Aito Rakkaus

Luulin olevani aidosti rakastunut ja rakastettu, kunnes tulin petetyksi. Ei siinä mitään, mutta tämä toinen nainen luuli olevansa myös aidosti rakastunut ja rakastettu, kunnes mies halusi palata takaisin luokseni.
Kaiken kukkuraksi mieheni sanoi rakastaneensa minua aikoinaan todella ja tosissaan, aidosti. Samoin hän sanoi rakastavansa toista naistaan, mutta lopulta hän tajusi rakastavansa vain minua ja tahtovansa takaisin.
Mitä siis lieneekään tämä aito rakkaus? Turvallisuuden tunne ja luottamus ovat pettäviä olomuotoja jotka ovat helposti tuhottavissa. Silti ilman niitä ei ole olemassa rakkautta, vai onko?

Sinä puhut aitona Rakkaudesta jonka joku kolmas tuhoaa.
Ikävä, että teitä on petetty. Vielä ikävämpää on, jos todella kuvittelitti välillänne olleen jotain Aitoa.
Mutta huomatkaa nyt, aitoa rakkautta ei voi murhata. Ei ainakaan kukaan ulkopuolinen.
Sinä saatoit rakastaa aidosti, mutta hän, joka petti ei rakastanut.
Valitettavasti tässä yhtälössä tulos ei ole aito.

ja rakastaa aidosti, tietää, että mitä tahansa saattaa tapahtua. Itseasiassa pettymys puolison pettämiseen johtuu suurelta osin omasta illuusiosta, ettei niin voisi ikinä käydä!

Mitä pidempään elää, eikä kummempaa tapahdu, sen paremmin sietää puolisolta sellaisia tekoja, joita ennen ei olisi sietänyt ollenkaan. Sen paremmin tajuaa, että rakastaa kumppaniaan, vaikka tiet erkanisivatkin, rakkautta ei voi murhata eikä "pyyhkiä pois".

Tekemällä aina parhaansa ja olemalla kumppanilleen mahdollisimman hyvä ei menetä mitään eikä sitä kadu silloinkaan vaikka kumppani pettäisi tai/ja erottaisi.

elämä on tarkoitettu elettäväksi ei pilvilinnoisssa olemiseksi. Jos ihminen on ihan normaali hän kestää myös vastoinkäymisiä ja ne kuuluu osana elämään ja jos silloin onnellisuuden vaiheessa tulee joku vastoinkäyminen(ero) se pitää ottaa vain niinkuin joku muukin ongelma eikä syksyä heti alamäkeen ja kyllä siitäkin varmasti noustaan ja luulen että senkin jälkeen eletään ihan onnellista elämää yhtä kokemusta rikkaampana.

Rakkautta on monenlaista ja miten se voi olla "minun" syytä jos kumppanini pettäisi minua, sehän on hänen asia jota toivottavasti en saisi koskaan tietää jos hän niin tekee.

ihmiset hirveän usein unohtavat sen, miten rakkautta pitää vaalia yhdessä sen kumppanin kanssa. Jos koko ajan odottaa jotain säkenöivää tapahtuvaksi (nykyään kun rakkautta markkinoidaan sellaisena, että se saa koko ajan tunteet hyrräämään rakastettuaan kohtaan), tottakai väsyy odottamaan ja lähtee hakemaan sitä säkenöintiä muualta [=pettäminen], jolloin tuloksena on itkua ja hammastenkiristystä.

"Jokainen ihminen, joka rakastaa, on marttyyri". -Heinrich Suso

Jos haluaa muutosta ihmissuhteisiinsa (ystäviin, avio-/avopuolisoon yms.), muutoksen pitää lähteä omasta itsestä. Jos toiselta koko ajan odottaa jotakin ja antaa sen näkyä, toinen menee aivan takalukkoon ja ahdistuu, koska hänen pitäisi olla jotakin muuta, mitä hän ei ole, hän siis ei tule rakastetuksi omana itsenään (mikä on mielestäni katastrofaalista).

"Minkä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää se ENSIN heille." (Arvatkaas kuka viisas mies tuon sanoi...)

"Mitä on rakkaus? Sehän on aivan yksinkertaista: Rakkautta on kaikki, mikä nostaa, laajentaa ja rikastuttaa elämämme kaikkiin korkeuksiin ja kaikkiin syvyyksiin päin. Rakkaus on yhtä ongelmaton kuin kulkuneuvo. Ongelmallisia ovat ainoastaan kuljettaja, matkustajat ja tiet." - Franz Kafka.

Siinä ajatuksia. Saatte olla vapaasti mitä mieltä haluatte, minusta vain tuntuu pahalta kerta kerran nähdä, miten ihmiset tuhoavat toisiaan ja itseään, nauraen samalla...