Mitä mieltä olette Ylen uutisissa kerrotusta tutkimuksesta, että naiset sortuvat useammin väkivaltaan lapsiaan kohtaan kuin miehet?
Lasten kuritus
Pehmomies
10569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lainaanpa Kylli-tätiä tuosta altaolevasta SAMASTA ketjusta. (Järkevää pistää ihan sama aloitus toisen kerran... lienee miehen logiikkaa).
Samaapa tässä taas mietin,että miksi ihmeessä ketju on aloitettu toiseen otteeseen mutta tungenpa nenäni sitten tähänkin soppaan.
Se on yks ja hailee kumpi kurittaa enemmän,äiti vai isä. Mielestäni tässä uutisessa inhottavaa kuultavaa on se,että lapsia edelleen ylipäätään fyysisesti kuritetaan kun siihen ei mitään järjellistä syytä tai kasvatuksellista pakkoa todellakaan ole.
On monia asioita mihin ihminen ei kuole ja silti ne on väärin. Lapsen kurittaminen voimakeinoin on yksi näistä,eikä siihen väsymys selitykseksi riitä. Jos väsyttää niin pitää hakea apua.
saadaan nollatoleranssi fyysisen väkivallan käyttöön myös kotona. Tukistamista ym. eivät kaikki välttämättä pidä väkivaltana, mutta sitähän se on. Myös fyysiset rangaistukset (kuten Iltalehdessä/Iltasanomissa hiljattain keskusteltiin isäpuolen määräämistä kylmistä suihkuista rangaistuksena) ovat kuritusväkivaltaa.
Minusta sana kuristusväkivalta on hyvä, se kertoo mistä on kysymys. Enää kuritusta ei saa pitää kasvatuskeinona.
eikä kuristusvalta. Onhan tästä aiheesta ollut keskustelua. Jotkut jääräpää-ääliöt pitävät kurittamista edelleen vanhemman tai jopa isäpuolen laillisena ja hyväksyttävänä kasvatuskeinona.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001527&posting=22000000028818140
ettei hyväksy lasten ruumiillista kuritusta, eikä pidä sitä hyväksyttävänä osana lasten kasvatusta. Lainaamassasi tekstinpätkässä tahdoin sanoa, että todennäköisimmin lasta kurittaa juuri se henkilö, joka häntä pääasiassa hoitaa ja kasvattaa. Se, että naiset kurittavat lapsia enemmän kuin miehet on seurausta juuri tästä. Vastasin siis vain Po_r_omiehen kysymykseen, en puoltanut lasten kurittamista.
Tänään ton 2 vuotiaan kanssa "pehmein keinoin" taisteltuani ja sekä itseni raivon partaalle saattaneena että muksun 3 tunnin huuto-oopperan aiheuttaneena, siskoaan 2 tuntia valvottaneena (kaikki tämä tietenkin nukkumaanmenoajan jälkeen) voin vaan kysyä että onkohan se lasten fyysinen kurittaminen sittenkään huono idea - kunhan pysytään kohtuudessa ja ennen kuritusta käydään läpi tää "asteittain kovenevat voimakeinot" ja kuritus on todellakin sellaista periaatteellista eikä mitään oikeaa väkivaltaa.
Naiset joutuu olemaan vanhempana tietenkin enemmän ja näkeen sitä mitä lapsi tekee enemmän, tottakai siinä tulee paineita. Ja kun naperosta tulee just sellainen rajojenrikkoja koska sille ei pistetä stoppia ja JÄRKEVÄ fyysinen kurittaminen on kielletty niin tottakai siitä sitten tulee ylilyötyä kun hermo palaa lopulta täysin.
Sitä vartenhan me ihmiset tunnetaan kipua että se meitä varoittaa tekemästä väärin asioita, kipua on tunnettu aina ja se on ohjannut kohti fiksumpia valintoja. Tässä suhteessa pikkuhiljaa olen kallistumassa siihen suuntaan että lapselle kivun aiheuttaminen opettavaisessa hengessä on ihan ok metodi, äärimmäinen - mutta kun muu ei auta niin jopa lapsen tulevaisuuden ja itsesuojeluvaiston/itsesäätelyn kannalta täysin hyväksyttävää.
Sanottakoon että minut itseni kasvatettiin piiskatta, ei koskaan fyysistä kuritusta. Tässä suhteessa siis en maksele mitään isien perintöä takaisin - enkä koskaan ole koskenut lapsiini - mutta kunhan kysyn : Olisiko se sittenkin joskus aiheellista, jopa tarpeellista?
Saksalaisella Brandenburg-metodilla on pyritty jo muutaman vuoden ajan sisäänajaa järkevää fyysistä kuritusta lapsen kasvatukseen. Metodi käsittää pienen ja helposti omaksuttavissa olevan määrän erilaisia lukkoja ja iskuja. Metodi vaatii opettelua niin lapselta kuin vanhemmaltakin.
