Luin äsken miten jotkut kyselivät miten kukii viettää arkipäivät ja viikonloput rakkaittensa kanssa. Yleisesti toista puoliskoa nähtiin viikonloppuisin jolloin ollaan kahdestaa 24/7 tekemättä sen enempää mitään...Ihmettelin että onko olemassa jokin tietty kiintiö jolloin suhteessa on kaikki hyvin kun on uhrannut viikostaan muutaman päivän tuohon turhanpäiväiseen löhöilyyn. Haluaako miehet todella olla naistensa kanssa vai tekevätkö he niin koska eivät jaksa kuunnella naisten valitusta siitä miten heitä ei huomioida suhteessa.Uhrautuvat hetkisen että saisivat luvan mennä kavereiden kanssa peliin.
Ja muutenkin välillä ihmetyttää/ihastuttaa tuo miesten tapa olla erittäin lojaaleita kavereilleen...kavereita ei jätätä toisin kun naiset jotka heti seurustelun alettua "unohtavat" kaverit ja haluavat tehdä kaiken miestensä kanssa...."En minä nyt kerkeä elokuviin kun me tehdään Matin kanssa yhdessä kalapuikkoja vaikka Matti onkin kalalle allerginen"...(tähän olen kyllä itsekin joskus sortunut) ehkä se johtuu vain siitä että naisilla on tapa omistautua toiselle ja näin ollen esittää välittävänsä toisesta vaikka sitten pakottamalla toinen olemaan kotona vasten tahtoaan.
Mutta onko se oikeasti kivaa raahata siippa vaateostoksille jolloin miehen naamasta näkee miten vitun paljo heitä kiinnostaa rymytä kaupoissa ja etsiä sitä uutta mustaa toppia joka näyttää loppujen lopuksi aivan samalta kun muut kymmenen mustaa toppia vaatekaapissasi.
Toisaalta miehet sortuvat unohtamiseen jolloin ei muisteta rakkaan merkkipäivää ja juuri kun nainen odottaa yllätystä mies soittaa olevansa kaljalla kaverin kanssa ja tulee myöhemmin kotiin. Miehille tiedoksi, että välillä pitää nähdä vaivaa ja käyttää aivoja eikä ottaa itsestään selvyytenä toista.Tai laittakaa edes ne syntymäpäivät kalenteriin.
En nyt tällä kirjoituksella hae mitään muuta kuin, että halusin laittaa mietteitäni esille. En ole naispuolinen sovinisti vaikka välillä huvittaakin se miten niin fiksut ja muuten herttaiset naiset osaavat olla manipuloivia ja vaativia tyranneja. Enkä toisaalta asetu miesten puolelle jolloin on ok mennä joka viikonloppu kavereiden kanssa "yksille" ja tulla aamuyöstä kotiin lauantai illan viimeisenä vonkarina ja höpistä muutama nätti sana että toinen tajuaisi antaa pillua.
Loppuun kuitenkin sanon sen että itse en kyllä unohda niitä sunnuntai iltoja jolloin saunasta tultua saa käpertyä miehen kainaloon, saada hellä välittävä hyvänyönsuukko ja painua höyhensaarille uneksimaan paremmasta arjesta ja brad pitteista.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!
Ja muutenkin välillä ihmetyttää/ihastuttaa tuo miesten tapa olla erittäin lojaaleita kavereilleen...kavereita ei jätätä toisin kun naiset jotka heti seurustelun alettua "unohtavat" kaverit ja haluavat tehdä kaiken miestensä kanssa...."En minä nyt kerkeä elokuviin kun me tehdään Matin kanssa yhdessä kalapuikkoja vaikka Matti onkin kalalle allerginen"...(tähän olen kyllä itsekin joskus sortunut) ehkä se johtuu vain siitä että naisilla on tapa omistautua toiselle ja näin ollen esittää välittävänsä toisesta vaikka sitten pakottamalla toinen olemaan kotona vasten tahtoaan.
Mutta onko se oikeasti kivaa raahata siippa vaateostoksille jolloin miehen naamasta näkee miten vitun paljo heitä kiinnostaa rymytä kaupoissa ja etsiä sitä uutta mustaa toppia joka näyttää loppujen lopuksi aivan samalta kun muut kymmenen mustaa toppia vaatekaapissasi.
