Vaimoni petti minua yli vuoden.Sitä on vaikea hyväksyä että hänellä on käytännössä ollut,ei vain rakastaja,vaan mies jonka kanssa halusi jakaa elämänsä.
Kyllähän minä epäilin jotain mutta en kertakaikkiaan voinut uskoa,että toinen mies oli viemässä paikkani.Lasten takia päätimme jatkaa ja molemmat lupasimme yrittää muuttua ja korjata tapojamme.
Tässä on nyt mennyt muutama viikko ja jotenkin tulee sellainen olo ettei toinen yritä sydämmestään vaan siksi ettei toinen saa aihetta huomauttaa.Molemmat tavallaan kärsii tästä yrittämisestä ja näyttelemisestä.Luulis sen painostavan lapsiakin.
Pitkän päälle luulis käyvän rasittavaksi ja uskon edelleen eron mahdollisuuteen.Ei tarvitsis ainakaan ajatella tällaisia.Enkä ole varma ettenkö joskus riideltäessä ottais pettämistä esille niin kova paikka se minulle oli ja onhan se aina mielessä kun vaimolla on menoja.
Olisiko parasta erota ja päästä tästä keinotekoisesta tilanteesta nyt kokonaan irti molemmin puolin tai katsoa ja katua vuosien päästä kun on oma uusi elämä ettei tehnyt eroa heti vaan antoi rajallisen elämän valua hukkaan ja olen sentään keski-ikäinen.
Kyllähän minä epäilin jotain mutta en kertakaikkiaan voinut uskoa,että toinen mies oli viemässä paikkani.Lasten takia päätimme jatkaa ja molemmat lupasimme yrittää muuttua ja korjata tapojamme.
Tässä on nyt mennyt muutama viikko ja jotenkin tulee sellainen olo ettei toinen yritä sydämmestään vaan siksi ettei toinen saa aihetta huomauttaa.Molemmat tavallaan kärsii tästä yrittämisestä ja näyttelemisestä.Luulis sen painostavan lapsiakin.
Pitkän päälle luulis käyvän rasittavaksi ja uskon edelleen eron mahdollisuuteen.Ei tarvitsis ainakaan ajatella tällaisia.Enkä ole varma ettenkö joskus riideltäessä ottais pettämistä esille niin kova paikka se minulle oli ja onhan se aina mielessä kun vaimolla on menoja.
Olisiko parasta erota ja päästä tästä keinotekoisesta tilanteesta nyt kokonaan irti molemmin puolin tai katsoa ja katua vuosien päästä kun on oma uusi elämä ettei tehnyt eroa heti vaan antoi rajallisen elämän valua hukkaan ja olen sentään keski-ikäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
teksti, tuolta kannanotosta uskottomuuden mustaan puoleen!
Jos palataan yhteen lasten tai minkä tahansa muun syyn takia, niin yleensä jaksetaan yrittää parivuotta. Harvemmin kukaan pystyy tai edes haluaa puida varsinaisia syitä tapahtumalle.
Tilanteesta riippuen voi olla ihan järkevää pitää liitto kasassa kunnes lapset ovat lähteneet kotoa. Kannattaa kuitenkin muistaa, etteivät lapset ole tyhmiä, vaan vähintään vaistoavat, jos vanhempien avioliittoe ei toimi. En ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi katunut eroa, mutta muutaman jotka ovat katuneet, etteivät eronneet.
Tavallaan kolmas vaihtoehto on pitää kulissi yhteisestä sopimuksesta yllä ja molemmat elävät omaa elämäänsä. Näitä on yllättävän paljon!
omaa lääkettään.
Olen kokenut täysin saman kuin sinä. Joten tiedän mistä nyt puhun.
Siitä, kun uskottomuus paljastuu, menee varsin pitkä aika kun pystyy tekemään omaa ja/tai yhteistä elämää koskevia suurempia linjauksia järjellä tunteen sijaan. Ja juuri sitä järkeä tarvittaisiin niitten päätösten tekemiseen tunteen lisäksi. Kriisin ollessa syvimmillään tunteilla on suurin valta ja se on ihan inhimillistä, niin pitääkin olla. Vaan tässä vaiheessa ei kannata tehdä isoja päätöksiä, koska niitä voi katua myöhemmin.