Otetaan esimerkki tilanteesta jossa Jarno (Jarno Matias) 8v. on tehnyt vääryyttä siskolleen väkivalloin, alistaen tätä. Isä tulee paikalle, varmistaa ympäristön ja tekee esim. rannelukon Jarnolle (Jarno Matias)(Matias). Jarno taistelee hetken vastaan mutta joutuu teknisen ja fyysisen ylivallan edessä luovuttamaan joko taputtamalla tai sanomalla "mai-ta!". Jarnon (Jarno Matias Matias) rekordiin tulee merkintä; Defeated via submission (wrist lock). Perheen yhteiseen rekordiin tulee merkintä ottelun muusta kulusta (kuten Jarno Matias).
Erittäin toimiva systeemi, suosittelen!!
a) laki kieltää kaiken kuritusväkivallan (olipa syy sitten "kasvattajan" pinnan palamisen tai kasvatustekosyy). Kaikki syyt käyttää väkivaltaa ovat tekosyitä.
b) lapsilla on samat ihmisoikeudet kuin aikuisillakin. Ei sinullekaan kukaan voi määrätä fyysistä kuritusta vaikka olisit miten tottelematon (esim. töissä).
Neuvotteleminen on vaikeampaa kuin vallan käyttö kurittamalla. Nykylapsiin tepsii sanalliset sanktiot, joita voi tehostaa vaikka internetin tai puhelimen käyttökiellolla.
Ks lisää kekseliäästä kasvatuksesta (by Lastensuojelun Keskusliitto)
http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=50
Fyysisen kurittamisen kauhistelu kuulostaa usein tekopyhältä. Usein tulee epäilleeksi, onkohan henkilöillä, jotka julistavat: "myös luunappi on väkivaltaa!!!" itsellään mitään kokemusta lasten kanssa selviämisestä.
Kuulostanko itse tekopyhältä, saatan kuulostaa. En yritä olla tekopyhä. Mietin miksi se tukistus tuntuu joskus tehokkaalta. Yksi syy on se, että liian usein vaihtoehto tukistukselle on hedelmätön nalkutus. Miehet syyllistyvät useinkin siihen tukkapöllymetodiin. Naiset kauhistelevat moista väkivaltaa. Naisten sanallinen kasvatus taas kääntyy usein lapsen kanssa riitelyksi: aikuinen vajoaa samalle tasolle lapsen kanssa ja taistelee hänen tasollaan, hänen ehdoillaa. Itsestä tuntuu, että se on metodina vielä vahingollisempi, kuin selkeä luunappi.
Minkäänlaista ruumiillista kurittamista ei kuitenkaan kannata sallia itselleen. Ruumiillinen kuritus tapahtuu useimmiten silloin, kun vanhemmalta palaa pinna: kyse ei silloin ole siitä, että käyttäisi harkiten fyysisiä keinoja lapsen hyväksi, vaan siitä, että itseltä loppuvat muut keinot hetkeksi. Useimmiten aikuinen vain tahtoo lopettaa tilanteen: peri tukistusta, ja hedelmätön jänkäys loppuu siihen, voidaan siirtyä eteenpäin.
Pieni lapsi ei vain koskaan ymmärrä kunnolla kurituksen, kivun ja tilanteen suhdetta. Pikkulapselle jää lähinnä mieleen se, että isä / äiti satutti. Vaikka alkuperäinen tilanne laukeaa, voi kysyä, johtiko se parempaan tilanteeseen.
Isompi lapsi, sellainen, joka ymmärtää kurituksen ja tilanteen suhteen, on myös kyllin iso kyetäkseen ottamaan vastaan muutakin kasvatusta. Isompaa lasta ei ole koskaan tarpeen kurittaa ruumiillisesti, koska mikä tahansa muu kasvatuskeino on tehokkaampi.
Minusta siis fyysinen kurittaminen on aina pelkästään sitä, että kasvattajalta loppuvat henkiset eväät. En syyllistä ketään: monilta meiltä loppuu eväät jossain kohtaa. Kannattaa silloin muistaa, että jos ollaan tilanteessa, jossa aikuiselta loppuu keinot, niin silloin ne on lopussa lapseltakin.
Tuntuisi siltä, että silloin kun lapset ovat ihan pieniä, kannattaisi aika nöyrästi alistua siihen, että pienet lapset ovat useinkin puheen ulottumattomissa. Siihen voisi tepsiä se, mitä lskl:n sivulla sanotaan uudelleenmotivoinniksi. Se on taito, jota kannattaa harjoitella heti vanhemmuuden alussa. Sen taidon jos ihminen oppii, hän voi sanoa hallitsevansa kasvatustilanteet. Sehän on ihan sama keino, mitä koiran kasvattajat käyttävät koiriin, eikö? Palkinnon kautta toivottuun tulokseen. Ihmisellä palkinnot vain ovat jotain muuta kuin koirilla.
kuin kuritus. Pieniin tehoaa kiukkukohtauksissa yms tiivis sylissäpitäminen. Aikuisen pitää oppia hillitsemään impulssejaan ollessaan muiden ihmisten kanssa (aikuisten ja lasten).
Kukapa joutuu lasten kanssa kovemmille kuin lastentarhan- ja luokanopet..mitähän siitäkin tulisi jos käyttäisivät väkivaltaa tehosteena. Kotona täytyy pystyä samaan. Kasvattaminen on taitolaji.