Pystyisittekö seurustelemaan miehen kanssa jolla kavereita ei ole juuri nimeksikään, ja joka on muutenkin aika yksinäinen. Jos muuten olisi ihan vaatimuksienne mukainen. Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi kavereita, mutta kun olen niin ujo ja itsetuntokin on vaan näin huono erinäisten syiden takia. Nämä "ominaisuudet" tekeepi tutustumisen muihin ihmisiin melko hankalaksi…
Vaikuttaako yksinäisyys?
Ronman
9755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miksipä ei vois seurustella, eihän siihen kavereita tarvita ja jos itsekin sattuis oleen yksinäinen niin eiks se ois molemmille hyvä...ja ainahan niitä kavereita tulee ja menee!tosi ystävät ovat sitten asia erikseen.
jep pystyisin..
Jos itse viihdyn jonkun miehen seurassa, ei muilla ole väliä. Tutustuttaisin tietysti omiin kavereihin ja sitten sillä miehellä olisi ainakin muutama kaveri :)
seurusteluun. Pystyisin siis.
ihan samaa. En kyllä koe olevani mitenkään epätoivoisen yksinäinen, kun en vaan ole seurallista sorttia. Ujoudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä, enkä tunne asiasta mitään huonoutta. Ikä on vaan korostanut taipumustani viihtyä omassa seurassani. Joskus olen kyllä miettinyt, että mitähän ajattelisi mahdollinen seurustelukumppani, pitäisikö ihan omituisena (olen ollut kyllä naimisissa ja seurustelukumppaneitakin on piisannut. Kaikki ovat olleet taatusti sosiaalisempia kuin minä, jota ei vois vähempää monesti kiinnostaa).
Minäkin viihdyn omissa oloissani, mutta liiallinen ujous ja huono itsetunto olisi jo este.
Vaikea sanoa, en usko. Itse taas kun en viihdy yksin paljonkaan, oon seurallisempi tyyppi.Viihdyn ihmisten seurassa paremmin kuin omissa oloissani.Ei se yksinäisyys tietenkään vaikuta seurusteluun, mutta jos on kovin arka, huono itsetunto ja sulkeutunut ihminen, niin ei tule mitään.
etpä olisi jatkuvasti kavereiden kanssa kaljalla:-) jäisi enemmän yhteistä aikaa.
Helposti pystyisin seurustelemaan "kaverittoman" miehen kanssa jos yksin olo ei olisi miehelle itselleen ongelma. Itselläni on vain pari kaveria, ja heitäkin tapaan melko harvoin. Viihdyn ihan aidosti yksin. Jos seurustelen, silloin toki haluan viettää paljon aikaa rakkaani kanssa. Jos mies olisi sosiaalisesti kovin aktiivinen, seukkailu tuskin onnistuisi.
Eri asia on, jos mies pitää itse itseään surkimuksena yksinäisyytensä vuoksi. Minulla ei välttämättä riitä voimaa nostaa miestä takaisin jaloilleen tai toimia tämän viihdyttäjänä. Eli vähäiset kaverit ovat plussaa, jos mies on asian kanssa sinut.