puhevälimme koko tämän prosessin ajan ja myöntäneet toisillemme sellaisiakin asioita joita emme ole aiemmin pystyneet tai uskaltaneet sanoa, joten uskon, että ihastumisenkin mieheni olisi minulle voinut kertoa. Ei olisi loukkaavin asia tässä vaiheessa.
Taidan kuitenkin ottaa asian vielä puheeksi, koska en halua välillemme jäävän mitään epäselvyyksiä. Toiveissani on kuitenkin hyvät välit jossain vaiheessa, kunhan pääsen pahimman yli.
Ja taustalla tosiaan oli toinen nainen/ihastus... Tiedän, että sattuu enemmän kuin mikään muu maan päällä voi sattua. En halunnut itse uskoa enkä myöntää asiaa itselleni, enkä aluksi uskonutkaan. Mutta sitten kuukausien kuluttua sain tunnustuksen, että näin tosiaan oli ollut...
Mulle sanottiin kanssa, että haluaa olla/asua yksin. Kolmen kuukauden päästä tyyppi oli jo toisen kanssa tai siis asia tuli tietoon. En usko, että minua välttämättä petettiin, mutta ehkäpä taustalla oli jo kiinnostusta toista kohtaan.
Niin mieheni myös sanoi ettei ole ketään mutta oli kuitenkin. Ja ei myös siedä pettämistä.
Aika raakaa luettavaa. En ymmärrä miten voi olla edes totta!
Onko helpompaa erota vasta kun on varma uusi nainen kainalossa. En haluaisi uskoa sitä omasta miehestäni, mutta parempi varmaan alkaa varautumaan siihenkin.
Ikävä kyllä, kannattaa varautua kaikkeen. Eron jälkeen voi paljastua yhtä sun toista ja käytös voi muuttua täysin. Jos ei ole toista naista vielä varmistettuna, niin pidä huolta siitä, että sinua ei pidetä varalla siihen asti kunnes toinen löytyy. Itselleni on käynyt näin, ystävälliset välit oli siihen asti kun uusi löytyi. Yhtäkkiä kylmeni ja hiljeni yhteydenpito miehen puolelta. Myöhemmin selvisi, että uusi oli löytynyt, sitäkin tosin salailtiin minulta.
Tsemppia ja jaksamista sinulle!
Näin se vaan oli minunkin kohdallani, vaikka olikin vaikea myöntää.
Sama kävi mulle. Ikinä en olisi uskonut mieheni pettävän. 6 v. yhdessä, 2 kk ollaan oltu nyt erossa. Ennen ero mies petti mua 2 kk, ennen kuin jäi kiinni. Mun luotettava poikaystävä, jonka kanssa oli tulevaisuus suunniteltu yhdessä valmiiksi. Eron jälkeen hän yritti pitää sekä mut, että uuden. Jos vaikka rupeaisi kaduttamaan. Mä en suostunut siihen, vaan pistin välit kokonaan poikki. Aluksi halusin uskoa, että hän alkaisi katua, mutta kun kerta toisensa jälkeen "sain siipeeni", uskoin, että parasta minulle on pysyä mahdollisimman kaukana hänestä. En jaksanut enää olla satutettavana. Kun aikaa kuluu, varmistuu kai hänellekin oliko ratkaisu oikea vai väärä.
Uskon kyllä että miehelläsi on suhde tai ihastus meneillään. Naisena minulle kävi niin että ihastuin vieraaseen mieheen ja siitä se eroprosessi liikkeelle lähti. Ex-miehelleni en kuitenkaan paljastanut asian laitaa mikä syynä erohaluun oli. En halunnut loukata. kuitenkin kävi niin että menetin molemmat miehet ja opettelen elämää yksin. En ollut valmis kuitenkaan hyppäämään uuteen suhteeseen vaikka niin olin kuvitellut.
sinulla meni tajuta asia? Olisitko halunnut jatkaa enstistä suhdetta vai selvisikö sinulle, mitä oli pielessä, että ihastuit toiseen?
minutkin jätettiin noin puolitoista kuukautta sitten. Miehellä oli jo noin kahden kolmen viikon päästä uusi. En sitten tiedä oliko se jo minun aikana ihastunut siihen?? Tässähän tää menee yksin. Ekat pari viikkoa oli aivan kauheita itkin koko ajan yms masentaa kyllä vieläkin vähän ja mies haukkus minut lyttyyn esim,et mulla päässä vikaa. Että tässä itsetuntoa parannellessa..... Tällästä tää nykymeno nykyään sitten näköjään on!! Vaihdellaan naisia säälimättä ja sekstaillaan jokaisen kanssa!! Mulla ainakin meni maku seurustelusuhteisiin kerta se on tällästä!
