Mitä mieltä olette: Onko olemassa ihmisiä, joille ei minkäänlainen suhde missään muodossa sovi? Onhan niitä pilvin pimein. Kaikki varmasti tuntevat ns vanhojapoikia ja vanhojapiikoja eikä heistä suinkaan läheskään kaikki ole mitenkään outoja, erakkoja tai peräkammarinpoikia. Jotkut heistä ovat todella mukavia ja sosiaalisia ihmisiä. He vaan ovat usein niin itsenäisiä ja itsepäisiä että he eivät kaipaa ketään vierellensä itseään viihdyttämään.
Minä luulen, että olen sellainen ihminen jota ei ole luotu minkäänlaiseen suhteeseen. Aikaisemmin halusin kovasti suhdetta mutta nyttemmin olen antanut periksi ja olen alkanut ajatella, että minä en ole ns suhdemateriaalia, mikä ei minusta sen huonompaa ihmistä tee kuin kenestäkään muustakaan.
En ole ainoastaan sanojen tasolla luopunut toivosta koskaan löytää suhdetta vaan myös tekojen tasolla. Nimittäin, olen hieman yli vuoden ajan säännöllisesti harrastanut maksullisissa naisissa käymistä. En todellakaan kadu sitä; Päinvastoin, jos minä en kävisi maksullisissa naisissa niin minulla ei olisi minkäänlaisia kontakteja kenenkään naisen kanssa. Minun kohdallani asia vain on niin.
Kuitenkin, siinä vaiheessa kun mies alkaa käydä maksullisissa naisissa niin se on merki siitä, että hän ei itsekään usko koskaan olevansa suhteessa kenenkään kanssa. Tai no en tiedä sillä ko tytöt ovat itse sanoneet, että naimisissa olevat miehet ovat suurin ryhmä ketkä heitä käy tapaamassa.
Maksullisista saan sitä mitä haluan eli seksiä nuorten ja kauniiden naisten kanssa. He kun ovat 18-23v ja useinmiten äärimmäisen kauniita joten vaikka aluksi suhtauduin ajatukseen heistä jonkinlaisena korvaavana muotona niin itse asiassa olen jäänyt heihin koukkuun. Itse asiassa, vaikka minulla olisi jonkun oman ikäiseni naisen eli 30 kanssa suhde niin silti kävisin maksullisissa mutta silloin minun pitäisi tehdä se salaa selän takana eikä se nyt olisi ollenkaan oikein eli taas yksi syy minkä takia minun kannattaakin pysyä sinkkuna.
Tuosta nuoruudesta sen verran, että itse en ole edes kiinnostunut oman ikäisistäni naisista, no tuskinpa hekään minusta, joten siinäkin mielessä nykyjärjestely on sittenkin minulle se sopivin.
Väkisinkin sitä miettii, että missä vaiheessa elämäni on loksahtanut nykyisille sijoilleen. Vaikka en minä tietenkään nuorempana ajatellut että minusta tulee ns vanhapoika niin sen olen aina tiennyt että mitään perheenisää minusta ei koskaan tule; Sellainen elämä ei vaan ole minua varten.
Viime aikoina asiat ovat valjenneet minulle varsin selkeästi: Minun kohdallani näin on ollut tarkoitus ollakin. Kenties tyhmää sanoa, että uskoo johonkin kohtaloon mutta mielummin vertaisin asiaa siihen, että jos joku haluaa johonkin tiettyyn ammattiin johon ei kuitenkaan sovellu alkuunkaan niin kyllä se ennemmin tai myöhemmin valkenee. Itselleni on sama asia tämän ilman suhdetta elämisen kanssa. Kuten yleensäkin, jotkut ihmiset ymmärtävät asiat varsin varhaisessa vaiheessa kun taas toisilla kestää kauemmin hoksata asioita ja sekin tapahtuu kantapään kautta. Nyt kun analysoin tilannettani usean vuoden kokemuksella ja iän tuomalla arviointikyvyllä niin mitä enemmän asiaa mietin niin sen selkeämpää on että minun kohdallani näin on ollut tarkoituskin.
No, tiedän aivan varmasti, että minun elämäni on tämän asian suhteen lukkoon lyöty. Minä vietän koko elämäni yksin eikä tuo ole mikään harvinainen asia. Mainitsin jo ensimmäisessä kappaleessani useat vanhatpojat ja vanhatpiiat.
Minun elämässäni ei ole yllätyksiä tiedossa. Olette varmaan jo tämän tekstin perusteella huomanneet että en ole mikään erityisen mukava ihminen; Itsekäs, pinnallinen, umpimielinen ym; Tiedän sen itsekin. Itse asiassa, olen jopa itse sitä mieltä, että kenelle tahansa naiselle tai tytölle olisi todella kohtuuton kohtalo olla minunlaiseni miehen kumppani. Siis, moisesta ei vaan tulisi yhtään mitään. Se olisi sama kun yrittäisi satuloida lehmän.
Näin jälkikäteen ajateltuna ainoa asia mitä hieman kadun on se, että en paljon aikaisemmin alkanut tavata maksullisia naisia. Tosin, tuo liittynee siihen, että vielä 2-3v sitten en olut ihan näin 100%:n varma siitä, että minulla ei koskaan ketään tule olemaan. Nyt kun olen huomannut, että en todellakaan ole ainoa niin olen pikkuhiljaa pääsemässä asian yli ja hyväksymässä sen.
Minä luulen, että olen sellainen ihminen jota ei ole luotu minkäänlaiseen suhteeseen. Aikaisemmin halusin kovasti suhdetta mutta nyttemmin olen antanut periksi ja olen alkanut ajatella, että minä en ole ns suhdemateriaalia, mikä ei minusta sen huonompaa ihmistä tee kuin kenestäkään muustakaan.
