Miten jatkuu?

Kun pimenevät illat
ja loistaa kirkas kuu,
niin katsomahan kuuta
pienoiset seisahtuu.
He seisoo sormi suussa,
kun kuu on kumma niin
siks' kunnes äiti kutsuu
ja peittää vuoteisiin.

Siell' linnas keijukaisten
suur sammalpaasi on.
Keveesti keijut tanssii
kullassa kuutamon.
Mielestä pikku tonttuin
ei missään milloinkaan
voi olla kaunihimpaa
kuin keijut tanssissaan.

Niin keveä ja hento
on pikkukeiju tuo,
mut pulleat ja paksut
on tonttulapset nuo.
Vaikk' keijuja on parvi
ja tonttuja vain kaks'
ei painu keinulauta
tuumaakaan alemmaks'.

Pois äiti hiljaa hiipii
ja lampun sammuttaa.
Kuu kirkas taivaan lyhty
valaista huoneen saa.
Nyt silmät uneen painuu
ja huoneen hämärään
nukahtaa pienoiset
kuun valoon pehmeään.

HYVIN HILJAA

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa,
nyt kuuluu keijujen äänet.
He tanssivat taas koko yön laulaen,
koko yön laulaen.

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa,
nyt syttyy tähtöset pienet.
Ne oottavat taas läpi yön loistaen,
läpi yön loistaen.

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa,
nyt sammuu keijujen äänet.
He liitävät taas ylös luo tähtien,
ylös luo tähtien.