En enää tiedä mitä tapahtuu. Minulla ja miehelläni on alkanut menemään todella huonosti. Itse olen mielenterveyskuntoutuja ja opiskelen erutyisoppilaitoksessa ja luultavimmin toistuvien masennus ja itsetuhojaksojen jälkeen siirryn "eläkkeelle" ja johonkin tukityöpaikkaan.
Häpeän tätä itsekkin, mutta pahimmaksi tämän tekee, kun mieheni ei ikinä ymmärrä/hyväksy/arvosta tällaisia ihmisiä. Kai hän kuvitteli että minusta saisi "normaalin" ja hyvän emännän josta olla ylpeä sukulaisten ja ystäviensä edessä.... Ja että minäkin saisin ammatin, tekisin töitä ja tienaisin, ostettaisiin omakotitalo, lapsia kaikkea...
Mutta kai hän on huomannut että minun kanssa ei saavuteta sellaista elämää.... Häpeän itseäni, vihaan itseäni, en halua olla tämmöinen, en voi sille mitään. Rqakastan miestäni, mutta jotenkin tuntuu, että hänen tunteensa ovat kuolleet.
Meillä on ollut jo pitkään puhumattomuutta ja koitan väliin jotain kysyä että mitä tämä on ja mitä hän haluaa...ei vastausta. Minua pelottaa.
Jos lähden tästä omilleni, minulla ei ole enää mitään. Kaikki huonekaluni möi pois kun muutettiin yhteen. kaikki täällä on nyt mieheni. minulla ei ole muuta kuin vaattéeni ja joitain tyhjänpäiväisiä koriste-esineitä ja vastaavaa roinaa...
en tiedä miten minun käy. miksi kaikki on näin sekavaa.
Häpeän tätä itsekkin, mutta pahimmaksi tämän tekee, kun mieheni ei ikinä ymmärrä/hyväksy/arvosta tällaisia ihmisiä. Kai hän kuvitteli että minusta saisi "normaalin" ja hyvän emännän josta olla ylpeä sukulaisten ja ystäviensä edessä.... Ja että minäkin saisin ammatin, tekisin töitä ja tienaisin, ostettaisiin omakotitalo, lapsia kaikkea...
Mutta kai hän on huomannut että minun kanssa ei saavuteta sellaista elämää.... Häpeän itseäni, vihaan itseäni, en halua olla tämmöinen, en voi sille mitään. Rqakastan miestäni, mutta jotenkin tuntuu, että hänen tunteensa ovat kuolleet.
Meillä on ollut jo pitkään puhumattomuutta ja koitan väliin jotain kysyä että mitä tämä on ja mitä hän haluaa...ei vastausta. Minua pelottaa.
Jos lähden tästä omilleni, minulla ei ole enää mitään. Kaikki huonekaluni möi pois kun muutettiin yhteen. kaikki täällä on nyt mieheni. minulla ei ole muuta kuin vaattéeni ja joitain tyhjänpäiväisiä koriste-esineitä ja vastaavaa roinaa...
en tiedä miten minun käy. miksi kaikki on näin sekavaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tänään päätettiin miehen tai no ex-miehen kanssa että erotaan. minäkin myin KAIKEN paitsi vaatteeni ja henk.koht. tavarani kun muutimme yhteen melkein 3v sitten.
tällä hetkellä mielessä on vain että miten pääsen tän yli, minä rakastan edelleen ja tiedän että niin myös hänkin minua mutta ei tää toimi enää.
itse olen ammatiton 23v nainen. olen yläasteelta asti hakenut kouluun, tuloksetta. työkokemusta on vähän kun en saa töitäkään, koska puuttuu kokemus.
arvaa kuinka paljon vituttaa kun tietää että maanantaina on lähtö jonnekin.. mutta minne.
mulle ei jää enää edes autoa..
Kaikki kaatui tänään!!
mieheni on huomautellut minulle, mutta minusta se on vittuillut että miksi en mene töihin tai kouluun, ei ymmärrä etten saa kumpaakaan..
Tiedän että ajan kuluessa tää on parempi molemmille. tai ainakin minulle!
en tarvitse miestä joka ei ymmärrä minua alkuunkaan.
olen koko 3v pitänyt kotia kunnossa, tehnyt ruoan ja huoltanut pyykit ym..
Oletko mistä päin? Jos saanen kysyä.
...Tätä kaikkea kutsutaan elämäksi. Siinä on alamäkeäkin mukana, oikeastaan enemmän kuin ylämäkeä. Eli perse on ruvella useammin kuin pää pilvissä. Molemmat ovat vaiketa tietyiltä osin.
Älä syytä itsesi, äläkä huoli, kaikki järjestyy, jos jaksat vain yrittää. Kaikella on tarkoituksensa, ihan todella.
Neuvo: Pidä päiväkirjaa, kirjoita mitä tuntoja sinulla on tänään ja vertaa niitä sitten lukuhetkien ajantasoon, vaikkapa viiden vuoden päähän. Uskon että huomaat elämän tarkoituksen.
Olet hieno ihminen, tsemppiä matkaan