En ole ainoastaan sanojen tasolla luopunut toivosta koskaan löytää suhdetta vaan myös tekojen tasolla. Nimittäin, olen hieman yli vuoden ajan säännöllisesti harrastanut maksullisissa naisissa käymistä. En todellakaan kadu sitä; Päinvastoin, jos minä en kävisi maksullisissa naisissa niin minulla ei olisi minkäänlaisia kontakteja kenenkään naisen kanssa. Minun kohdallani asia vain on niin.
Kuitenkin, siinä vaiheessa kun mies alkaa käydä maksullisissa naisissa niin se on merki siitä, että hän ei itsekään usko koskaan olevansa suhteessa kenenkään kanssa. Tai no en tiedä sillä ko tytöt ovat itse sanoneet, että naimisissa olevat miehet ovat suurin ryhmä ketkä heitä käy tapaamassa.
Maksullisista saan sitä mitä haluan eli seksiä nuorten ja kauniiden naisten kanssa. He kun ovat 18-23v ja useinmiten äärimmäisen kauniita joten vaikka aluksi suhtauduin ajatukseen heistä jonkinlaisena korvaavana muotona niin itse asiassa olen jäänyt heihin koukkuun. Itse asiassa, vaikka minulla olisi jonkun oman ikäiseni naisen eli 30 kanssa suhde niin silti kävisin maksullisissa mutta silloin minun pitäisi tehdä se salaa selän takana eikä se nyt olisi ollenkaan oikein eli taas yksi syy minkä takia minun kannattaakin pysyä sinkkuna.
Tuosta nuoruudesta sen verran, että itse en ole edes kiinnostunut oman ikäisistäni naisista, no tuskinpa hekään minusta, joten siinäkin mielessä nykyjärjestely on sittenkin minulle se sopivin.
Väkisinkin sitä miettii, että missä vaiheessa elämäni on loksahtanut nykyisille sijoilleen. Vaikka en minä tietenkään nuorempana ajatellut että minusta tulee ns vanhapoika niin sen olen aina tiennyt että mitään perheenisää minusta ei koskaan tule; Sellainen elämä ei vaan ole minua varten.
Viime aikoina asiat ovat valjenneet minulle varsin selkeästi: Minun kohdallani näin on ollut tarkoitus ollakin. Kenties tyhmää sanoa, että uskoo johonkin kohtaloon mutta mielummin vertaisin asiaa siihen, että jos joku haluaa johonkin tiettyyn ammattiin johon ei kuitenkaan sovellu alkuunkaan niin kyllä se ennemmin tai myöhemmin valkenee. Itselleni on sama asia tämän ilman suhdetta elämisen kanssa. Kuten yleensäkin, jotkut ihmiset ymmärtävät asiat varsin varhaisessa vaiheessa kun taas toisilla kestää kauemmin hoksata asioita ja sekin tapahtuu kantapään kautta. Nyt kun analysoin tilannettani usean vuoden kokemuksella ja iän tuomalla arviointikyvyllä niin mitä enemmän asiaa mietin niin sen selkeämpää on että minun kohdallani näin on ollut tarkoituskin.
No, tiedän aivan varmasti, että minun elämäni on tämän asian suhteen lukkoon lyöty. Minä vietän koko elämäni yksin eikä tuo ole mikään harvinainen asia. Mainitsin jo ensimmäisessä kappaleessani useat vanhatpojat ja vanhatpiiat.
Minun elämässäni ei ole yllätyksiä tiedossa. Olette varmaan jo tämän tekstin perusteella huomanneet että en ole mikään erityisen mukava ihminen; Itsekäs, pinnallinen, umpimielinen ym; Tiedän sen itsekin. Itse asiassa, olen jopa itse sitä mieltä, että kenelle tahansa naiselle tai tytölle olisi todella kohtuuton kohtalo olla minunlaiseni miehen kumppani. Siis, moisesta ei vaan tulisi yhtään mitään. Se olisi sama kun yrittäisi satuloida lehmän.
Näin jälkikäteen ajateltuna ainoa asia mitä hieman kadun on se, että en paljon aikaisemmin alkanut tavata maksullisia naisia. Tosin, tuo liittynee siihen, että vielä 2-3v sitten en olut ihan näin 100%:n varma siitä, että minulla ei koskaan ketään tule olemaan. Nyt kun olen huomannut, että en todellakaan ole ainoa niin olen pikkuhiljaa pääsemässä asian yli ja hyväksymässä sen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvin perillä tilanteestasi. Kannattaa tehdä elämässä sitä, mikä luonnistuu parhaiten, kuten totesitkin jo. Aivan, ei mitään lisättävää.
On aina hienoa, kun joku on sinut itsensä ja sopivan elämänsä kanssa. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun teet eri tavalla kuin valtavirta.
Miten selviät siitä, kun tuttavasi yrittävät tyrkyttää sinulle vanhojapiikoja tms. tuttavanaisiaan? Arvostelevatko ihmiset valintaasi olla yksin, vai hyväksyvätkö sen?
tämä oli kun teit saman aloituksen? Kaivataan vaihtelua!
Ehkäpä et juuri tunnevammaisuutesi takia ole kykenevä parisuhteisiin. Nyt kuitenkin osallistut likaiseen bisnekseen, josta on kerrannaisseurauksia sekä naisille, että yhteiskunnalle. Oletko koskaan lukenut paljonko käyttämilläsi naisilla on psyykkisiä häiriöitä ja vaikeuksia kohdata omaa elämäänsä sen jälkeen kun he ovat ajautuneet siihen tilanteeseen, että sinä voit käyttää heitä hyväksesi.