Toisaalta miehet sortuvat unohtamiseen jolloin ei muisteta rakkaan merkkipäivää ja juuri kun nainen odottaa yllätystä mies soittaa olevansa kaljalla kaverin kanssa ja tulee myöhemmin kotiin. Miehille tiedoksi, että välillä pitää nähdä vaivaa ja käyttää aivoja eikä ottaa itsestään selvyytenä toista.Tai laittakaa edes ne syntymäpäivät kalenteriin.
En nyt tällä kirjoituksella hae mitään muuta kuin, että halusin laittaa mietteitäni esille. En ole naispuolinen sovinisti vaikka välillä huvittaakin se miten niin fiksut ja muuten herttaiset naiset osaavat olla manipuloivia ja vaativia tyranneja. Enkä toisaalta asetu miesten puolelle jolloin on ok mennä joka viikonloppu kavereiden kanssa "yksille" ja tulla aamuyöstä kotiin lauantai illan viimeisenä vonkarina ja höpistä muutama nätti sana että toinen tajuaisi antaa pillua.
Loppuun kuitenkin sanon sen että itse en kyllä unohda niitä sunnuntai iltoja jolloin saunasta tultua saa käpertyä miehen kainaloon, saada hellä välittävä hyvänyönsuukko ja painua höyhensaarille uneksimaan paremmasta arjesta ja brad pitteista.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuossahan tuli jo samaan syssyyn aika montakin tapaa viettää vapaa-aikaa ja kaikki somasti jaoteltuna vanhojen stereotypioiden mukaan! Itselläni on kokemusta lähinnä miehistä jotka eivät todellakaan ole lähdössä mihinkään peliin ja paras tai kohta ainoa kaveri on tietokone ym. vempeleet... :-D Jos mies olisikin menossa peliin tai kaljalle niin voisin lähteä mukaan, mutta nämä näpräilytyyppiset asiat eivät oikein näytä siltä että voisin yrittämälläkään mitenkään osallistua. Ja tyranni minusta tulee siinä vaiheessa kun rohkenen itsekkäästi ilmaista mitä mieltä olen herran täyshoitola-tyyppisestä asennoitumisesta kotiasioihin.
Jos kaikki yhteinen aika jommasta kummasta tuntuu turhanpäiväiseltä ja jopa uhraukselta, niin mitä ihmeen mieltä on jatkaakaan? Jos ainoa yhdistävä tekijä on sama postiosoite?
Parasta varmaan olisi etsiä rinnalleen mahdollisimman samanhenkinen ihminen jotta voisi olla toiveita tehdä jotain joskus yhdessä ihan omasta vapaasta tahdosta. Ehkä sellainenkin olisi mahdollista että pariskunta kokoaa somasti rinnakkain omaa tietokonettaan ja lainailee toisiltaan työkaluja.... ;-) Romanttista!
Meillä se menee niin, että mies just haluaa viettää mun kanssa aikaa, ja omien frendien tapaamiseen kysyy lupaa, mikä on tietysti hölmöä. Mä sanon aina, että mene, äläkä kysele, jos siltä tuntuu, oma aika on aina myös se mitä parisuhtees tarvii, sama pätee muhun.
Kaikkihan on loppujen lopuksi luonnekysymyksiä. Miehet nyt ei välttämättä aina sitä merkkipäivää muista, mutta jos muistaa, niin pitää myös osoittaa arvostavansa miehen muistia eikä jäkättää siitä, että "viel ku noi likapyykit sais ja et mee sen Jartsan kaa peliin ku oot mun kaa ja keskustelet parisuhteesta".
Ja mitä frendeihin tulee, eikö ole itsestäänselvyys, että yhteydenpito vähenee jos toinen löytää miehen? Ainakin mun naisystävien kanssa se on näin. Naispuolisten ystävien kanssa, siis. Ottaahan se päähän, mutta ajatelkaapa tilanne omalle kohdalle. Kyllä se frendi sieltä ottaa yhteyttä, kunhan suhde on tasaantunut. Siihen pitää vain osata luottaa.
Sekava teksti mut täs mun mietteitä.