Oman vaimon tekoset paljastuivat (jäi lähes ns. rysän päältä kiinni, jota touhua olinkin epäillyt jonkin aikaa jo) noin 2 v sitten ja sen jälkeen elämä on ollut melkoista vuoristorataa. Alkuun hirveä shokki, koska ei voinut uskoa todeksi. Sitten liian hätiköity päätös antaa anteeksi ja jatkaa paremmalla yrityksellä, tunteet erittäin vahvasti pinnassa (ehkä kumminkin puolin?). Sitten muutaman kuun päästä valtava masennusvaihe, jonka aikana ehdotin useasti että erotaan koska tuntui ettei siitä synkkyydestä yli pääse. Välillä satunnaisesti taas oli parempia hetkiä, muttei päivääkään yli vuoteen etteikö eroajatus olisi ollut mielessä.
Vasta hiljattain on alkanut tuntua siltä, että pahimmasta on taittu päästä yli, asia kummittelee edelleenkin aika ajoin mutta ei joka päivä eikä edes joka viikko. Elämä on tasaantunut siedettäväksi ja joskus tuntuu että se oli vain pahaa unta. Mutta tottahan se oli, ikävä kyllä. Ollaan kuitenkin vaimon kanssa oltu kimpassa jo liki 20-v joten ehkä tämä on ollut vain eräänlainen koetinkivi meidän suhteessa? Ja hänen eräänlainen ikäkriisi, se on selvä, koska ymmärrykseni mukaan useilla naisilla tulee 40 v:n paikkeilla sisäinen myllerrys joka sitten teettää kaikenlaista...
Tarjosin hänelle täydet mahdollisuudet lähteä sen toisen matkaan kun taisi olla tunteet pelissä sielläkin puolella. Mutta kumma kyllä, ei kelvannut puolin eikä toisin! Juttelin jopa tämän kolmannen osapuolen kanssa asiasta, että siitä vaan en aio asettua esteeksi. Kait se sitten oli se salaisuuden liekki mikä ylläpiti heidän muutaman kuun kestänyttä suhdettaan. Salaisuuden hävittyä ja totuuden tultua ilmi, ei ollutkaan mitään syvempää joka olisi vienyt sitä suhdetta eteenpäin. Tai ehkä se oli vaimolle eräänlainen huviretki? Minulle lähinnä maanjäristys, tsunami sekä tulivuorenpurkaus yhtäaikaa.
Että sellaista. Sitä vaan että ota nyt aikalisä teidän suhteeseen, vaikka muuttamalla vähäksi aikaa toiseen osoitteeseen. Ehkä se elämän suunta selviää teille molemmille tulvien kuukausien aikana. Ainakin omalla kohdalla tämä kriisi on edes jotenkin selätetty vasta näin parin vuoden jälkeen. Lopullisesti ei koskaan.
Toivon voimia sinulle, sekä kärsivällisyyttä, niitä tarvitset.
toisella miehellä on kestänyt vain kuukausia.
Kysyppä onko jo vuosia jatkunut pettämienen. Mutta ethän sinä usko sitä samoin kuin sitä että heillä ei ole enää mitään?
He tapaavat varmasti salaa vieläkin toisiaan.Onko tuo toinen mies eronnut vaimostaan vaimosi takia?
Tässä maailmassa varmaa on vain yksi asia, se köyhän kuolema.
En todellakaan tiedä tuon suhteen todellista kestoa, ja loppuviimeksi mitä väliä sillä on onko se kerta vai 50 kertaa, yksi yö vai kymmeniä öitä? Mielestäni se ei yhtään lievennä tekoa, jos se tehdään vain kerran. Sillä se yksikin kerta on aivan liikaa.
Uskon sen mitä osapuolet ovat minulle kertoneet, mitäs muutakaan voin. Mutta en usko heidän enää tapaavan, sen verran dramatiikkaa siihen "loppurytinään" kuitenkin mahtui, mutta ei siitä sen enempää. Mutta jos näin kuitenkin on, että tapailevat vielä, se selviää minulle kyllä ja sitten meidän avioliitto on ohi, lopullisesti. Tämän olen vaimolle tehnyt selväksi ja uskon että viesti on mennyt perille.
Tuo kolmas pyörä oli eronnut perheestään hiljattain, eli kait se jotain lohtua etsi sitten? Ja vitustako minä tiedän, tai edes siitä välitän. Hoitakoon kukin omat kuvionsa, omissakin on riittävästi huolehtimista.
uskot suhteen loppuneen hyvä niin.itse en uskoisi.
takuulla pettää kun tilaisuus taas tulee.se raja on jo kerran ylitetty...