Että tota mieltä ollaan!
Minä kyllä rohkenen olla eri mietä!!
Eli ei välttämättä ole ketään toista naista kuvioissa minkäänkään tasoisessa suhteessa/ihastuksessa!
Itse naisena tein ton saman muutama kuukausi sitten miehelleni!! Halusin vaan todellakin erota ja saada tasapainosempaa elämää itselleni (ja lapsille).
Yhteiselomme ei ollut varsinaisesti riitaisaa,mutta eipä meillä paljoa yhteistäkään ollut! Hiljaa istuskeltiin iltaisin telkkarin äärellä ja/tai minä tein kotitöitä.
Harrastukset ja ystävät jäivät pikkuhiljaa kun meille yhteistäaikaa ei oikein olisi muuten löytynyt lainkaan tai ainakin erittäin vähän ja yhdessäkään emme kuitenkaan mitään tehneet! Se alkoi olla pikkuhiljaa aika ahdistavaa kun olen aina ollut aika aktiivinen ja seurallinen ihminen!
No, toi saa tällä erää riittää selitykseksi. Olen kyllä "käytökseltäni" vähän samaa luokkaa kuin sinun miehesi, sillä minäkin välitän ja pidän edelleen exästäni (ja olen sen myös hänelle sanonut),mutta näin vaan on nyt parempi!
Hän haluaisi että joskus vielä olisimme yhdessä ja siltä minustakin alussa tuntui,mutta nyt en enää ole varma...
Mutta ketään muuta mulla ei ole!!
Koita jaksaa, ei tämä helppoa meille lähtijöillekkään ole, usko se, vaikka vaikeaa se varmaankin on!
Taistelet kivuliaassa luopumisprosessissa. Koe tuskasi nyt, se helpottaa päivä päivältä.
Ymmärrän, että haluat selvittää itsellesi tialnteen, mutta varaudu siihen, ettet koskaan saa oikeasti tietää. Uskon useiden muiden tavoin, että hänellä on uusi ihastus, pitää vain portit auki luoksesi jos se ei olekaan sitä mitä toivoo. Eikä tule koskaan tunnustamaan mitään suhdetta.
Miehet on sellaisia, yleistystä tai ei.
Minäkin uskoin ettei lasteni isä ole "sellainen" ja meillä on kysymys muusta, mutta kyllä se vain niin oli. Aikani uskoin että voimme puhua miksi meille kävi niin, mutta.... Historialla on ikävä tapa toistaa itseään.
menit kauas töihin.itellä vaimo kans työn perään meni,suhde kylmenee, en huoli enää takas,mistään hinnasta.saamme pojan kaa viettää laatu aikaa kotona,koulun,,työn jälkeen.ei kukaan komentele.oltiin yhes 12v tosi hyvin meni.nyt muisto vain,naiset tyrkyttää itseensä mut ei kiinnosta]]]]]]]][[[[[[[[[[[[[
karsastusta tunnen minäkin naisia kohtaan ,ei todellakaan kiinnosta.
Vastaanpa nyt tähän viestiin, kun tuli niin kovaa kritiikkiä. Etsin töitä toiselta paikkakunnalta, jossa molemmat olemme aiemmin asuneet ja jossa kummankin lähimmät ystävät asuvat, koska olemme koko suhteemme ajan puhuneet, että haluaisimme palata ko. kaupunkiin. Kun töitä sain, oli tavoitteemme ns. jo puolessa välissä. Mieskin haki ja hakee yhä töitä tästä kaupungista. Tottakai olen syyttänyt ja syytän vielä kauan itseäni ja lähtöäni suhteen kaatumisesta, vaikka mies sanookin, että jos olisin jäänyt kaikki olisi voinut käydä vielä nopeammin. No, silloin olisin ehkä nähnyt itse suhteen tuhon, eikä se olisi tullut täytenä yllätyksenä. Mistäs sen ikinä tietää. Jokatapauksessa ei voi muuta kuin myöntää, että tämä on ohi ja olen aivan hajalla.
Muille edellisille vastaajille sanon, että kysyin ihastuksen olemassa olosta tai toisesta suhteesta jälleen kerran ja puhuimme siitä pitkään. Suhdetta ei ole, eikä edes ihastusta ja siihen uskon, vaikka pitäisitte miten sinisilmäisenä. Varmasti, jos olisimme väkisin pitkittäneet tätä suhdetta olisi pettämisen mahdollisuus ollut suuri, mutta vielä sitä ei ollut tapahtunut.
Kiitos tuesta, sitä tarvitaan vielä pitkään.